Lasten ja nuorten asiat ovat nyt paremmin kuin koskaan Suomen historiassa. Yhteiskunnan myllerryksessä joidenkin perheiden vaikeudet ovat kuitenkin kärjistyneet.
On tietenkin perheitä joilla ei valitettavasti mene niin hyvin ja usein tälläisissä perheissä lapset joutuvat kokemaan väkivaltaa, tukistelua ja lyömistä, ym. ikävää, joka ei kuuluisi onnelliseen lapsuuteen. Vanhemmilla on asiat rempallaan silloin ja heillä ei ole kenties voimia hoitaa perhettään terveesti.
Nykyperheet ovat valistuneita ja tietävät miten lapsia tulee kasvattaa. Ongelma perheet sen sijaan tarvitsevat apua, ohjeita ja oikeita ystäviä. Syyttelemällä ja arvostelemalla eivät lapsiperheiden asiat korjaannu.
Miten itse suhtaudut lapsiin jotka tarvitsevat apua?
On tietenkin perheitä joilla ei valitettavasti mene niin hyvin ja usein tälläisissä perheissä lapset joutuvat kokemaan väkivaltaa, tukistelua ja lyömistä, ym. ikävää, joka ei kuuluisi onnelliseen lapsuuteen. Vanhemmilla on asiat rempallaan silloin ja heillä ei ole kenties voimia hoitaa perhettään terveesti.
Nykyperheet ovat valistuneita ja tietävät miten lapsia tulee kasvattaa. Ongelma perheet sen sijaan tarvitsevat apua, ohjeita ja oikeita ystäviä. Syyttelemällä ja arvostelemalla eivät lapsiperheiden asiat korjaannu.
Miten itse suhtaudut lapsiin jotka tarvitsevat apua?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kun katson lasta, joka ei pysty elämään hänen ansaitsemaansa elämää, tuntuu että vedet tulevat silmiin.
En pysty katsomaan lasta joka kärsii.
Ennen kuin sain oman lapsen, pystyin katsomaan dokumentteja nälän hädästä ja kuuntelemaan hakatun lapsen kertomusta.
Nykyään tulee hirveä tarve suojella, auttaa tehdä jotain lapsen hyväksi! Ottaa syliin ja pelastaa..
Tuntuu niin avuttomalta, kun näkee lapsen kärsivän.
Paras mitä voin tehdä on suoda omille lapsilleni onnellinen lapsuus, siinä teen kaikkeni.
Unelmani on ottaa itselleni kummilapsi kehitysmaasta, tahtoisin jotenkin myös auttaa suomen lapsia, sairaita, hakattuja..
Vielä unelmani toteutuu.
Nykypäivän lapsilla ja nuorilla on hyvät mahdollisuudet turvalliseen kehitykseen. Mutta myöskin houkutuksia pahoille teille on enemmän ja helpommin tarjolla kuin varmaan koskaan aikaisemmin. Erilaiset "pedofilian muodot" suorastaan kukoistavat netissä ja ovatkin olleet paljon esillä uutisissa viimeaikoina. Lapset ovat onnistuneet hankkimaan suuria puhelinlaskuja maksullisilla chattifoorumeilla. Puhumattakaan huumeiden, alkohlin ja tupakan saatavuudesta. Ajat ovat muuttuneet, jos on tullut hyvää, on myöskin tullut paljon pahaa. Tämä asettaa entistä enemmän paineita lastenkasvatukselle. Aina ei edes "hyvä koti" riitä pelastamaan lapsia ja nuoria.
Lasten kasvatus on haasteellista ja siksipä vanhempien on oltava vähemmän itsekkäitä antaessaan aikaansa ja rakkautta lapsilleen.
Totta turiset, ettei aina edes hyvä perhe riitä pelastamaan lapsia ja nuoria, siksipä olisi tarpeellista että myös yhteiskunta osallistuu mahdollistamaan lasten turvallisen ja hyvän elämän alun. Siis maailma kaikinpuolin turvallisemmaksi ja ystävälliseksi lapsille, keinoilla millä hyvänsä.
Tietysti lapset ovat perheiden ilonaihe mutta onnellista parisuhde-elämää voi viettää ilman lapsiakin. Kaikki eivät edes voi koskaan saada omia lapsia eikä se tarkoita, että silloin olisi jotenkin tuomittu huonompaan elämään. Kaikille lapset eivät vain ole kaikki kaikessa, vaikka siltä välillä saataisikin tuntua kun sitä lapsiperheen ihanuutta ollaan hehkuttamassa joka paikassa eikä aina edes kaupasta meinaa löytää ruokaa kuin perhepakkauksessa... Mutta on sitä elämää lapsiperheiden ulkopuolellakin.
Ja sitten on kauhea hoppu, että ne vauvat pitäisi tehdä ennen 30v. Ei ihmekään, jos yksinhuoltajien osuus kasvaa! Jopa hyviä parisuhteita on pilattu liiallisella hoppuilulla niitten omien silmäterien hankkimisen suhteen ja sitten onkin se oma suhde jäänyt rempalleen... Siinä sotkussa kärsivät kaikki. Hoidetaan siis ensin rauhassa se parisuhde kuntoon ja muistetaan nauttia kunnolla siitä ennen kuin ryhdytään leikkimään kotia. Hyvä parisuhde on kuitenkin turvallisin lähtökohta pienelle ja avuttomalle lapselle.
niin me teimme, vietimme yhdessä neljä vuotta ja sitten alkoi tuntua; lapset olisivat tervetulleita perheeseemme.
Tämähän on kai kaikille päivänselvää, että omat asiat ovat ensin mallillaan ja sitten voi ajatella siihen lapsia.
Sillehän ei mitään mahda, että aina on ero mahdollista nyky yhteiskunnissa.
Lapsiperheille lapset ovat tärkeysjärjestyksen hupulla.