Ihastuin joitakin vuosia sitten komeaan, älykkääseen mieheen. Alku oli ihanaa, jännittävää seikkailumatka toisen ihmisen tuntemiseen. Rakastuin. Tai olihan se molemminpuolista, hänkin rakastui minuun.Asuimme eri paikkakunnilla ja tapaamiset olivat aika harvakseltaan, puhelimessa rupateltiin päivittäin.
Suhteemme "rutinoitui".Olin umpirakastunut, enkä huomannut muutosta rakkaani käyttäytymisessä, vaikka muut jo minua varoittelivat. Nimittäin tämä mies alkoi hallita minua. Hän määräili kaiken, elettiin täysin hänen ehdoillaan.
Hän jopa määräsi minun puhumiseni, sain jutella vain sellaista mikä häntä miellytti. Jos satuin sanomaan poikkitelaisen sanan esim. hänen käytöksestään, kuulin kunniani ja luuri paiskattiin korvilleni.
Mutta kun on rakastunut, ajattelee asioista hullunkurisesti. Minäkin uskoin , että tapahtuu muutos. Tätä jatkui useita vuosia, onneksi en mennyt hänen kanssaan avioon, vaikka siitäkin puhetta pidettiin. Muutosta ei tullut ja suhde loppui aikanaan. Kauan sain tehdä itseni kanssa töitä ennenkuin selvisin tolpilleni.
Nyt olen vapaa, enkä kenenkään talutusnuorassa, on helppo hengittää. Jälkeenpäin ajateltuna tuntuu käsittämättömältä se, että pystyin alistumaan tällaiseen komenteluun. Ainakin opiksi osaan tämän ottaa, joskin välillä katkeroittaa, monta vuotta meni hukkaan turhassa ihmissuhteessa.
Suhteemme "rutinoitui".Olin umpirakastunut, enkä huomannut muutosta rakkaani käyttäytymisessä, vaikka muut jo minua varoittelivat. Nimittäin tämä mies alkoi hallita minua. Hän määräili kaiken, elettiin täysin hänen ehdoillaan.
Hän jopa määräsi minun puhumiseni, sain jutella vain sellaista mikä häntä miellytti. Jos satuin sanomaan poikkitelaisen sanan esim. hänen käytöksestään, kuulin kunniani ja luuri paiskattiin korvilleni.
Mutta kun on rakastunut, ajattelee asioista hullunkurisesti. Minäkin uskoin , että tapahtuu muutos. Tätä jatkui useita vuosia, onneksi en mennyt hänen kanssaan avioon, vaikka siitäkin puhetta pidettiin. Muutosta ei tullut ja suhde loppui aikanaan. Kauan sain tehdä itseni kanssa töitä ennenkuin selvisin tolpilleni.
Nyt olen vapaa, enkä kenenkään talutusnuorassa, on helppo hengittää. Jälkeenpäin ajateltuna tuntuu käsittämättömältä se, että pystyin alistumaan tällaiseen komenteluun. Ainakin opiksi osaan tämän ottaa, joskin välillä katkeroittaa, monta vuotta meni hukkaan turhassa ihmissuhteessa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jospa se aika ei olekaan mennyt turhaan. Entäpä jos olisitkin mennyt naimisiin ?! Onneksi hoksasit ajoissa, ettei tuollaisen tyrannin kanssa tule elämästä mitään. Ja nyt osaat varoa jo heti ajoissa vastaavaa tyyppiä. Joten ei se nyt ihan hukkaan mennyt. Opettihan se sinulle kuitenkin jotain.
Ja se on kyllä totta ,ettei sitä itse heti huomaa rakastuneena. Ja vaikka muut varottelee, ei niitä varoituksia ota kuuloonsa. Toinen näkee vierestä selvemmin, koska ei katsele "vaalean punaisten lasien " läpi.
Mutta hyvä kun pääsit moisesta. Sehän on jonkin sorti sairas.
Hyvää jatkoa.
Mulla on tuollaisessa suhteessa nyt 11. vuosi menossa. Jotainhan tästä oppii kokoajan. Ainakin sen, että näin ei enää halua elää.
puntaroin,että kannattaako jatkaa ja sitten tajusin, että ei toista ihmistä voi muuttaa. Vain itseään pystyy muuttamaan ja minulla se muutos oli järkiintyminen ja se, että tajusin irtisanoutua suhteesta, joka antoi vain pahaa mieltä.
Tuula, annan sinulle neuvon: keskustele näistä jonkun asiantuntijan esim. perheneuvojan tms:n
kanssa. Yksin miettiessään joutuu kehään, josta ei tahdo päästä eteenpäin.