Eilen illalla mulla oli paha mieli, kun meillä ei rakkaani kanssa oikeen enää ole aikaa seksille, ja alkoi itkettää. Avomieheni ilmoitti, että ehkä mun pitää sitten etsiä uusi mies ja totesi heti perään, ettei tästä suhteesta kai tule mitään.
Valvoin koko yön murheellisena, uskaltamatta enää itkeä. Aamulla kysyin, haluaako hän todella minun lähtevän. Lupasin pitää vapaapäivän ja kerätä tavarani (eli käytännössä suurimman osan huonekaluistamme) iltaan mennessä ja olla poissa hänen elämästään, kun hän tulee töistä. Silloin hän alkoi mutista jotain toisaalta siitä, että ehkei tämä suhde toimi, toisaalta siitä, että kun hän on näin kauan kanssani ollut (2 vuotta), niin kyllä hän haluaa jatkaa.
Viime viikolla, kun oli kinaa, sain myös kuulla siitä, että suhde on tuhoon tuomittu. Silloinkin ilmoitin, että en halua lähteä, mutta jos hän haluaa sitä, muutan heti. Ja silloinkin hän perui puheensa.
Mitä mies tarkoittaa, kun sanoo, että lähde, mutta sitten kun lähtisin, hän alkaakin perumaan puheitaan? Voiko yhteiselosta tulla mitään miehen kanssa, joka pienestä riidasta on valmis uhkaamaan suhteen poikkipistämisellä - ja sitten seuraavassa hetkessä pyörtää puheensa? En haluaisi lähteä, rakastan häntä, mutta en halua olla riippakivikään... Vai roikkuuko mies minussa vaan niin kauan, kunnes löytää uuden? Tyhjässä asunnossa kun on kuitenkin varmaan ikävä kyhjöttää.
Valvoin koko yön murheellisena, uskaltamatta enää itkeä. Aamulla kysyin, haluaako hän todella minun lähtevän. Lupasin pitää vapaapäivän ja kerätä tavarani (eli käytännössä suurimman osan huonekaluistamme) iltaan mennessä ja olla poissa hänen elämästään, kun hän tulee töistä. Silloin hän alkoi mutista jotain toisaalta siitä, että ehkei tämä suhde toimi, toisaalta siitä, että kun hän on näin kauan kanssani ollut (2 vuotta), niin kyllä hän haluaa jatkaa.
Viime viikolla, kun oli kinaa, sain myös kuulla siitä, että suhde on tuhoon tuomittu. Silloinkin ilmoitin, että en halua lähteä, mutta jos hän haluaa sitä, muutan heti. Ja silloinkin hän perui puheensa.
Mitä mies tarkoittaa, kun sanoo, että lähde, mutta sitten kun lähtisin, hän alkaakin perumaan puheitaan? Voiko yhteiselosta tulla mitään miehen kanssa, joka pienestä riidasta on valmis uhkaamaan suhteen poikkipistämisellä - ja sitten seuraavassa hetkessä pyörtää puheensa? En haluaisi lähteä, rakastan häntä, mutta en halua olla riippakivikään... Vai roikkuuko mies minussa vaan niin kauan, kunnes löytää uuden? Tyhjässä asunnossa kun on kuitenkin varmaan ikävä kyhjöttää.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Mieluummin sun kans ku yksin, mieti siitä haluatko jatkaa.
Harkitse huolella suhteenne hyviä ja huonoja puolia.
Onko asunto hänen nimissään? Jos ei niin entä jos käsket häntä pakkaamaan kamansa.
Sun ei tarvitse alistua hänelle. Kysy minkä takia suhde on tuhoontuomittu.
Jos se kerta sitä on niin kantsii harkita sitä lähtöä.
Kukaan ei kestä tuollaista kohtelua!
Kerää kamppeesi ja sano : että katellaan kun oot varma mitä haluat. Pieni ero toisesta voi tehdä hyvää, tai sitten ei...
Aivan, lähde pariks päiväks pois, jätä mies yksin miettimään. Saattaa olla et se heti ekan yön jälkeen pyytää sua takas tai sitten huomaa, että näin on parempi. Ainakin epävarmuus saattais loppua.
"ehkä mun pitää sitten etsiä uusi mies..."
"ettei tästä suhteesta kai tule mitään."
"ehkei tämä suhde toimi,"
Pelkkiä olettamuksia, epävarmuuksia, miettimistä, pohdintoja. Ei mitään suoraa, niinkuin toteat tuossa lopussa: "Mitä mies tarkoittaa, kun sanoo, että lähde, mutta sitten kun lähtisin, hän alkaakin perumaan puheitaan?"
Eihän se missään kohdassa oo sanonu, että LÄHDE.
Ajattele nyt kertaalleen kaikkea ja mieti sitten vielä senkin päälle.
Onhan se niin, että kun kerran suustaan päästää sen, että suhde on tuhoon tuomittu / loppumaisillaan / jotain muuta vastaavaa, niin paluuta ei entiseen ole. Ei ainakaan kovin helpolla. Omat suhteeni ovat ko. sanojen jälkeen loppuneet aina ennemmin tai myöhemmin, mutta tunnen myös pareja, jotka ovat eronneet ja sitten palanneet yhteen.
Ehkä hän haluaa erota, mutta sitten alkaakin pelottaa, kun pitäisi tehdä päätös ja muutos hirvittää ja ehkä sittenkin olisi parempi jatkaa niinkuin ennen. Ehkä hän haluaa jatkaa yhdessä ja hänellä oli vain huono(ja) päiv(i)ä. Ehkä hän on keksinyt oivan keinon saada kinan aikana tahtonsa läpi. Ehkä hän luulee, että sinä rakastat vähemmän kuin hän ja yrittää suojella itseään...
Suosittelisin, että keskustelette asiasta kunnolla, kun siihen on aikaa, tilanne on rauhallinen ja molemmat sopivalla tuulella. Pieni ero saattaisi myös tehdä hyvää, ehkä hän ehtisi sinä aikana miettiä, mistä on kyse ja mitä hän todella tahtoo...
Ensinnäkin 2v yhteiseloa ja seksi.
Rakastumisvaihe ohi. Suhteessanne sinä haluat seksiä enemmän, pahoitat mielesi, ellei "seksiin löydy aikaa"? Tuo aika on tekosyy sille, ettei miehesi halua seksiä? Häntäkin kiukuttaa, kun ei halua silloin kun sinä haluat ja siksi häntä mietityttää tuleeko suhteestanne mitään.
Erolla uhkailu on väärin. Näin lukee jokaisessa parisuhdeoppaassa, mutta silti se sopii joihinkin suhteisiin!
Minä ja mieheni olimme nuorempana kovia riitelemään. Saimme riidan aikaiseksi aiheesta kuin aiheesta. Sanat helisivät ja kolisivat, ovet paukkuivat. Minä itkin ja mieheni ahdistui. Siinä vaiheessa, kun aloimme uhkailla erolla, tajusimme kuinka naurettavia olemme! Näin kauhea riita sai hauskan lopun :D.
Mitä mies haluaa? Siitä ei ota kukaan selvää! Teidän tapauksessa avomiehesi tuskin haluaa erota, kunhan pohtii suhdettanne. Tee hänelle selväksi, ettet missään tapauksessa muuta pois vaivaisen vuorokauden kuluessa riidasta. Tuskin edes viikon sisällä. Sinusta ei pääse niin vain helposti eroon.
Sitten jäät tarkkailemaan, millä miehesi uhkailee seuraavan riidan päätteeksi. Vai uhkaileeko millään.
Kuulostaa tutulta, erään exäni kanssa huomasin päästäväni kyseiset erollauhkailut suustani joskus riidan mennessä vakavaksi, vaikka enhän minä sitä oikeasti tarkoittanut että haluaisin hänestä erota. Uhkailujen syytä mietittyäni päädyin seuraavaan:
Joskus suhteemme alkuaikoina saatoin riidan aikana sanoa hänelle vaikka "vitun idiootti", "tyhmä" tai muuta ylentävää, riitapuheita siis. Hän harrasti samaa, enkä ottanut riidan aikana otettuja loukkauksia itseeni, vihaisenahan sanotaan kaikennäköistä, mutta hän otti ja vakavasti. Niinpä rupesin varomaan kaikenlaisia loukkaavia sanoja riidan aikana, mutta koska hän oli suhteellisen temperamenttinen ja käyttäytyi aika hyökkäävästi riitojen aikana jäi minulle lähinnä passiivisen kuuntelijan rooli. Kun siinä sitten oli aikansa kuunnellut puhetulvaa oli pakko keksiä jokin vastaveto, ja erään kerran huomasin päästäväni nuo "painu helvettiin mun talosta" sanat suustani. Kyseessä oli, ainakin omalla kohdallani, siis puolustusreaktio, en keksinyt / kehdannut sanoa mitään muutakaan ja päästin ko. sanat suustani. Juttele miehesi kanssa asiasta, tarkoittaako hän todella että haluaa sinusta eroon, vai käyttääkö hän noita uhkailuja vain "lyömäaseena" riidan tai mielipahan aikana jolla haluaa loukata sinua, ehkä tuntiessaan sinun ensin loukanneen häntä. Jos asia on niin, voisitte sopia että kaikenlaista muuta riidan aikana saa sanoa, mutta erolla ei saa uhata ikinä jos sitä ei oikeasti tarkoita.
en tiedä minkä takia, mutta hyvin helposti kuulen sanan ero, en suoraan, kuten sinä sanoit, vaan aina jonkin ehdon kanssa. Joskus aiemmin asiasta puhuttiin ja sanoin mitä se sana minulle merkitsee, silti kuulen sen aina välillä. En tiedä mitä sillä tarkoitetaan/halutaan, ja riidan jälkeen se aina "perutaan" tavalla tai toisella, saan selityksiä alkaen siitä kuinka olen ymmärtänyt väärin tms. Noita sanoja vain on vaikea ymmärtää väärin.
Vastapuoli ei ymmärrä (tai sitten ymmärtää) mitä sanoillaan tekee, minulle se tarkoittaa sitä, etten pitkään aikaan uskalla luottaa suhteen tulevaisuuteen, vaan mietin että jos hän todellakin haluaa erota, mietin pitäisikö tehdä suunnitelmia sen varalle, jos näin käy?
On vaikea elää suhteessa ja suhdetta täysillä ja tosissaan, jos/kun joutuu miettimään mitä toinen ajattelee, sillä mieleen se jää kuitenkin, vaikka vastapuoli sanookin suoraan kysyttäessä että kyllä vai ei, ettei halua erota.
Kiitos vastauksista! Oli hyvä saada asiaan erilaisia näkökantoja, eikä vaan pyöritellä ongelmaa omassa päässään.
Yritin illalla jutella avomiehelleni asiasta. Kysyin, onko hän nyt sitten kuitenkin tosissaan. Hän sanoi, että voiko tässä enää enemmän tosissaan olla. Totesin siihen, että hänhän alle vuorokausi sitten pohti, ettei suhteesta ehkä tule mitään. Hän vastasi, että kun minä olen aina niin surkea. Mikä ei pidä paikkaansa, kaipaan vaan niitä alkuaikoja, jolloin ei edes asuttu yhdessä, ja rakasteltiin melkein joka ilta pitkään. Nyt hyvä, jos kerran viikossa viisi minuuttia. Ehkä huomauttelen siitä sitten liian usein...
Edelleen on sellainen epävarma olo, kuten wanna kirjoitti, voiko suhteessa enää elää itse täysillä mukana. Varsinkin, kun kahdessa vuodessa kaikki on laimentunut. Mies ei enää tuo kukkia tai pikku lahjoja, hän ei enää katso pitkään ja ihailevasti ja sano minua kauniiksi, ja ennen kaikkea, seksiä on minun intohimoiselle persoonalleni liian vähän.
Yritän kyllä, kiihottavista alusasuista miehen lempiruokiin. Silti kaikki on sitä samaa: lähdetään aamulla, tullaan illalla, katsotaan vähän telkkaria, syödään ja mennään nukkumaan. Sinkkuna en ikinä elänyt näin tylsää arkea. Parisuhteen huuma on kadonnut. Ehkä suhde tosiaan on tuhoon tuomittu? Vaikea niellä sitä, kun kuitenkin rakastaa toista.
tuntuu pahalta ja turhauttavalta, kun ei uskalla luottaa siihen, mitä toinen ajattelee ja tuntee. Yhtenä päivänä mies kertoo rakastavansa, seuraavana tulee riita jostakin asiasta ja hän uhkailee erolla, sitten taas siitä seuraavana päivänä peruu eropuheensa. Itselle jää todella epävarma olo suhteen jatkuvuudesta, ja väkisin alkaa mieleen tulla erilaisia vaihtoehtoja tulevaisuudelle...turvallisuus on kuitenkin yksi ihmisen isoimmista perustarpeista ja turvallisuuteen ymmärtääkseni kuuluu myös se, että voi rauhassa sanoa mitä ajattelee, ja vaikka siitä riita tulisikin, niin ei eroa.
Edellisen jälkeen vaivihkaa pakkasin osan tavaroistani...vaikka eropuheet on peruttu, ei tee mieli purkaa tavaroita enään takaisin.
Rakastan miestäni todella paljon, ja toivoisin että asiat saataisiin puhumalla selviksi, mutta jos toinen todella haluaa että lähden, en halua jäädä.
Se auttoi vähän aikaa, kun kerroin miehelleni mitä eropuheet minulle ja minussa aiheuttavat, mutta se tuli taas, ja vaikutus on todella paha :( Toivottavasti teillä Tuikku sujuu paremmin ja pystyt jatkamaan ja luottamaan.
itse olen puolessa välissä ja yritän vielä jutella asiasta josko siitä pitävään sopimukseen päästäisiin. Jos ei...niin puolessa välissä on paha elää.
mies sinulla, wanna...
Ihmettelen miksi sinä ja Tuikku otatte niin vakavasti nuo miehenne uhkaukset! Ettekö itse todella koskaan sano riidellessä sellaista, mitä ette tarkoita? Ehkäpä siinä on kyse eri luonnetyypeistä, ei muusta.
Mielestäni erolla uhkailua voi verrata epämiellyttävältä kuullostavaan lauseeseen "Painu helvettiin". Ehkäpä se on vielä rankempi? Sitäkin jotkut käyttävät usein riidellessä eikä toisella koskaan ole aikomustakaan pakata kamojaan ja lähteä helvettiin. Hän tietää, että toinen suutuspäissään päästeli valheita suustaan.
Siis sano riidellessä sellaista mitä en tarkoita, sen on elämä opettanut, että sanoja et saa takaisin vaikka et niitä tarkoittaisikaan. Ero on kuitenkin aina ollut sellainen tabu, että siitä puhuttaessa se minulle myös tarkoittaa sitä.
Alkaa tosiaan näyttää siltä palstoja lukiessa ja kavereita kuunnellessa, kuin riidan aikana voisi sanoa mitä tahansa, ja se olisi jälkeenpäin unohdettu...?
Ja se mitä kirjoitit siitä, että toisella ei ole aikomustakaan pakata kamojaan ja lähteä helvettiin...entäpä kun on?
En minä halua jäädä, jos toinen ei halua minun jäävän. Riita on normaalisti ohi seuraavana päivänä, mutta kun ero otetaan esille, mietin sitä tosiaan vakavasti vielä monta päivää, ja valmistaudun siihen, että ehkä se onkin sitten niin.
Taidat olla oikeassa sen suhteen, että on kyse erilaisista luonnetyypeistä... silti, voiko riidan aikana tosiaan sanoa mitä huvittaa? Ja olettaa ettei toinen "ota tosissaan"...mitä järkeä silloin on ylipäänsä sanoa mitään? Miksei voi riidella aiheesta eikä aiheen vierestä ilman uhkauksia? Uhkaus vie minulta oikeuden sanoa mielipiteeni asioista, mikäli haluan jatkaa liittoa, ja jos minulla ei ole oikeutta sanoa mielipidettäni ilman uhkaa erosta, mitä järkeä?
Lähe ihmeessä lätkimään. Ei paljoo kannata noin mulkkua kundia kattoa. Jos uhkailee, niin säilytä ainakin oman arvontuntos ja lähe menee. Kyllä se ukkos sua sitten takasin haikailee, jos sua oikeesti rakastaa.