mitä mieltä olette seuraavasta;
meillä kaksi ja olen opettanut heidät mm siihen että ennen ruokaa ei anneta karkkia, keksiä, jäätelöä ym. Ruoka juomina ei ole limut vaan maito.
joka kerta kun appivanhemmat ovat meillä, alkaa karkin sekä keksien antaminen lapsille vaikka tietävät että ruoka on piakkoin ja myös tietävät että olen sitä vastaan, mutta silti tekevät niin. Limut ovat aina olleet ruoka juomina ollessamme heillä tai he meillä vaikka myös tietävät, että pidän tarkkana että lapset joisivat edes mukillisen maitoa. 8v poika saattaa ruoka pöydässä juoda kaksi mukia cocista ja sitten onkin masu täysi kun ruokalautanen on edessä. Appeni sitten motkottaa kun poika ei syö!!!
Olenko liian tiukkapipoinen kys asiassa??? Pitäisi minun sallia lapsilleni kaikki kun appivanhemmat ovat kylässä tai me heillä?
Onko minulla oikeutta, äitinä, sanoa asioista?
Kiitos sinulle joka luet tämän ja ehkä kirjoitat muutaman rivin asiasta!
meillä kaksi ja olen opettanut heidät mm siihen että ennen ruokaa ei anneta karkkia, keksiä, jäätelöä ym. Ruoka juomina ei ole limut vaan maito.
joka kerta kun appivanhemmat ovat meillä, alkaa karkin sekä keksien antaminen lapsille vaikka tietävät että ruoka on piakkoin ja myös tietävät että olen sitä vastaan, mutta silti tekevät niin. Limut ovat aina olleet ruoka juomina ollessamme heillä tai he meillä vaikka myös tietävät, että pidän tarkkana että lapset joisivat edes mukillisen maitoa. 8v poika saattaa ruoka pöydässä juoda kaksi mukia cocista ja sitten onkin masu täysi kun ruokalautanen on edessä. Appeni sitten motkottaa kun poika ei syö!!!
Olenko liian tiukkapipoinen kys asiassa??? Pitäisi minun sallia lapsilleni kaikki kun appivanhemmat ovat kylässä tai me heillä?
Onko minulla oikeutta, äitinä, sanoa asioista?
Kiitos sinulle joka luet tämän ja ehkä kirjoitat muutaman rivin asiasta!
Vastaukset 42
Vanhimmat
Siis lapsia kaksi; 2v sekä 8v. Jäivät mainitsematta.
En sanois että pitäis tehdä näin, mutta jos olisin sinä, niin ensinnäkin keskustelisin asiasta appivanhempieni kanssa ilman lasten läsnä oloa.
Sanoisin suoraan mikä on mielipiteeni niin karkeista, kekseistä kuin limustakin. Sen jälkeen vaatisin kaikki karkat limut ja muut herkut esille kun appivanhemmat tulevat kylään. Siis että ei mitään salakätköjä.
Sen jälkeen sovittaisiin lasten, appivanhempien ja vanhempien kanssa siitä, että näihin karkkeihin, kekseihin ja limuihin saa koskea vasta, kun on syöty! Lisäksi jakaisin nuo herkut kohtuullisiin annoksiin per ruokailukerta!
Vaikka en tunnekaan perhettäsi tai appivanhempiasi, niin juttu haiskahtaa vähän sellaiselle valtapelille, jota mummut ja papat usein käyvät jopa huomaamattaan.
Siispä heille on tehtävä selväksi se kuka kantaa ensi- ja päävastuun niin lapsista kuin teidän, siis sinun perheestäsikin!
Joskus voi appivanhemmilla mennä herne nenään, mutta yleensä leppyvät aikaa myöden. Kunhan käyttää diplomatiaa ja hoitaa homman niin ettei mummujen eikä pappojen tarvitse menettää ns. 'kasvojaan' tämän asian takia.
Sitähän voi ehdottaa, että edes osa karkeista ym. vaihdetaan johonkin vähemmän terveysriskiin asiaan. Kuten vaikkapa katselukirjoihin, kiiltokuviin, tms. mitkä ovat ihan oikeesti kivoja asioita lastenmielestä.
Olen usein keskustellut ja kauniisti appivanhemmille kaikesta mistä yllä kirjoitin ja siitä että en tykkää siitä mutta silti tehdään.
Lasten annetaan myös hörppäillä kahvia iltasella taikka annetaan viinilasista maistaa vaikka hyvin tietävät, että en pidä siitä.
Provosoidaanko kaikella minua kohtaan?
Kirjoituksellani koitan itselleni selvittää, olenko turhan tiukka kun pidän säännöistä kiinni tai yritän.
Ja sattuipa seuraavanlaista viikonloppuna ollessamme appivanhemmilla. Lapset olivat tavallaan heillä ensimmäistä kertaa hoidossa koko illan. Sunnuntai aamuna herätessä pienemmän kanssa, huomasin pojan kasvot olevan pienen pienillä naarmuilla ja kysäsin lapselta mistä ovat tulleet johonka poika vastasi että kissa raapi. Eihän heillä ole kissaa, joten en ajatellut asiaa sen enempää. Appeni kuuli ja kysyi mitä poika sanoi ja kerroin poikani sanoilla, että kissa raapinut. Kauhistus kun appeni räjähti minulle! Huusi pääpunaisena, että ei heillä ole kissaa ja että minulla on aina jotakin heitä vastaan. Episodi oli kauhea.
Apelleni sanoin että rauhoitu, ei tarvitse huutaa ja sanoi minulle että minun kanssa ei voi keskustella ja sama jauhaminen alkoi, minulla jotakin heitä vastaan.
Nyt tajusin....minä äitinä en saisi kieltää lapsiani syömästä karkkia tai keksiä ennen ruokaa jota he tarjoavat, muuten ilmeisesti kokevat sen että minulla jotakin heitä vastaan. Onko asia näin?
Puhu miehesi kanssa asiasta ja pyydä häntä vaikka sitten rautalangan kanssa vääntämään asia vanhemmilleen. Omituiselta tuntuu...Minulla on aina riittänyt kun olen ystävälliseen sävyyn huomauttanut, mitä lasten kanssa ei tehdä ja sen pitäisi riittää sinunkin appivanhemmillesi. Ainut asia mitä eivät uskoneet, oli turvavyön käyttö, mutta poikani oli jo asian oppinut joten anopin auto ei ajanut metriäkään, ennenkuin turvavyö oli kiinni, poikani piti niin ison metelin asiasta, että anopin oli pakko totella.
Kirjoitin tuolla aiemmin otsikolla juhlaa vai arkea, mutta nyt kun luin 5.10.klo 11.00 kirjoittamasi tekstin niin tulin siihen tulokseen, että kyse appivanhemmillasi ei olekaan lasten ilahduttamisesta vaan sinun mollaamisesta, johon he käyttävät lapsia vaan pelinappuloina. Pistä heti stoppi appivanhemmille. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Et ole tiukkapipo vaan lastesi puolesta huolestunut äiti.
Olen alusta asti saanut tuntea että ainakaan apelleni en ole ollut toivottu...mutta hän ei vain tuota asiaa myönnä. Mieheni kanssa olemme olleet pitkään yhdessä...liki 16v kohta ja 9v naimisissa.
Appeni kanssa olen siis huom olen joutunut riidan syntipukiksi näinä vuosina muutaman kerran. Hän ilm patouttaa kaiken ns vihansa minua kohtaan ja sitten räjähtää.
Olen koittanut netistä etsiä jotakin paikkaa johonka ottaa yhteyttä keskustellakseni asiasta koska kuten tässäkin ns hänen aiheuttamassa riidassa, olen saanut syyni niskoilleni ja vain sen takia että sanoin mitä kysyttiin.
Ei kannata yrittää saada appea myöntämään mitään. Ehkä olisi viisainta vaan ottaa etäisyyttä ja järjestellä elämä niin, etteivät appivanhemmat pääse sen enempää riitelemään sinun kanssasi kuin antamaan purkkaa 2-vuotiaalle. Johan siinä on tukehtumisvaarakin. Kai miehesikin ymmärtää tämän. Itse asiassa miehen pitäisi ottaa homma täysin haltuunsa. 8-vuotiaalle voi neuvoa, ettei pyydä tai ota vastaan kahvia tai viinitilkkoja noilta vanhoilta ihmisiltä.
Minä en kertakaikkiaan ymmärrä appivanhempiasi. Heidän käytöksensä on käsittämätöntä.
Mitä ihmettä se appikin oikein rähjäsi.
En minäkään sallisi sitä viinin maistelemista kuin yhden kerran, että lapset saisivat uteliaisuutensa tyydytettyä. Sen olisi pitänyt loppua siihen.
Ota miestäsi niskasta kiinni ja pakoita hänet puhumaan vakavasti vanhemmilleen.
Ethän sinä tällaista käytöstä jatkuvasti jaksa kestää. Sano vaikka miehellesi, että joko hän selvittää asiat pohjiaan myöten, taikka sinä ja lapset ette mene hänen vanhempiensa luokse.
Hänhän voi suoraan sanoa, että sinulla on tosiaan appivanhempia vastaan nimenomaan se, etteivät he noudata sinun kohtuullisia määräyksiäsi, jotka ovat lasten parhaaksi.
Kai nyt miehesikin sen ymmärtää.
Appivanhempasi ovat todella itsekkäitä jääräpäitä.
En minäkään kyllä aikoinani omista vanhemmistani karkkien suhteen voittoa vienyt, mutta he olivat kuitenkin niin paljon vanhempaa sukupolvea.
Riippumatta siitä, keitä on paikalla, niin limujen kanssa olen toiminut niin, että jos on jonkin sortin juhlapäivällinen, pääsiäispäivällinen tai synttäripäivällinen tms., jolloin me aikuiset juomme ruuan kanssa viiniä niin lapsille annoimme silloin ruuan kanssa lipsaa tai cokista, jos he halusivat. Näin hekin vähän niinkuin saivat juhlistaa tilaisuutta. Arkena ei limpsaa ruuan kanssa. Jos appivanhemmat käyvät harvoin ja laitatte sen kunniaksi kattauksen ja hyvät ruuat, niin silloin tuo voisi olla hyvä ratkaisu.
Karkista sanoisin, että jälkiruuaksi. Siitähän tulee paha olokin tyhjään mahaan makeeta mässäillä ja jos kerran nähdään vaivaa ruuan laiton eteen niin onhan kohteliasta itse kunkin, myös lasten oppia odottamaan, että sitten yhdessä syödään eikä valmiiksi täytetä mahaa juuri ennen ruokailua.
Melkein heti tullessaan lapset pyytävät jäätelöä. Se on traditio. Olen kysynyt vanhemmilta saako antaa ja lupa on annettu.
Ruoan kanssa tyrkytän "punaista maitoa", koska se on kuitenkin terveellisempää kuin limsa. Kotona on yleensä rasvatonta maitoa, jota ainakaan poika ei meillä halua. Tyttö rupeaa olemaan kahden vaiheilla.
Jos limsaa kuitenkin kinutaan, kysyn myös sitä vanhemmilta. Yleensä he antavat luvan kaikkeen, koska lasten meillä syöminen on useimmiten heille pieni juhlahetki.
Kun olemme heidän kotonaan, heitä hoitamassa, annan aina ruoan kanssa maitoa, eikä siinä ole mitään epäselvyyttä.
Viimeksi, kun haimme tytön koulusta, olin leiponut pullaa hemmotellakseni pientä koululaista. Tyttöpä ottikin omenan ja sanoi, että se on terveellisempää. Naamani vähän venähti, mutta laitoin hiljaa pullat takaisin laukkuuni.
Karkkeja en vie kuin juhliin.
Tavallisia hedelmiä heillä on aina kotona, mutta olen vienyt tuliaisiksi toisinaan joitakin erikoisia hedelmiä, jotka kiinnostavat harvinaisuutensa ja uutuutensa vuoksi.
Kun lapset olivat pienempiä, meillä oli tapana aina käydessämme viedä heille tuliaisiksi jotain vähän enemmän ja koska hoidimme heitä paljon, kävimme usein. Se alkoi jo meillekin käydä vähän raskaaksi. Lopulta poikamme kielsi tuomasta tuliaisia jatkuvasti, koska lapset tottuivat vaatimaan niitä, meidän lisäksemme, myös toisilta isovanhemmilta. Se oli ihan hyvä ratkaisu.
Kyllä me olemme aina toimineet vanhempien määräysten mukaan, toisin kuin omat vanhempani, jotka aina toivat lapsille karkkia, kielloista huolimatta.
Ehkä se olikin minulle hyvä opetus. Muistan nim. aina kuinka paljon minua harmitti, kun kielloistani ei välitetty.
Tiukkapipo ei kannata olla puolin eikä toisin. Se tuottaa vain turhaa mielipahaa, mutta järkevät vanhemmat antavat järkeviä määräyksiä, unohtamatta pieniä piristyshetkiä arjen keskellä, ja niitä määräyksiä on noudatettava.
Siis meillä ei ole ollut mitään ns juhlatilaisuuksia tai perhe tapahtumia vaan ihan normaaleja ruokailutilanteita ja tätä tällaista on jatkunut siitä asti kun ensimmäisen kerran uskalsin asiasta sanoa ja taisi nyt 8v ollessa ehkä parivuotias, eli siitä asti. Ja vaikka kuinka usein sanon, että ei karkkia, kohta on ruoka...tehdään vastoin tahtoani.
Mieheni siskon kanssa olen joskus asiasta keskustellut ja hän sanoo että eivät varmaan tee tahallaan mutta kun vuodet tätä samaa vaikkakin tietävät että en tykkää.
Tunnen itseni pian todella tiukkapipoiseksi ihmiseksi kun en salli mutta en salli sitä myöskään omilta vanhemmilta ja kumma kyllä, he osaavat kysyä.
Tämä asia tuntuu olevan ihan hirveän vaikea eri sukupolville.
Eikö voitaisi ajatella, että lapsi on jo syönyt vatsansa täyteen, kun isovanhemmat tulevat. Keittäkää heille vain kahvit ja syöttäkää perhe ennen tai jälkeen heidän vierailuaan.
Isovanhemmat voisivat ottaa onkeensa ja antaa karkkipussit äidin talteen. Tuliaisiahan ne ovat silloinkin.
Lapsille voi aina tuoda jotain tavaraa, kyniä, kirjoja, sukkahousuja, ei nyt aina tarvitse makeisia ostaa.
Ilmeisesti elämme vieläkin siinä tilanteessa, että vanhempi väki ei ole saanut makeisiä kyllikseen lapsuudessaan, ja nyt haluavat korvata sen kurjan ajan lapsenlapsilleen.
Ennen ei myöskään huolehdittu hampaista, ei ollut karkkipäiviä jne.
Nekin pitäisi vanhuksien opetella tietämään.
Ei pidä ärsyttää karkeilla koko sukua!
Olen minäkin tavannut mummuja, jotka sanovat:"Minä ainakin annan namuja niin paljon kuin lapsi haluaa!"
Olen aina ihmetellyt, minkä ihmeen takia.
Ja minäkin olen niin mummu, niin mummu, että ens. lapsenlapsi on jo naimisissa ja ties´koska saan ruveta vauvaa ihailemaan.
ei minulta kysytä koskaan, saako antaa jne...nyt 2vuotiaalle tuputtivat koko ajan purkkaa ja poika parka ei edes oikein kunnolla sitä osaa syödä, nielee kaiken vain ja sitten pyytää lisää.
Se vasta olisi loukkaus appivanhempia kohtaa jos syötäisiin aikaisemmin tai että lapset. Kassit narahtavat yl heti auki kun tulevat, karkkia jne... ei niitä anneta äidille tai isille vaan suoraan lapsille.
Onko myös väärin että ilmoitan 8vuotiaalle pojalle jota en ole saanut sänkyyn kun appi haluaa katsoa pojan kanssa telkkaria, että kello on 22.00 ja sinun pitäisi olla jo nukkumassa kun huomenna koulupvä. Sekin meinaan koetaa, että minulla jotakin heitä vastaan.
Kiitos monista vastauksista!
Ota nyt hyvä ihminen ohjat omiin käsiisi!
Mummu ja pappa ovat vieraita teidän kotona ja vieraat käyvät ajallaan ja talo elää tavallaan.
Jos ei selvät säännöt sovi voivat mummu ja pappa pitää taukoa kyläilyissään.
Valitettavan monet mummut ja papat eivät tahdo ymmärtää että heidän osansa on muuttunut.
Erityisesti sinun kohdallasi taitaa pappa olla jonkinlainen päällepäsmäri. Nämä yleensä kyllä tokenevat kun heille kertoo millä säännöillä pelataan.
Älä odota että kysyvät sinulta karkeista. Menet suoraan vastaan ja kysyt onko makeisia ja jos on otat ne haltuusi ja sillä siisti jos ei kelpaa niin sitten voi voi.
Päin vastoin! Sinulla tuntuu olevan tosi terveet kasvatusmetodit joita valitettavan useilta vanhemmilta tänä päivänä myös puuttuu. Tsemppiä kaikesta sydämmestä!
Puhuppa lapsen kanssa. Sano, että isovanhemmat nyt tulevat, mutta se ei merkitse sitä, että kaikki säännöt sivuutetaan.
Sano, että nukkumaanmenoaika on sama kuin tavallisesti, ja että karkkipussit voi panna talteen omaan laatikkoon pahan päivän varalle.
Sano, että hän neuvoisi isovanhempia, että pikkuveli ei osaa syödä purkkaa, eikä hänelle sitä kannata antaa.
Sano, että isovanhemmat eivät muista, millaista oli, kun isi oli lapsi, mutta ei isikään saanut valvoa pitkään, eikä hän saanut karkkia yhtään sen enempää kuin lapset yleensäkään. Siitä isovanhemmat pitivät silloin huolta.
Nyt he eivät muista niitä aikoja.
Ehdota, että lapsi ihan kysyy, millainen isi oli pienenä, kuinka söi ja mitä joi, miten nukkui ja teki läksyt jne.
8-vuotias kyllä tietää, että keksit lihottavat ja karkit vie hampaat. Mutta jos isovanhemmat käyvät nyt vaikka kerran vuodesa, niin salli nämä ylilyönnit. Ei yksi kerta vaikuta elämään sitä eikä tätä.
Mutta jos kerran kuussa, niin säännöistä pidetään kiinni niin kuin arkena yleensäkin.
Miten suhtautuuu lasten isä tilanteeseen?
Olen täysin päinvastaista mieltä tämän nimimerkin "Viksu lapsi" kanssa. Lasta ei saa pistää hoitamaan tilannetta ja vastaamaan onnistuneesta lopputuloksesta, ei käskeä sanomaan sitä ja kyselemään tätä. Ongelma on AIKUISTEN hoidettava. 8-vuotiaan on voitava luottaa äitinsä ja isänsä vahvuuteen. Itse en, nyt ketjussa ilmeinneiden tilanteiden valjettua, enää jättäisi lapsiani yksin noiden appivanhempien kanssa lainkaan vaan vahtisin vieressä.
En nyt sitä tarkoita, että lapsi asian hoitaa, vaan hänelle tulee muistuttaa, että kodin säännöt eivät kumoudu sillä hetkellä, kun isovanhemmat ylittävät kynnyksen.
Lapselle voi ihan hyvin korostaa, että isovanhemmat eivät enää muista kuinka lapsia hoidetaan, ja lapsella pitää olla muistissa omien vanhempien ohjeet.
Minkä ikäisiä ovat appivanhempasi? Karkkipäivä keksittiin jo 70-luvun alussa. Voisivatko appivanhempasi osoittaa rakkauttaan lapsiasi kohtaan ottamalla syliin ja vaikka lukemalla sadun?
heillä on 63v sekä 65v.
kirjoituksissanihan en pelkästään kirjoita tuosta karkinsyömisestä...ei se paha asia ole mutta kun juuri ennen ruokaa ja kaikki muu siihen mukaan. Ja se tapahtunut josta yllä kirjoitin, viimeviikonlopusta.
Joka kerta myös kun appivanhemmat tulevat meille, appi tarkastaa lasten kynnet ja sanoo, että ovat pitkät ja pitää leikata, sama koskee hiuksia jne....
Nyt vain tuon viikonlopun tapahtuneesta en tiedä mitä ajatella enään...pian tulee itse syytökset, että olenko tosiaan se joka aina syyttää kaikesta ja kuten appeni sanoi, minulla hänen mielestään on jotakin heitä vastaan.
No mä oon sitä mieltä että se mitä sinä/te miehesi kanssa lapsille opetatte, sen on pidettävä myös vieraiden läsnäollessa. Kehottaisin puhumaan appivanhempien kanssa niin etteivät lapset ole kuulemassa ja kertoa selkeästi että et pidä siitä, että appivanhemmat antavat periksi lapsille sen mitä sinä olet opettanut, että lapset oppivat muuten erilaiset tavat mitä heille on yritetty opetttaa. Kerrot että lapsien on noudatettava samoja sääntöjä myös appivanhempiesi läsnäollessa.
Siis vanhin lapsista 8v, joten osaatte päätellä että on jo vuosia sama jatkunut ja asiasta olen sanonut ja usein mutta kun tuntuu että sanallani ei ole mitään merkitystä. Ja sitten sanomiseni käsitetään niin niinkuin nyt, että minulla on jotakin heitä vastaan.
Tilanne on varmasti todella hankala, sekä sinulle että lapsille. Suosittelisin kuitenkin juttelemaan appivanhempien kanssa, kertomaan ettei sinulla ole mitään heitä vastaan mutta haluat että lapsilla noudatetaan samoja sääntöjä aina. Jos tämä ei auta niin neuvon vain yksinkertaisesti pitämään säännöistä kiinni. Jos ruoka-aikaan appivanhempasi antavat lapsille limsaa, ota mukit pois, kaada toisiin mukeihin maitoa, ja sano lapsille, että he tietävät että teillä juodaan ruoka-aikaan maitoa. piste.
Sinä et tee väärin, vaan isovanhemmat toimivat häikäilemättömästi ja ilkeästi.
Sinun miehesi on puhuttava vanhemmilleen, se ei oikeastaan enää ole sinun tehtäväsi, koska olet yrittänyt jo asiasta tuloksetta puhua.
Miehesi on myös ehdottomasti puututtava appesi käytökseen. Se on ihan yks ja sama, mitä appesi sinusta ajattelee, mutta jos miehesi ei ole puolellasi, tilanne on vakavampi.
Minulla on pitkä kokemus ajattelemattomista appivanhemmista. Heillä ei ole oikeutta antaa lapsille suuhun sellaista, josta voi olla haittaa. Haitallisiin kuuluu niin 2-vuotiaalle purkan antaminen kuin viinin maistattaminen minkä ikäiselle lapselle tahansa. Eikös sinun pitäisi päättää, milloin lapsesi saavat maistaa viiniä? Ja molemmilla pitäisi olla siihen hetkeen vielä runsaasti aikaa.
Meillä mies ei koskaan puuttunut mihinkään. Mentiin niin pitkälle, että lapsetkin huusivat kauhuissaan, jos heidät yritettiin vaikkapa lääkärireissun ajaksi jättää mummonsa kanssa kahden. Mummolla oli tapana uhmata minua, miniäänsä, antamalla lapsille ruokia, joille lapset olivat allergisia. Käytännössä mummo sairastutti lapset tahallaan, mutta syytti allergisista reaktioista sitten minua. Ei sellaista olekaan kuin allergia; lasten elimistö vain joutui shokkiin, kun lapset eivät ole tottuneet saamaan äidiltään mitään ruokaa jne. jne.
Ei tuollaiselle taida tulla ystävällisin keinoin loppua, sillä kyse on muustakin kuin ymmärtämättömyydestä. Kyseessä on valtataistelu, joka miehesi on lopetettava.
Kuten eräs aiemmin kirjoittanut sanoi; on tehtävä selväksi, että jos tilanne ei muutu ja sinun (täysin asialliset ja kohtuulliset) pyyntösi jätetään toistuvasti huomioimatta, sinä et lastesi kanssa enää mene appivanhempiesi luokse eivätkä he saa tulla teille. Lapsille keksitte joka tapauksessa jonkun toisen hoitopaikan, sillä ei isovanhemmuus oikeuta tekemään lasten kanssa ihan mitä huvittaa.
Mitenkäs asia meillä sitten ratkesi?
Miehestä ei ollut puuttumaan vanhempiensa tekemisiin eikä sanomaan mitään. Ajan mittaan sain anoppini lisäksi vastaan myös mieheni, joka alkoi toteuttaa äitinsä "ohjelmaa". Minulle ei jäänyt paljonkaan vaihtoehtoja, vaan hain muutama kuukausi sitten avioeroa. Vieläkään mies ei ymmärrä, miten paljon hän vanhempiensa kanssa häiriköi perhe-elämäämme ja kiusasi minua lapsia välineenä käyttäen.
Epäilin usein, että mieheni ei joko välitä minusta tarpeeksi kuunnellakseen minua tai sitten hän on samaa mieltä äitinsä kanssa asioista, eikä siksi puutu mihinkään. Nyt eroa sulatellessaan mies onkin tunnustanut molemmat todeksi, vaikka ne aikoinaan kielsikin.
Mieheni ryntää lastemme kanssa ensimmäiseksi äitinsä luokse, kun en ole enää valvomassa. Lapset ovat kuitenkin kasvaneet jo isommiksi, joten uskon heidän osaavan pitää puoliaan. Se ei kuitenkaan ole käytännössä lasten tehtävä erottaa oikeat ja väärät toisistaan, vaan meidän vanhempien.
Toivottavasti teille ei käy samalla tavalla kuin meille kävi ja miehestäsi löytyy "munaa" pistää perheensä etusijalle ja asiat järjestykseen. Kotirauha ja perherauha, ne ovat ne ykköset. Sukurauha tulee vasta sen jälkeen.
Hyvää jatkoa!
appivanhempiesi vain tulisi noudattaa niitä! Piruako ne määräilevät mitä saa tehdä? Eikö ne ole jo omat kersansa kasvattaneet. Antaa muiden kasvattaa omansa! Sinulla on juuri oikeat periaatteet. Ei mitään makeaa ennen ruokaa. Ja lapsethan tekevät juuri sitä mitä niille opetetaan...Jos heti kun ekat hampaat suussa, ängetään karkkipussia suun eteen niin tottakai ne oppii siihen. Mitä lapsi ei tiedä olevan sitä se ei kaipaa.
Veisitkö lapsesi sellaiseen hoitopaikkaan, jossa sinua ja lapsiasi kohdeltaisiin samalla tavalla kuin anoppisi ja appesi nyt kohtelevat?
Käyttäytyvätkö muut vieraanne (tuttavanne) samalla tavalla sinua ja lapsiasi kohtaan?
Kuka se lapsista huolta pitää, jos ei lasten äiti?
Löytyisiköhän näistä kysymyksistä se vastaus?
Tuollaiset isovanhemmat on heivattava pihalle, ennen kuin he vievät teiltä kotirauhan.
Tässäpä sinulle pieni vinkki: kutsu aina omat vanhempasi kylään teille samaan aikaan, kun appivanhempasikin tulevat. Siinäpähän appesi saa sitten raivota, jos siltä tuntuu. Se kummasti hillitsee idiootteja, kun on useampi korvapari kuulemassa. Kokeiltu on, ja toimii.
Mutta mitä tekee miehesi?!?
Kuuntelee vain sivusta ja jättää sinut yksin taistelemaan lastesi turvallisuuden ja terveyden puolesta, niinkö?
Eiköhän yhtälailla hänelle kuulu hoitaa vanhempansa järjestykseen?!?
Heidän käytöksensähän on lievästi sanottuna törkeää!
Mitä tekee mieheni? On hän asiasta joskus maininnut taikka lähinnä kysynyt että kuka antanut karkkia ja siinä se. Kaikki sanominen on jäänyt minulle ja siksi ilmeisesti sitten appivanhempani ottavat asian niin, että minulla jotakin heitä vastaan.
Kuten tuo episodi josta yllä kirjoitin mikä tapahtui viimeviikonloppuna; syntipukkihan minusta on tehty ja sekopää. Vastasin apelleni 2v lapsen sanomilla sanoilla mistä pienet naarmut kasvoilla ja siitäkös soppa nyt syntynyt!
Tuntuu ainakin, että minulle ei anneta mitään arvoa äitini taikka heidän poikansa vaimona...jos jotakin arvoa tai kunnioitusta olisi, niin ei kai kukaan noin käyttäytyisi.
Olen näinä vuosina joutunut riitaan appeni kanssa muutamia kertoja ja joka kerta syy on ollut minussa vaikka en ole tehnyt mitään taikka sanonu sellaista josta pitäisi räjähtää ja huutaa pää punaisena. Pian sitä alkaa itse uskomaan, että kauhistus, olenko tosiaan huono ihminen.
Kiitos teille kaikille jotka olette nähneet vaivaa sekä ollut kiinnostusta kirjoittaa jokunen rivi!!!
Lasten kasvatus on kahden vanhemman yhteinen asia, jos perheeseen kerran kaksi vanhempaa kuuluu; miehesi kuuluisi ehdottomasti olla sinun ja lasten tukena.
Yhdessä teillä olisi mahdollisuus puolustaa reviiriänne ja lapsianne. Nyt olet aivan yksin, tuntuu kuin miehesi hyväksyisi vanhempiensa terrorin; vaikeneminen on myöntymisen merkki...
Lapsilla tulee olemaan todella vaikeaa erottaa oikea väärästä ja noudattaa sääntöjä, jos ei vanhemmilla ole yhteistä linjaa...nimenomaan vanhemmilla; asia ei kuulu isovanhemmille, varsinkaan jos heillä ei itsellään ole mitään rotia touhuissaan...
Toivon sinulle oikein hyvää syksyä ja voimia nousta barrikaadeille lastesi puolesta; siitä miehestäsi ehkä kannattaisi aloittaa!
Et varmasti ole, mutta tälläistä tapahtuu valitettavan usein. Anopeilla ja myös voi olla omalla äidilläkin jokin kaikkivoipa usko siihen, että viimeisin määräysvalta ja sana lapsen ja lastenlasten elämissä on heillä. Loputtomasti voidaan tehdä kiusaa, hienovaraista vastakkainasettelua ja oman edun tavoittelua. Toisen arvovallan vähättelyä, mitätöintiä, kaikki käy.
Pahinta on jos oma mies ei suostu uskomaan, että oma äiti tekee sellaista vaan puolustaa mielummin äitiään kun vaimoaan. Sairaanloista roikkumista. Kun lapset ovat aikuisia ja omissa kodeissaan, pitäisi vanhempien laskea irti ja lasten myös mutta näinhän se ei mene, vaan roikutaan hengen hädässä toisessa kiinni ja tuhotaan mahdollisesti hyväkin suhde siinä sivussa sekä vedetään lapsenlapsetkin tähän aikuisten leikitään johtajaa leikkiin. Sitten voidaan viattomasti ihmetellä, että mites se nyt noin, kun ei enää jaksanut.
Edelleenkin monet äidit yrittää tehdä pojistaan niitä miehenkuvia, millaisen olisi omasta miehestään halunnut ja ovat mustasukkaisia pojan vaimolle. Lastenlapset ovat vapaata riistaa siinä välissä, jotka vedetään mukaan, joiden kautta hallitaan miniää, kun ei se muuten ymmärrä, että äiti on tärkein ihminen pojan elämässä niinkauan kun elää.
Suomalaiseen kasvatukseen kuuluu tälläinen vanhakantainen nöyryys ja kunnoitus automaattisesti vaikkei toinen sitä edes ansaitsisi, ei äitys ja isyyskään ole autuaaksi tekeviä, ei se tarkoita että lapsille ja heidän lapsilleen voi tehdä mitä vaan, että kaikki on sallittua.
Jokaisen ihmisen tulisi saada elämässään juuri sitä mitä on antanutkin, jos siis olet ilkeä niin sinullekin voidaan olla, jos aiheutat ristiriitoja toisten elämässä, on myös sillä toisella oikeus aiheuttaa niitä sinulle. Sanotaan, ettei kostaminen hyödytä, mutta näin toteutettuna se ehkä saisi kiusaajan miettimään, jos ei niin täytyy koittaa jotain muuta. Älä kutsu heitä kylään sano, kun ovat tulossa, että teillä on menoa. Hätä kyllä keinot keksii.
Itselläni on samankaltainen tilanne ja harkitsen vakavasti mitä teen asialle, nyt olen jo hivenen muuttanut käytöstäni, etten anna asioiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos vaan vastaan samalla mitalla. Samalla kuitenkaan ei minun mieleni aina ymmärrä toisen ihmisen kiusanteko tarvetta. Miksi kuvitellaan, että saadaan tehdä ihan mitä vain kenelle vain, mutta autas, kun se koskettaa itseä, niin on se kauheaa. Appivanhempasi ovat narsistisia ihmisiä, jotka todella eivät välitä sinusta. Koita jaksaa äläkä anna heidä viedä arvovaltaasi lapsesi suhteen, vaan pistä piste sille. Lapsi on sinun, ei heidän, ei appivanhemmilla ole mitään laillista oikeutta sinun lapsiisi.
Laki lähtee aina lapsen oikeudesta olla yhteydessä äitiin,isään jne. ei appivanhempien oikeudesta.
Uskomattoman hyvältä tuntuu lukiessä vastauksianne joista TODELLA olen saanut mieleni pirteämmäksi! Kiitos.
Jatkan vielä jokusella rivillä; tuon limun ja karkkien syömisen ja siitä huomauttamisen lopetinkin joitakin aikoja sitten kun huomasin että sanomisillani ei ole merkitystä, tunsin vain itseni typeräksi lapseni edessä kun minä kiellän ja toisen sallivat. Nyt tosiaan appivanhemmat olleet usein viikonloppuisin meillä ja me kävimme viime viikonloppuna heillä...ja kun kerran tosiaan olivat usein meillä, ajattelin että äitinä saan sanoa asiasta ja olenkin sanonut kauniisti eli en mitenkään jyrkästi tai ilkeästi mutta silti sama jatkunut näinä aikoina kun ovat olleet meillä ja joka kerta.
Suurin päänvaiva edelleen on tuosta tapahtuneesta viimeviikonloppuna josta yllä kirjoitinkin.
Miltä sinusta tuntuisi jos ilman mitään syytä sinusta tehdään syntipukki, sanotaan että sinulla on jotakin aina appivanhempia vastaan siis sinulle huudetaan pääpunaisena, et saa suunvuoroa ja huudetaan että kanssasi ei voi keskustella vaikka itse olet tyyni ja rauhallinen?
Tähäm asiaan jos kommentteja saisin olisin enempi kuin kiitollinen, eli kirjoitus tuosta tapahtuneesta löytyy yllä.
Monesta syystä tuntuisi pahalta:
1) Pahalta tuntuisi, jos lapset joutuvat kuulemaan ja näkemään kuinka heidän äitiään syytetään ja häpäistään huutamalla hänelle pää punaisena.
2) Pahalta tuntuisi, jos mies sallisi tälläisen kohtelun lastensa äitiä kohtaan puuttumatta kovalla kädellä appivanhempien käytökseen.
3) Pahalta tuntuisi havaita, että rakkaan miehen vanhemmat ja omien lasten isovanhemmat ovat moukkia, sivistymättömiä ja raukkamaisia tilanteiden hyväksikäyttäjiä.
3) Hyvältä tuntuisi jättää appivanhemmat oman onnensa nojaan ja katsoa kauniimpaan tulevaisuuteen. Eihän sitä koskaan tiedä, jos he menetyksen huomatessaan tulisivat joskus järkiinsä ja muuttaisivat suhtautumistaan ja käytöstään. Sehän riippuu vain siitä, kuinka tärkeitä heidän poikansa, lapsenlapsensa ja sinä heille ovat. Pallo on heillä.
hei. Minä olen kanssa aivan hukassa mitä tehdä, kun anoppi kävelee joka toinen pvä meille sisälle suoraan ei ilmoita, eikä edes pimpota ovikelloa. tulee meille ja on aina melkein pari tuntia, oli meillä vieraita kylässä tai ei. ei sitä häiritse yhtään vaikka olisi kämppä täynnä vieraita.asiasta ollaan sanottu, mutta reaktio oli viimeksi, että minun ei tarvi teitä uskoa, minä olen mummo ja tulen silloin teille kun haluan, juuri näillä sanoilla vielä sanoi...sitten itsellä on tullut kammo antaa lapsia hälle hoitoon, kun lapset saavat kaikki periksi ja mummo saattaa kesken kyläilyn päättää, että lähdemme lomalle lapsen kanssa, ilmoittamatta siitä vanhemmille...nooo...nyt mummo uhkasi, että kun lapset kasvavat kertoo hän heille millaisia me olemme olleet, kun hän ei ole saanut hakea lapsia heille yöksi(mummo on ollut meillä hoitamassa kyllä lapsia)
ja sitten kun mummo päättää, että haluaa ottaa lapsenlapsensa mukaan, hän ei kysy vanhemmilta vaan sanoo lap´selle, että noniiin lähekkö nyt mummolaan nyt mennään, ja ei kysy meiltä vanhemmilta mitään (rasittavaa)ja tästäkin asiasta on sanottu....
ja kerrankin kun lapsemme ei halunnut lähtä hän vetosi sairaseen pappaan, että pappa kyllä nyt alkaa itkemään kun te ette tule katsomaan sitä ja sitten sai lapsen itku kurkussa suostuteltua lähtemään, toki minä siihen sanoin sitten, että ei ole pakko lähtä, että mennään yhdessä katsomaan pappaa myöhemmin...
on se kumma että anoppien ei tarvi kunnioittaa meidän perhettä, mutta meidän pitäisi kunnioittaa sitä sitten.ja sitten kun asiasta sanotaan nätisti, vastaus on mun ei kuule tarvi teitä kuunnella, teen niinkuin ite haluan :(
en tiiä mitä tehdä, laittaakko välit kokonaan poikki kun anoppi ei kunnioita meidän perhettä...
kiitos kun jaksoit lukea tän mun kertomuksen loppuun...
kommentteja kaivataan :)
Minusta pahinta oli kertomuksessa tämä:
"
ja kerrankin kun lapsemme ei halunnut lähtä hän vetosi sairaseen pappaan, että pappa kyllä nyt alkaa itkemään kun te ette tule katsomaan sitä ja sitten sai lapsen itku kurkussa suostuteltua lähtemään
"
Aivan hirveetä, lapsen tunteita käytetty törkeällä tavalla hyväksi, älkää enää ikinä salliko tuon toistua.
juu...kovana on yritetty olla ja sanomisiin on kyllä puututtu, mut ei niilä oo oikasti mitään tehoa...pitää meidän lapsiansa niinkuin omina-
pitää näköjään ottaa käyttöön´vielä järeämmät keinot, eli ajaa se ulos joka kerta kun ns. rupeaa hyppimään naamalle...ei se muua auta
sinun kotonasi sinun säännöt. Jollei sana tehoa, kävelet tilanteeseen ja otat karkit pois lastesi käsistä ja sanot uudestaan - ilman kiukkua, rauhallisesti, että tämmöiset ovat jälkiruokia.
Ensimmäisellä kerralla saattaa appivanhemmilla "haavi lävähtää", mutta luulisi melkein menevän kerrasta perille.
Henk.koht. en ymmärrä noin tiivistä seurustelua, mutta se ei nyt kuulu tähän mitenkään :D
mummo taitaa tarvita kipeästi ja nopeasti ammattiauttajaa!
Ja sinä, kaikesta päättäen asutte maalla, ei muualla avoimia ovia. Vaikka olisi miten tapojen vastaista, eikö kannattaisi lukita se ovi....
On teillä hyvät ihmiset (näitä juttuja on muiltakin) todella pitkät pinnat, minulta olisi kärähtänyt viikossa!
Olen kuullut sellaisestakin tapauksesta, että terrorin jatkuttua kyllin pitkään miniä haki lähestymiskiellon mummille!
Koska rakastan lapsiani ja lastenlapsiani, niin tahdon heille terveyttä ja pitkää ikää. Siispä pidän kiinni ruoka-ajoista (kunnon evästä). Karkki yleensä en osat. Jäätelöä silloin tällöin. Imelä mehuja en juota, hampaat pestään, nukkumaan ajoissa. Elikkäs säännöllisyyttä. Hemmotellaan toisella tavalla. annamme aikaa; asakartelemme, ajamme veneellä, koiramme vetää heitä kelkassa talvella, leivomme, lämmitämme saunan porukassa. Opetan myös pikku askareita. tytärentytär tahtoo jo tiskata, jauhottaa muikut, pihan siivousta, käymme uimassa hallissa talvella, kesällä rypläämme järveesä ja semmoista. Hyvin ovat viihtyneet. Moitteita ei ole vanhemmilta tullut lastenhoidon suhteen. Kovasti olemme suosituja hoitajia. jaksamme vielä, olemme ukin kanssa työelämässä molemmat.
yhteinen aika tärkeää ei namuset
oma äitini kunnioittaa meidän sääntöjä, mutta on jo sen verran sairas, etä ei jaksa enää niin touhuta lasteme kanssa. kuulostat ihanalta mummilta, tuommoisia pitäisi olla enemmän :)
Viime viikonloppuna olivat (yllätysyökylään!) pienet muruset meijän tykönä taas. Pikku-Eetu, 3 v. sai ajaa "laktolilla" ukin kanssa! Otimme avosylin vastaan, vaikka ei oltu edes sovittu ja meillä mökillä oli syystyöt. Kyllä pärjätttiin hyvin. Tein kiireellä vain evästä ennen lasten tuloa, tavallista kotiruokaa. Kylläpä maistuikin ulkotouhujen jälkeen ! Ensilumenkin satoi jo tänne Karjalaan. Palkinnoksi saimme molemmat lähtösuukot ! Kylläpä lämmitti sydäntä. Hoidimme heitä jo ihan vauvasta n. 1 kk:n vanhasta. Menimme mökille satoi tai paistoi. Onneksi on sähköt. Melkein joka kerta kun päästiin perille (viileä mökki kun vain peruslämpö viikot), pienimmäisellä oli jo kakat housussa. No, ei kun vedenkeittimellä vesi lämpimäksi ja siivoamaan. Sehän tiesi yönousuja jne. Otimme myös hoitoon, kun olivat sairaina. Vanhemmat itse ovat pyytännet aina, emme varmasti halua tuppautua. Lapset sanovatkin meitä; äiti-mummo ja isi-ukki (ukki ei ole edes biologinen, mutta erikoisrakas, kun touhuaa lasten kanssa). Töitä on teetättänyt, mutta antanut meille paljon ja meillä on rakastava ja hyvä suhde. Jaksamista kaikille mummuille ja ukeille ! Meillä elää vielä isoukeli ja isomuori, jotka asuvat "päätilalla", joten apuja on sieltä saanut, kun ei voi olla yhtäaikaa lasta vahtimassa (ettei men järvenn jne.)ja tekemässä evästä tai kaivoa tyhjentämässä. Mielllään tulevat. Meitä onkin naisia neljässä polvessa ! Isomuori, minä-mummo, minun tytär ja tyttären tytär ! MIKÄ RIKKAUS !
Mielestäni sinun kodissasi toimitaan sinun säännöilläsi, appivanhempien kodissa heidän säännöillään - noin pääsääntöisesti, ellei kyseessä ole joku aivan psykopaatti.
Tietysti asiaan vaikuttaa sekin, ravaatteko alvariinsa toistenne luona vai ovatko vierailut satunnaisia - ei kukaan terve lapsi kuole satunnaiseen limutteluun.
Tilanteeseen tuo mukaan oman tunnevärinänsä, mikäli appivanhemmat tuputtavat karkkeja eivät rakkaudesta lapsiin vaan ärsyttääkseen sinua....