Tutustuin tähän mieheen työn merkeissä.Ei kylläkään olla työkavereita. Ikää molemmilla kohta 40vee, erot takana, kumpikin oltu aika pitkään (2-3v) sinkkuina.
Jotenkin vaan mukaan on tullut koko ajan enemmän kaikkea muuta kuin työ. On käyty yhdessä syömässä ja soitellaan lähes viikoittain. Nyt mies pyysi mukaansa yhteen tapahtumaan, mikä oli eka kerta kun tavattiin vapaa-ajalla. Hän esitteli minut parille kaverilleen ystävänään. Oli ihan kivaa kuten meillä yleensäkin yhdessä on, mutta aloitetta mihinkään enempään ei kyllä ilmassa ollut. Mietin sitä, että ollaakohan tässä nyt niin "hyviä kavereita" ettei muusta ja enemmästä kannata edes haaveilla?
Miten on miehet, onko tavallista, että teillä on ikäisenne, ok-näköinen ja ainakin muiden miesten mielestä taholta jopa tavoiteltukin nainen, jolle kerrotte lähes kaikki asianne, johon itse otatte usein yhteyttä ja jonka kansa alkaisitte viettää vapaa-aikaa yhdessä ILMAN että edes haluaisitte muuta?
Tiedän, että "minun pitäisi kysyä asiaa suoraan mieheltä eikä täältä", mutta mies on oikeasti mulle niin täydellinen ja olen itse niin ihastunut etten haluaisi tehdä yhtään väärää liikettä hänen suhteensa.
Kommentteja please!
Jotenkin vaan mukaan on tullut koko ajan enemmän kaikkea muuta kuin työ. On käyty yhdessä syömässä ja soitellaan lähes viikoittain. Nyt mies pyysi mukaansa yhteen tapahtumaan, mikä oli eka kerta kun tavattiin vapaa-ajalla. Hän esitteli minut parille kaverilleen ystävänään. Oli ihan kivaa kuten meillä yleensäkin yhdessä on, mutta aloitetta mihinkään enempään ei kyllä ilmassa ollut. Mietin sitä, että ollaakohan tässä nyt niin "hyviä kavereita" ettei muusta ja enemmästä kannata edes haaveilla?
Miten on miehet, onko tavallista, että teillä on ikäisenne, ok-näköinen ja ainakin muiden miesten mielestä taholta jopa tavoiteltukin nainen, jolle kerrotte lähes kaikki asianne, johon itse otatte usein yhteyttä ja jonka kansa alkaisitte viettää vapaa-aikaa yhdessä ILMAN että edes haluaisitte muuta?
Tiedän, että "minun pitäisi kysyä asiaa suoraan mieheltä eikä täältä", mutta mies on oikeasti mulle niin täydellinen ja olen itse niin ihastunut etten haluaisi tehdä yhtään väärää liikettä hänen suhteensa.
Kommentteja please!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Mies ajattelee prikulleen samalla tavalla. Ei halua tehdä yhtään mahdollisesti väärää liikettä ettei menetä sinua. Olette kaksi kissaa, jotka kiertävät kuumaa puuroa. Aikanaan teitä naurattaa tämä alku, mutta nyt jomman kumman täytyisi vähän koota rohkeutta. Pyydä sinä hänet johonkin vähän intiimimpään tilaisuuteen, josta tulee tilaisuus päätellä, että hmmmm.... Mitähän se oikein meinaa. Vaikka rakkauselokuvaa katsomaan.
Toisaalta hitaasti kiiruhtaminen on hyväkin juttu.
Mut ois ehkä aika nostaa se kissa (joka kuumaa puuroa kiertää ) pöydälle =) ja järkätä vaikka illallinen intiimissä paikassa ja tarjota vähän viiniä... mut HUOM vaan VÄHÄN...
tutustua suhun kunnolla ettei taas joudu vaan huonoon liittoon. Tai jos sillä on jo joku toinen. Tai haluaa olla välillä vaan sinkkuna. Niin tai sinä olet kiinnostunut jos mies ei taas niin sinusta, yksipuolisia juttujahan on ihastumisista suurin osa. Tai jos se ei saa vaan tehtyä siirtoa eteenpäin, voi ajatella sinusta samoin kuin sinä hänestä.
Vaikea sanoa, kysy mieheltä sitä.
Kiitos hyvistä kommenteista. Mies on sinkku, tiedämme aika tarkasti sekä toistemme liitot ja ne muutamat jutut ja yritelmät, joita kummallakin on ollut. Mutta, ehkä tässä pitää vaan malttaa ja antaa jutun mennä omalla painollaan :)
tuossa iässä varsinaisen kiinnostuksen kohteena on alle 30-vuotiaat naiset. Nelikymppisillä ei ole käytännössä mitään mahdollisuuksia pärjätä kisassa 20-30 vuotiaille. Tälle faktalle ei vain mahda mitään.
On varmasti paljonkin miehiä, joilla se menee juuri noin - ainakin periaatteessa. Onneksi omat kokemukset/ eletty elämä eivät tuota vahvista. Ihmiset on yksilöitä kuitenkin.
Voihan sen kai noinkin ajatella. Onneksi muitakin tapoja on - oletettavasti tässä tapauksessa on kuitenkin kyse hiukka elämää kokeneista tyypeistä, sellaisista jotka tietää mitä arvostaa ja mitä haluaa. Eikä vain hölkkää käsittämättömästi nuoruuden perässä..
Pitkää pinnaa, malttia ja rohkeutta; eipä voi muuta toivoa! Kyllä ne asiat joskus ratkeaa.. Täälläkin.
Onko sulla sitten ongelmia olla ystävä sen kanssa? Voi olla että se on kiinnostunut sinusta, ja haluaa pikku askelin aloittaa ystävä tasolla. Tai sitten ei muuta ajattelekaan kuin että sä olet hyvä kaveri.
vai meneekö se vasta vanhempana? Kun alkaa vaan sopimaan jokapäivä näkemisiä ja harrastaa seksiäkin niin väkisinkin puhe menee suhteeseen jossain vaiheessa. Miksi teette asioista niin vaikeita ja pitäs heti puhuu suhteesta?
Eikö voi tapailla ensin? Vaikka joka päivä? Sitten on jo niin "läheinen" ettei mistään puhuminen jännitä, vaan olet oma itses ja kysyt mitä mieleen juolahtaa!
Kun on ehtinyt jo kokea muutaman vakavan suhteen ja versinkin niiden päättymisen niin sellainen nuoruuden ihana idealistisuus ja helppous tosiaan on kaukana. Olet oikeassa - ihan turha tehdä asiasta näin vaikeaa. "Päivä kerrallaan" ilman kankeaa käsikirjoitusta siitä "miten ja mihin suhteen pitäisi edetä" taitaa olla ainoa oikea tapa!
Ei kai se aloitus liity edellisiin mitenkään?
Vaikea suhde ja sen loppu on mennyttä ja onhan nekin alkanut joskus (toivottavasti ei yhtä vaikeasti)
Joten alulle vaan tämäkin!!! Jännitystä vähän hei... Kutkuttelua mahanpohjassa "soittaakko vai eikö?" ym. Se on paras vaihe. Kohta jo vastataan siihen puhelimeen: " muistan kyllä tuua kaljatkin, oon kassalla, lopetan nyt pam." HEH