Miksi täällä itketään itsestäänselvyyksiä? Jos on lapsen tehnyt, niin on elatusvelvollinen.
Moniko miettii sitä lasta alulle pannessaan, että sitoutuu 18-20-vuotta, niin taloudelliseen kuin kasvatukselliseen vastuuseen uudesta ihmisestä.
Siihen ei vaikuta millaisessa perheyksikössä elää ja minkäläiset tulot on exän uudella kumppanilla! Hohhoijaa ... kateushan se päätään nostaa, eikä se lapsi olekkaan no:1!
Moniko miettii sitä lasta alulle pannessaan, että sitoutuu 18-20-vuotta, niin taloudelliseen kuin kasvatukselliseen vastuuseen uudesta ihmisestä.
Siihen ei vaikuta millaisessa perheyksikössä elää ja minkäläiset tulot on exän uudella kumppanilla! Hohhoijaa ... kateushan se päätään nostaa, eikä se lapsi olekkaan no:1!
Vastaukset 13
Vanhimmat
jotkut vanhemmat urputtavat jopa lapsilleen siitä että kun täytyy äiskälle maksamaan niin ja niin paljon kuukaudessa kun lapsi pyytää jotain. Elatusmaksut on lapsen kuukausittaisia menoja vrten ei huvittelurahaa eli sen jälkeen vielä vois ostaa lapselle kivoja vaatteita tai muuta jos lapsi haluaa...ei niitä elareita oo tarkoitettu lapsen viikkorahoiksi vaikka aika moni sitä täällä yrittää selittää!
Miksi hyvät ihmiset teette niitä lapsia jos elatusmaksu pistää teidät jo köyhäintaloon, todellisuudessa se sama raha meni jo silloin naimisissaoloaikana siihen lapseen. Kannattaisko sitten harkita sitä lasten tekoa jos olette niin helvetin köyhiä ja kipeitä. Äly hoi! Kävisitte vähemmän baarissa ...
Jos eroa ei ole itse halunnut ja yrittänyt suhteen eteen töitä tehdä, toinen lähtee silti ja laittaa laskun perään niin kyllähän se varmasti harmittaa, hyväuskoisuus. Naimisissaoloaikanahan koskaan sama raha ei mene lapsiin kuin maksaessa joka kuukausi saman summan, erot tulevat kalliiksi jo veronmaksajillekkin näkemykseni mukaan. Lapset kuluttavat erilailla eri ikäkausina jotenka pienten lasten elareilla voi huvitella melko hulppeest, riippuen maksajan tulotasosta. Siihen kun vielä ottaa uuden kumppanin tulot tuomaan lisähelpotusta. Valitettavasti lapsia tehdään tienesti mielessäkin ja erotaan taloudellisen tilanteen paranemisen vuoksi. Kuinka usein eroa haluava nainen joka uuden äijän löytää antaa suosiolla lapset miehelle ja maksaa itse kiltisti elarit mitä vaaditaan? Usein näillä eroavilla naisilla ei ole minkäänlaisia tulojakaan eikä edes työhalujakaan. Keinottelevat lapsenteolla ja muiden rahapussilla.
Elatuksesta laaditaan useimmiten kirjallinen sopimus. Se tarkoittaa sitä että sitä noudattava toimii sovittujen sääntöjen mukaan. Joka ei tätä hyväksy, itkee ja valittaa turhasta!
Miksi kaikki tuntemani elatusapua saavat äidit panevat lapsensa kerjäämään isältään milloin mitäkin? Se on vastoin sopimusta. Ja törkeää lasten kannalta!
Pitäsikö vain ostaa kaikki mitä äiti lupaa isän puolesta? Jos ei, miten sen sanoisi lapselle, ettei tälle tulisi paha mieli?
Varmasti siinä jää äidille enemmän huvittelurahaa, jos isä heltyy ostamaan mopon, vaikka se olisi äidin tehtävä.
Ei auta itkeä, että "Se on niin kallis".
Maksan sentään joka kuukausi yhden mopon hinnan.
Ovatko naiset niin kädestä suuhun eläviä, että eivät osaa tehdä minkäänlaista pitkän ajan rahoitussuunnitelmaa?
Ja tämä "Kannattaisko sitten harkita sitä lasten tekoa jos olette niin helvetin köyhiä ja kipeitä. Äly hoi! Kävisitte vähemmän baarissa ..."!
Mitäpä tuohon sanoisi? Tuo on niin tyhmää, että sen on pakko olla provo! Onhan? Lapsen tekoa olisi todella syytä harkita puolin jos toisinkin! Ettei tarvitsi ruikuttaa selvistä ja sovituista asioista!
... samalla pahaa yleistämistä naisista.
Mistä maksetaan, ELATUSMAKSU = lapsesta, lapsen kuluihin, jolloin molemmilla vanhemmilla on elatusvelvollisuus, ei koskaan elatusta määrätä vain toiselle vanhemmista, (jos molemmat elossa).
Lisäksi yleistät, että naiset eläisivät vain toisten siivellä. Olen eronnut nainen ja hankin oman toimeentuloni, sekä lapseni.
Exäni itkee, kun tienaa vähempi kuin minä ja hänen elarinsa on suhteutettu oikeuden päätöksellä, ei minun määräyksellä! Pitäisikö hänen saada vapautus elatuksesta 150€/kk, jos sattusin uuden kumppanin löytämään tai vain sillä perusteella, että olen hyvä tuloinen?
En minäkään itke, että hän asuu uuden naisen kanssa, jolloin asumiskustannukset puolittuu, enkä vaadi, hänen naiseltaan lapselleni leipää!! Minähän se ÄITI olen ja haluankin maksaa lapseni kulut...HALOO!
Miehillä tuntuu olevan "pallo" hukassa, kun itketään ja kadehditaan exien uutta elämää, uusien miesten rahapusseja yms.
Mitä helvetin väliä sillä on kuka ja mistä syystä erosi? Lapsen etu on ensisijainen ja se, että lapsella on eronkin jälkeen isä ja äiti = molemmat vanhemmat ja että lapsen yhteys molempiin vanhempiin säilyy jne...
Minulle lapsi on tärkein ja hänen hyvinvointinsa ja myös se, että hän tapaa ja pitää yhteyttä isäänsä ja myös muistaa/huomio isäänsä. Sekin on ollut selvää jo tekohetkestä lähtien, että minulla on varaa elättää lapseni, en niitä toisen kontolle sysää, enkä asu veromarkoilla kustannetussa talossa!
Kun yksinhuoltaja matkustelee ja elää leveesti. Kyllä näitä koijareita riittää joka lähtöön. Nainen tienaa sillä pankin päällä millä istuu ja tyhmät äijät maksaa. En yhtään puolustele äijiäkään jos he noin idiootteja ovat niin makselkoon. Jos osaa lahjakkaasti siittää niin maksakoon jos maksut lankeaa.
Jos lapsia tekee niin pitää tehdä töitäkin suhteen eteen eikä hypätä ensimmäiseen vieraaseen junaan vaan sen takia kun kyllästyttää tai arki astuu suhteeseen. Moni eroo vain sen takia kun tunteita ei ole ollut alusta astikkaan sitä kumppania kohtaan. Perhe on pitänyt perustaa vaan jonkun ensimmäisen siihen suostuvaisen kanssa. Sitten avioliiton aikana haetaan sitä todellista rakkautta vasta.
Ymmärrän pienten lapsi perheiden erot vain siinä tapauksessa jos on väkivalta, päihde tai pettämis ongelmia. Herran jumala jos kerran kakaroita tekee niin olkoon niin kauan naimisissa kunnes lapset täysi- ikäisiä jos kerran sellaiseen koti leikkiin on alkanut. Näitä selityksiä kuin tunteet muka yht äkkiä loppuu niin en ymmärrä. Täytyy olla luuseri jos yhtäkkiä se leikki ei enään kiinnosta mihin on alkanut.
pitänyt jäädä odottelemaan, että miehelle tulee järki päähän vai suurentaa taloa, että uusi nainenkin mahtuu samaan huusholliin?
Niinhän mies esitti, että lisätään vaan lautasia pöytään : )
Sullahan on kovat elatusmaksut - yhden mopon hinta per kuukausi. Fude vai Aprilia?
Meillä ei ainakaan elatusmaksuja määrättäessä otettu huomioon, että lapsen elatukseen kuuluu mopon osto. Näin ollen isukki ei ole maksanut mopoa varten elatusmaksuissa. Niinpä ostimme molemmile omat mopot puoliksi. Toiselle Yamaha ja toiselle Aprilia.
Siinä olet kyllä oikeassa, että useinmiten on kirjallinen sopimus. Mitähän itse kukin sitten ottaa huomioon, kun todellista elatustarvetta lasketaan. Ei ehkä tule mopot siinä mieleen.
Menee varmaan käytetyn puolelle jos yhdellä elarilla mopon ostaisi. Kun sitä isältä kinutaan, ei pyydetä halvinta.
En kai muista väärin, kun minulle jäi sellainen mielikuva, että kun maksan elarit, minun ei ole pakko sen jälkeen ostaa yhtään mitään, ellen tahdo? Ihan tosissaan alkoi mietityttään, kun nuo asiat ei kiinnostaneet silloin aikoinaan tippaakaan. Joo, joo ja nimet alle. Mahdettiinkohan minulta edes kysyä mitään?
Ex ja virkailija väsäsivät papereita melekeinpä kädet toistensa kauloilla ja supisivat keskenään. Välillä sain eteeni paperin, joka käskettiin allekirjoittaa.
Jälkeenpäin olin ihmeissäni, että näinkö halvalla lapset menivät? Aivan kuin minut olisi ostettu pihalle heidän elämästään.
Olenhan koko ajan varautunut, että käytän koko omaisuuteni perheeseeni ja etenkin lapsiini.
Jäi vain soimaan tuo "Sinun ei tarvitse ostaa mitään, ellet halua". Se tuntui pahalta.
Aivan kuin olisin kuka tahansa kadulta napattu, jonka ei tarvitse hänenkään ostaa mitään.
Inhottavaa todeta itsestään, että kun ex ei osaa pyytää kauniisti, en suostu mihinkään. Maksakoon yksin. Hänhän tätä halusi. Ja toisaalta lapset olivat pilalle hemmoteltuja. Nähköön nyt äidin tekojen seuraukset. Minähän vain noudatan sopimusta. Olisivat kysyneet sitä tehdessä minultakin. En minä noin halpaan olisi itse mennyt.
Nyt saisi ainakin olla purematta kättä joka ruokkii.
Enää en suostu nöyryytettäväksi ja pompoteltavaksi.
Ryömi ja kerjää, kurja ex! ;-)
Elari tapauksissa on se mitä en siedä itseltäni enkä muilta.
Ensinnäkin kuinka paljon lapsi tarvitsee rahaa kuukaudessa ei kai nyt sentään tuhansia euroja, käsittääkseni se on jotain 400-500 luokkaa ja jos siitä yli menee niin se on käen elättämistä, tällä laskukaavalla laskettuna kun toinen osapuoli saa lapsesta 400 euroa ja sille toisellekin tulee lapsesta kuluja puolet eli 200 niin yhden lapsen elättäminen maksaa vanhassa rahassa 3600mk jossakin on ilmaa ja mätää paljon ja sellainen mätäpaise pitäisi puhkaista. Missä on terve maalaisjärki, se on hukkunut jonnekin vauhtisokeiden sanonko minne aurinko ei paista.
Nyt taistelen rahasta sen takia kun, ilman rahaa ei ole mahdollista tavata lasta, ex:äkin on samaa mieltä kun lapsi yhtä paljon molempien luona että systeemi on mätä, mutta kuitenkin haluaa enemmän elareita kuin nykyisin.
Heitin hänelle viestin äsken että kuinka paljon hän on 4 vuoden aikana säästänyt pensakuluista kun olen itse huolehtinut kuljettamisen, ihan häntä ajatellen kun on pienempiruokaisempi auto, niin loppu tulos oli että 5 300€ selvää rahaa josta tavallaan puolet on suoraan omista tuloista pois, kun autoni kulutus on puolet ex:n auton kulutuksesta. Vastaavasti luotto alkaa olemaan piikissä eli velalla olen tämän ex vaimon säästöt hommanut. Pitäisi sitä myös nykyajan naisilla olla myös jotain moraalia ja sitä että mitä on kohtuullista maksaa ja mikä on kaikkien edun mukaista.
Naureskelen jo etukäteen kun tulee piakkoin tapaaminen sosiaalivirkailijan kanssa ja ex jo sanonut jotain että jos tulee korotuksia maksuun niin pitäisi takautuvasti sitten maksella, kun tiedän jo loppu tuloksen mikä tulee olemaan, antaa olla siinä hyvävässä auvoisessa uskossa ja voinpa vielä laittaa vähän vettä myllyyn että nousisi pilveen näitten elareitten kanssa ja sitten huomaa että luu jää vetävän käteen.
SEN OLEN HUOMANNUT ETTÄ HYVÄUSKOISIA KUSTAAN AINA SILMÄÄN:
lasketa! ja tyhmähän olet jos suostut mihin vaan. Mitä taas lapsen tapaamiseen tulee niin etävanhempi joutuu ne maksamaan (näin ainakin oikeudessa päätetään).
Lapsen elatukseen oikeus laskee lapsen kulut ja vähentää siitä lapsilisät, loppu jaetaan vanhempien elatuskyvyn mukaan. Eikä sinne hyväksytä kuin perusteltuja lapsen tarvitsemia kuluja.
Jos lapsi molempien luona niin ainahan lapsen menot voi vanhemmat tasata. Minä maksan yhtäpaljon kuin lapsen isä ja mielestäni se on ok.
Lapsen tapaamiskustannukset jaetaan puoliksi lähivanhemman ja etävanhemman kanssa, se on fakta tieto,tai laki sanoo että sovittava kumpi hakee ja kumpi vie, mikä on käytännössä samas asia.
Tiedän sen että noin ei saisi laskea, kuitenkin lapsi on luonani puolet ajasta maksan minimi elareita 118€ Tiedän myös sen että jos keskenään pääsee sopimukseen elatusmaksuista niin sosiaali neuvojan on se hyväksyttävä.
Tiedän myös sellaisen tapauksen jossa lapset on isällä ja isä maksaa kahdesta lapsesta yhteensä 500€ kk lähivanhemmalle ja ei ole saanut huoltajuuden muutosta eikä tohdikaan hakea, kun se lähivanhempi jolla nimellisesti lapset on, on uhannut muuttaa kauaksi pois lapsien kanssa, jos ei maksa sovinnolla elareita tai sitten jos hakee muutosta lähivanhemmuuteen, se on jo Suomenkin lakien mukaan selvää kiristystä, mutta mitään ei tohdi tehdä kun panoksena on olla isänä lapselle.
Tein kaksi lasta, koska kaksi on määrä jonka kykenen elättämään ja kasvattamaan vaikka yksin, pystyn pitämään kaksi lasta hengissä vaikka maailma mullistuisi, suojaamaan ja viemään turvaan. Enemmän kuin kaksi on yksin huollettavaksi liikaa.
Siis minä en KOSKAAN luottanut siihen että onni kestäisi aikaan kun lapset ovat kiinni omassa elämässä ja ammatissa.
Varauduin kaiken aikaa siihen että TODELLISUUS asuu nurkan takana.
Vain ihminen joka jaksaa seisoa jaloillaan elää eron jälkeen, kuten ennen eroa, omaa elämäänsä, syyttelemättä muita tilanteesta jonka keskellä elää.
Ei suomessa ketään pakoteta tekemään lapsia, ei pakoteta asumaan ylikalliissa asunnoissa. Kyllä nuo kaikki ovat omien valintojen tuloksia... kun päättää tehdä lapsia pitäisi miettiä enemmän sitä montako lasta on vara kouluttaa lääkäriksi kuin sitä montako alakoululaista pystyy ruokkimaan.
Noin realiteetit eivät koskaan käy ylivoimaisiksi