Väitän ettei avioliitto mittaa sitoutumista ja siihen keskittyminen pitäisi nykyään unohtaa.
Sitoutumisen mittari on joku muu riitti ja ehdotan sellaiseksi yhteisen talon rakentamista.
Siis mikäli nainen ei kestä rakennusprojektia, ei hän ollut tarpeeksi sitoutunut liittoon.
Sitoutumisen mittari on joku muu riitti ja ehdotan sellaiseksi yhteisen talon rakentamista.
Siis mikäli nainen ei kestä rakennusprojektia, ei hän ollut tarpeeksi sitoutunut liittoon.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Oletko lukenut liiaksi TM-testejä, vai mistä idea sitoutumisen mittaamiseen?
toi sana " ei hän ollut tarpeeksi sitoutunut liittoon" toinen ei halua ''sitoutua.
ahdistava sana alkaa ihan yököttää!
Rakennan talon miehen kanssa.Olen siis sitoutunut? Mihin? Ainoastaan ja vain yhteiseen velkaan.
Käsittääkseni sitoutuminen tulee yhteisen elämän myötä. Tai sitten sitä ei tule ja tulee ero.
Avioliitto ole jotain muutakin kuin pelkän talon rakentamista ja siinä suhteessa huono vertauskuva sitoutumiseen. Kyllä liittoon sitoutuminen on jotain ihan muuta.
Avioliitto pistää arjen palikat ihan uuteen järjestykseen ja jokainen joutuu tekemään jotain ratkaisuja. Määrätyt asiat vähenee ja jostain joutuu luopumaankin. Tähän jos ei pysty ei pysty sitoutuun avioliittoon. Osittain kyllä pitää sisällään vaikka tuon talon rakentamisenkin jos sitä lähdetään tekemään. Mut kyllä tärkein asia mitataan liiton alkumetreillä siinä kuinka elämäänsä pystyy järjesteleen parisuhteen mukaan.
Kyllä on suhde heikoissa kantimissa, jos sitoutuminen on taloprojektin varassa, huh! - tai minkä tahansa muun aineellisen asian varassa.
Ajatelkaapas, mitä sitten kun talo palaa tuhkaksi; eikö sitten enää ollakaan sitoutuneita toisiinsa?
Tai kun pankkitili tyhjenee vaikka työttömyyden vuoksi - nostetaanko silloin kytkintä kohti parempia maisemia?
Eli sitoutuminen on laadultaan henkistä ja tahdonalaista. Tarkoittaa sitä, että elämän ulkoisista vaikeista asioista/tapahtumista huolimatta sitoudutaan kulkemaan yhdessä/rinnakkain ja voittamaan vaikeudet. Sitoutuessa on oltava HALU olla yhdessä!
Minähän en jonkun akan takia taloa rakenna. Jos/kun rakennan,teen sen lähtökohtaisesti sillä ajatuksella että minä asun siinä mahd. kauan. Ja totisesti tietysti toivon että kumppanini myös minun kanssani. Mutta taloprojektia en aloita mitatakseni puolison sietokykyä tai tyydyttääkseni hänen haluaan.
Aloitus oli reaktio noihin vaatimuksiin sitoutumisen mittauksesta avioliittoon menolla. Siis teistä taloprojekti ei ole hyvä siirtymäriitti. Miten siis vihkiminen voisi olla kelvollinen toimitus samaan asiaan, kun sen läpisaattaminen on paljon helpompaa (eikä näytä lisäävän yhdess olemisen astetta millään tavalla).
Joku puhui muutoksista avioliiton alkaessa. Miten kummassa nämä muutokset ilmenisivät. Yhdessä jo valmiiksi asuvat ihmiset eivät käsittääkseni muuta käytöstään millään tavalla toimituksen jälkeen (ja jos muuttavat, on se ehkä teeskentelyä ja tilapäistä).
KYllähän vaikeudet ja vastoinkäymiset vahvistaa. Usean liiton on nähnyt kariutuvan sellaisissa tilanteissa joissa (yleensä) nainen tulee emännäksi taloon joka on suunnilleen saatu velattomaksi ja kiinni suoraan leveään leipään. En väitä ettäkö näin ei kävis toisteki päin mut valitettavasti en ole tällaiseen törmännyt. Sit annetaan vastoinkäymisten ohella periksi helposti.
Toinen ääripää kestää paljon paremmin. Yrittäjä pariskunnat joilla on lainaa niin että heikompaa hirvittää vaikuttavat asuvan yhdessä, en tiedä sitten siitä ovatko sen onnellisempia mutta ekat 15 vuotta kun kituuttivat elää köyhyysrajalla niin nyt niillä näyttää menevän ihan hyvin. Taloudellisesti ja muutenkin.
En nyt mene väittämään että asuntolaina takaisi avio-onnen mut kyllä yhteinen koettelemus vahvistaa, jos siitä vaan selviää yli yhdessä.