aivoon!! Mua tympii niin sikana nämä sairaat työkaverit, jotka käyttävät henkistäväkivaltaa työkavereita kohtaan!! Kiusaajat pitävät työpaikkansa ja kiusatut lähtevät. SAIRASTA!! TODELLA SAIRASTA!!! Suomalainen yhteiskunta on todella kasvanut kieroon.
Yksi SUURI ongelma on se, että lähiesimiehiksi palkataan ihmisiä, jotka ovat AMMATTITAIDOTTOMIA JA KOKEMATTOMIA esimiestehtäviin. Pääsääntöisesti tämä pikkuesimiehen paikka irtoaa sillä, että olet isomman pomon hyvä kaveri. Sitten kun yhteisössä on ongelmia, niin nää vitun pikkuesimiehet eivät kykene edes ottamaan vastuuta tiimistä vaan pakoilevat mm. eivät vastaa kiusatuksi joutuneen ihmisen soittopyyntöihin, teksiviesteihin ym. Se on vaan niin kiva olla pomo, mutta vastuuta ei kanneta. Vittu, että olen kypsä näihin suomalaisiin konttoripaskoihon!!
Yksi SUURI ongelma on se, että lähiesimiehiksi palkataan ihmisiä, jotka ovat AMMATTITAIDOTTOMIA JA KOKEMATTOMIA esimiestehtäviin. Pääsääntöisesti tämä pikkuesimiehen paikka irtoaa sillä, että olet isomman pomon hyvä kaveri. Sitten kun yhteisössä on ongelmia, niin nää vitun pikkuesimiehet eivät kykene edes ottamaan vastuuta tiimistä vaan pakoilevat mm. eivät vastaa kiusatuksi joutuneen ihmisen soittopyyntöihin, teksiviesteihin ym. Se on vaan niin kiva olla pomo, mutta vastuuta ei kanneta. Vittu, että olen kypsä näihin suomalaisiin konttoripaskoihon!!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kyllä, sairasta tämä on, ja se sairaus kasvattaa lisää sairautta, sillä useimmiten kiusatusta tulee niin väsynyt tuon henkisen paineen alla, että tuntuu ettei jaksa elää. Voin kokemuksella kertoa, että perisuomalaisen sisulla yritin ja yritin, jatkoin ja jatkoin, jaksoin ja jaksoin, yritin viimeiseen pisaraan asti, kunnes jouduin lääkärin kautta lähtemään. Olisin saanut sairaslomaa, mutta tukehtumisen tunne oli niin vahva että halusin pois heti, joten irtisanouduin itse saman tien. Pahinta asiassa on se voimattomuuden tunne, mikä valtaa työntekijän, kun esimiehistä ei saa apua.
Työpaikoilla tulisi enemmän painottaa että organisaatiossa etenemiseen vaaditaan kokonaisuus. Tämän kokonaisuuden tulisi koostua koulutuksesta, työkokemuksesta, työssäolovuosista, persoonasta sekä sosiaalisista vuorovaikutustaidoista. Yksittäisillä henkilökemioilla ei saisi olla liian suurta roolia uusia esimiehiä valittaessa. Toki on suuri etu mikäli esim. aluepäällikkö ja yksikön päälliköt tulevat hyvin juttuun, mutta kuten sanoin, tämän varaan ei saisi missään tapauksessa laskea kaikkea.
"Oman piirinsä" ylentäminen osoittaa johtajalta suurta osaamattomuutta hoitaa tehtäväänsä. Tällöin johtaja ei ajattele yrityksen etua, vaan omaa etuaan. Omat koirat harvemmin purevat, joten johtajan oma asema on suhteellisen taattu. "Oma piiri" on myös usein suhteellisen tottelevaista porukkaa ja johtaja saa aina oman mielipiteensä kritiikittä läpi. Tämä ei missään nimessä edistä yrityksen avoimuutta organisaationa. "Oman piirin" strategiaa onkin hyödynnetty maailman diktaattorien keskuudessa kautta aikain, mm. Hitler ja Hussein.
Esimiehen työ on myös ammattilaisen työtä. On suorastaan sääli alaisia kohtaan, jotka joutuvat täysin osaamattoman esimiehen palvelukseen. Esimiehellä tulisi aina olla jonkinlaista osaamista henkilöstöjohtamisesta ja yrityksen tulisi pitää tästä huoli mm. erilaisia esimieskursseja järjestämällä. Nämä kurssit tulisi myös mielestäni käydä ennen kuin esimies astuu tehtäväänsä, ellei kyseisellä henkilöllä ole hankittua osaamista jotain toista kautta, esim. AMK tai yliopisto.
"Oman piirin" suosiminen edistää myös vääränlaista yrityskulttuuria. Pers’kärpästen päästyä esimiehiksi, kuoriutuvat uudet kärpäset. Yksittäinen työntekijä kokee että omaan uraansa voi parhaiten vaikuttaa miellyttämällä esimiehiä, eikä esim. tekemällä työnsä hyvin tai kouluttautumalla pidemmälle. Painopiste varsinaisesta osaamisesta siirtyy muualle ja se näkyy väistämättä myös yrityksen tuloksessa. Myös kilpailu työntekijöiden kesken vääristyy. Enää ei kisailla työssä onnistumisessa, vaan siitä kuka saa tarjota pomolle pullat kahvitauolla.
Tämä on työnsarka, jossa riittää valtavasti työtä. Esimiesvalinta tulisi tulevaisuudessa siirtää yhä enenevässä määrin HR-osaston harteille. Valinnat tulisi tehdä useiden ihmisten voimin tasapainotetun mittariston avulla ja persoonallisuustestejä hyödyntäen. Valintojen tulee myös olla avoimia, niin haun kuin tiedotuksenkin osalta. Kaikilla tulee olla tasavertainen mahdollisuus hakeutua tehtäviin.
Olen kanssasi samaa mieltä. :)
Esimiehen rooli on tärkeä ja keskustelun alaisten kanssa tulisi olla vuorovaikutteista.
Sanelupolitiikka ei pitkälle vie.
Hyvä muistisääntö on myös, että kiusaajat usein miellyttävät esimiehiä ja tekevät samalla "myyräntyötä" tulevaa uhrin ulos-savustamista varten.
Esimiehellä on monissa kiusaamistapauksissa aivan väärä kuva tilanteesta, kiusaajan esittämä.
Tämä johtaa myös vääriin toimenpiteisiin, uhri laitetaan "suurennuslasin" alle, ei kiusaaja.
Jos tähän lisätään vielä se, että kiusaaja on esimiehen hyvä ystävä ja näin ollen esimiehen "suojeluksessa" on tilanne toivoton.
Pitkälti asiaa puhut, mutta kaikista "hyvistäkään tyypeistä" ei tule osaavia esimiehiä kurssittamalla, ei edes AMK:ssa tai yliopistossa.
Miksi työtään osaamatonta esimiestä ei vaihdeta toisiin tehtäviin?
Helpompihan se olisi vaihtaa yksi esimies, kuin parikymmentä alaista.