Poikaystäväni lähti heinäkuussa armeijaan,mikä tietysti oli kova paikka. Menee vielä puolen vuotta,että kultani kotiutuisi. Nyt on ollut asiat ihan hyvin,olen saanut omaa aikaa ja rauhaa, vaikka mieluiten olisin kultani kainalossa. Kais tämä tästä menee, Jukka tulee kuitenkin joka viikonloppu lomille. Hänellä on kuitenkin haave lähteä vielä sitten rauhanturvaajaksi. Minä olen kitissyt kovin vastaan ja pientä kinaa siitä on sitten syntynytkin..tietty tässä ollaan nuoria ja elämä edessä,pitäisi kokeilla kaikkea,mutkun asia on näin,että muutin toiselle paikkakunnalle kotootani puolentoistavuotta sitten, ja siinä samalla sitten Jukkanikin tapasin. Jukka on nyt sitten ainut,jonka kanssa viihdyn,ei mulla olen muita kavereita,ei siis kavereita ollenkaan,vain kultani. Tämä puoli vuotta on ollut muutenki jo yhtä tuskaa,toiset puolet pitäisi vielä jaksaa, mutta että vuosi vielä sen jälkeenkin? Pelkään,että kun hän tulisi takaisin,olisimme jotenki kasvaneet erillemme,eikä tultaisi enää toimeen. Yhdessä ollaan oltu puolentoista vuotta ja elämä on ihanimmillaan,meillä on niin kauheen hyvin asiat. Sanokaa nyt joku,pitäskö mun lopettaa kitiseminen ja antaa hänen lähteä? Asia rassaa meinaan kovasti...
Kullan haave rauhanturvaajaksi
minsku
3347
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hanki muita ystäviä lisäksi. Ei ole normaalia ripustautua vain kumppaniin.
Kylä kavereita kannattaa hankkia :) Se alkaa ahdistamaan pidemmän päälle kun joku roikkuu kiinni kokoajan.
Anna mennä jos haluaa, et sinä voi sitä kuitenkan estää! Jää vain kaihertamaan mieltä, ja voithan sinä lähteä mukaan. Ja onhan rauhanturvaajillakin lomia ja voitahan sinä vaikka matkustaa sinne häntä tapaamaan.:)
joo siis onhan mulla kotipaikkakunnalla kavereita tosi paljon. Täällä niitä on aika vaikea löytää!
no kiitos vinkistä kummallekin, enhän mä siinä niin "roiku" kiinni, ajateltuani asiaa, ei kai se mitään jos se sinne lähtee. olisin kuitenki jo valmistunut ja saanut ehkä töitä ja sitä kautta kavereita..
Niin joo olenhan mä aika hellyydenkipee, mut se johtunee varmaan kaikesta siitä,mitä pahaa mulle joskus on tehty ja nytkun löysin jukan ni en voi välillä uskoakaan että noin ihanaa ihmistä on olemassakaan.
Mut siit rauhanturvaajajutusta, onhan siihen vielä aikaa.. kai se kerkii mielesä muuttaa,sellainen kun on.