En oo pystyny nukkumaan kahteen viikkoon yhtään täyttä tuntia, kun ajattelen omaa rakasta kultaani. Oltiin avopuolison kanssa iltakävelyllä kaupungilla kun joka saatanan seko rattijuoppo ajo päälle. Tyttö kuoli käsilleni... ja meidän vauva...
Mitä mun pitäs tehä????
Mitä mun pitäs tehä????
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kannattaa hakea apua mielenterveystoimistolta tms. Monestiki puhuminen auttaa vaikeissa asioissa ja siellä sinua kuunnellaan ja siellä saat puhua puolueettoman ja etenki ulkopuolisen ihmisen kanssa.
mitä hyötyä on mennä kallonkutistajalle? En usko niihin et ne vois tämän olon poistaa tai jotenkin auttaa! Ne aatteelee vaan omaa elantoaan 300mk/h. (on tultu käytyä!) Se lisää sitä vihaa ja koston halua. Palkkiaoksi saa käynistään hullun paperit ja sulkeutuu tietokoneen ääreen... Mut kiitti ny kuitenki.
Terveyskeskuksen mielenterveysyksikössä käynti ei ainakaan täällä maksa mitään.. Eikä käynnistä hullunpapereita saa, ehkä sinulla on ennakkoluuloja..?
Jos et usko puhumisen tuomaan apuun, niin ei sitten. Mutta ei ainakaan kannata käpertyä itsesääliin, vaan mennä ihmisten ilmoille.
Siinä mielessä puhuminen ulkopuolisen kans mun mielestä auttaa, ettei jää yksin pohtimaan niitä asioita. Läheiset ystävät ei välttämättä oo parhaita "auttajia" tämmösessä tilanteessa.
Suosittelisin kokeilemaan.
Nimittäin sitä, että mietit, että onko jumalaa olemassa. Sitä miettii varmaan jokainen, joka joutuu tuollaisen asian uhriksi. Tuntuu tosi ikävältä lukea tuo kirjoittamasi ja eihän sitä osaa edes kuvitella, miltä sinusta tuntuu, kun ei itse ole kokenut vastaavaa. Sen kuitenkin ymmärrän, että tuo on hirveää ja niin väärin ja niin turhaan.
Sinun vihasi oikea kohde kuitenkin on se rattijuoppo, ei jumala. Ihmiset näitä hirmutekoja tekee, eikä mikään jumala.
Olet nyt niin suuren surun murtama, että varmaan juuri ammattihenkilö, sukulaisten ja ystävien lisäksi, olisi sinulle juuri oikea tuki tässä vaiheessa. Tuollainen tapahtuma on hekilökohtainen katastrofi, joten älä häpeä hakea apua. Voimia sinulle!
Ensinnäkin, en osaa edes sanoa kuinka pahoillani olen. Jaksamista, oikeasti.
Ehkä puhuminen jonkin ammattiauttajan kanssa voi auttaa, mutta perustavanlaatuisena neuvona sen verran, että etenet päivä kerrallaan, hetkestä toiseen. Ajattelet, että olet pisteessä A ja kun pääset pisteeseen B, voit hengähtää hetken ja jatkaa taas uuteen pisteeseen B..
Jumala on nyt ainut lohtusi.