Haluaisin tietää muiden mielipiteitä seuraavanlaisista tapauksista.
Olen itse asiaa pohtinut ja taistelen mielessäni kahden asian väliltä,onko ystävyydet yhteyden pidon arvoisia vai kannattaako täysin unohtaa kyseisten kaltaisten ystävien olemassa olo.
Sitä kun miettii olenko itse liian kriittinen?
Tapaus.
Ystäväni soittelee aina kun hänen puolisonsa on töissä,tai jolloin hän yksin kotonaan.
Aina silloin häneltä riittää juttua ja ystävyytemme tuntuu olevan vahva.
Jos satun itse hänelle soittamaan ,arvaan heti että hänellä on seuraa koska hän haukottelee puhelimessa ja haluaa mahdollisimman nopeasti lopettaa keskustelun välillä jopa aika tylysti.
Olen siis pohtinut asiaa siltä kannalta että miksi minun on oltava ystävä ja kuuntelija aina silloin kun hänelle sopii,mutta kun hänelle ei sovi ei ole aikaa keskusteluun.
Tapaus
Huomaan erään ystäväni puhuvan hyvin tietävänä asioista,mutta hän tyrmää tiukasti minun kantani asiaan.
Olenkin hyvä kuuntelija hänen huolilleen,ja tuntuukin ettei muuhun olekkaan.
Olen siis ystävänä olkapää,mutta kiusaava seikka on se ettei ystäväni taida arvostaa minua lainkaan.
On asioita joissa hän on aivan väärässä,muttei kumoaa kun asiat oikaisen,vasta siinä vaiheessa hän uskoo olleensa väärässä kun joku muu ystävistämme sen hänelle oikaisee.
Olenkin pohtinut onko ystävyytemme aitoa kumminkaan vaan olenko hänelle tietynlainen hissukka ystävä ainoastaan sen vuoksi koska kuuntelen hänen visioitaan ja seurassani hän saa kokea olevansa jotain?
Olen itse asiaa pohtinut ja taistelen mielessäni kahden asian väliltä,onko ystävyydet yhteyden pidon arvoisia vai kannattaako täysin unohtaa kyseisten kaltaisten ystävien olemassa olo.
Sitä kun miettii olenko itse liian kriittinen?
Tapaus.
Ystäväni soittelee aina kun hänen puolisonsa on töissä,tai jolloin hän yksin kotonaan.
Aina silloin häneltä riittää juttua ja ystävyytemme tuntuu olevan vahva.
Jos satun itse hänelle soittamaan ,arvaan heti että hänellä on seuraa koska hän haukottelee puhelimessa ja haluaa mahdollisimman nopeasti lopettaa keskustelun välillä jopa aika tylysti.
Olen siis pohtinut asiaa siltä kannalta että miksi minun on oltava ystävä ja kuuntelija aina silloin kun hänelle sopii,mutta kun hänelle ei sovi ei ole aikaa keskusteluun.
Tapaus
Huomaan erään ystäväni puhuvan hyvin tietävänä asioista,mutta hän tyrmää tiukasti minun kantani asiaan.
Olenkin hyvä kuuntelija hänen huolilleen,ja tuntuukin ettei muuhun olekkaan.
Olen siis ystävänä olkapää,mutta kiusaava seikka on se ettei ystäväni taida arvostaa minua lainkaan.
On asioita joissa hän on aivan väärässä,muttei kumoaa kun asiat oikaisen,vasta siinä vaiheessa hän uskoo olleensa väärässä kun joku muu ystävistämme sen hänelle oikaisee.
Olenkin pohtinut onko ystävyytemme aitoa kumminkaan vaan olenko hänelle tietynlainen hissukka ystävä ainoastaan sen vuoksi koska kuuntelen hänen visioitaan ja seurassani hän saa kokea olevansa jotain?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Niinpä. Olis varmaan nobelisti jos tietäs mikä oikein mikä väärin.Olen itse vähän samanlaisista syistä nostanut muutaman ystävän sivuun ja en kadu. Joskus tietenkin on vähän hiljaista, mutta miksi olla kuuntelija kun itsekkin tarvitsee joskus olkapäätä.
Ole joskus itsekeskeinen ja luota tuntemuksiisi, tehe niin kuin sinusta tuntuu hyvältä. Rakasta ennen kaikkea itseäsi. Jos heistä tulee sinulle paha olo ei kaikki ole silloin hyvin. Ystäväsi vievät sinulta voimia ja eivät tajua antaa.
Mikset sitten tee samalla tavalla hänelle? Haukottele puhelimessa, ja keksi joku tekosyy puhelun lopettamiselle. Tai sitten vaan otat asian suoraan esille, ihmettelet häntä suoraan...
on myös niin, että jos puhuu päivällä puhelimessa, niin on virkeä ja taas iltaselle mentäessä oamt puhehaluni ainakin loppuvat ja haukottelen useastikin, kun joku soittaa. Silloin on vaan kertakaikkiaan väsynyt. Joskus myös toiset kuuntelevat korvat vieressä eivät "anna lupaa" heittäytyä tyttöjen juttuja puhumaan, joten silloin ainakin meillä, kun koko poppoo on kotona, niin aika menee arkiaskareisiin.
Puhu sinä silloin omia juttujasi myös, kun oma ystääväsi on vaihdissa. Jos silloin ei huvita, niin sano kohteliaasti, että sinulla nyt kiirusta ja muuta tekemistä, joten soittelette vaikka myöhemmin. Jossain vaiheessa huomaatte, että nyt olikin kiva puhelu, kun molemmilla oli paljon sanottavaa. Aina ei näin ole ja silloin sinäkin voit vedota omiin asioihisi.
Turha yrittää muuttaa toista, vaan muuta itseäsi. Se onnistuu aina parhaiten.
Olen myös havainnut samankaltaisia aatoksia itselläni.
Kun muistelen vanhan kansan tarinoista(olisiko vanhempia kommentoimaan)oli ennen vanhaan ystävyys arvossaan.
Silloin kuulemma autettiin hädässä olevia ja muutoinkin oli ystävyys suhteet terveellä pohjalla,jokainen tiesi että apua saa kunhan on myös apua antanut.
Enpä tiedä onko tarinoissa aika kullannut muistot,mutta varmaan silloin niin oli.
Nykyään on elämä tiukempaa,markasta euroon siirtyminen ei ole sujunut kitkattomasti,kukapa olisi markka aikaan maksanut 3euroa kahvikupista(18mk).
Tuntuu kuin kaikesta olisi kilpailtava,jopa ystävyydet on laskettu tärkeys järjestyksiin,on tullut ystäviä joita voi kohdella kuinka vaan koska he kuuluvat kategoriaan "ei niin väliä ystävät".
Kukapa tänä päivänä ajattelisi hyvällä läheistään,vaan ensisijaisesti niin että toivottavasti minulla menee paremmin kuin kaverilla.
Kyllä harvassa on sellaiset periaatteen ihmiset jotka auttavat hyvästä tahdostaan ja puolustavat ystäviään myös huonoina hetkinä,se kun tahtoo olla sitä että juosten mennään kertomaan kaverin vaikeuksista tavallaan siitä tehdään yhteinen huvitus.
Ja varmaan usea tätä lukiessakin ei havaitse itsessään tälläisiä piirteitä,koska sellaisesta on tullut jo niin luonnollista ettei sitä edes itse havaita,vasta kun kaveri tekee itselleen samaa.
Nykyään halutaan pitää julkisivut kunnossa,halutaan todistella että meillä menee hyvin ja kaikki toisten epäonni käy sellaisen pönkittämiseen hyvin.
Kyllä nykyäänkin pitäisi ihmisten olla aitoja,auttaa kaveriaan ja tukea aivan rehdisti.
Mutta sellainen on jäänyt jalkoihin kun koetaan ettei se kaverikaan ole meikäläistä oikeuden mukaisesti kohdellut,miksi siis kohtelisin sitä.
On röyhkeitä ihmisiä joilla on pokkaa koetella kavereiden pinnaa,koska onhan tapana pitää laajaa kaveri joukkoa johon mahtuu kavereita joiden suhteiden hoitamisessa ei ole niin väliä,nehän kuuluvat alempaan kaveri kastiin.
Miksi siis pitää sellaisia,siksi että niistä saa hyötyä jossain mielessä,mutta kuka ajattelee tälläistä kaveria joka uskoo ystävyyden olevan ihan aitoa,sehän on kusetusta.
Aika on siis tehnyt nyky ihmisistä tälläisiä,jokainen kun saanut huonon kokemuksen on jatkossa kriittinen.
Olen itsekkin lopettanut avun pyytämisen ja lainaamisen kaverille samoista syistä.
Jos pyysin apua,en saanut,tai jos sain auttamisen tarve oli pientä.
Kumminkin avun antajalla oli motiivi sitten vastapalvelukseksi pyytää vastaavasti minulta jotain suurta palvelusta aikaisemman varjolla.
Mutta sehän on ihan oikeaakin.
Lopulta havaitsen ettei tietyt kaverit maksaneet lainamiaan pikkuvippejä takaisin,ja kun jouduin kerran itse pyytämään apua pikku vipin toivossa ei kukaan suostunut lainaamaan,yksi todella vanha kaverini suostui kyllä mutta halusi viikon vipistä kunnon korot.
Sellaista se ystävyys on nykyään.
Olisi niin helppoa kun ystävyyttä pidettäisiin kunnia asiana,ja ymmärrettäisiin että ystävät auttavat toisiaan ilman sen kummempaa hyöty tarkoitusta.