Olen selannut koulukaverit.com sivuja ja pannut merkille, että suuri osa siellä entisiin koulutovereihin kontaktia hakevista oli luokan tai koulun suurisuisia koviksia, joita en erikoisesti haluaisi edes tavata.
Vai olisiko nyt näin, että kovikset ilahtuisivat, että he nyt haluaisivat kuulla minusta, jolle he silloin naureskelivat? Jospa he eivät edes tajunneet kiusanneensa minua? Luulenko sitä vain itse? Kaikillahan ei omatunto ole yhtä herkkä kuin minulla.
He kertovat mielellään myös nyt julkisesti, että ovat pärjänneet työelämässä. Kyynärpäätekniikka "elämän jonossa" näkyy jatkuvan vieläkin. Minua ja muita hiljaisia ei koulukaverit.comin sivuilla näy. En ole koskaan pitänyt suurta numeroa itsestäni, vaikka päätä olisi ollut vaikka muille jakaa.
Vai olisiko nyt näin, että kovikset ilahtuisivat, että he nyt haluaisivat kuulla minusta, jolle he silloin naureskelivat? Jospa he eivät edes tajunneet kiusanneensa minua? Luulenko sitä vain itse? Kaikillahan ei omatunto ole yhtä herkkä kuin minulla.
He kertovat mielellään myös nyt julkisesti, että ovat pärjänneet työelämässä. Kyynärpäätekniikka "elämän jonossa" näkyy jatkuvan vieläkin. Minua ja muita hiljaisia ei koulukaverit.comin sivuilla näy. En ole koskaan pitänyt suurta numeroa itsestäni, vaikka päätä olisi ollut vaikka muille jakaa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Varmaan johtuu kodin ilmapiiristä. Vanhemmat ei kiinnitä sellaisiin seikkoihin mukulassaan huomiota, joka vaikuttaa kielteisesti tämän käyttäytymiseen sosiaalisissa suhteissa. Kyse lienee käytöshairiöstä ja sopeutumattomuudesta, jota on vaikea korjata, kun siihen ei ymmärretä oikealla tavalla oikealta taholta oikealla hetkellä puuttua. Aikuisilla on vastuu, mutta sokeita kun läheisilleen ja omalle käyttäytymiselleen ovat, antavat henkisen manipuloinnin perinteiden jatkua vaikkapa kyynärpäätaktiikkana. Luokallani oli myös sellaisia tyyppejä aikoinaan. Olin itse hyvin rauhallinen, ajattelevainen, kiltti, herkkä ja haavoittuva ihminen. En kehittynyt tässä kyynärpäätaktiikassa lapsuudessani tarpeeksi, koska minulla ei ollut sellaista henkistä tukea, joka olisi auttanut minua sopeutumisessa. Vasta aikuisiällä olen saanut itseluottamusta niin paljon, että osaan nähdä ja arvioida itse toisten käyttäytymistä ja tarpeen mukaan myös puolustautua. Mutta siltikin se on rauhaa ja lojaalista elämänasennetta rakastavalle ihmiselle hankalaa. Erakoksi on helpointa päätyä, kun päivittäinen sosiaalinen kohtaaminen ihmisten kanssa on mitä sattuu, eikä niistä jää aina hyvälle mielelle, kun näkee että näillä puolitutuilla on taka-ajatuksia toisten suhteen, ajatuksia joihin ei ole pääsyä, vaikka ne läpi paistavatkin tavalla tai toisella.
Parin oppilaan isä oli armeijan kapiainen, kävinhän koulua varuskuntakaupungissa. Tunteettomuus ja simputtaminen työpäivän jälkeen jatkui ilmeisesti kotona ja kapiaisten lapset kostivat auktoritäärisen isänsä touhut heikommille koulutovereilleen.
Oma äitini oli yksinhuoltaja, jolle aika oli rahaa. Hänellä ei ollut aikaa ottaa yhteyttä opettajiin ja selvittää sotkuja, joskin opettajatkin ummistivat silmänsä siihen aikaan paljon. Että silleen...
Empä usko että kiinnostaa.Itselläni kaikkiin koulukavereihin tyly asenne.Välillä vituttaa kun näkee joitain vanhoja koulukavereita baarissa ja tulaan juttelemaan,utsimaan"miten menee?"mis oot töis"jne.Ei kuitenkaa olla oltu koulun jälkee missää tekemisis ni miks tarvii tuppautua seuraan.
Oli minulla muutama hyvä ystävä luokallani, mutta en tajua, miksi vihantunteet muutamia tyyppejä kohtaan ovat jääneet kytemään.
Kyllä meillä koulukaverit.comissa on enimmäkseen se nk. "tavismassa" eli eivät kiusaajat eivätkä kiusatut vaan tavikset. Kiusaajat asuvat nykyisin roskatynnyreissä tai tekevät jotain paskaduunia, nk. "nörtit" ja muut kiusatut toimivat asiantuntijatehtävissä ja ovat korkeasti koulutettuja.
Olen jo niin vanha, että kävin oppikoulua ennen peruskoulun tuloa. Sitä ei kaikkien ollut pakko käydä. Osa kiusaajistani häipyikin johonkin vanhempien firmaan ennen keskikoulun loppumista, kun olivat jääneet tarpeeksi monta kertaa luokalleen.
Nykyisestä peruskoulun yläasteesta minulla ei ole kokemusta, muuta kuin omien lasten kautta. Nykyisin yläasteet voivat olla vielä helvetillisempiä paikkoja kuin ennen keskikoulut.