Kuinka moni teistä emännistä on ostanut omin päin käytetyn auton? Saitteko rahalle vastinetta vai jymäytettiinkö teitä? Ja nyt sitten rehellisiä vastauksia!
Tuttavani on myyjänä autoliikkeessä ja hän kertoi miten paljon "tyhmiä" naisia höynäytetään autokaupoissa. Naisille kun tuntuu olevan autossa tärkeintä lähinnä väri ja sisustuksen ulkoasu.
Tuttavani on myyjänä autoliikkeessä ja hän kertoi miten paljon "tyhmiä" naisia höynäytetään autokaupoissa. Naisille kun tuntuu olevan autossa tärkeintä lähinnä väri ja sisustuksen ulkoasu.
Vastaukset 10
Vanhimmat
pelkän ulkonäön perusteella. Kyllähän tärkeintä on koeajo, ruostekohtien etsiminen, pohjan katsominen, huoltokirjan vilkuilu.. Loppujen lopuksi mulle on ihan sama minkä näkönen koppero auto on, kuhan se pelaa. Mielellään lisäksi ottaisin autokauppoihin mukaan vielä jonkun joka tietää todella paljon autoista. Koska tahtoisin olla ihan varma millaisessa kunnossa auto on.
Nimimerkki "Aika monella paskalla autolla on ajettu, eikä yksikään ole ollut omani :)"
En ole ollut ostamassa autoa, koska duuni tarjoaa sellaisen. Jos ostaisin, ottaisin kaupoille tietenkin mukaan jonkun sellaisen henkilön, jolla on kokemusta auton ostamisesta, mutta myönnän, että sillä värillä ja mallilla on merkitystä. Haluan auton, jota on mukava ajaa ja kokemuksen perusteella minulla on muutamia, joista pidän, ja useita, joista en pidä sekä muutamia, joiden kanssa en tule toimeen lainkaan. Väristä sen verran, että valkoista en ottaisi mistään hinnasta (tai jos minulle maksettaisiin, niin saattaisin harkita :), muutenkin pitää olla sellainen väri, joka kestää likaantumista.
Bensasyöppöä en halua ja kätevin on sellainen, jonka saan autopaikaltani yhdellä peruutuksella. Minusta on myös kiva, jos hahmotan takalasin perusteella sen, mihin auto loppuu eli hatchback tai farkku on mallini. Sisustus on samantekevä, kunhan ei nahkaa.
muutaman auton ostanut / myynyt / vaihtanut. Luultavasti vastapuoli ei ole kärsimään joutunut.
Minä olen kiertänyt pienestä tytöstä lähtien isäni mukana autokaupat sun muut. Joskus isä haaveili, että minusta olisi tullut hänen työnsä jatkaja eli kuorma-autokuski, kun isä nääs oli yksityisyrittäjä ja omisti muutaman kuorma-auton. Vakkaripaikka kuskina olisi ollut. Ajoinkin autoa joskus kesäduunissa, mutta en siitä kyllä ammattia olisi halunnut. Hupaisaa se oli silloin tällöin, mutta opiskelut suuntautua muualle.
Eli siis tottumusta autojen käsittelyyn on ja sitäpaitsi oma isäni on opettanut yhtäjatoista hyödyllistä autoista. Eli olen ostanut kaikki autoni ihan itse. Tosin täytyy myöntää, että isän kanssa on tullut juteltua autoista ja niiden ominaisuuksista ennen ostoa, joten totaalisen yksin en ole päätöstäni tehnyt.
Oma mieheni taas ei ole kiinnostunut pätkääkään autoista, joten on vain tyytyväinen, että minä hoidan autohommat meillä. Eikä se mua harmita ollenkaan. JOkainen tekee sitä, missä on hyvä.
Ei kannattaisi hirveesti stereotypioida näissäkään asioissa. Tod.näk. sun frendi yrittää jymäyttää miehiäkin yhtälailla autokaupassa kuin naisiakin, mutta naisiin hän vain kiinnittää enemmän huomiota.
Sinänsä olen tosin sitä mieltä, että frendisi taitaa olla se tyhmä, kun yrittää pettää asiakkaita. Ehkä sillä on varaa myydä sontaa ja saada asiakkaiden vihat. Ehkä sitten tosiaan stereotypiat 'autokauppiaista' pitää tässä tapauksessa ainakin paikkansa.
Mä ostin käytetyn auton vuosi sitten ja oon vieläkin tosi tyytyväinen kauppoihin:) Mitään suurta vikaa ei ole ollut, yksi letku vain oli ajan kuluessa hapertunut joka ei estänyt ajamista, aiheutti vain pientä nykimistä. Tämä selvisi kyseisessä autoliikkeessä kun kävin asiaa ihmettelemässä, ihan ilmaiseksi vielä katsoivat ja vaihtoivat vaikka taisi tunnin verran koeajoineen yms. kestää. Ja ostamani auto on kuitenkin kohta 10 vuotta vanha joten siinä ei ollut minkäänlaista takuuta kuluttajansuojalain lisäksi joten liikkeellä ei olisi ollut mitään velvollisuutta sitä korjata koska kyseessä oli kuluva osa.. Siis kerrankin sai todella hyvää palvelua:)
Eikä mullekaan todellakaan oo tärkeintä ulkonäkö vaan enemmän päätökseen vaikutti ajokilometrit, tehdyt huollot (huoltokirja) ja turvallisuustekijät kuten ABS-jarrut. Kävin monia autoja katsastelemassa ja koeajamassa ja jotenkin sen heti huomasi, että "tämän auton haluan".. Kai "se oikea" kolahtaa sitten autoissakin;)
Mutta oon tosiaan tyytyväinen, että löysin Sen Oikean (siis auton vaan, valitettavasti;D)), koska täytyy myöntää, että kyllä se oli tosi rasittavaa kierrellä autokauppoja kun ei tosiaan niistä autoista mitään ymmärrä. Eikä satu edes olemaan sellasia tuttujakaan ketkä ymmärtäis autojen päälle, mutta kunnialla taidettiin selvitä:)
(Varmaan sitten jään huomenna tienposkeen autoni kanssa kun nyt niin kovasti kehuskelen kun tunnetustihan ei ikinä pitäisi tällasia ääneen mainita... tai kirjoittaa...)
Ja ostanpa vielä naiselta!
tullut huomattua, että nää myyjät pikkuisen jos ei nyt suoraan vedätä, niin pikkuisen ainakin uunottaa naisia..
Multakin tuli joku vähän normaalia skrodempi tyyppi kaupassa kysymään, kun autoa katselin, että "Miellyttääkös väri?"
Johon mä sitten totesin, että "ei sen värin niin väliä, onkos tähän vaihdettu jakopäänhihna sadassa tonnissa?" Eipä oo tainnu nainen ennen tollasta kysyä ainakaan siltä myyjältä..
Sitä autoa en sitten kumminkaan ostanut.. Oli huoltokirjassa pikkusen muuta huomauttamista.. Eikä sitä hihnaakaan ollut vaihdettu..
Mutta nykyinen piili on kyllä ihan oma ostos, hyvin pelaa, eikä ollut kallis..
Avomieheni oli löytänyt uuden rakkauden minun rinnalleni, ja hänen nimensä on BMW 116. Olimme sopineet, että mies voi ostaa juuri sellaisen auton kuin haluaa, kunhan budjetti kestää sen. Ajattelin sitten kuitenkin - vaikka päätös autosta oli jo tehty - koeajaa kyseisen yksilön. Autokaupan pihalla aikani haahuilin, etsin tätä uutta rakkautta... myyjä tuli kysymään "Minkäs väristä autoa neiti etsii?". Ja tämä tarina on tosi!
Omin päin en ole ostanut sen enempää käytettyä kuin uuttakaan autoa, enkä osta, koska tiedän etteivät omat tietoni riitä siihen.
saanut sitä mitä olen tilannutkin. :)
En koskaan osta autoa yksityiseltä. Aina vain hyvämaineisesta autoliikkeestä, joilla ei yksinkertaisesti olisi maineen puolesta varaa kusettaa ketään. Kunnon takuusta kannataa vähän maksaakin ekstraa.
Tärkein kriteeri on ikä (nuori) ja ajetut kilometrit (vähän). Sitten tulee ajettavuus. Jämäkkä pohja, hyvä ajettavuus myös pitkillä matkoilla, äräkkä moottori ja hyvä jälleenmyyntiarvo. Toki polttoaineen kulutuksellakin on merkitystä. Ennemmin 5 l/100 km diesel kuin 10/100 bensa. Ulkonäöllä on merkitystä: oltava siisti, kokonaisuudessaan hyvä maalipinta ja ruosteeton.
yhden ostanut, kyllä hirvitti. Onneksi auto oli sen verran uusi ettei yllätyksiä tullut. Hesarissa oli ollut juuri käytetyn auton ostajan opas, sen kanssa kiersin autoa ja konepellinkin taisin jopa avata, moottori näkyi olevan niin ostin pois. Ulkonäön perusteella tietysti.