Osaisikohan joku kertoa

Tapasin keväällä miehen,jonka kanssa heti ensi treiffeillä tuntui,kuin olisi aina tuntenut ja oli tosi helppo olla. Ensi suudelma, tuotti molemmille olon, kuin olisi päässyt kotiin..Kauan ei mennyt kun molemmat uskalsivat myöntää, että jos tää ei ole rakkautta, niin sitä ei koskaan tulekaan. Olaan alusta asti sovittu niin hyvin yhteen, kaikin tavoin.Sama huumoritaju(mitä muut ei ymmäärrä aina), tietää mistä toinen puhuu, vaikka lause vielä kesken,samat kiinnostuksen kohteet ja mieltymykset, seksi ollut alusta asti tähän päivään jotain täysin uskomatonta,kaiken kaikkiaan toinen tuntunut niin omalta kuin olla voi!Molemmilla on vaikeat ero takana alkuvuodesta.Molemmat eläneet aikaisemmin useita vuosia toisen ihmisen kanssa aivan turhaan, odottaneet vain että huominen olisi parempi ja lapset tietysti myös vaikuttaneet paljon asiaan..Kaikki meillä nyt yhdessä siis toiminut niin hienosti, ettei olisi tälläistä koskaan tulevan.Mutta nyt hiljattain mies ottanut etäisyyttä, pyytänyt tilaa ja olen sitä antanutkin niissä puitteissa, kuin pystynyt omalta ainaiselta ikävältä ja kaipaukselta hänen viereensä..Hänen aikaisempi puolisonsa oli hyvin tarrautuvainen ja päälle päsmäri, mies on todella kiltti ja hyväsydämmisin ihminen mitä koskaan olen kohdannut..Hän on ymmärtänyt nyt väärin ikäväni hänen luokseen, että sama toistuisi ja olisin liikaa takertunut häneen. Olen yrittänyt monta kertaa selittää, ettei siitä ole kysymys vaan tästä ainaisesta kaipauksen tunteesta.Jotenkin tuntuu ettei tämä mene hänen jakeluunsa...Tiedän että molemmat rakastetaan edelleen toisiamme, mutta nyt tilanne on jotenkin ajautunut siihen että olemme muutaman viikon erossa..Ja sitten pitäisi katsoa miltä tuntuu.Tämä on vain yhtä helvettiä, kun en pysty muuta kuin ajattelemaan ja ikävöimään toista..kaikki keskittymiskyky muihin asioihin mennyt ja ei edes pysty eikä jaksa ihan tavallisia arkijuttujakaan enää tehdä. Mitä mieltä olette tästä???
1546
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

Rakastunut ajattelee rakastettuaan joka hetki ja kaipaa häntä.

Teillä on molemmilla erosta ja edellisestä suhteesta niin vähän aikaa, että voi olla että mies ei ole vielä ihan balanssissa. Ikävin vaihtoehto olisi se, että hän tarvitsi jonkun vain päästäkseen irti edellisestä suhteesta ja saadakseen lohdutusta. Mutta toivottavasti ei.

Miehet on metsästäjiä ja haluavat yleensä itse olla se aktiivisempi puoli suhteessa. Älä siis juokse hänen perässään, vaan juoksuta sinä häntä perässäsi. Tapaa ystäviäsi ja pidä yllä entisiä harrastuksiasi, hanki vaikka uusiakin.

Takertuminen on pelottavaa ja ahdistavaa (ainakin minusta). Rakkaus on kuin perhonen; kun olet hiljaa ja annat sen tulla, se on siinä - jos yrität tarttua siihen ja väkisin pitää siitä kiinni, se särkyy.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


mitä on menossa kirjoitti:

Tapasin keväällä miehen,jonka kanssa heti ensi treiffeillä tuntui,kuin olisi aina tuntenut ja oli tosi helppo olla. Ensi suudelma, tuotti molemmille olon, kuin olisi päässyt kotiin..Kauan ei mennyt kun molemmat uskalsivat myöntää, että jos tää ei ole rakkautta, niin sitä ei koskaan tulekaan. Olaan alusta asti sovittu niin hyvin yhteen, kaikin tavoin.Sama huumoritaju(mitä muut ei ymmäärrä aina), tietää mistä toinen puhuu, vaikka lause vielä kesken,samat kiinnostuksen kohteet ja mieltymykset, seksi ollut alusta asti tähän päivään jotain täysin uskomatonta,kaiken kaikkiaan toinen tuntunut niin omalta kuin olla voi!Molemmilla on vaikeat ero takana alkuvuodesta.Molemmat eläneet aikaisemmin useita vuosia toisen ihmisen kanssa aivan turhaan, odottaneet vain että huominen olisi parempi ja lapset tietysti myös vaikuttaneet paljon asiaan..Kaikki meillä nyt yhdessä siis toiminut niin hienosti, ettei olisi tälläistä koskaan tulevan.Mutta nyt hiljattain mies ottanut etäisyyttä, pyytänyt tilaa ja olen sitä antanutkin niissä puitteissa, kuin pystynyt omalta ainaiselta ikävältä ja kaipaukselta hänen viereensä..Hänen aikaisempi puolisonsa oli hyvin tarrautuvainen ja päälle päsmäri, mies on todella kiltti ja hyväsydämmisin ihminen mitä koskaan olen kohdannut..Hän on ymmärtänyt nyt väärin ikäväni hänen luokseen, että sama toistuisi ja olisin liikaa takertunut häneen. Olen yrittänyt monta kertaa selittää, ettei siitä ole kysymys vaan tästä ainaisesta kaipauksen tunteesta.Jotenkin tuntuu ettei tämä mene hänen jakeluunsa...Tiedän että molemmat rakastetaan edelleen toisiamme, mutta nyt tilanne on jotenkin ajautunut siihen että olemme muutaman viikon erossa..Ja sitten pitäisi katsoa miltä tuntuu.Tämä on vain yhtä helvettiä, kun en pysty muuta kuin ajattelemaan ja ikävöimään toista..kaikki keskittymiskyky muihin asioihin mennyt ja ei edes pysty eikä jaksa ihan tavallisia arkijuttujakaan enää tehdä. Mitä mieltä olette tästä???

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu