Minusta se kertoo paljon ihmisestä (negatiivisessa mielessä), jos toinen tarkoituksellisesti korostaa omaa "älykkyyttään". Yleensä se kertoo myös sen, ettei tämä ihminen todellisuudessa ole yhtään älykkäämpi, kuin mikä vielä normaaliälyksi lasketaan.
Miksi älykkyys on
arka asia?
522688
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 52
Vanhimmat
korostavasta ihmisestä lähinnä vain huono itsetunto ja itsensä ylentäminen, oman erinomaisuutensa nostamista ja toisten vähättelemistä.
Älykkään ihmisen ei tarvitse älykkyydestään nostaa minkäänlaista numeroa. Vain tyhmät tekevät niin. :)
Minä vähän epäilen sitä, että oman älykkyytensä itse tiedostaisi. Tietysti jos on jokin erityislahjakkuus, on esim. matemaattisesti poikkeavan älykäs, niin sen ymmärtää itsekin jo varhain. Mutta sellainen keskitaosn yläpuolella, ehkä reilustikin, olevaa älykkyyttä tuskin itse ymmärtää. Jokainen kun tuntee vain oman mielensä, oman ajatuksenjuoksunsa, niin ei ole täysin selvää mittatikkua omalle "älykkyydelleen". Olen vasta nyt aikusten oikeasti aikuisena alkanut ihan objektiivisesti ajatella niin, että ehkä olen ihan älykäs, ainakin älykkäämpi miksi olen itseni tiedostanut aiemmin olevaksi. Onhan minuölla nuoruudesta akateeminen ammatti, mutta ajattelin sen juontuvan lähinnä kiltistä luonteesta ja ahkeruudesta.Vasta nyt kun olen joutunut esim. opetustilanteisiin, olen huomannut ettäopin nopeammin kuin muut, saan tehtävät tehtyä ensimmäisenä jne. En ole mitenkään menestynyt, olen ollut työttömänäkin. Voi olla, että minulla ei ole se "hyvä itsetunto". Kumminkin ja silti...väitän, että harva "älykäs" tunnistaa älynsä. Olen aina ajatellut, että ääneen sellaista puhuvat ovat vain jotenkin höpsöjä. Älyä ei voi tuntea. Joissakin tilanteissa se tulee ilmi, esim. hyvän muistin tunnistaa jos on opetustilanteessa, missä kaikilla on sama aika oppia.
erillaisin testein, mutta se ei kerro kaikkea älykkyydestä ja erillaisista lahjakkuuksista. Suurin osa akateemisista ihmisistäkin valmistuu ammattiinsa täysin normaaliälyn puitteissa, koska pelkkä älykkyys ei silloin riitä ... tarvitaan myös kunnianhimoa ja motivoituneisuutta, lujaa tahtoa. Kuitenkin pitää muistaa, että ihmisistä hieman runsas 96%:ttia mahtuu äo:n 56-148 väliin. Mensatasoisia (148) on vain 2%:a. Opettajat (keskimäärin 110-120) ovat keskimäärin alemman älykkyysosamäärän omaavia, kuin esim. lääkärit ja juristit (joilla keskimäärin 130). Äo 124 vastaa vielä normaaliälykkyyttä 138:aan saakka ollaan vielä vain keskimääräistä älykkäämpiä ... siitä eteenpäin vasta lahjakkaita. Harvardin opiskelijat ovat keskimääräiseltä älykkyydeltään 144:n tasoisia.
Älykkyys on minusta enemmänkin luovuutta ja järjen logiikkaa. Ja on totta, ettei ihminen aina tunnista omaa älykkyyttään, erityislahjat kylläkin. Eikä älykkyys ole aina kiinni omasta ammatista, joskin sillä on hienoinen merkitys. Itselläni on virallisesti mitattu korkea äo, kuitenkin tunnustan, ettei minulla ole sen kautta mitään ihmeellistä uraa urjennut :)! ... ja ihmissuhteissa en ole mikään hyvä, suorastaan surkea.
hoksottimiin! :) ...
Tuli tuohon ekaan juttuun niin paljon kirjoitusvirheitäkin, että ajattelin jonkun "valopään" kommentoivan, että joopa joopa...
olen minäkin kerran sortunut vastailemaan johonkin nettiversioon (äo-testi), mutta eivät ne taida olla ihan vakavasti otettavia. En muista lukemaa, mutta se sijoittui siihen "arkkitehti"-tasoon. Siinä oli luettelo nimittäin eri ammattien ns. keskiarvoälykkyyksistä. Taisi olla jokin amerikkalainen testi. Sen muistan, että joku sarjamurhaaja oli ylimmällä portaalla.
Matemaattisesti olen aika keskiverto.Muisti minulla on hyvä, ja sehän on kehittynyt iän myötä. Esim. kieliä opin nyt paljon nopeampaa kuin nuorempana.Kokonaisuuksien hahmottaminenkin on kehittynyt. Opiskelen nimittäin uutta tutkintoa yliopistossa. Siitä tidän jotenkin vertailla nykyistä oppimistani nuoruuteen. Tosin motivaatiostakin voi tehostuminen johtua, ja siitä että asioilla on jo enemmän juuria todellisuuteen kun on vain elänyt kauemmin.
En tiedä onko se tulevaisuuden ennakoiminen älykkyyttä vai onko se vain opittu fiksu tapa. Todennäköisesti se on. Älykäs varmaan osaa hahmottaa paremmin mahdollisia vaihtoehtoja kuin vähemmän älykäs.
Kyllä älykkyys on kamalan vaikea hahmottaa: mikä on muna ja mikä on kana. Kulttuurikin vaikuttaa. Akateemisesta perheestä oleva nuori voi hyvinkin kuvitella olevansa älykkäämpi kuin esim. duunariperheestä tuleva ihan vain siksi, että opiskelu on hänelle tutumpi maailma. Tosiasiassahan tyhmältä vaikuttava voi tietämättäänkin olla älykkäin.
Sanoisin vielä sen, että ulkoinen olemuskin vaikuttaa siihen, miten muut arvioivat ihmisen. Se taas heijastuu omaan käsitykseen itsestä Nuorena minua ehkä pidettiin vähän blondina olemukseltani, nyt olen sitten täti-imagon uhri ; ). Mutta kun ikää tulee, niin kyllä sitä alkaa itseään ihmetellä, että mikä on ja mitä on kuvitellut olevansa. En minä ainakaan vielä tiedä oikein millainen olen. Äly-osa on vain yksi kummastuksen aihe, ei edes lähellekään se päällimmäisin.
viestin sisältö, kuin muutama satunnainen kirjoitusvirhe siellä ... sellaisilla ei ole nyt mitään merkityksellisyyttä!
Kyllä netistäkin löytyy pari ihan vakavasti otettavaa ja omaan älykkyyteen suoraan verrannollista testiä ... ei mensa ole ainoa pätevä, vaikka niin helposti kuvitellaan :).
On totta myöskin se, että omaa älykkyyttään kykenee nostamaan myös n. 10-15%:lla harjoittelun avulla, muttei sen enempää ... raja tulee jossain vaiheessa vastaan. Elämänkokemus antaa myös viisautta, mitä nuoremmilla ei ole ... se on sitä hiljaista tietoa ja itse arvostan sitä todella paljon! :)
Kuten sanoit, että kulttuuri ja ympäristö vaikuttavat myös ihmisen älykkyyteen ... eivät kuitenkaan liiaksi.
Itseäni joskus jopa naurattaa, kun ajattelen nuoruuttani ... olen älykäs, kuitenkin jäin lukiossa jopa kerran luokalleni! :) ... tosin opettajat pitivät ja varmasti moni muukin minua siellä todella tyhmänä, ainakin omalaatuisena ihmisenä! :)
"Kuten sanoit, että kulttuuri ja ympäristö vaikuttavat myös ihmisen älykkyyteen ... eivät kuitenkaan liiaksi."
En aivan noin tarkoittanut. Voivatko ne vaikuttaa...en tiedä. No tietystihän esim. ravinnon puute vaikuttaa lapsen älynkin kehitykseen. Tarkoitin kumminkin sitä, että mielikuvissa saatetaan pitää omaan kulttuuriin kuuluvaa ja siinä luontevasti esiintyvää ihmistä älykkäämpänä kuin vähän erilaisesta ympäristöstä tulevaa. Siksi esim. ns. parempien perheiden lapset voivat kuvitella olevansa älykkäämpiä kuin hieman vaatimattomimmista oloista tulevat. heidän käytöksensä on itsevarmempaa, mutta sehän ei kerro totuutta. Ihmisissä on paljon piilovoimavaroja, joita ei vain kukaan ole huomannut.
"tatuvanhas"-tyyliin katsottuna :)! Kuitenkin sillä on ainakin lapsuus-, ja nuoruusvaiheessa merkityksellisyyttä, minkälaista henkistä pääomaa ja kehittäviä virikkeitä olet kodissasi saanut ... materiaalisesti köyhässä kodissa kykenet antamaan niitä aivan samoin, kuin varakkaammassakin, toki joutuu näkemään silloin hieman enemmän vaivaa (hakemalla kirjat kirjastosta, ostamalla lelut kierrätyksestä jne.), mutta se on sen arvoistakin ... henkisellä pääomalla ei taasen ole varakkuuden kanssa mitään tekemistä. Itse muistan omasta lapsuudestani sen, ettei meille ostettu kovinkaan paljoa mitään leluja, yksinkertaisesti myös sen vuoksi, ettei vanhempani pitäneet sitä kovinkaan tarpeellisena ... toki meillä jotain oli ja tykkäsin leikkiä niillä kovastikin. Mutta lelujen sijaan, meillä oli taasen kirjoja niidenkin edestä ja ennenkuin opimme lukemaan (molemmat veljeni kanssa 5-vuotiaana)meille luettiin paljon ja kerrottiin tarinoita ... myös luovasti. Meille anettiin enemmänkin mahdollisuus omalle luovuudellemme ja olimme perheessä kaikki tasa-arvoisia ... meidänkin mielipiteemme otettiin huomioon jne. Vanhempamme olivat/ovat suvaitsevaisia, avoimia kaikille uusille asioille jne. En nyt sanoisi silti, että vapaamielisiä :), meillä oli sangen tiukatkin rajat (mikä oli hyvä ... olo tuntui turvalliselta)ja paljon, paljon rakkautta, ja välittämistä. Meillä halataan edelleen paljon.
Minusta tuntuu, että varakkaampien vanhempien lapset ... en tiedä sitä luulevatko he olevansa älykkäämpiä, mutta he luulevat olevansa PAREMPIA ihmisiä, kuin muut, statuksensa vuoksi.
Itseasiassa suurimpia älykkyysosamääriä saavuttaneet ihmiset ovat melko vaatimattomista oloista, eivätkä toimi välttämättä missään korkeassa ammatissakaan.
On totta, että monessa piilee aivan uskomattomia voimavaroja, joita kukaan ei osaa nähdä, eikä aavistaa. Ne näkyvät kyllä kykynä selviytyä helposti suuristakin hankaluuksista ja esteistä elämässä, mutta ne sulautuvat niin paljon massavirtojen ja virallisten kuvioiden alle, ettei niitä juurikaan kukaan ulkopuolinen huomaa ja noteeraa, valitettavasti. Tärkeintä olisi myös se, että oppisimme kuuntelemaan ihmistä ... kuuntelemaan hiljaisuutta, joka on ympärillämme. Me opimme aina toisistamme jotakin, jos vain niin haluamme tehdä.
Älykkyys on myös sitä, että osataan ja kyetään kurkistamaan myös, mitä esiripun takana tapahtuu ja mitkä kuviot siellä on meneillään. Otetaan esimerkiksi politiikka ... politiikkaa ja politikointia on parhaimmillaan ja pahimmillaan se, että ihmiset, jotka sitä tekevät, ymmärtävät vaikuttavansa enimmäkseen juuri siihen "tyhmempään" kansanosaan, eli enemmistöön. Sitä kautta on helppo saavuttaa päämääränsä. Taasen älykkäät ja asioista tietoiset ihmiset, eivät taivu samaan tyyliin, ja he ovatkin virallisen tahon suuria vihollisia :), ... olemmehan me suurimmaksi osaksi myös toisinajattelijoita!
olet tyhmä
Mulle taas tulee mieleen kirjoituksestasi se, että väitteesi ovat tieteellisesti täysin todentamattomia.
Täysin mutulinjalla voisi olettaa, että oman älykkyyden korostaminen ärsyttää sinua tyhmää tolvanaa.
älykkyytesi? Kerron sen jälkeen omani.
tutkittu tätä.
Tähän mennessä on vain todistettu, että keskiarvo on sama naisilla ja miehillä. Miehistä löytyy enemmän pienilukuisia ja suurilukuisia. Naiset ovat tasaisemmin keskiarvoa.
Et muuten ole kovinkaan älykäs ;D
koskaan halveksu toisen "tyhmyyttä" tai yksinkertaisuutta. Hän ymmärtää riittävästi asioita, jotta tietää, ettei kukaan voi mitään sille, millaiseksi meidät on luotu.
kotimaassa sanotaan että " tyhmä, joka ei ole röyhkeä, ei olekaan riittävästi tyhmä".
Se siitä sun älykkyydestä :D.
...........
Ja sosiaalisen tyhmyyden tunnut hallitsevan oikein hyvin.
Mielestäni älykkyys ilmenee kykynä nähdä tulevaisuuteen. Nähdä nykyhetkessä tekemien päätösten vaikutus erilaisten vaikutusketjujen kautta tulevaisuuteen.
Ja tunnen älykkäitä ihmisiä :) ja he ovat todellakin sitä.
on. Isäni opetti minua jo pienenä tyttönä pelaamaan shakkia ... se on oivallinen ja nerokas peli. Ei riitä, että teet yhden siirron lähemmäs vastustajaasi tai puolustaaksesi omia asemiasi, sinun pitää olla kykenevä miettimään myös pidemmälle omien siirron/siirtojesi vaikutusta/vaikutuksia! :)
Kuitenkin älykkyys on pitkälle myös sitä, että huomaa miten vähän maailmassa kaikkea tietääkään :)!
Minulla on eräs erityislahjakkuus, sekä korkea yleinen älykkyys. Miksi sitä korostamaan: ne jotka ymmärtävät, huomaavat sen pian. Älykkyys ja onnellisuus muuten korreloivat negatiivisesti. Vaikea tulla ihmisten kanssa toimeen kun turhautuu jatkuvaan asioiden uudelleen selittämiseen. Uusien ihmisten kanssa on myös kiusallista kun joutuu demonstroimaan kykynsä ennenkuin otetaan vakavasti.
Minulla on myös lukihäiriö, joka johtuu ilmeisesti juuri erityislahjakkuuudestani.
Jos olisit oikeasti älykäs osaisit kommunikoida muiden kanssa heille sopivalla tasolla.
Oikeasti älykäs ihminen osaa myös järjestää elämänsä onnelliseksi ja mukavaksi.
Sinun kaltaisia itseriittoisia nörttejä on 13 tusinassa. Harva oikeasti opetettua apinaa korkeammalla kehitystasolla.
juuri sitä, että todella älykkäät ihmiset eivät koskaan korosta omaa älyään, koska heidän ei tarvitse niin tehdä. Sitä vastoin runsaasti alemman äo:n omaavat henkilöt luulevat monasti olevansa älyllisiltä lahjoiltaan isompia, kuin ovatkaan!
Jokainen ihminen joutuu aina todistamaan ja osoittamaan kykeväisyytensä omaan työhönsä uuden työpaikan saatuaan, tai toiseen työyhteisöön mennessään, oli sitten normaali,- tai korkeälyinen. Sinunkin pitää ymmärtää se. Kukaan meistä ei ole selvännäkijä.
Totta on kuitenkin se, että välillä turhautuu kovastikin, joutuessaan selittämään asioita yhä uudestaan ja uudestaan, toisen ymmärtämättä siltikään ... toisaalta taas silloin voisi ajatella, onko tapa, jolla selitän, oikea. Joskus asiat, jotka ovat itselle itsestäänselviä, eivät tietenkään ole automaattisesti toiselle ja silloin pitää ymmärtää se, ja keskittyä huolella siihen, miten toista ohjaa ja asioita selittää. Sekin tekee onnelliseksi, kun saa jakaa tietoa, mitä itsellä on, toisille.
"Jos olisit oikeasti älykäs osaisit kommunikoida muiden kanssa heille sopivalla tasolla" ....
Voiko sitä sanoa tuon paremmin :)!
Todella älykkäät ihmiset voivat halutessaan brassailla ÄO-pisteillään niin paljon kuin haluavat. Ei leuhkuus ole mitenkään riippuvainen älykkyydestä.
Siinä, missä kauneus ja vaatimattomuus eivät muodosta selkeää matemaattista kaavaa, eivät sitä muodosta myöskään älykkyys ja vaatimattomuus. Jotkut ihmiset pitävät itsensä korostamisesta, ei sillä ole mitään tekemistä sen kanssa, kuinka fiksu on.
tuollainen sitten kovinkaan fiksua käytöstä :)! Itse en koe saavani siitä mitään kiksejä, jos pahoittaisin tarkoituksellisesti ja tietoisesti toisen mielen ...
Totesin, että käytöstavat ja älykkyys eivät liity yhteen. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, kuinka suotavana jonkun käytöstä tietyssä tilanteessa pidetään.
montaa eri lajia, ja yksi tärkeimmistä on nimenomaan sosiaalinen älykkyys, tunneäly.
Arvasin, että joku ottaa tämän tunneälyn esiin. Se, ettei jotain henkilöä kiinnosta käyttäytyä tietyssä tilanteessa sosiaalisesti ei kuitenkaan heijasta älyn tai edes sosiaalisen älyn puutetta.
Tärkein älykkyyden laji on abstrakti ajattelu. Se heijastuu kaikkiin muihin "älykkyyden lajeihin". Älykkäät ovat yleensä yleislahjakkaita.
Otahan vaikka haku, löytyy ihan asiallista tietoa. Tuossa esim.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Älykkyys
Älykäs ihminen kykenee ymmärtämään jo vaistonvaraisesti ja spontaanisti (nopeasti), miten milloinkin käyttäydytään, toimitaan jne. Jos ei kuitenkaan kiinnostaa heittää kenenkään kanssa mitään pintapuolista ja yhdentekevää small talkia, ei tarvitse niin tehdäkään.
Ajattele nyt itse. Hyvin harva jaksaa kokoajan sitä tyyliä, jota tarhatädit joutuvat käyttämään lasten kanssa. Osaaminen ja se mitä haluaa tehdä jatkuvasti ovat eri asia.
Vastakkaisen mielipiteen esittäjiä pyydän kirjoittamaan jonkin aikaa tavumerkkejä käyttäen.
Oletuksia vain hatarien stereotypioiden varassa. Miksi ärsyynnyit?
Outoa että silloinkin, kun sanoo olevansa älykäs mutta onneton, se aiheuttaa joissakin katkeruutta.
Miettikääpä tätä:
Vastaan tulee pienen pakettiauton kokoinen tyyppi kadulla. Onko reaktionne ilkkua hänelle, että ei hän oikeasti jaksa nostaa puntteja, vaan kuvittelee vain.
Älyn kanssa on ongelma, koska se ilmenee vasta jyn kohdetta seurataan tarkemmin. Joillekin sekin on ongelma, koska "puntin" koko voi olla sellainen ettei sitä ymmärrä jollei yritä samaa.
http://en.wikipedia.org/wiki/IQ
Vähän parempaa tekstiä.
Tuo väittely "älykkyyden lajeista" on jatkunut vuosikausia psykologien ja matemaatikkojen parissa. Siinä ei olla päästy puusta pitkälle. Tiedetään, että älykkyyden eri osa-alueet korreloivat voimakkaasti keskenään. Testeillä mitattu yleisälykkyys korreloi voimakkaasti myös koulumenestyksen, työmenestyksen ja sosiaalisen menestyksen kanssa. RS:in omat tutkimukset ja mielipiteet ovat aihe, jota kaikki tutkijat eivät ota vakavasti. Hän ei ole kyennyt poistamaan jo Spearmanin jaottelun esiintuovaa ongelmaa voimakkaasta korrelaatiosta eri "älykkyystekijöiden" välillä. Näyttää siis siltä, että ainakin terveillä ihmisillä on tietty "älykkyystaso", joka heijastuu kaikkiin "älykkyyden lajeihin". Poikkeuksena tästä voidaan mainita tietynlaisista neurologisista häiriöistä kärsivät henkilöt, mutta he eivät muodosta mitään suurta enemmistöä, joka horjuttaisi näitä tosiasioita.
Seuraavaksi mainitset luovuuden. Tästä seuraa ongelmia: luovuutta on ensinnäkin vaikea mitata ja toiseksi monet käsittävät luovuuden melko kapea-alaisesti kykynä tehdä musiikkia, kirjoittaa kaunokirjallisuutta etc. Nämähän eivät ole yksinään luovuuden aloja: myös tiedon tuottaminen vaatii usein luovuutta, vaikkei sitä sellaiseksi mielletä. Monet älykkäiden ja koulutettujen ihmisten päivittäin kohtaamat haasteet vaativat todella luovia ongelmanratkaisunkeinoja, jotka eivät kuitenkaan näy sijoituksina Best Seller - listoilla. Toisaalta monet perinteisesti luovina pidettyjen ammattien harjoittajat ovat myös testien mukaan älykkäitä - ainakin sellaiset, joiden voidaan sanoa todella uudistaneen omaa taiteenalaansa. Sama ei päde urheilijoihin, vaikka RS on yrittänyt väittää motoriikan olevan yksi älykkyyden laji (tämä on sitten tiedeyhteisössä täysin hyväksymätön väite).
Käytännössä RS:n väitteet varmaan vetoavat suureen yleisöön. On helppo ajatella, että kaikilla on erityislahjoja ja että jokainen on omalla tavallaan älykäs. Enemmistö tiedeyhteisöstä pitää RS:iä populistina, jonka teorialle ei löydy pitäviä todisteita.
Meillä huomattava osa koulumenestyksestä perustuu ilmeisesti yhä (en ole perehtynyt muutoksiin viimeaikoina) ulkolukutaitoon. Tunnen erään, joka selvitti fysiikan hyvällä menestyksellä, ymmärtämättä mitä itseasiassa laski.
Itse en muista ulkoa ja joudun kehittämään kaavat itse (minun on siis ymmärrettävä mistä on oikeasti kysymys). Aikanaan myös matematiikka oli ongelma, sillä kokeenkorjaajat eivät kyenneet arvioimaan laskujani, koska käytin omia laskutapoja (tulos oikein).
paremman älykkyyden mitta. Koulussa suurin osa ns. pinkoista saa hyvät numerot ainoastaan lukemalla tuntikausia yötämyöten (koska eivät asioita muuten ymmärrä)ja olemalla kilttejä! Näin on.
Itse laskin, hätähousukin kieltämättä kun olen, lukiossakin vielä laskut suoraan päässäni, eikä opettajat sitä ymmärtäneet .... ja ne piti mua vitun tyhmänä :). Ja pitää varmaan vieläkin ... en mee ikinä oikeesti kertoon kellekään, että äo:ni on mensan kovempaa tasoa!
Se on kykyä selviytyä normaalia paljon paremmin elämän eri kriiseistä ja vaikeuksista, ongelmatilanteista. Kykyä oivaltaa luovasti eri ratkaisumallit, nähdä ne, visioida ja soveltaa ne käytäntöön.
Itse käsitän luovuuden kykynä luoda uusia ratkaisumalleja eri tilanteisiin, en pelkästään kykynä luoda taidetta. Mutta minkäänlaista "mittaria" kuten vaakaa painon mittaamiseen luovuuteen ei ole.
Koulumenestys korreloi positiivisesti älykkyyden kanssa. Jos kerran olet matemaattisesti lahjakas, tiedät varmasti, mitä korrelaatio on. Tämä on vahvistettu lukuisissa tutkimuksissa, joten asiasta on turha kiistellä.
Poikkeuksia tietysti on. Yleensä älykkäät selviävät kuitenkin koulussa melko helpolla ja saavat hyviä numeroita tekemättä "juuri mitään" koulun eteen. Tapauksesta riippuu, kuinka vähäinen panostus on.
"Meillä huomattava osa koulumenestyksestä perustuu ilmeisesti yhä (en ole perehtynyt muutoksiin viimeaikoina) ulkolukutaitoon."
Jaa. Peruskoulussa kyllä sai kaikista aineista kympin tai ysin ihan sillä, että istui tunnilla ja jaksoi välillä kuunnella, mitä ope paasasi. Kaikki asiat jauhettiin niin monta kertaa läpi, ettei niitä tarvinnut erikseen kotona harjoitella. Lukio ei ollut paljon sen kummempi. Akateeminen opetus puolestaan perustuu asioiden ymmärtämiseen.
"Itse en muista ulkoa ja joudun kehittämään kaavat itse (minun on siis ymmärrettävä mistä on oikeasti kysymys). Aikanaan myös matematiikka oli ongelma, sillä kokeenkorjaajat eivät kyenneet arvioimaan laskujani, koska käytin omia laskutapoja (tulos oikein)."
Olet siis kehittänyt aiempaa tehokkaamman tavan laskea kolmion kulman aste tai ratkaista vaikea yhtälö? Juuh... Näitä taas.
merkkinä ja miten älykäs sinusta on älykäs :)?
missään muodossa? :) ... luova taidekin toki on älykkyyttä, ei sillä.
Älykkyyttä on kyky abstraktiin ajatteluun sekä kyky selvitä arjen (= työn, koulun ja yleensä elämän) asettamista vaatimuksista.
Älykkyyttä voi mitata testeillä, kuten Raven, Cattel&Cattel ja WAIS.
Kyseessä ei ole mikään henkilökohtainen mielipide, vaan tiedeyhteisön yleisesti hyväksytty mielipide.
Kuitenkin itse menestyin juuri tekemättä mitään ... muut "menestyneet" luki kyllä senkin edestä ... että huh-huh!
Suurin osa esim. akateemisista ihmisistä ja muista menestyneistä, on päässyt omaan asemaansa kuitenkin ihan normaaliälykkyydellä tai olemalla vain hieman keskimääräistä älykkäämpi. Kovinkaan moni ei ole mensan tasoinen. Koska pelkkä älykään ei läheskään aina riitä, tarvitaan myös muita avuja, kuten kunnianhimo, tahdonvoima, etc.
Mensaan pääsee 2% väestöstä ja akateemisia on nykyään varmaan joku 20% väestöstä. Joo, kovin moni edes akateemisista ei edes laskennallisesti voi olla mensalainen. Sen sijaan keskivertoa fiksumpia ihmisiä kyllä lienee prosentuaalisesti enemmän yliopistossa kuin amiksessa. Ja täten myös Mensan kriteerit täyttäviä henkilöitä.
enkä varsinkaan verrannut amislaisten, enkä yliopistoissa opiskelijoiden älykkyyttä/älyttömyyttä keskenään :) ... en alennu vähättelemään kenenkään älyn puutetta, eihän se oo jumankaude edes reilua! :) Toisilla vaan on enemmän älliä, kun toisilla ... ei se mikään suuri juttu ole!
Kyse ei ole osaamisesta vaan halusta. Ihmiseen on sisäänrakennettu halu kehittyä ja oppia. Myös älykäs ihminen nauttii älyllisistä haasteista, mutta normaaliälyiset ihmiset eivät älykkäälle kykene niitä tarjoamaan - seurauksena älykkö turhautuu.
Kokeile itse ratkaista kerta toisensa jälkeen ensimmäisen asteen yhtälöitä, vaikka osaat jo toisenkin asteen ja kokeile jaksatko motivoitu tehtävä toisensa jälkeen. Kenties sitten ymmärrät miksi älykkäät ihmiset eivät aina jaksa motivoitua keskusteluun itseään tyhmempien kanssa.
Väitit, että suurin osa akateemisista ei pääse Mensaan. Totta.
Tästä sitten jatkoin, että tästä huolimatta eroja eri ammattien edustajien välillä löytyy siten, että mitä koulutetumpi sitä älykkäämpi suurella todennäköisyydellä on. Eli siis se, että iso osa akateemisista ei pääse Mensaan ei sulje pois sitä, että akateemiset ovat keskimäärin kuitenkin fiksumpia kuin kouluttamattomammat.
Koska itse sanoit, että akateemisista ja muista menestyneistä isoin osa on korkeintaan vähän normaalia älykkäämpiä, toin tämän(kin) faktan esiin: näin voi olla, mutta elämässään hyvin pärjänneet ovat keskimäärin muita älykkäämpiä. Se, että on muita älykkäämpi ei siis tarkoita välttämättä parhaaseen % kuulumista.
testauttamassa älykkyyteni (150). Joskus on vaikeaa itsensä, saatikka vielä toisten ihmisten kanssa, joille pitää kertoa asiat moneen kertaan, eikä kaikki pysy siltikään oman ajatuksenjuoksun perässä, paitsi oma aviomies, joka on vielä minuakin älykkäämpi.
Ainakin kaikki ne tentit, joissa minä olen ollut ovat olleet vielä enemmän ulkolukua, kuin peruskoulun puolella.
Miten niin tehokkaamman laskutavan? Vähemmän tehokkaan, kun en koskaan muista miten ne piti virallisen tavan mukaan tehdä. Eikä se minun syyni ole, jos ei arvostelija osaa arvostella (ylioppilastutkintolautakunta osasi ja nosti arvosanaa reilusti). Sen myönnän, että joskus on käynyt niin, että olen kyennyt tarkkaan tulokseen kun virallinen tapa antaa likiarvon (mutta muuten laskutapani on hitaampi ja hankalampi). Kolmion kulmia en minäkään silti yritä säveltää omistani: tarkoitan vaikeampaa matematiikkaa.
"Ainakin kaikki ne tentit, joissa minä olen ollut ovat olleet vielä enemmän ulkolukua, kuin peruskoulun puolella."
Riippuu alasta. Esim. oikiksessa ja kauppiksessa näin on, tilastomatikassa tai ohjelmoinnissa ei. Mulla on tutkinto perustunut ehkä 90% harkkoihin, monisteisiin ja luentoihin sekä tietysti prujuihin. Toki kirjoja on ollut, mutta aika harvoin ne ovat olleet pääosassa tentissä. Osa teekkareista käy (villien huhujen mukaan ;=)) koko tutkinnon avaamatta yhtäkään kirjaa.
Mutta kuitenkin olen saanut naisia ihan omaksi tarpeeksi, sekä kestävämpiin suhteisiin että ihan kertaluontoisiin tarpeisiin. Mistä lie johtuu. Olenko sittenkin jotenkin "fiksu" vai ovatko myös ne naiset tyhmiä joiden kanssa olen tekemisiin päässyt???
omasta mielestään tyhmä, kuin muiden mielestä :)! Useimmiten hyvä itsetunto on huonoa itsearviota.
Ja tyhmyyttä on monenlaista (osa ei voi tyhmyydelleen mitään). Miten sinä määrittelisit tyhmyyden?
Tyhmä saa mielestäni olla, muttei ilkeä :)!