Minulla hieman erillainen tarina sisaruudesta.
Meitä oli kaksi lasta,ikä eroa vain kolmisen vuotta.
Minä tyttönä olin vanhin ja veljeni nuorin.
Nuorin veljeni oli vanhempiemme silmäterä ja tuntui että hän sai kaiken pyytämänsä mikäli vaan vanhemmillamme oli siihen varaa.
Vanhempana muutin kotoamme ensiksi pois,en ollut katkera veljelleni ollenkaan,en ainakaan sitä näyttänyt.
Veljeni oli heti aikuistuttaan sellainen tyyppi joka ei paljon asioistaan puhellut.
Kului useita vuosia kunnes sattumalta tapasimme,ei välillämme koskaan mitään riitaa ollut muttemme vaan paljoa jutelleet keskenämme teini-iän jälkeen.
Kun tapasimme oli hetki tietenkin miellyttävä,veljeni puhui opiskeluistaan ja sain vaikutelman että hänellä meni hyvin,oli uudet autot ym.
Sovimme siinä että pitäisimme jatkossa yhteyttä useammin.
Soittelin pariin kertaan veljelleni muttei hän ollut oikein juttu tuulella,aina oli jonnekkin menossa tai jostain tulossa.
Ajattelin että antaa olla,hän soittaa sitten kun hänellä on aikaa.
Ja vuoden päästä se soitto tulikin,hän vaikutti olevan kännissä ja halusi lainaksi rahaa.
Totta kai pikkuvippiin suostuin ja laitoin rahaa hänen tililleen.
Tälläsiä soittoja alkoikin tulla noin pari kertaa kuukaudessa muttei se minua kiusannut,koska kyseessä oli ihan muutaman kympin vipit vaikkei hän niitä entisiäkään ollut suorittanut ei maailmani siihen kaatuisi.
Pääasia oli että meillä oli nyt jonkinlainen yhteys.
Tilanne alkoi sitten muuttumaan kun veljeni halusi tulla viikonlopuksi luokseni kyläilemään,olin aika pettynyt kun hän oli räkä kännissä koko ajan,hänen juttunsa oli aika epäuskottavia suorastaan liioiteltuja,ja ihmettelinkin jos ne pitäisivät paikkaansa olisi veljeni rikas ja johtavassa asemassa.
Kumminkin veljeni näytteli minulle menestyjää,eikä ainoastaan minulle vaan kaikille joita hän sattui kännissä tapaamaan.
Ajattelin etteihän asia minulle kuulu enkä välittänyt hänen puheistaan,olin tavallaan uskovinani ne todeksi.
Mutta sitten sain uhkaavan soiton,veljeni uhkasi hakata minut,hänen oman siskona hengiltä,olin kuulemma levitellyt hänen asioitaan ympäri kaupunkia.
Häneltä alkoi tulla vastaavanlaisia soittoja yhä tiuhempaan ja olin peloissani koska oli nähnyt hänen agressiivisuutensa juovuksissa.
Olin syytön hänen väitteisiinsä.
Lopulta vaihdoin numeroni ja muutin toiseen kaupunkiin.
En ole kuullut kymmeneen vuoteen veljestäni mitään,enkä toisaalta välitä kuullakkaan.
Ihmettelen vaan että milloinkohan hän tulee ymmärtämään että hän on aivan itse käytöksellään aiheuttanut omat ongelmansa?
Kotoamme ei hänelle asetettu mitään ennakko odotuksia,kukaan ei vaatinut häneltä mitään,mutta miksi hän muuttui?
Minusta on tuntunut siltä että hänen omat odotuksensa ja haaveensa jäi toteutumatta,ja sellaisia hän eli sitten kännissä esittäen..
Mutta hyvä näin,ihmeelliset ovat sisarusten välit toisinaan.
Syntipukin osaan joutunut sisarus.
Meitä oli kaksi lasta,ikä eroa vain kolmisen vuotta.
Minä tyttönä olin vanhin ja veljeni nuorin.
Nuorin veljeni oli vanhempiemme silmäterä ja tuntui että hän sai kaiken pyytämänsä mikäli vaan vanhemmillamme oli siihen varaa.
Vanhempana muutin kotoamme ensiksi pois,en ollut katkera veljelleni ollenkaan,en ainakaan sitä näyttänyt.
Veljeni oli heti aikuistuttaan sellainen tyyppi joka ei paljon asioistaan puhellut.
Kului useita vuosia kunnes sattumalta tapasimme,ei välillämme koskaan mitään riitaa ollut muttemme vaan paljoa jutelleet keskenämme teini-iän jälkeen.
Kun tapasimme oli hetki tietenkin miellyttävä,veljeni puhui opiskeluistaan ja sain vaikutelman että hänellä meni hyvin,oli uudet autot ym.
Sovimme siinä että pitäisimme jatkossa yhteyttä useammin.
Soittelin pariin kertaan veljelleni muttei hän ollut oikein juttu tuulella,aina oli jonnekkin menossa tai jostain tulossa.
Ajattelin että antaa olla,hän soittaa sitten kun hänellä on aikaa.
Ja vuoden päästä se soitto tulikin,hän vaikutti olevan kännissä ja halusi lainaksi rahaa.
Totta kai pikkuvippiin suostuin ja laitoin rahaa hänen tililleen.
Tälläsiä soittoja alkoikin tulla noin pari kertaa kuukaudessa muttei se minua kiusannut,koska kyseessä oli ihan muutaman kympin vipit vaikkei hän niitä entisiäkään ollut suorittanut ei maailmani siihen kaatuisi.
Pääasia oli että meillä oli nyt jonkinlainen yhteys.
Tilanne alkoi sitten muuttumaan kun veljeni halusi tulla viikonlopuksi luokseni kyläilemään,olin aika pettynyt kun hän oli räkä kännissä koko ajan,hänen juttunsa oli aika epäuskottavia suorastaan liioiteltuja,ja ihmettelinkin jos ne pitäisivät paikkaansa olisi veljeni rikas ja johtavassa asemassa.
Kumminkin veljeni näytteli minulle menestyjää,eikä ainoastaan minulle vaan kaikille joita hän sattui kännissä tapaamaan.
Ajattelin etteihän asia minulle kuulu enkä välittänyt hänen puheistaan,olin tavallaan uskovinani ne todeksi.
Mutta sitten sain uhkaavan soiton,veljeni uhkasi hakata minut,hänen oman siskona hengiltä,olin kuulemma levitellyt hänen asioitaan ympäri kaupunkia.
Häneltä alkoi tulla vastaavanlaisia soittoja yhä tiuhempaan ja olin peloissani koska oli nähnyt hänen agressiivisuutensa juovuksissa.
Olin syytön hänen väitteisiinsä.
Lopulta vaihdoin numeroni ja muutin toiseen kaupunkiin.
En ole kuullut kymmeneen vuoteen veljestäni mitään,enkä toisaalta välitä kuullakkaan.
Ihmettelen vaan että milloinkohan hän tulee ymmärtämään että hän on aivan itse käytöksellään aiheuttanut omat ongelmansa?
Kotoamme ei hänelle asetettu mitään ennakko odotuksia,kukaan ei vaatinut häneltä mitään,mutta miksi hän muuttui?
Minusta on tuntunut siltä että hänen omat odotuksensa ja haaveensa jäi toteutumatta,ja sellaisia hän eli sitten kännissä esittäen..
Mutta hyvä näin,ihmeelliset ovat sisarusten välit toisinaan.
Syntipukin osaan joutunut sisarus.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hän tulee aina syyttämään jotakuta muuta ongelmistaan. Eikä sille voi yhtään mitään.
Hirveän traagista.
Minullakin on tuollainen veli. Hän haukkuu kaikkia muita ihmisiä järjestään narsisteiksi ja varsinkin jos nämä eivät "älyä" auttaa häntä mitä oudoimmissa tilanteissa...
Mutta en jaksa enää välittää. En voi sille mitään että olen syntynyt samaan perheeseen. Ei hän kyllä veljeltä tunnu. Joku outo olio, ei oikein inhimillinen.
Luultavasti veljesi kohdalla kävi niin että kun hän pienenä sai kaiken vanhemiltaan mitä halusi, ja ilmeisesti sai olla ilman mitään rajoja, niin hän ilmeisesti kuvitteli että aikuisenakin saa kaiken mitä haluaa ja saa olla miten huvittaa. Ikävä vain että se ei enää aikuisena onnistu ilman että joutuu itse tekemään töitä asioiden eteen. Ja todennäköisesti tässä vaiheessa veljesi huomasi asioiden oikean laidan ja piti sitten keksiä syyllinen siihen että elämä ei menekään niinkuin pitäisi. Ja kenes muun niskaan se syyllisyys on helppo kaataa kuin sukulaisen? Varsinkin jos ei itse välitä perheestään. Ja tuskinpa tulee koskaan tajuamaan sitä että on itse syyllinen omiin ongelmiinsa. Helpompaa syyttää jotain toista kun myöntää että itsellä on ongelmia.
Olisi niin mukava lukea näitä pitkiäkin stooreja, jos viitsisitte jaotella ne kappaleisiin. Jos kerran tekstiä syntyy noin hyvin, luulisi olevan myös kirjoittamisen alkeet hallussa.
Eli en alkanut edes lukemaan. Ehkä sitten seuravaalla kerralla, jos olet viitsinyt ajatella lukijaakin, etkä vain omaa vuodatustasi.
oletko varma ettei huumeet vienyt veljeäsi mikä se annen oli mulla oli niin ja meillä vaan oli hyvät välit ja sit ne muuttu yhtäkkiä ja muutin myös pois ruotsiin sakka en jaksanut sitä pelkoa minulla viellä lapset huumeet pilaa kiltistä ihmisestä kauhun
Ensiksi pahoittelen huonoa kirjoitus tekniikkaani josta jokunen mainitsikin.
Ajatelin että tärkeintä on saada purkaa sydäntään kun että tehdä kieliopillisesti helposti luettavaksi.
Mutta siihen , pohdin kun joku mainitsi huumeiden käytön mahdollisuutta.
Melkeinpä olen sitä mieltä ettei kuvioissa olisi huumeet,tai sitten en todellakaan tunne veljeäni?
Minulle on muodostunut sellainen ajatelma että kaikki johtuu siitä että nuoruudessa on koettu niin että maailma olisi helpompi paikka elää,koska vanhemmat on suhtautuneet hyvin lempeästi,samalla on muodostunut sellainen "minä olen enemmän kuin muut" ilmiö.
Koska minua(hänen sisartaan) aina mollattiin,ja puhuttiin julkisesti ettei siitä ole mihinkään mokomasta..,muodostui veljelleni mielikuva että hänenlaisensa olisi sisaruksista se ilman muuta menestyvämpi.
Ja sitten kun elämä ei kohdellutkaan häntä silkkihansikkain ja luonne oli jo asettunut valmiiksi menestyjäksi alkoi alkoholi tulla kuvaan.
Kaikki katkeruus siitä kuinka asiat eivät olletkaan niin kuin piti aiheutti agressiivisen vihaavan luonteen kaikkea kohtaan.
Tavallaan itse tiedostamatta syytti maailmaa omasta epäonnestaan.
Uskon että kaikki tämä aiheutti sen että viha kohdistui minuun,hän koki minut kiltiksi sisarekseen mutta tavallaan häntä ärsytti se että olimme samalla viivalla.
En siis ole menestyjä itsekkään,tavallinen heikkopalkkaisen alan raataja,mutta vuokrani ja ruokani saan maksettua.
Varmaan häntä myös ärsytti se että juovuksissaan esittäessään menestyjää minulle alkoi hänestä itsestäänkin tuntumaan etten taida kaikkea uskoa vaikka esitin uskovani.
Ja se loukkasi lisää.
Oli ihan kiva kuulla muutamia samankaltaisia kohtaloita kuinka aikuisuus muuttaa luonnetta.