http://www.iltasanomat.fi/naiset/uutinen.asp?id=1243233
Tarkoitus ei kuitenkaan ole puhua seksistä vaan siittä, että osaatko pitää itsestäsi huolta sillä tavoin, että sinulla on sisäinen hyvä olo?
Ohje: Tee kerrankin jotain sellaista mitä et ole itsellesi sallinut, mutta jota aina olet haaveillut...tiedät, että tuntuisi hyvältä.
Huom! Tee tämä ilman syyllisyydentunnetta siittä, ettet oikeasti saisi helliä itseäsi... vaikkapa leivoksella ja kahvilla hyvässä kahvilassa.
Tarkoitus ei kuitenkaan ole puhua seksistä vaan siittä, että osaatko pitää itsestäsi huolta sillä tavoin, että sinulla on sisäinen hyvä olo?
Ohje: Tee kerrankin jotain sellaista mitä et ole itsellesi sallinut, mutta jota aina olet haaveillut...tiedät, että tuntuisi hyvältä.
Huom! Tee tämä ilman syyllisyydentunnetta siittä, ettet oikeasti saisi helliä itseäsi... vaikkapa leivoksella ja kahvilla hyvässä kahvilassa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ehdottomasti kaikki pienet arkisetkin hetket voivat olla luksusta.. kuten saunan lauteilla rentoutuminen, ihan rauhassa, ilman kiirettä.
Pienet luksushetket ovat iiihania x)
Juuh, tämä lauteilla loikoilu ilman aikarajoitusta. Useammin kuin kerran on luultu, että 'se on pökrännyt sinne'. Minä heittelen löylyä ja olen millon varpaat katonrajassa tai sitten käyn suihkussa ja istun ulkosalla viilentelemässä.
Haah, vasta nyt, kun on omia lapsia...tajuaa mitä ylellisyyttä on saada olla edes hetken rauhassa yksin jossain. Tekemässä ihan mitä tahansa mikä tuntuu sillä hetkellä hyvältä.
Neitosena ihmettelin yhden poikaystäväni perheenäitiä, joka lähti omalle lomalle yksin kesämökille pariksi päiväksi ja keräsi talven mustikat! En saattanut sillon käsittää mikä nautinto onkaan saada tehdä tätä 'marjankeruutyötä'...avainsana oli siis omassa-rauhassa.
Itseni hellimisen ja hemmottelun (pienet asiat, kuten tuo saunassa rentoutuminen tai leivoskahvit) lisäksi huolehdin hyvinvoinnistani "piiskaamalla" itseäni säännöllisesti.
Tämä piiskaaminen tarkoittaa sitä, että vaadin itseltäni asioita, rehkin hien pintaan ja ns. rääkkään itseäni. Olkoon se sitten aivotyöskentelyä, urheilua tai ruumiillista työtä, itsensä palkitseminen suorituksen jälkeen tuntuu paljon paremmalta kuin hemmotteluhetki laiskottelun lomassa. Lisäksi ruumiillinen työ tekee uskomattoman hyvää mielenterveydelle! :)
Tätä itsensä hemmottelua kyselen lähinnä siittä syystä, että minulla ainakin unotui se... sillon kun kasvaa siihen, että on tunnollinen ja yrittää kaikkensa. Myös sillon se unohtuu, kun on väärällä tavalla oppinut, ettei 'ansaitse' hyvää.
Kun piiskaa itseään eteenpäin ja viikkokausia, kuukausia jopa vuosia, vaatii itseltään eteenpäin menoa ja enemmän kuin todellisuudessa jaksaa... sillon 'unohtuu' itsensä hyvänä pitäminen, ikään kuin ei edes salli sitä itselle.
Nooh, ehkä puhun tässä jo sairastumisesta loppuunpalamiseen. Silloin, kun eniten tarvitsee itsestään huolehtimista, sen suuremmalla syyllä sitten väistää.
Kysymys ei siis ollut keksiä laiskalle lisää hemmottelukicksejä vaan todellakin muistuttaa, että itsensä hyvänä pitäminen on TÄRKEÄÄ. Ennakoiminen tässäkin asiassa.
Kun on palanut loppuun, tehtävä tuntuu lähes mahdottomalta. Minäkö tekisin jotain hyvää itselleni? Mitä se voisi olla, josta olen aina haaveillut? Mikä tuntuisi todella hyvältä, mutta en ole sallinut sitä itselleni?
Siittä se tehtävä alkaa...
"Kun piiskaa itseään eteenpäin ja viikkokausia, kuukausia jopa vuosia, vaatii itseltään eteenpäin menoa ja enemmän kuin todellisuudessa jaksaa... sillon 'unohtuu' itsensä hyvänä pitäminen, ikään kuin ei edes salli sitä itselle."
En tarkoittanut tässä itsensä piiskaamisella sellaista työnarkomaniaan / ylikorkeaan työmoraaliin liittyvää itsensä eteenpäin ruoskimista, vaan esim. sitä, että juoksulenkillä rutistaa itsestään vähän enemmän kuin eilen (tai että edes lähtee sille lenkille vaikkei alkuun niin huvittaisikaan), tai ottaa puutarhassa kukkapenkinkaivuu-urakan tai yrittää ratkaista viiden tähden sudokun...
Tarkoitan siis sellaista puurtamista, joka tekee itselle hyvää; fyysisesti, henkisesti tai sekä-että. Bonuksena tulee usein tehtyä samalla jotain ns. yleishyödyllistä. Tietysti pitää myös muistaa jättää se hyöty-ajattelu joskus narikkaan, (vaikka sinne saunan lauteille kiivetessä) ja ottaa aikaa ihan vaan itselle: rentoutua ja nautiskella.
Jossain vaiheessa unohtui itseltäkin se, että akkuja on pakko välillä ladata. Kun on sellainen luonne, että ei osaa sanoa "ei" tai jos sanookin, niin omatunto kolkuttaa pitkään (ihan niinkuin olisin jotenkin korvaamaton). Heräsin siinä vaiheessa, kun kerran talvihämärissä töihin ajaessa huomasin miettiväni, että jos nyt hyppäisi hirvi eteen, niin sairaalassa saisin ainakin levätä. Ei tervettä. Siitä olen sitten opetellut löysäämään tahtia ja olemaan itselle reilu.