Kauhea kasvattaja

Onko kenenkään muun kissanostajan ongelmana se, että kasvattaja ei tajua että kissa on nyt MEIDÄN eikä enää hänen?

Meillä on ihana kissa, mutta myyjä häiritsee elämäämme. Hän soittelee koko ajan ja kyselee kissan vointia, esittää asiansa niin kuin olisi huolissaan siitä hoidetaanko kissaa kunnolla, hössöttää, lähettelee tekstareita, ylipäänsä käyttäytyy kuin kauhuanoppi miniäänsä kohtaan tämän hoitaessan vauvaansa ( " osaatko sinä hoitaa sitä, tuleeko tuosta mitään? " ).

Mitään todellisia perusteita hössöttämiselle ei ole. Kissa hoidetaan hyvin. Nytkin tätä kirjottaessani se istuu sylissäni, eikä tule kävelemään näppäimistölle koska olen opettanut ettei saa.

Näin se meni:

Ostin rotukissa, maksoin sen, allekirjoitin kauppakirjan ja toin kissan kotiin. Se sopeutui hyvin.

Ennen ostamista kävin 13-vuotiaan poikani kanssa katsomassa kissanpentuja, ja huomasimme että ne olivat hyvin hoidettuja, terveitä ja ilmeisen onnellisia. Myyjä vaikutti aika höppänältä täti-ihmiseltä, joka eli vain kissoilleen ja hössötti niistä kauheasti, mutta ei se meitä haitannut, koska pääasia oli että saimme kissan hyvästä kodista. Ostopäätöksen tehtyämme tulimme myyjän suostumuksella ( kysyimme aina etukäteen voimmeko tulla ja onko varma ettemme häiritse ) noin kerran puolessatoista viikossa katsomaan kissa jotta se tottuisi meihin, ja päivälleen 12. viikon ikäisenä se tuli meille kotiin.

Parin viikon ajan myyjä soitteli päivittäin, oli kauhean huolissaan pärjäämisestämme ja voivotteli ja valitti ikäväänsä kun kissa ei enää asu hänen luonaan. Soitot vähän häiritsivät ja harmittivat, ja erityisesti harmitti ettei myyjä rohkaissut meitä kissan hoidossa vaan otti pikemminkin sellaisen asenteen että" voi voi voi, tuleekohan tuosta mitään..."

Itse emme nähneet voihkimiseen mitään aihetta. Kissa pärjäsi mainiosti ja sopeutui hyvin sekä meihin että 4-vuotiaaseen koiraamme.

Soittoja tuli tiuhempaan ja tiuhempaan. Eräänä sunnuntaina olin koko päivän poissa ja poikani oli kotona 22-vuotiaan veljensä kanssa. Myyjä soitti pojalleni, ja huolestui kauheasti kuullessaan etten ole koko päivänä paikalla ( ikään kuin 22-vuotias ei olisi kyliin vanha hoitaman kissaa ). Hän soitti sinä päivänä poikani kännykkään seitsemän kertaa, eikä kertaakaan ollut mitään oikeaa asiaa vaan pelkästään tuota " voi voi voi, pärjäättekö te, hoidatko sinä varmasti sitä kissaa, minulla on niiiin ikävä sitä.." Viimeinen puhelu tuli pojalleni klo 22 illalla, ja täti puhui puoli tuntia eikä päästänyt lasta nukkumaan, vaikka seuraavana aamuna oli kouluun meno kello kahdeksaksi!Pojan pyynnöstä soitin naiselle ja pyysin olemaan vastedes soittamasta pojalle.

Seuraavaksi myyjä ilmoitti että Kissaliiton rekisteripaperit ovat tulleet, ja halusi välttämättä itse tulla tuomaan niitä.

Tullessaan sisään hän nappasi kissan heti syliin ja alkoi höpöttää: " Oletko sinä minun ikioma pikkukisu ( teki mieli sanoa että ei se ole, se on meidän ), voi kun mamilla on ollut sinua ikävä ". Todella ärsyttävää pikkupojastani, jonka kissa se nyt on.

Se vierailu oli yhtä piinaa. Myyjä selitti taas uudelleen ne tuhanteen kertaa selittämänsä asiat, puhui ja puhui ja puhui. Ajattelin etten ikinä saa häntä ulos talostani. Sitten hän istui viereeni sohvalle ja alkoi lukea minulle ääneen rekisterikirjaa, ikään kuin olisin lukutaidoton. Sanoin että luen sen mielellelläni jälkeenpäin itse, mutta sehän ei rouvalle käynyt, vaan hän vaati saada lukea sen ääneen "jotta asia tulisi selväksi":

Minulla oli kylässä omia ystäviä katsomassa kissaa, ja myyjä oli selvästi mustasukkainen kun kissa viihtyi vieraitteni sylissä. Sukulaistyttö istui sohvalle ja kissa hyppäsi viereen.Tyttö silitti kissaa, ja silloinkos täti ryntäsi siihen ja sähähti tytölle: " SINÄ ISTUT SEN PÄÄLLÄ!" ( Ei todellakaan istunut! )

Tullessaan hän toi valokopion alkuperäisestä kauppakirjasta, vaati että minä pidän valokopion ja vaati aluperäistä kirjaa itselleen. Ajattelin että sama se ja hain sen alkuperäisen saaden valokopion tilalle. Alkuperäisessä oli kääntöpuolella erilliset kauppaehdot ja alla teksti: "lisäehdot kääntöpuolella", valokopiossa oli vain erillinen kopioi kääntöpuolen tekstistä.

Hän antoi minulle kopioin kauppaehtopaperista ( siis erillisen paperin )ja kirjoitti käsin jo pari viikkoa tehdyn kaupan ehtoihin pari lisäehtoa: myyjällä on etuostoikeus jos luovun kissasta eikä kissa saa lopettaa myyjän tietämättä, eläinlääkärikään ei saa lopettaa sitä ilman myyjän lupaa. Selitti että nämä ehdot normaalisti kuuluvat rotukissan kauppaehtoihin. Miksei niitä sitten ollut alkuperäisessä painetussa kirjassa?

Mutta mitä juridista merkistystä on ehdoilla, jotka on jälkeenpäin lisätty käsin? Alkuperäinen kauppakirja on kirjoitettu molemmille puolille paperia, nythän hän voi nyt halutessaan lisäillä sinne vaikka mitä juttuja. Onneksi en allekirjoittanut lisäpaperia. Allekirjoitukseni on vain varsinaisessa kauppakirjassa.
Jos esim. allergian tms. syyn vuoksi joutuisin joskus luopumaan kissasta, en TODELLAKAAN haluaisi antaa sitä kasvattajalle vaan sellaiselle ihmiselle jonka kissa tuntee ennestään ja jonka luona voin vierailla ilman että kummallekaan tulee kusaantunut olo. Siis jollekin ystävälleni tai sukulaiselle. Kysymys on tosin täysin teoreettinen, en ole koskaan ollut allerginen millekään.

Sitooko Kissaliiton paperi eläinlääkäriä? Eikö eläinlääkäri todellakaan saa lopettaa kuolemansairasta tai kituvaa kissaa ilman myyjän lupaa? ( Mistään muusta syystä en sitä tietenkään olisi lopettamassa, joten kysymys ei sinänsä ole ajankohtainen.) Lisäksi en tahdo, että kun aikanaan joudun viemään sen eläinlääkärille lopetettavaksi, en saa surra rauhassa vaan paikalle säntää höppänä täti-ihminen voivottelemaan ja itkeskelemään.

Pari viikkoa myöhemmin kasvattaja lähetti tekstiviestin jossa kysyi voisiko hän taas tulla katsomaan kissaa kuin on niin kova ikävä sitä. Vastasin etten halua hänen enempiä vierailujaan, en koe niitä tarpeellisiksi itsellenei enkä kissalle, pärjäämme oikein hyvin, ja lopetin viestin lauseeseen " toivon että lakkaat huolehtimasta".

Meni kolme päivää, ja sitten löysin postilaatikostani kirjeen. Kasvattaja oli kirjoittanut pitkän litanian jossa ilmaisi pettymyksensä yhteistyöhaluttomuuteni vuoksi ja syvän huolensa kissan hyvinvoinnista yms.yms. yms Hän mm. ihmetteli asennoitumistani ja sitä etten halua ottaa vastaan asiantuntevia neuvoja, katuu syvästi että myi kissan minulle,epäili vahvasti ettei kissalla ole hyvä olla minun luonani ( käydessään täällä hän ei millään lailla ilmaissut epäilevänsä sellaista, eikä hän kirjeessään perustele epäilyjään millään tavalla ), ilmaisee järkytyksensä siitä että todella aion kasvattaa kissan itse enkä ota häntä mukaan sen elämään. Hän kertoo kirjeessään häiriintyneensä todella paljon, kun tulimme poikani kanssa katsomaan kissaa niin usein ennen kuin haimme sen meille, mutta hän oli silloin pitänyt suunsa kiinni ja ollut hiljaa, joten kyllä minun nyt pitäisi ymmärttä että hänellä on oikeus tulla katsomaan sitä meille. Lisäksi hän syyttää minua siitä että olen pilannut hänen ja poikani välisen ystävyyden kieltämällä yhteydenpidon ( !!!! ), muistuttaa etuostoikeudestaan ja ilmoitti ostavansa sen heti takaisin jos en halua pitää sitä.
Lisäksi hän väittää kirjeessään että olen soittanut hänelle paljon "vihaisia puheluja" - mikä ei pidä paikkaansa. En ole soittanut hänelle oma-alotteisesti kuin yhden kerran, ja silloin -se oli ihan alkuvaiheessa - kysyin neuvoa kissan nukkumisasioissa. ( Hän muuten huolestui kysymyksestäni niin kamalasti että päätin etten vastedes kysy häneltä neuvoa missään asiassa: koska kissa oli ensimmäisen viikkonsa aikana nukkunut levottomasti, kasvattaja alkoi puhua kaupan purkamisesta!!! ). Hän on itse kerran yhden illan aikana ollessani yrittänyt soittaa minulle kuusi kertaa ja pistänyt muutaman tekstiviestin. Myöhään kotiin palatessani ( vuorotyö, jossa työnantaja ei hyväksy yksityispuheluja työaikana )huomasin soittopyynnöt ja tuskastuin, koska olisi todella ollut muutakin tekemistä kuin taas kuunnella puolen tunnin jaaritusta samoista asioista. Mitään uutta sanottavaa hänellä ei senkään puhelun aikaan ollut, vaan niitä iänikuisia samoa neuvoja jotka hän selitti jo ennen kuin kissa oli minulla. Voi olla että ääneni on siinä vaiheessa ollut hieman kireä. Että se oli se "vihainen puhelu"!

Lisäksi hän kertoo kirjeessä, että hänelle on suuri suru ettei hän saa seurata kissan kasvamista vaan joutuu olemaan siitä erossa. Sekä että"käytökseni", kun en halua olla hänen kanssaan tekemisissä, on oire vakavista ongelmista omassa elämässäni!!!

Myöhemmin tuli uusi kirje, josta hän kertoo lähettänensä kopion Kissaliitolle. Siinä hän ilmoittaa, että koska hän ei voi hoitaa liiton vaatimaa "seurantavelvollisuuttaan" ostajan suhteen eikä ole päässyt katsomaan kissaa sen uudessa kodissa kuin yhden kerran, hän ei voi taata että kissalla on hyvät olot luonani, ja siksi hän on tehnyt minusta ilmoituksen liitolle ja pyytää Kissaliittoa menettelemään kanssani niin kuin parhaaksi näkee. Siis suora uhkaus!

En reagoinut kirjeeseen mitenkään, se oli niin asiaton ja loukkaava ettei se ansainnut vastausta.

Ei se loppunut siihenkään!
Pisteenä I:n päälle:

Tänään tuli puhelu eläinsuojeluvalvojalta!!! Ko. rouva oli kuulemma soitellut valvojalle yhä uudestaan, vaatinut että tämä menee katsomaan kissaani, sanoi pelkäävänsä ettei se ole enää hengissäkään jne. Kerroin eläinsuoeluvalvojalle koko stoorin ja hän uskoi minua täysin ja sanoi ajatelleensakin, että ilmoitus on luultavasti aiheeton. Silti hän joutuu tulemaan katsomaan kissaa koska se nyt kerta kaikkiaan kuuluu hänen tehtäviinsä. Sanoin eläinsuojeluvalvojalle että tervetuloa, sinä teet vain työsi, saat tulla milloin vain, mutta sano sille kasvattajalle sellaisia terveisiä, etten tahdo häneltä enää ainuttakaan yhteydenottoa vaan tulkitsen ne tämän jälkeen kotirauhan häirinnäksi.

Eläinsuojeluilmoituksen tekeminen ilman mitään aihetta lähenee jo herjausta ja alkaa olla poliisiasia.

Minulla on ennestään nelivuotias koira, jonka ostin kennelistä. Silloin minua ei todellakaan kytätty eikä vaadittu saada osallistua pennun elämään myymisen jälkeen. Koiran myyjä juteltuaan kanssani ja kyseltyään minulta asioista vakuuttui että pystyn hoitamaan eläimen ja myi sen minulle. Hän soitti ehkä kerran tai kaksi kysyen miten menee, mutta siinä ei ollut mitään kuulustelun tai epäluuloisuuden makua eikä hän itkeskellyt miten on ikävä sitä koiranpentua ja pitäisi päästä katsoamaan sitä.

Eli nyt minusta on tehty näköjään ilmoitus sekä Kissaliittoon että eläinsuojeluvalvojalle. Ja mistä rikoksesta? Siitä, että pidän kiinni omistustoikeudestani ostamaani kissaan, haluan elää ja asua rauhassa ja ennen kaikkea haluan itse päättää kenet pyydän luokseni vierailulle.

Kyseessä oleva henkilö elää kissoilleen, haluaa omia ne myymisen jälkeenkin eikä päästi rti. Ei tajua että kissa on nyt meidän.
Poikani sanoi pelkäävänsä että se nainen yrittää viedä kissan meiltä. Kävin allekirjoittamassa sen paperin, eikä siinä sinänsä mitään. Mutta samalla myyjä antoi minulle uuden kirjeen josta kertoi lähettäneensä kopion Kissaliitolla. Kirjeessä hän ilmoittaa ettei ole voinut suorittaa liiton vaatimaa seurantavelvollisuuttaan, koska ostaja ei salli sitä eikä päästä häntä kotiinsa, eikä hän siis ole voinut vakuuttua siitä että kissan olosuhteet uudessa kodissa ovat asialliset!!!!

Kirjeen lopussa hän ilmoittaa siirtävänsä minun seurantavelvoitteeni Kissaliitolle, joka sitten voi itse harkita miten menettelee minun suhteeni!

Aivan kuin todella hoitaisin kissan huonosti ja olisin,ellen suoranainen eläinsuojelustapaus, niin ainakin hieman epäluotettava.

      
Ilmoita


25 Vastausta

Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.


Mielestäni voit olla ihan huoleti koska yleensä sitä kissaa ei siitä sopimuksesta huolimatta saa pois uudelta omistajalta vaikka aihettakin olisi ,mitä ei mielestäni sinun suhteesi ole .

Niin metsävastaa kuin sinne huudetaan .Ole itse yhteydessä kissa-liittoon ja tee valitus kyseisen kasvattajan käytöksestä .

Minulla on itselläni 2 rotukissaa ja toisen kauppakirjassa lukee että myyjällä on etuosto-oikeus mikä on minulle ok .

Mielestäni kun eläinlääkäri suosittelee kissan lopettamista voi lopettaa sen huoletta.Kasvattajalle täytyy kai ilmoittaa kuitenkin .

Itselläni ei ole kasvattajien kanssa ollut ongelmia .Säännöllisesti olen sähköpostia laittanut ja kuvia sekä kertonut miten näyttelyissä on mennyt jne .

Kissa on teidän ja niin pitkään kun sitä rakastatte ja hoidatte ei se kasvattajan ketku mahda yhtään mitään .Tee vaikka rikosilmoitus jos häirintä jatkuu ja siitäkin vain inffoa kissa-liitolle .

Mukavia hetkiä maukun kanssa :)
1 VASTAUS:
No jopas on!
Itse ostin kisun kasvattajalta jolle tietysti välillä lähettelen mailia ja kerron kisun voinnista jne, mutta se on tietysti ihan normaalia ja on kiva tietää, että kasvattaja todella välittää myymistään kissoista.

Sun kannattaisi ihan suoraan sanoa kasvattajalle, että hänen ainaiset yhteydenottonsa häiritsevät. Ei tuo varmasti mukavaa ole. Jos ei sekään auta niin esitä asiasi järeämmin.

Tuntuu, että tällä hlö:llä ei ole elämässään muuta kuin nämä kissat. En silti heti ottaisi kissaliittoon yhteyttä vaan vasta jos se häiriköinti ei lopu kunnon varoitukseen.
+Lisää kommentti
todella huono tuuri kasvattjan suhteen.Tuollaiset ovat todella harvassa,99prosenttisesti ovat järkevää ja kunnollista väkeä.
Jälkeenpäin sopimukseen lisäillyt ehdot eivät ole päteviä.Kissaliitto ei myöskään vaadi kasvattajiltaan mitään "seurantavelvoitetta"eli se väite on ihan pötyä.Samoin kuin todennäköisesti se liitolle lähetetty kirje.
Sinuna ilmoittaisin selvin sanoin sille myyjälle,että jos ei se jatkuva häiriköinti lopu niin teet häirinnästä ilmoituksen.Ja jatkossa ilmoitat kissan kuulumiset esim.kerran,pari vuodessa sähköpostitse tai kirjeitse.
Mistä rodusta on kyse?Voithan ottaa yhteyden myös sen rodun rotujärjestöön(jos kasvattaja on siinä jäsenenä)tai vastaavasti suoraan myös Kissaliittoon ja ilmoittaa kasvattajan asiattomasta toiminnasta.Kissaliittoon ehkäpä ottaisin ensisijaisesti yhteyden,vaikka heilläkään ei ole juurikaan mahdollisuuksia vaikuttaa sen kasvattajan tuonkaltaiseen toimintaan.Mutta tulisi ainakin ko.kasvattajan nimi liiton tietoon,ja jos vastaavia tapauksia tulee lisää niin voidaan ehkä jotain tehdä.

Rotujärjestöjen sivut löytyvät kunkin rodun kohdalta:
http://www.kissaliitto.fi/rodut.php
http://www.kissaliitto.fi/hallitus.php
http://www.kissaliitto.fi/toimikunnat.php
1 VASTAUS:
Tutulleni samantyyppinen, mutta vain koirilleen elävä naikkonen teki myöskin ilmon eläinsuojeluyhdistykseen. Eläinsuojeluvalvoja kävi paikalla ja totesi vain, että täysin turha ilmoitus. Hänenkin mielestään täysin turhista ilmoituksista pitäisi vaatia korvaus siltä joka asian ilmoitti. Törkeää kiusantekoa joka vie sekä eläinsuojeluvalvojien, että omistajien aikaa.

Jos joku tekisi ilmoítuksen vaikka meikäläiselle niin aivan varma, että vaatisin ilmon tehneeltä korvauksia, vaikka lakiteitse.

Toivottavasti saat jotakin tolkkua sen häiriintyneen ihmisen päähän, tsemppiä teille ja kisulle.
+Lisää kommentti
Tuo nainen on selkeästi hullu.

Voisitko jotenkin vihjaista, mikä rotu on kyseessä ja vaikka millä kirjaimella kasvattajanimi alkaa? Ettei vain tule ostettua tuollaiselta. Tai kerro edes, onko kyseessä lyhyt-, puolipitkä-, pitkäkarvainen vai karvaton rotu.
5 VASTAUSTA:
Anna vaan roskeasti kissanrotu tähän, se auttaa jo paljon asiaa. Toivon todellakin, että tuo nainen ei enää saa kasvattaa kissoja!
Puolipitkäkarvainen rotu. Kasvattajan sukunimi alkaa K:lla.

Jos häiriköinti loppui tähän, annan asian olla. Muussa tapauksessa otan yhteyttä Kissaliittoon.
pikkukisu kirjoitti:
Puolipitkäkarvainen rotu. Kasvattajan sukunimi alkaa K:lla.

Jos häiriköinti loppui tähän, annan asian olla. Muussa tapauksessa otan yhteyttä Kissaliittoon.
Missäpäin Suomea kasvattaja asuu?
pikkukisu kirjoitti:
Puolipitkäkarvainen rotu. Kasvattajan sukunimi alkaa K:lla.

Jos häiriköinti loppui tähän, annan asian olla. Muussa tapauksessa otan yhteyttä Kissaliittoon.
Kerro nyt ihmeessä meille muille kissaihmisille kenestä kasvattajasta on kysymys ja missä päin suomea majailee, sekä rotukin vielä, ei siitä mitään seuraamuksia tule jos sen täällä kertoo!!! Ja tee ihmeessä poliisille ilmoitus perättömästä ilmoituksesta eläinsuojeluvalvojalle, sekä kotirauhan häirinnästä, voin vannoa että loppuu siihen!! t: kasvattaja
........ kirjoitti:
Missäpäin Suomea kasvattaja asuu?
Pohjois-Suomessa.
+Lisää kommentti
Minkälainen on oikeasti kasvattajien seurantavelvollisuus? Eikö rotukissaa voi siis ostaa ilman, että kasvattaja tulisi edes joskus käymään kotona tai soittamaan?

Jos itse ostaisin rotukissan, en olisi kiinnostunut kasvattajan neuvoista enää oston jälkeen, koska itse kyllä osaisin kissani hoitaa. En usko, että olisin lainkaan kiinnostunut pitämään kasvattajaan yhteyttä, koska näen, että minulla on oikeus valita vapaa-ajan ystäväni ja olen kissasta maksanut paljon. Uskaltaako rotukissaa siis ostaa ollenkaan, jos se kasvattajalla on joku seurantavelvollisuus (lue kyttäysvelvollisuus)?
1 VASTAUS:
Kissa maksun suorituksen jälkeen on oma, jos kasvattajalla kyseinen kyttäysvelvollisuus on niin silloinhan tavallaan joku edelleen omistaa "osan" kissasta. Jos kissa on sijoituskissa niin silloin moisen pakollisen yhteydenpidon ymmärtää.
+Lisää kommentti
Itse myysin takaisin jos ei ollut kissa pitempi aika harkinnassa ja uskon että kissa sopisi kasvattajalla. Terveisin petri
9 VASTAUSTA:
Höpö höpö,kissa on ostettu,kasvattaja ymmmärtää se kyllä ja lopettaa peräänvinkumisen kunhan pykää seuraavan pentueen ja löytää niiden ostajista seuraavan uhrin .
Anonyymi kirjoitti:
Höpö höpö,kissa on ostettu,kasvattaja ymmmärtää se kyllä ja lopettaa peräänvinkumisen kunhan pykää seuraavan pentueen ja löytää niiden ostajista seuraavan uhrin .
Mitä te tarkoitatte, meille oli myös sama juttu ostettiin kissanpentu ja ollut muutama viiko meillä ja sitten kasvattaja haluaisi ostaa takasin, no ymmärsin kyllä että hän haluaa takaisin ja oli niin kissa ei oikein nöytäis onnelliselta ja oli jo 3kissaa eli ne riittää jo hyvin. meillä ja mietin että on parempi että hän saa takasin, on nyt varamsti parempi ja hän oppi varamsti läksynsä että tietää mitä ei tehdä.
Anonyymi kirjoitti:
Mitä te tarkoitatte, meille oli myös sama juttu ostettiin kissanpentu ja ollut muutama viiko meillä ja sitten kasvattaja haluaisi ostaa takasin, no ymmärsin kyllä että hän haluaa takaisin ja oli niin kissa ei oikein nöytäis onnelliselta ja oli jo 3kissaa eli ne riittää jo hyvin. meillä ja mietin että on parempi että hän saa takasin, on nyt varamsti parempi ja hän oppi varamsti läksynsä että tietää mitä ei tehdä.
Lähinnä tässä olisi tärkeää, että TE opitte läksynne. Ei eläimiä hommata ilman, että niihin on sitouduttu 100% koko niiden eliniäksi. Ette tosiaankaan olleet miettineet ja sitoutuneet kun noin kerran pääsi käymään. Järkyttävää.
Anonyymi kirjoitti:
Lähinnä tässä olisi tärkeää, että TE opitte läksynne. Ei eläimiä hommata ilman, että niihin on sitouduttu 100% koko niiden eliniäksi. Ette tosiaankaan olleet miettineet ja sitoutuneet kun noin kerran pääsi käymään. Järkyttävää.
Mulla meni niin että laitoin koirani myyntin ja en miettiny mitään. Sitten koira myyty niin parin päivä niin ajattelin mitän oikein menin tekemeen. Ihmiset tekee virheet ja niinstä kyllä oppi . Laitoin sitten viestiä niillä jolla on koirani ja selitin ja sain kyllä takaisin.
Thomaskoski kirjoitti:
Mulla meni niin että laitoin koirani myyntin ja en miettiny mitään. Sitten koira myyty niin parin päivä niin ajattelin mitän oikein menin tekemeen. Ihmiset tekee virheet ja niinstä kyllä oppi . Laitoin sitten viestiä niillä jolla on koirani ja selitin ja sain kyllä takaisin.
Se on kuitenkin eri asia kuin joka tässä on ongelmana. Olet koirasi omistaja. Kasvattaja taas kasvattaa eläimiä työkseen ja myy niitä pentuja. Sen jälkeen kun pentu on myyty ei se ole enää sen kasvattajan omaisuutta
Anonyymi kirjoitti:
Se on kuitenkin eri asia kuin joka tässä on ongelmana. Olet koirasi omistaja. Kasvattaja taas kasvattaa eläimiä työkseen ja myy niitä pentuja. Sen jälkeen kun pentu on myyty ei se ole enää sen kasvattajan omaisuutta
Siis mitä ihmettä? 😁 Ei koiran ostanut ole yhtään sen enempää koiran omistaja myynnin jälkeen kuin koiran kasvattajakaan. Ihme aivopieru!
Anonyymi kirjoitti:
Siis mitä ihmettä? 😁 Ei koiran ostanut ole yhtään sen enempää koiran omistaja myynnin jälkeen kuin koiran kasvattajakaan. Ihme aivopieru!
Joo näemmä jäi osa viestistä pois taisin hätiköiden painaa.
Tottahan tuo on, en nyt enää muista mitä alunperin meinasin laittaa mutta sitä lähinnä ajoin takaa että kasvattajan luulisi olevan sen verran järkipää että ei ala myymiään kasvatteja vainoamaan ja takaisin ostelemaan, se kun on hänen työnsä, kasvattaa ja myydä eläimiä. Yksityisesti siinä on se pieni ero että mikäli yksityinen alkaa kaipaamaan myymäänsä lemmikkiä voi toki kysyä ja kertoa myymilleen henkilöille että saako ostaa takaisin, jos he sanovat että ei niin se on sitten ei koska he ovat sen uudet omistajat. Kasvattaja jos tekee samaa on hyvin epäprofessionaalinen.
Anonyymi kirjoitti:
Joo näemmä jäi osa viestistä pois taisin hätiköiden painaa.
Tottahan tuo on, en nyt enää muista mitä alunperin meinasin laittaa mutta sitä lähinnä ajoin takaa että kasvattajan luulisi olevan sen verran järkipää että ei ala myymiään kasvatteja vainoamaan ja takaisin ostelemaan, se kun on hänen työnsä, kasvattaa ja myydä eläimiä. Yksityisesti siinä on se pieni ero että mikäli yksityinen alkaa kaipaamaan myymäänsä lemmikkiä voi toki kysyä ja kertoa myymilleen henkilöille että saako ostaa takaisin, jos he sanovat että ei niin se on sitten ei koska he ovat sen uudet omistajat. Kasvattaja jos tekee samaa on hyvin epäprofessionaalinen.
Mutta jos hen ei tee sitä työkseen niin hän on omistaja. Ja jos hän halunnut pitää kissan.
Anonyymi kirjoitti:
Joo näemmä jäi osa viestistä pois taisin hätiköiden painaa.
Tottahan tuo on, en nyt enää muista mitä alunperin meinasin laittaa mutta sitä lähinnä ajoin takaa että kasvattajan luulisi olevan sen verran järkipää että ei ala myymiään kasvatteja vainoamaan ja takaisin ostelemaan, se kun on hänen työnsä, kasvattaa ja myydä eläimiä. Yksityisesti siinä on se pieni ero että mikäli yksityinen alkaa kaipaamaan myymäänsä lemmikkiä voi toki kysyä ja kertoa myymilleen henkilöille että saako ostaa takaisin, jos he sanovat että ei niin se on sitten ei koska he ovat sen uudet omistajat. Kasvattaja jos tekee samaa on hyvin epäprofessionaalinen.
No joo, nyt aukeni, mitä hait tuolla. 😊 Minä tosin olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, ettei kissoihin ja koiriin kiintyminen ole kasvattajiltakaan niin odottamatonta, etteikö jotain tiettyä yksilöä voisi tulla hirmuinen ikävä. Ihmisiä kasvattajatkin vain ovat. Toki sitten eri asia, olisiko sen verran pitänyt tajuta, ettei sitten myy ollenkaan... Minä en enää edes myisi takaisin, sillä eläimet on meille hankittu sillä ajatuksella, että ne on hamaan hautaan asti, jollei nyt jotain oikein erikoisen kamalaa tapahtuisi. Tuosta ajatuksesta olisi hankala päästää irti vain siksi, että edellinen omistaja/kasvattaja haluaisi myymänsä eläimen takaisin.
+Lisää kommentti
Aikuisen ihmisen pitää ymmärtää että jos jotain myy,siitä samalla luopuu.Jos ei halua luopu,ei pidä myydäkkään.
Ilmoita
Olisi hyvä kuulla ko.kissan kasvattajan versio asiasta, joka voi olla aivan erilainen , kuin aloittajan. Joku syyhän tähän tytyy olla.
Ei ole mitenkään harvinaista, että koiran tai kissan kavattaja jälkeenpäin katuu
myyntiä, kun oppii tuntemaan ostajan paremmin.
Pentuun kiintyy ja kasvattaja toivoo kasvatilleen vain hyvää.
Miksi et laske kasvattajaa kotiisi katsomaan kissaa.
Ilmoita
Olisi hyvä kuulla ko.kissan kasvattajan versio asiasta, joka voi olla aivan erilainen , kuin aloittajan. Joku syyhän tähän tytyy olla.
Ei ole mitenkään harvinaista, että koiran tai kissan kavattaja jälkeenpäin katuu
myyntiä, kun oppii tuntemaan ostajan paremmin.
Pentuun kiintyy ja kasvattaja toivoo kasvatilleen vain hyvää.
Miksi et laske kasvattajaa kotiisi katsomaan kissaa.
Ilmoita

Vastaa alkuperäiseen viestiin

Kauhea kasvattaja

Onko kenenkään muun kissanostajan ongelmana se, että kasvattaja ei tajua että kissa on nyt MEIDÄN eikä enää hänen?

Meillä on ihana kissa, mutta myyjä häiritsee elämäämme. Hän soittelee koko ajan ja kyselee kissan vointia, esittää asiansa niin kuin olisi huolissaan siitä hoidetaanko kissaa kunnolla, hössöttää, lähettelee tekstareita, ylipäänsä käyttäytyy kuin kauhuanoppi miniäänsä kohtaan tämän hoitaessan vauvaansa ( " osaatko sinä hoitaa sitä, tuleeko tuosta mitään? " ).

Mitään todellisia perusteita hössöttämiselle ei ole. Kissa hoidetaan hyvin. Nytkin tätä kirjottaessani se istuu sylissäni, eikä tule kävelemään näppäimistölle koska olen opettanut ettei saa.

Näin se meni:

Ostin rotukissa, maksoin sen, allekirjoitin kauppakirjan ja toin kissan kotiin. Se sopeutui hyvin.

Ennen ostamista kävin 13-vuotiaan poikani kanssa katsomassa kissanpentuja, ja huomasimme että ne olivat hyvin hoidettuja, terveitä ja ilmeisen onnellisia. Myyjä vaikutti aika höppänältä täti-ihmiseltä, joka eli vain kissoilleen ja hössötti niistä kauheasti, mutta ei se meitä haitannut, koska pääasia oli että saimme kissan hyvästä kodista. Ostopäätöksen tehtyämme tulimme myyjän suostumuksella ( kysyimme aina etukäteen voimmeko tulla ja onko varma ettemme häiritse ) noin kerran puolessatoista viikossa katsomaan kissa jotta se tottuisi meihin, ja päivälleen 12. viikon ikäisenä se tuli meille kotiin.

Parin viikon ajan myyjä soitteli päivittäin, oli kauhean huolissaan pärjäämisestämme ja voivotteli ja valitti ikäväänsä kun kissa ei enää asu hänen luonaan. Soitot vähän häiritsivät ja harmittivat, ja erityisesti harmitti ettei myyjä rohkaissut meitä kissan hoidossa vaan otti pikemminkin sellaisen asenteen että" voi voi voi, tuleekohan tuosta mitään..."

Itse emme nähneet voihkimiseen mitään aihetta. Kissa pärjäsi mainiosti ja sopeutui hyvin sekä meihin että 4-vuotiaaseen koiraamme.

Soittoja tuli tiuhempaan ja tiuhempaan. Eräänä sunnuntaina olin koko päivän poissa ja poikani oli kotona 22-vuotiaan veljensä kanssa. Myyjä soitti pojalleni, ja huolestui kauheasti kuullessaan etten ole koko päivänä paikalla ( ikään kuin 22-vuotias ei olisi kyliin vanha hoitaman kissaa ). Hän soitti sinä päivänä poikani kännykkään seitsemän kertaa, eikä kertaakaan ollut mitään oikeaa asiaa vaan pelkästään tuota " voi voi voi, pärjäättekö te, hoidatko sinä varmasti sitä kissaa, minulla on niiiin ikävä sitä.." Viimeinen puhelu tuli pojalleni klo 22 illalla, ja täti puhui puoli tuntia eikä päästänyt lasta nukkumaan, vaikka seuraavana aamuna oli kouluun meno kello kahdeksaksi!Pojan pyynnöstä soitin naiselle ja pyysin olemaan vastedes soittamasta pojalle.

Seuraavaksi myyjä ilmoitti että Kissaliiton rekisteripaperit ovat tulleet, ja halusi välttämättä itse tulla tuomaan niitä.

Tullessaan sisään hän nappasi kissan heti syliin ja alkoi höpöttää: " Oletko sinä minun ikioma pikkukisu ( teki mieli sanoa että ei se ole, se on meidän ), voi kun mamilla on ollut sinua ikävä ". Todella ärsyttävää pikkupojastani, jonka kissa se nyt on.

Se vierailu oli yhtä piinaa. Myyjä selitti taas uudelleen ne tuhanteen kertaa selittämänsä asiat, puhui ja puhui ja puhui. Ajattelin etten ikinä saa häntä ulos talostani. Sitten hän istui viereeni sohvalle ja alkoi lukea minulle ääneen rekisterikirjaa, ikään kuin olisin lukutaidoton. Sanoin että luen sen mielellelläni jälkeenpäin itse, mutta sehän ei rouvalle käynyt, vaan hän vaati saada lukea sen ääneen "jotta asia tulisi selväksi":

Minulla oli kylässä omia ystäviä katsomassa kissaa, ja myyjä oli selvästi mustasukkainen kun kissa viihtyi vieraitteni sylissä. Sukulaistyttö istui sohvalle ja kissa hyppäsi viereen.Tyttö silitti kissaa, ja silloinkos täti ryntäsi siihen ja sähähti tytölle: " SINÄ ISTUT SEN PÄÄLLÄ!" ( Ei todellakaan istunut! )

Tullessaan hän toi valokopion alkuperäisestä kauppakirjasta, vaati että minä pidän valokopion ja vaati aluperäistä kirjaa itselleen. Ajattelin että sama se ja hain sen alkuperäisen saaden valokopion tilalle. Alkuperäisessä oli kääntöpuolella erilliset kauppaehdot ja alla teksti: "lisäehdot kääntöpuolella", valokopiossa oli vain erillinen kopioi kääntöpuolen tekstistä.

Hän antoi minulle kopioin kauppaehtopaperista ( siis erillisen paperin )ja kirjoitti käsin jo pari viikkoa tehdyn kaupan ehtoihin pari lisäehtoa: myyjällä on etuostoikeus jos luovun kissasta eikä kissa saa lopettaa myyjän tietämättä, eläinlääkärikään ei saa lopettaa sitä ilman myyjän lupaa. Selitti että nämä ehdot normaalisti kuuluvat rotukissan kauppaehtoihin. Miksei niitä sitten ollut alkuperäisessä painetussa kirjassa?

Mutta mitä juridista merkistystä on ehdoilla, jotka on jälkeenpäin lisätty käsin? Alkuperäinen kauppakirja on kirjoitettu molemmille puolille paperia, nythän hän voi nyt halutessaan lisäillä sinne vaikka mitä juttuja. Onneksi en allekirjoittanut lisäpaperia. Allekirjoitukseni on vain varsinaisessa kauppakirjassa.
Jos esim. allergian tms. syyn vuoksi joutuisin joskus luopumaan kissasta, en TODELLAKAAN haluaisi antaa sitä kasvattajalle vaan sellaiselle ihmiselle jonka kissa tuntee ennestään ja jonka luona voin vierailla ilman että kummallekaan tulee kusaantunut olo. Siis jollekin ystävälleni tai sukulaiselle. Kysymys on tosin täysin teoreettinen, en ole koskaan ollut allerginen millekään.

Sitooko Kissaliiton paperi eläinlääkäriä? Eikö eläinlääkäri todellakaan saa lopettaa kuolemansairasta tai kituvaa kissaa ilman myyjän lupaa? ( Mistään muusta syystä en sitä tietenkään olisi lopettamassa, joten kysymys ei sinänsä ole ajankohtainen.) Lisäksi en tahdo, että kun aikanaan joudun viemään sen eläinlääkärille lopetettavaksi, en saa surra rauhassa vaan paikalle säntää höppänä täti-ihminen voivottelemaan ja itkeskelemään.

Pari viikkoa myöhemmin kasvattaja lähetti tekstiviestin jossa kysyi voisiko hän taas tulla katsomaan kissaa kuin on niin kova ikävä sitä. Vastasin etten halua hänen enempiä vierailujaan, en koe niitä tarpeellisiksi itsellenei enkä kissalle, pärjäämme oikein hyvin, ja lopetin viestin lauseeseen " toivon että lakkaat huolehtimasta".

Meni kolme päivää, ja sitten löysin postilaatikostani kirjeen. Kasvattaja oli kirjoittanut pitkän litanian jossa ilmaisi pettymyksensä yhteistyöhaluttomuuteni vuoksi ja syvän huolensa kissan hyvinvoinnista yms.yms. yms Hän mm. ihmetteli asennoitumistani ja sitä etten halua ottaa vastaan asiantuntevia neuvoja, katuu syvästi että myi kissan minulle,epäili vahvasti ettei kissalla ole hyvä olla minun luonani ( käydessään täällä hän ei millään lailla ilmaissut epäilevänsä sellaista, eikä hän kirjeessään perustele epäilyjään millään tavalla ), ilmaisee järkytyksensä siitä että todella aion kasvattaa kissan itse enkä ota häntä mukaan sen elämään. Hän kertoo kirjeessään häiriintyneensä todella paljon, kun tulimme poikani kanssa katsomaan kissaa niin usein ennen kuin haimme sen meille, mutta hän oli silloin pitänyt suunsa kiinni ja ollut hiljaa, joten kyllä minun nyt pitäisi ymmärttä että hänellä on oikeus tulla katsomaan sitä meille. Lisäksi hän syyttää minua siitä että olen pilannut hänen ja poikani välisen ystävyyden kieltämällä yhteydenpidon ( !!!! ), muistuttaa etuostoikeudestaan ja ilmoitti ostavansa sen heti takaisin jos en halua pitää sitä.
Lisäksi hän väittää kirjeessään että olen soittanut hänelle paljon "vihaisia puheluja" - mikä ei pidä paikkaansa. En ole soittanut hänelle oma-alotteisesti kuin yhden kerran, ja silloin -se oli ihan alkuvaiheessa - kysyin neuvoa kissan nukkumisasioissa. ( Hän muuten huolestui kysymyksestäni niin kamalasti että päätin etten vastedes kysy häneltä neuvoa missään asiassa: koska kissa oli ensimmäisen viikkonsa aikana nukkunut levottomasti, kasvattaja alkoi puhua kaupan purkamisesta!!! ). Hän on itse kerran yhden illan aikana ollessani yrittänyt soittaa minulle kuusi kertaa ja pistänyt muutaman tekstiviestin. Myöhään kotiin palatessani ( vuorotyö, jossa työnantaja ei hyväksy yksityispuheluja työaikana )huomasin soittopyynnöt ja tuskastuin, koska olisi todella ollut muutakin tekemistä kuin taas kuunnella puolen tunnin jaaritusta samoista asioista. Mitään uutta sanottavaa hänellä ei senkään puhelun aikaan ollut, vaan niitä iänikuisia samoa neuvoja jotka hän selitti jo ennen kuin kissa oli minulla. Voi olla että ääneni on siinä vaiheessa ollut hieman kireä. Että se oli se "vihainen puhelu"!

Lisäksi hän kertoo kirjeessä, että hänelle on suuri suru ettei hän saa seurata kissan kasvamista vaan joutuu olemaan siitä erossa. Sekä että"käytökseni", kun en halua olla hänen kanssaan tekemisissä, on oire vakavista ongelmista omassa elämässäni!!!

Myöhemmin tuli uusi kirje, josta hän kertoo lähettänensä kopion Kissaliitolle. Siinä hän ilmoittaa, että koska hän ei voi hoitaa liiton vaatimaa "seurantavelvollisuuttaan" ostajan suhteen eikä ole päässyt katsomaan kissaa sen uudessa kodissa kuin yhden kerran, hän ei voi taata että kissalla on hyvät olot luonani, ja siksi hän on tehnyt minusta ilmoituksen liitolle ja pyytää Kissaliittoa menettelemään kanssani niin kuin parhaaksi näkee. Siis suora uhkaus!

En reagoinut kirjeeseen mitenkään, se oli niin asiaton ja loukkaava ettei se ansainnut vastausta.

Ei se loppunut siihenkään!
Pisteenä I:n päälle:

Tänään tuli puhelu eläinsuojeluvalvojalta!!! Ko. rouva oli kuulemma soitellut valvojalle yhä uudestaan, vaatinut että tämä menee katsomaan kissaani, sanoi pelkäävänsä ettei se ole enää hengissäkään jne. Kerroin eläinsuoeluvalvojalle koko stoorin ja hän uskoi minua täysin ja sanoi ajatelleensakin, että ilmoitus on luultavasti aiheeton. Silti hän joutuu tulemaan katsomaan kissaa koska se nyt kerta kaikkiaan kuuluu hänen tehtäviinsä. Sanoin eläinsuojeluvalvojalle että tervetuloa, sinä teet vain työsi, saat tulla milloin vain, mutta sano sille kasvattajalle sellaisia terveisiä, etten tahdo häneltä enää ainuttakaan yhteydenottoa vaan tulkitsen ne tämän jälkeen kotirauhan häirinnäksi.

Eläinsuojeluilmoituksen tekeminen ilman mitään aihetta lähenee jo herjausta ja alkaa olla poliisiasia.

Minulla on ennestään nelivuotias koira, jonka ostin kennelistä. Silloin minua ei todellakaan kytätty eikä vaadittu saada osallistua pennun elämään myymisen jälkeen. Koiran myyjä juteltuaan kanssani ja kyseltyään minulta asioista vakuuttui että pystyn hoitamaan eläimen ja myi sen minulle. Hän soitti ehkä kerran tai kaksi kysyen miten menee, mutta siinä ei ollut mitään kuulustelun tai epäluuloisuuden makua eikä hän itkeskellyt miten on ikävä sitä koiranpentua ja pitäisi päästä katsoamaan sitä.

Eli nyt minusta on tehty näköjään ilmoitus sekä Kissaliittoon että eläinsuojeluvalvojalle. Ja mistä rikoksesta? Siitä, että pidän kiinni omistustoikeudestani ostamaani kissaan, haluan elää ja asua rauhassa ja ennen kaikkea haluan itse päättää kenet pyydän luokseni vierailulle.

Kyseessä oleva henkilö elää kissoilleen, haluaa omia ne myymisen jälkeenkin eikä päästi rti. Ei tajua että kissa on nyt meidän.
Poikani sanoi pelkäävänsä että se nainen yrittää viedä kissan meiltä. Kävin allekirjoittamassa sen paperin, eikä siinä sinänsä mitään. Mutta samalla myyjä antoi minulle uuden kirjeen josta kertoi lähettäneensä kopion Kissaliitolla. Kirjeessä hän ilmoittaa ettei ole voinut suorittaa liiton vaatimaa seurantavelvollisuuttaan, koska ostaja ei salli sitä eikä päästä häntä kotiinsa, eikä hän siis ole voinut vakuuttua siitä että kissan olosuhteet uudessa kodissa ovat asialliset!!!!

Kirjeen lopussa hän ilmoittaa siirtävänsä minun seurantavelvoitteeni Kissaliitolle, joka sitten voi itse harkita miten menettelee minun suhteeni!

Aivan kuin todella hoitaisin kissan huonosti ja olisin,ellen suoranainen eläinsuojelustapaus, niin ainakin hieman epäluotettava.

      

5000 merkkiä jäljellä

Rekisteröidy, jos haluat käyttää nimimerkkiä.

Peruuta