Miehet valittavat että naisetkin haluavat tänäpäivänä vain "vakipanon" Huh, mikä sananakin!
Naiset kaipaavat ymmärtävää olkapäätä, ja valittavat, että kun miehet vain sitä yhtä...
Missä oikein mennään?
En usko, että aivan koko kirjo ihmiskaipuussa näkyy näillä palstoilla, mutta kovaa vauhtia näytetään esinneellistyvän, mikäli kirjoituksiin on uskominen.
Minua ihmetyttää se, että sellainen "vaki" tyydyttää. Sehän tarkoittaa käsittääkseni sitä, että kun on riittävä fysiikka toimintaan saavutetaan lopputuloksena urheilusuoritusta vastaava raukeus... ja finito. Niinkö? Ja sitten taas seuraavan kerran sama...???
No juu. Käyhän se urheilusta... ja osalle meistä egon pönkityksestä...
Minulla taitaa päässä viirata kun tuo ei ihan riitä. Kas kun täytyisi kokea enemmän! Minusta parasta seksiä on se, kun ei tarvitse huolehtia siitä, päästäänkö tässä seikkailussa tällä kertaa loppuun asti vai ei. Kyse ei ole kovista elimistä joiden on toimittava vaan läsnäolosta, jolloin aika pysähtyy ja suunnitelmat loppuvat. Minulle rakas on niin lähellä ja niin avoin kuin olla voi. Se saa ihon karrelle!
Naiset kaipaavat ymmärtävää olkapäätä, ja valittavat, että kun miehet vain sitä yhtä...
Missä oikein mennään?
En usko, että aivan koko kirjo ihmiskaipuussa näkyy näillä palstoilla, mutta kovaa vauhtia näytetään esinneellistyvän, mikäli kirjoituksiin on uskominen.
Minua ihmetyttää se, että sellainen "vaki" tyydyttää. Sehän tarkoittaa käsittääkseni sitä, että kun on riittävä fysiikka toimintaan saavutetaan lopputuloksena urheilusuoritusta vastaava raukeus... ja finito. Niinkö? Ja sitten taas seuraavan kerran sama...???
No juu. Käyhän se urheilusta... ja osalle meistä egon pönkityksestä...
Minulla taitaa päässä viirata kun tuo ei ihan riitä. Kas kun täytyisi kokea enemmän! Minusta parasta seksiä on se, kun ei tarvitse huolehtia siitä, päästäänkö tässä seikkailussa tällä kertaa loppuun asti vai ei. Kyse ei ole kovista elimistä joiden on toimittava vaan läsnäolosta, jolloin aika pysähtyy ja suunnitelmat loppuvat. Minulle rakas on niin lähellä ja niin avoin kuin olla voi. Se saa ihon karrelle!
Vastaukset 12
Vanhimmat
ne on itsestään saatanasta
Luulen että sovittaisiin hyvin yhteen.
Puhut viisaita. Miksi kukaan hakisi vakipanosuhdetta, sillä eikö se ole juuri sitä mihin jokainen huono parisuhde ennemmin tai myöhemmin johtaa? Moni kalsa aviopari sinnittelee "vain lasten takia" yhdessä jopa kymmeniä vuosia, siis eräänlaisessa vakipanosuhteessa, josta on jo aikapäiviä sitten kadonnut henkinen yhteys ja jäljellä on vain mekaniikka. Ja joku vielä ehdoin tahdoin haluaisi poimia suhteesta vain sen mekaniikan! Ei mene jakeluun...
Jotkut viihtyvät vallan mainiosti itsekseen eivätkä kaipaa mitään muuta kuin sitä panoa. Ja mikäs se onkaan yhtä varmaa ja helppoa sen saannin suhteen kuin se vakipanosuhde...
Voin hyvin kuvitella miltä tuntuu ihmisestä, joka luulee olleensa rakastettu ja onkin vain ollut vakipano/pano...
on se pointti ja lisäksi tunteet seksissä ,siinä vakipanon idea.
että vakipanossa todellakin pitää olla samalla tasolla henkisesti...hyvin alhaisella ja ohuella.
Anteeksi vaan, tähänkin keskusteluun...minulle riittää vain ja ainoastaan vakituinen miesystävä.
Järkyttyneenä luin eilettäin keskustelussa vakipanosta, että naisella semmoinen jo viisi vuotta ja miehellä suhde! Miltähän tuosta kolmannesta osapuolesta oikein tuntuu tämä järjestely, vai onko oikeen kolmestaan sovittu? Ennen vanhaan tämmöstä sanottiin pettämisesksi...
Yhä vähemmän kiinnostaa etsiä itselleen kumppania, kun vähän siellä sun täällä liikkuu näitä, joilla irtosuhteita... joita siis kutsutaan vakipanoiksi. Yhdeltä, jos ei irtoa toiselle sopii jne. Näitähän vakipanoja voi sitten olla monia ilmeisesti...eikä kenenkään tarvia toisistaan tietää mitään.
.........
Nykyajan ilmiö: Ihminen kuvittelee hallitsevansa kaiken.
Väitän, että juuri tämmöisessä elämässä, jossa vakipanon syliin voi tarvittaessa paeta, piilee ihan pikkuinen vaara jäädä elämän kuitenkin elämättä.
Ajattelin, että pitää osata sovitella, myötäillä, luovia ja tasoitella. Välillä hyökätä ja mennä eteenpäin, olla voimakas ja kerätä voimia...Pitää tuntea jotain ja kestää/hallita tunteitaan.... Tässä vain jotain mitä ensimmäiseksi mieleeni juolahtaa.
JEEH tämmöistähän voi sitten tosiaankin toteuttaa kaikkialla muualla ja työssään. Juu, ja sitten kaikkensa antaneena voi hakea vielä sen täyttymyksensä siltä vakipanolta, jolle se tällä kertaa sopii...semmoinen voitelu koneen huolto ja taas mennään eteenpäin.
Kaikki pitää saada, ainakin ihmissuhteessa...mitään ei tarvi antaa.
Ilmeisesti elämä jatkuu loputtomiin...ainakin nuoruus kestää koko elämän. Myöskin maailma on rajaton ja kaikkea riittää yllin kyllin. Pitää olla vain riittävän egosentrinen, jokaisen.
..tyydytetään jonkinlaista läheisyyden tarvetta
ilman sitoutumisen uhkaa.
ei vakipanon kanssa keskustella yhtiövastikkeista,
tiskikoneen tyhjentämisestä tai kattoremontin
tarpeesta. olettaisin että iso osa näistä vakiopanijoista ja - panettavista ei saa edes
tyydytystä hommasta, mutta kai se on kiva että
joku on hetken lähellä.
-itse käytän , luvan kanssa, tähän läheisyyden
tarpeeseen naapurin miestä. ollaan molemmat
sinkkuja, emme vakiopaneskele, mutta joskus
on ihan jees katsoa leffaa kylki kyljessä.
that´s it . eikä tule sitten mitään morkkista !
Meillä on ollut seksisuhde jo 2 vuotta, intohimoa löytyy enemmän kuin ikinä kenenkään muun kanssa. Edelleen. Ja me kyllä seksin jälkeen jutellaan nimenomaan remontti-asioista, lasten toilailuista, kaikenlaisista fyysisistä krempoista joita tässä varhaiskeski-iässä (35-40) rupee siunaantumaan, ja muista arkisista jutuista. Seksi on maittavampaa kuin ikinä ennen!
Luulen, että seksi on monelle hyvää ja energiaa antava asia elämässä. Naisetkin osaavat vaatia tyydytystään ja tietävät mitä sillä rintamalla haluavat. Monella on pitkiä parisuhteita takanaan ja hyvään seksiin tottuneina kaipaavat yksin eläessään sitä suunnattomasti. Suhteen jälkeen sielu voi olla niin karrella, että tunteiden likoon laittaminen tuntuu ylivoimaiselta varsinkin käsittelemättömien ja auki olevien asioiden takia. Voi olla suhteellisen helppoa ajautua pelkkään seksisuhteeseen, joka voi olla parhaimmillaan yllättävän hyvää? Aina se ei jää pelkkään aktien karkelointiin, vaan mukaan voi tulla tunteitakin. Kaksi reissussa loukkaantunutta muodostavat jonkinlaisen ensiapuaseman toisilleen. Tässä pelissä osa hukkuu Naminami -maahan ja ei enää tunnista toiveitaan muilta osin. Halutaan edes jollain tasolla saada seksiä ja tyydytään siihen, mihin omat panostukset sillä erää riittävät. Toiset (harvat?) päätyvät olemaan totaalisessa selibaatissa, koska yhdistävät seksin vain rakkaussuhteeseen. Mitä minä olen kuullut näistä vakipanosuhteista, niin monella niihin liittyy jonkinlaisia tunteita, eli harvoin ovat vain kahden teflonipintaisen kuoren yhteenhakkaamista.
Eikö hyvässä parisuhteessakin ole luonnollista, että oma partneri joskus esineellistetään? Itse olen sitä mieltä, että hyvässä suhteessa kohdataan monilla tasoilla, mutta seksissä ei ole joka ikinen kerta mukana ns. rakkauskohtaaminen ja sielujen duolaulu. Tietysti seksuaaliset toiveet ja mieltymykset vaikuttavat asiaan. Varmasti on esimerkiksi ihmisiä, jotka ovat suhteessa romanttisemman ja eteerisemmän ihmisen kanssa ja rakastavat tätä suunnattomasti, mutta kärvistelevät itse rankempien odotusten kanssa seksin suhteen. Näitä täyttymyksiään he sortuvat hakemaan muualta. Suhteissa monilla on vaikeuksia tunnistaa käytännössä omia toiveitaan seksiinkään liittyvissä asioissa. Toisaalta suhde voi olla hyvä, vaikka se joissakin asioissa ei täytä omia toiveita? Mielestäni ongelma on siinä, että etsitään täydellistä vastaavuutta ja sielunkumppanuutta, joka on ääääää-äärimmäisen harvinaista – ainakaan läpi vuosien ja vuosikymmenten.
Luin kesällä erään ranskalaiskirjailijan omaan elämään pohjautuvan kirjan. Hänellä oli ollut vuosikymmeniä kestänyt suhde mieheen ja kumpikin oli tahoillaan naimisissa. He rakastivat syvästi toisiaan, mutta elivät hyvin erilaisissa maailmoissa ja eri odotuksin elämän suhteen. Mies oli ammattikalastaja ja nainen akateeminen maailmaa työnsä puolesta kiertävä monilahjakkuus. He eivät yrityksistä huolimatta kyenneet lopettamaan suhdettaan ja se kaatui vasta miehen kuolemaan. Heillä oli upeaa romantiikalla höystettyä seksiä, mutta jokaista kohtaamista tuntui vaivaavan luonteiden yhteensopimattomuus. Heitä yhdisti vahva intohimo, mutta silti suhde ei ollut pelkkää seksiä. Nainen kuvaili tunteitaan ja yhdessä vietettyjä hetkiä erittäin kauniisti ja ymmärrettävästi. Toisaalta he olivat syntisiä pettureita, jotka kohtelivat lähimmäisiään väärin ja kärsivät siitä itsekin. Kirja oli järkyttävä ja samalla kaunis kertomus kahden ihmisen rakkaudesta. Ihminen voi rakastaa syvästi useampaa?
Tämän pätkivän sepustuksen jälkeen olen jo kadottanut alkuperäisen ajatukseni, mutta näin :) Ilmeisesti yritin hakea ajatusta, että vastakkain tässä asiassa ei ole mekaaninen seksi ja kaikilla tasoilla toimiva seksi/suhde, väliin mahtuu monenlaista yhdistelmää. *lähtee tutkimaan punaista lankaansa*
sen sanoit, sulla on päässä vikaa. Massat on aina oikeassa, jos sä et yksin ymmärrä jtn. minkä kaikki muut ymmärtää niin kenessä se vika on, sussa vai kaikissa muissa??