Minä yritän olla itkemättä ja ajatella että kaikki selviää vielä.Mieheni muutti pois yhteisestä kodistamme kuukausi sitte.Hän sanoi,ettei hän halua erota enkä saa edes ajatella sellasta.Meillä on ollu aika vaikea kriisi.Mieheltä menny työ ja meinas mennä meiltä kotiki alta.Joutui vuosi sitte pitkälle sairaslomalle ja masentui.Meillä on kaks lasta,joista toinen on ADHD.Hänen kans on välillä tosi hankalaa.Tän kaiken keskellä oon yrittäny pysyä järjissäni.Miehellä ei oo mitää suhdetta menossa eikä mullakaa tietenkää.Suurimmaks osaks taloudelliset vaikeudet oli syy.Olen itsekin työtön tällä hetkellä.Mulla on vaan kauhea ikävä.En jaksa ajatella mitää,en jaksa tehdä mitään.Mies on käyny välillä kattomas,että kuinka me pärjätään.En tiedä miten täs sit loppujen lopuks käy.Jos se sit kuiteki haluaaki erota.Mä oon nyt jo ihan rikki.En kestäis millään tätä välimatkaa.Mutta hän haluaa ny olla yksin ja miettiä...
jossain on parempi huominen...
pikku-inkeri
6686
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Siihen pisteen jälkeen välimerkki (se on se pitkä nappula näppäimistön alareunassa, siinä keskellä, se jossa ei ole merkkejä). Se tyhjä väli on siksi, että lauseet erottuisivat tekstissä selkeästi. Selkeät lauserajat helpottavat lukemista. Lukemisen helpottuminen antaa paremmat mahdollisuudet tekstisi ymmärtämiseen.
Tämä äälïömäinen vastaus on oiva osoitus siitä, että et tullut teksteinesi heti ymmärretyksi. Pyydän anteeksi. Vastaan ehkä asiaasikin, kunhan saan oikoluettua tekstisi.
oli.
kiitos.
ei tarvitse.
Kriisin keskellä ei tarvitse olla yksin. Hae apua. Sitä saa kyllä, mutta uskalla avata suusi.
Oletteko puhuneet miehen kanssa siitä, mitä hän oikein miettii siellä "erillään olossaan"?
jaksat sinä muistele iloisia asioita. elä vaivu synkkyyteen. toivon minä
Ehkä nyt on sitten aika alkaa elää itselleen...Joku tietysti tarttuu tuohonkin lauseeseen,mutta lapset ovat joka tapauksessa ainakin joka toisen viikonlopun isänsä luona.Tähän asti olen melkein elänyt 'toisten kautta'.Olen vasta vähän yli kolmekymppinen,eli elämä on vasta edessä.Kait tämä ikävä ja kaipaaminenkin hellittää kun hankkii muuta ajateltavaa.Uusia ystäviä,harrastuksia...kun sais jostain voimaa ottaa sen askeleen.
Sinullahan on lapset! Jos olet tyoton, teilla on paljon aikaa viettaa yhdessa. Mene ulos heidan kanssaan, lenkille, rakentamaan jotain, piknikille, aivan mita tahaansa! Askarrelkaa yhdessa, lue heille tai jos he osaavat lukea, lukekaa yhdessa vuoronperaan. Opeta ja kerro heille asioita joita itse tiedat ja mita et tieda, menkaa yhdessa kirjastoon (ei maksa mitaan) ja oppikaa!
Hyvanen aika, tottakai se on rankkaa kun yksi perheenjasen yhtakkia haipyy kuvioista mutta ajattele miten paljon sinulle on jaanyt!
Lapset ovat taysin syyttomia, ala vierita omaa taakkaasi heidan hennoille hartioilleen. Heilla on jo aivan tarpeeksi. Sina itsekkin saat voimia ja iloa touhutessa lastesi kanssa.
Onkohan paikkakunnallasi laktenkerhoa johon vanhemmat voivat osallistua heidan kanssaan? Enta urheiluharrastus, siellakin sina tapaat muiden lasten vanhempia. Kylla sina muita ystavia saat lastesi koulunkin tai paivakerhon valityskella.