Kauhea kasvattaja

Onko kenenkään muun kissanostajan ongelmana se, että kasvattaja ei tajua että kissa on nyt MEIDÄN eikä enää hänen?

Meillä on ihana kissa, mutta myyjä häiritsee elämäämme. Hän soittelee koko ajan ja kyselee kissan vointia, esittää asiansa niin kuin olisi huolissaan siitä hoidetaanko kissaa kunnolla, hössöttää, lähettelee tekstareita, ylipäänsä käyttäytyy kuin kauhuanoppi miniäänsä kohtaan tämän hoitaessan vauvaansa ( " osaatko sinä hoitaa sitä, tuleeko tuosta mitään? " ).

Mitään todellisia perusteita hössöttämiselle ei ole. Kissa hoidetaan hyvin. Nytkin tätä kirjottaessani se istuu sylissäni, eikä tule kävelemään näppäimistölle koska olen opettanut ettei saa.

Näin se meni:

Ostin rotukissa, maksoin sen, allekirjoitin kauppakirjan ja toin kissan kotiin. Se sopeutui hyvin.

Ennen ostamista kävin 13-vuotiaan poikani kanssa katsomassa kissanpentuja, ja huomasimme että ne olivat hyvin hoidettuja, terveitä ja ilmeisen onnellisia. Myyjä vaikutti aika höppänältä täti-ihmiseltä, joka eli vain kissoilleen ja hössötti niistä kauheasti, mutta ei se meitä haitannut, koska pääasia oli että saimme kissan hyvästä kodista. Ostopäätöksen tehtyämme tulimme myyjän suostumuksella ( kysyimme aina etukäteen voimmeko tulla ja onko varma ettemme häiritse ) noin kerran puolessatoista viikossa katsomaan kissa jotta se tottuisi meihin, ja päivälleen 12. viikon ikäisenä se tuli meille kotiin.

Parin viikon ajan myyjä soitteli päivittäin, oli kauhean huolissaan pärjäämisestämme ja voivotteli ja valitti ikäväänsä kun kissa ei enää asu hänen luonaan. Soitot vähän häiritsivät ja harmittivat, ja erityisesti harmitti ettei myyjä rohkaissut meitä kissan hoidossa vaan otti pikemminkin sellaisen asenteen että" voi voi voi, tuleekohan tuosta mitään..."

Itse emme nähneet voihkimiseen mitään aihetta. Kissa pärjäsi mainiosti ja sopeutui hyvin sekä meihin että 4-vuotiaaseen koiraamme.

Soittoja tuli tiuhempaan ja tiuhempaan. Eräänä sunnuntaina olin koko päivän poissa ja poikani oli kotona 22-vuotiaan veljensä kanssa. Myyjä soitti pojalleni, ja huolestui kauheasti kuullessaan etten ole koko päivänä paikalla ( ikään kuin 22-vuotias ei olisi kyliin vanha hoitaman kissaa ). Hän soitti sinä päivänä poikani kännykkään seitsemän kertaa, eikä kertaakaan ollut mitään oikeaa asiaa vaan pelkästään tuota " voi voi voi, pärjäättekö te, hoidatko sinä varmasti sitä kissaa, minulla on niiiin ikävä sitä.." Viimeinen puhelu tuli pojalleni klo 22 illalla, ja täti puhui puoli tuntia eikä päästänyt lasta nukkumaan, vaikka seuraavana aamuna oli kouluun meno kello kahdeksaksi!Pojan pyynnöstä soitin naiselle ja pyysin olemaan vastedes soittamasta pojalle.

Seuraavaksi myyjä ilmoitti että Kissaliiton rekisteripaperit ovat tulleet, ja halusi välttämättä itse tulla tuomaan niitä.



Tullessaan sisään hän nappasi kissan heti syliin ja alkoi höpöttää: " Oletko sinä minun ikioma pikkukisu ( teki mieli sanoa että ei se ole, se on meidän ), voi kun mamilla on ollut sinua ikävä ". Todella ärsyttävää pikkupojastani, jonka kissa se nyt on.

Se vierailu oli yhtä piinaa. Myyjä selitti taas uudelleen ne tuhanteen kertaa selittämänsä asiat, puhui ja puhui ja puhui. Ajattelin etten ikinä saa häntä ulos talostani. Sitten hän istui viereeni sohvalle ja alkoi lukea minulle ääneen rekisterikirjaa, ikään kuin olisin lukutaidoton. Sanoin että luen sen mielellelläni jälkeenpäin itse, mutta sehän ei rouvalle käynyt, vaan hän vaati saada lukea sen ääneen "jotta asia tulisi selväksi":

Minulla oli kylässä omia ystäviä katsomassa kissaa, ja myyjä oli selvästi mustasukkainen kun kissa viihtyi vieraitteni sylissä. Sukulaistyttö istui sohvalle ja kissa hyppäsi viereen.Tyttö silitti kissaa, ja silloinkos täti ryntäsi siihen ja sähähti tytölle: " SINÄ ISTUT SEN PÄÄLLÄ!" ( Ei todellakaan istunut! )

Tullessaan hän toi valokopion alkuperäisestä kauppakirjasta, vaati että minä pidän valokopion ja vaati aluperäistä kirjaa itselleen. Ajattelin että sama se ja hain sen alkuperäisen saaden valokopion tilalle. Alkuperäisessä oli kääntöpuolella erilliset kauppaehdot ja alla teksti: "lisäehdot kääntöpuolella", valokopiossa oli vain erillinen kopioi kääntöpuolen tekstistä.

Hän antoi minulle kopioin kauppaehtopaperista ( siis erillisen paperin )ja kirjoitti käsin jo pari viikkoa tehdyn kaupan ehtoihin pari lisäehtoa: myyjällä on etuostoikeus jos luovun kissasta eikä kissa saa lopettaa myyjän tietämättä, eläinlääkärikään ei saa lopettaa sitä ilman myyjän lupaa. Selitti että nämä ehdot normaalisti kuuluvat rotukissan kauppaehtoihin. Miksei niitä sitten ollut alkuperäisessä painetussa kirjassa?

Mutta mitä juridista merkistystä on ehdoilla, jotka on jälkeenpäin lisätty käsin? Alkuperäinen kauppakirja on kirjoitettu molemmille puolille paperia, nythän hän voi nyt halutessaan lisäillä sinne vaikka mitä juttuja. Onneksi en allekirjoittanut lisäpaperia. Allekirjoitukseni on vain varsinaisessa kauppakirjassa.
Jos esim. allergian tms. syyn vuoksi joutuisin joskus luopumaan kissasta, en TODELLAKAAN haluaisi antaa sitä kasvattajalle vaan sellaiselle ihmiselle jonka kissa tuntee ennestään ja jonka luona voin vierailla ilman että kummallekaan tulee kusaantunut olo. Siis jollekin ystävälleni tai sukulaiselle. Kysymys on tosin täysin teoreettinen, en ole koskaan ollut allerginen millekään.

Sitooko Kissaliiton paperi eläinlääkäriä? Eikö eläinlääkäri todellakaan saa lopettaa kuolemansairasta tai kituvaa kissaa ilman myyjän lupaa? ( Mistään muusta syystä en sitä tietenkään olisi lopettamassa, joten kysymys ei sinänsä ole ajankohtainen.) Lisäksi en tahdo, että kun aikanaan joudun viemään sen eläinlääkärille lopetettavaksi, en saa surra rauhassa vaan paikalle säntää höppänä täti-ihminen voivottelemaan ja itkeskelemään.

Pari viikkoa myöhemmin kasvattaja lähetti tekstiviestin jossa kysyi voisiko hän taas tulla katsomaan kissaa kuin on niin kova ikävä sitä. Vastasin etten halua hänen enempiä vierailujaan, en koe niitä tarpeellisiksi itsellenei enkä kissalle, pärjäämme oikein hyvin, ja lopetin viestin lauseeseen " toivon että lakkaat huolehtimasta".

Meni kolme päivää, ja sitten löysin postilaatikostani kirjeen. Kasvattaja oli kirjoittanut pitkän litanian jossa ilmaisi pettymyksensä yhteistyöhaluttomuuteni vuoksi ja syvän huolensa kissan hyvinvoinnista yms.yms. yms Hän mm. ihmetteli asennoitumistani ja sitä etten halua ottaa vastaan asiantuntevia neuvoja, katuu syvästi että myi kissan minulle,epäili vahvasti ettei kissalla ole hyvä olla minun luonani ( käydessään täällä hän ei millään lailla ilmaissut epäilevänsä sellaista, eikä hän kirjeessään perustele epäilyjään millään tavalla ), ilmaisee järkytyksensä siitä että todella aion kasvattaa kissan itse enkä ota häntä mukaan sen elämään. Hän kertoo kirjeessään häiriintyneensä todella paljon, kun tulimme poikani kanssa katsomaan kissaa niin usein ennen kuin haimme sen meille, mutta hän oli silloin pitänyt suunsa kiinni ja ollut hiljaa, joten kyllä minun nyt pitäisi ymmärttä että hänellä on oikeus tulla katsomaan sitä meille. Lisäksi hän syyttää minua siitä että olen pilannut hänen ja poikani välisen ystävyyden kieltämällä yhteydenpidon ( !!!! ), muistuttaa etuostoikeudestaan ja ilmoitti ostavansa sen heti takaisin jos en halua pitää sitä.
Lisäksi hän väittää kirjeessään että olen soittanut hänelle paljon "vihaisia puheluja" - mikä ei pidä paikkaansa. En ole soittanut hänelle oma-alotteisesti kuin yhden kerran, ja silloin -se oli ihan alkuvaiheessa - kysyin neuvoa kissan nukkumisasioissa. ( Hän muuten huolestui kysymyksestäni niin kamalasti että päätin etten vastedes kysy häneltä neuvoa missään asiassa: koska kissa oli ensimmäisen viikkonsa aikana nukkunut levottomasti, kasvattaja alkoi puhua kaupan purkamisesta!!! ). Hän on itse kerran yhden illan aikana ollessani yrittänyt soittaa minulle kuusi kertaa ja pistänyt muutaman tekstiviestin. Myöhään kotiin palatessani ( vuorotyö, jossa työnantaja ei hyväksy yksityispuheluja työaikana )huomasin soittopyynnöt ja tuskastuin, koska olisi todella ollut muutakin tekemistä kuin taas kuunnella puolen tunnin jaaritusta samoista asioista. Mitään uutta sanottavaa hänellä ei senkään puhelun aikaan ollut, vaan niitä iänikuisia samoa neuvoja jotka hän selitti jo ennen kuin kissa oli minulla. Voi olla että ääneni on siinä vaiheessa ollut hieman kireä. Että se oli se "vihainen puhelu"!

Lisäksi hän kertoo kirjeessä, että hänelle on suuri suru ettei hän saa seurata kissan kasvamista vaan joutuu olemaan siitä erossa. Sekä että"käytökseni", kun en halua olla hänen kanssaan tekemisissä, on oire vakavista ongelmista omassa elämässäni!!!

Myöhemmin tuli uusi kirje, josta hän kertoo lähettänensä kopion Kissaliitolle. Siinä hän ilmoittaa, että koska hän ei voi hoitaa liiton vaatimaa "seurantavelvollisuuttaan" ostajan suhteen eikä ole päässyt katsomaan kissaa sen uudessa kodissa kuin yhden kerran, hän ei voi taata että kissalla on hyvät olot luonani, ja siksi hän on tehnyt minusta ilmoituksen liitolle ja pyytää Kissaliittoa menettelemään kanssani niin kuin parhaaksi näkee. Siis suora uhkaus!

En reagoinut kirjeeseen mitenkään, se oli niin asiaton ja loukkaava ettei se ansainnut vastausta.

Ei se loppunut siihenkään!
Pisteenä I:n päälle:

Tänään tuli puhelu eläinsuojeluvalvojalta!!! Ko. rouva oli kuulemma soitellut valvojalle yhä uudestaan, vaatinut että tämä menee katsomaan kissaani, sanoi pelkäävänsä ettei se ole enää hengissäkään jne. Kerroin eläinsuoeluvalvojalle koko stoorin ja hän uskoi minua täysin ja sanoi ajatelleensakin, että ilmoitus on luultavasti aiheeton. Silti hän joutuu tulemaan katsomaan kissaa koska se nyt kerta kaikkiaan kuuluu hänen tehtäviinsä. Sanoin eläinsuojeluvalvojalle että tervetuloa, sinä teet vain työsi, saat tulla milloin vain, mutta sano sille kasvattajalle sellaisia terveisiä, etten tahdo häneltä enää ainuttakaan yhteydenottoa vaan tulkitsen ne tämän jälkeen kotirauhan häirinnäksi.

Eläinsuojeluilmoituksen tekeminen ilman mitään aihetta lähenee jo herjausta ja alkaa olla poliisiasia.

Minulla on ennestään nelivuotias koira, jonka ostin kennelistä. Silloin minua ei todellakaan kytätty eikä vaadittu saada osallistua pennun elämään myymisen jälkeen. Koiran myyjä juteltuaan kanssani ja kyseltyään minulta asioista vakuuttui että pystyn hoitamaan eläimen ja myi sen minulle. Hän soitti ehkä kerran tai kaksi kysyen miten menee, mutta siinä ei ollut mitään kuulustelun tai epäluuloisuuden makua eikä hän itkeskellyt miten on ikävä sitä koiranpentua ja pitäisi päästä katsoamaan sitä.

Eli nyt minusta on tehty näköjään ilmoitus sekä Kissaliittoon että eläinsuojeluvalvojalle. Ja mistä rikoksesta? Siitä, että pidän kiinni omistustoikeudestani ostamaani kissaan, haluan elää ja asua rauhassa ja ennen kaikkea haluan itse päättää kenet pyydän luokseni vierailulle.






Kyseessä oleva henkilö elää kissoilleen, haluaa omia ne myymisen jälkeenkin eikä päästi rti. Ei tajua että kissa on nyt meidän.
Poikani sanoi pelkäävänsä että se nainen yrittää viedä kissan meiltä. Kävin allekirjoittamassa sen paperin, eikä siinä sinänsä mitään. Mutta samalla myyjä antoi minulle uuden kirjeen josta kertoi lähettäneensä kopion Kissaliitolla. Kirjeessä hän ilmoittaa ettei ole voinut suorittaa liiton vaatimaa seurantavelvollisuuttaan, koska ostaja ei salli sitä eikä päästä häntä kotiinsa, eikä hän siis ole voinut vakuuttua siitä että kissan olosuhteet uudessa kodissa ovat asialliset!!!!


Kirjeen lopussa hän ilmoittaa siirtävänsä minun seurantavelvoitteeni Kissaliitolle, joka sitten voi itse harkita miten menettelee minun suhteeni!

Aivan kuin todella hoitaisin kissan huonosti ja olisin,ellen suoranainen eläinsuojelustapaus, niin ainakin hieman epäluotettava.