Elikäs sellaista lähdin kyselemään, että millaisia ikäeroja on teidän ja puolison välillä?
Toimiiko juttu samalla tavalla vaikka eroa olisi enemmänkin?
Etenkin nuoremmat, itse olen 19 ja jotenkin nalkissa kaikkiin vanhempiin miehiin. (yleensä kuitenkin alle 30..) Epäröin kuitenkin aloittaa mitään vakavampaa suhdetta heihin koska epäilen että elämme liian erilaisissa elämänvaiheissa enkä usko, että meistä mitään sen vuoksi koskaan tulisi.
Haluaisin siis kuulla kokemuksia, ongelmista mitä olisi edessä jne.. Ja ehkäpä hyviä puolia, niitä en hirveästi asiassa näe?
Ja muutenkin, ihan mitä vaan.
Kiitoksia!
*N87*
Toimiiko juttu samalla tavalla vaikka eroa olisi enemmänkin?
Etenkin nuoremmat, itse olen 19 ja jotenkin nalkissa kaikkiin vanhempiin miehiin. (yleensä kuitenkin alle 30..) Epäröin kuitenkin aloittaa mitään vakavampaa suhdetta heihin koska epäilen että elämme liian erilaisissa elämänvaiheissa enkä usko, että meistä mitään sen vuoksi koskaan tulisi.
Haluaisin siis kuulla kokemuksia, ongelmista mitä olisi edessä jne.. Ja ehkäpä hyviä puolia, niitä en hirveästi asiassa näe?
Ja muutenkin, ihan mitä vaan.
Kiitoksia!
*N87*
Vastaukset 6
Vanhimmat
asenne niin unohda koko juttu
Minulla ja miehelläni on ikäeroa 25 vuotta. meillä 2 lasta. siis minä nuorempi, 21v.
Meitä se ei haittaa, ja ihmekyllä ei tietääkseni ketään muutakaan. esim. vanhempani ei ollenkaan edes ihmetelleet valintaani.
Olen aina tuntenut vetoa vanhempiin miehiin. Ja meillä juttu toimi paremmin kuin hyvin. Ikäero ei tuottanut ongelmia, ihan muut asiat aiheuttaa riidat. Niinkuin missä vaan suhteessa.Esim. Olen aika mustasukkainen ja sitä on puitu.Ikäerosta ei riitaa tai haittaa ole tullut.Eikä se vaikuta millään tavalla tämän hetkiseen elämäämme. Tulevaisuus on sen sijaan toinen. Mutta et kai ihan tällaista ikäeroa edes harkitse.
Ei tosiaan ollut kyseessä noin suuri ikäero, mutta mitä suurempi niin luulisi ongelmien olevan suurempia jos niitä olisi.
Kai se on mahdollista, vaikka tuntuu, että toinen on niin paljon enemmän oppinut (ihan elämästä, ihmisistä), että itsellä on kiinni kurottavaa. Toisella on käytännössä valmis elämä (kiinteä työpaikka, asunnot ja kaikki), itse ei vielä ole edes ehtinyt harkitsemaan moista (vasta alkanut opiskelemaan ymsyms).
Hienoa kuulla että ainakin joillakin toimii, ehkä sitä uskaltaisi hypätä tuntemattomaan. Pelottaa vaan että sydän siinä vaan särkyy mutta ainahan se on riskinä jos suhteeseen ryhtyy :)
Kiitoksia hirveästi asiallisesta vastauksesta!
Olen 20, avomies 29, ja yhteistä taivalta takana vuosia. "Juttu" toimii erinomaisesti, ei tuosta ikäerosta ole mitään haittaa, mitä nyt tietysti muutama hämmästynyt hengähdys, kun ikäeromme tuli jollekin ulkopuoliselle selväksi suhteen alkuaikoina. Ikäerossa itsessään ei mielestäni ole huonoja eikä hyviä puolia, mutta myönnettäköön, että yleisesti ottaen omanikäiseni miehet/pojat vaikuttavat joskus vähän turhan keskenkasvuisilta. Mutta siinäkin on paljon eroja henkilöstä riippuen, ikä ei siis ole kriteeri. Keskenkasvuisia löytyy myös 30- ja 60-vuotiaista.
Jos olet jotenkin nalkissa vanhempiin miehiin, niin se ei kyllä taas kuulosta fiksulta. Ikäero ei ole este, mutta vielä vähemmän se on peruste. Mitä jos joskus kokeilisit ihastua ihmiseen, persoonaan, yksilöön?
Niin siinä on tapahtunut,
ehkä johtuu juuri tuosta keskenkasvuisuudesta että vanhemmat miehet kiinnostaa enemmän kuin oman ikäiset. Tai ehkä se on pään sisäistä.
Ei se tosiaan mikään kriteeri tai peruste ole, ei.. On vaan aina tullut tutustuttua vanhempiin miehiin. Jostain syystä.
Se, että olen nalkissa niihin, on ehkä väärin sanottu mutta se joka minua muutenkin ymmärtää, ymmärtänee sen oikein..
Mulla on tällä hetkellä sellainen tilanne, että olen tutustunut mieheen, joka on 30. Ollaan käyty pari kertaa treffeillä (ekan kahden kuukauden aikana siitä kun tavattiin, en lähtenyt sen kanssa ulos ikäeron takia, lähinnä törmäiltiin baareissa), mutta ei olla harrastettu seksiä. Eilen se sanoi, että haluais kehittää tästä seurustelua.
Omasta mielestäni saman ikäset "miehet" on vielä lapsellisia, mutta en todellakaan ole tarkotuksella hakenut vanhempia (joita ei siis ole ennen ollut). Monet ihmiset ovat sanoneet, että olen ikäisiäni kypsempi, mutta valitettavasti(ko) minua häiritsee erittäin paljon se mitä muut ihmiset ajattelevat. Mies ei ole koskaan ollut naimisissa eikä hänellä ole lapsia.
Mutta samaa mieltä olen siitä, että totta kai pitää ihastua/rakastua yksilöön, ja jos ikä aiheuttaa vain ns. käytännön ongelmia, niin sitten pitää miettiä, onko valmis niihin.