Oltiin eilen tyttöporukassa kahvilla, ja saatiin rakkauden huumasta aikaan kunnon väittely. Itse väitin, että huuma voi säilyä yli kuuluisan kahden vuoden rajan, kaverini taas pessimistisempinä, että kahden vuoden jälkeen suhde on vain työtä, huuma puuttuu.
2-1 tuloksin jäi voimaan, että rakastuminen on mielen häiriötila kahden vuoden ajaksi, jonka jälkeen alkaa sen häiriötilan etsintä muista, kuin omasta kumppanista.
Kokemuksianne huumasta?
2-1 tuloksin jäi voimaan, että rakastuminen on mielen häiriötila kahden vuoden ajaksi, jonka jälkeen alkaa sen häiriötilan etsintä muista, kuin omasta kumppanista.
Kokemuksianne huumasta?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Voi kyllä kestää pidempääkin kuin tuon kaksi vuotta, joten itse en ostaisi kavereidesi väitettä! ;)
noin mäkin haluan uskoa..:)
No meille tuli 2v täyteen uutena vuotena.Olen sanonut miesystävälleni että me olemme todella onnekkaita.Toki riitaakin on,mutta intohimo on säilynyt.Ei nyt enää rakastella 3 krt päivässä niin kuin ekana vuonna,mutta useasti viikossa ja edelleen intohimoisesti.Yöllä herätessämme suukottelemme ja kaivaudumme tosiamme lähelle.
Koen olevani todella onnekas.Monilla tosiaan 2 vuoden jälkeen on jo tossut eri suuntiin.
Itselläni kesti 2,5 vuotta.sitten iski kriisi kun tajusin että miehen puolelta huuma oli haihtunu, mutta ei hätä ei mikään.Sitten opeteliin elämään sitä "arkea" :) nyt oltu yhdessä kohta 5vuotta! Ei se huuma kokonaan katoa kun sitä vaan muistaa välillä jaksaa herätellä....
Varmaan se pahin sokerikuorrutus häviää siinä kahdenvuoden kieppeillä. Silloin on oppinut jo tuntemaan toista, ihastus ja rakastuminen voivat muuttua rakkaudeksi. Työtähän suhteen eteen on kokoajan tehtävä :)
Kohta neljä vuotta yhdessä eikä huuma ole vieläkään haihtunut... Vieläkin tuntuu siltä, kuin olisi vastarakastunut, paitsi että tunne on syventynyt.
Huuman ja kovan työn välillä vois olla se kultainen keskitie?
Olen seurustellut reilut kaksi ja puoli vuotta, eikä "rakastumishuumaa" enää ole, muuta huumaa kyllä. Arki tunkeitui elämäämme jo aikoja sitten, toinen töissä ja toinen opiskelija, ja käytännön asiat vaatii sen verran huomiota että kuhertelu vähän unohtui jossain vaiheessa =)
Mutta en tätä työksikään väittäisi. Ihanan onnellista "yhteiseloa" (emme asu yhdessä). Kotona tiskaaminen on maailman suurin piina, täällä sen tekee melkein mielellään kun kulta suikkaa suukon niskaan ohikävellessään ja paloittelee porkkanoita viereisellä pöydällä.
Toivottavasti tämä kestää tällaisena mahdollisimman pitkään. Mutta jos vielä pitäisi lässyttää samalla tavalla kuin kaksi vuotta sitten, voisi ruveta tökkimään... Kaikelle on aikansa.