Olen reilu 30 vuotinen nainen, avioero tulossa. yhteisiä lapsia 3, naimisissa oltu 11 vuotta. Tänään menossa etsimään asuntoa. Kuinka käy kun meillä on talo yhteisissä nimissä, miehen nimissä 3 autoa, rantatontti, vuokra yksiö ja äskettäin myyty kesämökki...sillä ehkä maksettu asuntovelkoja...en tiedä.Mitään avioehtosopimusta ei ole tehty. opiskelen tällä hetkellä, mutta on varmaan pakko lopettaa opiskelu vähäksi aikaan, on nimittäin aika rankkaa. En tiedä kenen luo pitäisi mennä selvittämään näitä asioita, lasten asioita, ym.
omaisuuden jaosta
Nimetön
71185
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Lastenvalvoja (saat tiedon kuntasi puhelivaihteesta) osaa miettiä asiaa lasten edun kannalta.
Ainakin meidän tapauksessamme (3 lasta ja yhteinen okt) päätös oli kohtuullisen oikeudenmukainen.
mietin sitä, että kuka päättää kumman luokse lapset jäävät vai pitääkö se vain keskenään sopia?!?
Vanhempien pitää keskenään sopia lapsen asumisesta, huoltajuudesta, tapaamisista ja elatuksesta. Näitä sopimuksia voi sitten vahvistaa lastenvalvojalla tai käräjäoikeudessa. Lastenvalvoja antaa myös neuvotteluapua. Jos ette pääse yhteisymmärrykseen voitte hakea päätöksen käräjäoikeudesta. Näistä asioista voi lukea lisää vaikka www.eroperhe.net-sivustoilta.
Teillä on avio-oikeus toistenne omaisuuksiin. Se merkitsee sitä, että osituksessa lasketaan olempien nettovarallisuudet (oma omaisuus plus puolet yhteisestä, miinus omat velat ja puolet yhteisistä).
Se kummalla enemmän omaisuutta maksaa "vaadittaessa" toiselle tasinkoa niin paljon, että omaisuudet ovat yhtä suuret.
Lapsista laaditaan huoltajuus-, tapaamis-, ja elatussopimukset. Ne kannattaa vahvistuttaa joko lastenvalvojalla tai avioerohakemuksen liitteenä (jos eroa haettu yhdessä).
Itselläni on tilanne, että kolme kuukautta ollaan oltu asumuserossa. 1 yhteinen lapsi ja minulla kaksi aikaisemmasta liitosta. Lapset asuvat minun luonani. Tämän kuun alusta jäin työttömäksi ja rahaa alkaa mahdollisesti tulemaan joskus, mitä nyt sitten elatusmaksut ja lapsilisät. Eli sitten kun kelarahat alkaa pyörimään varmaan ensikuussa on aika heikkoa. Sossusta sain sen verran tukea, että maksoivat vuokran.
No joka tapauksessa. Menimme avioliittoon vuonna 2000 ja miehellä oli silloin jo velallinen asunto jota oli maksanut muutaman vuoden. Aluksi oli avioehto ja se purettiin myöhemmin.
Nyt lakimies sanoo, että omaisuus laitetaan puoliksi, että omista puolet talosta ja omaisuudesta.
Tämä on hiukan eettinen kysymys, voinko viedä puolia, kun kuitenkin mies on maksanut sitä muutaman vuoden kauemmin kuin minä ja elattänyt minun kahta lasta jotka eivät ole hänen omiaan.
Toinen vaihtoehto, mitä mietin olisi että ottaisin vain sen osuuden mitä olen maksanut talosta.
Tämä vain on niin vaikeaa, ettei oikein tiedä mikä olisi oikea ratkaisu...
Tiedän senkin, ettei ukolla ole sitä puolitusta varaa maksaa minulle jos on sitä osaakaan. Toisaalta, minullekkin siitä jotain kuuluu...
Ja jos ositus jätetään tekemättä, minulla on osuus taloon ja omaisuuteen, eli mies ei voi koskaan tehdä omaisuuden suhteen ratkaisuja ilman minun suostumusta.
Ja tilanne olisi se, kun tulisi uusi vaimo taloon, entä omaisuuden kanssa sitten, sitten lisi viimeistään vedettävä omat pois...
Enoni sanoi, että hänen nähdäkseen tilanne on sellainen...
Jos en ota puolia omaisuudesta, vaan siitä sen osuuden jonka olen maksanut, ukko joutuu lopusta osuudestani maksamaan lahjaveroa...
Voiko se mennä näin...
Lainat ja talo kuitenkin on hänen nimillään...
Jos talo on miehen, et sinä sen omistajaksi tule osituksesta huolimatta... mutta sen arvo on mukana osituksessa... kuin siihen kohdistuvat asuntovelatkin.
Keksin esimerkin tilanteestanne;
Miehen omaisuus on 180.000 EUR arvoinen talo (sis. irtaimiston), josta hänellä on vielä velkaa 150.000 EUR, lisäksi hänellä on 20.000 EUR auto.
Sinulla erilaista omaisuutta 10.000 EUR arvosta.
Osituksessa lasketaan molempien nettovarallisuus, siis:
Mies: 180 20 - 150 = 50.000 EUR
Sinä: 10.000 EUR
Koska teillä ei enään ole avioehtosa, tässä esimerkissä miehen maksettava sinulle tasinkoa 20.000 EUR, jos sitä vaadit. Sen jälkeen molemmilla olisi nettovarallisuutta 30.000 EUR.
HUOM. Tasingon maksaja voi päättää millä omaisuudellaan tasingon suorittaa, esim. luovuttamalla autonsa sinulle.
Eli, et sinä talosta omista ennen ositusta tai sen jälkeenkään mitään. On avioehto tai ei, mutta sen arvosta voit saada tasinkona osuutesi niin, että omaisuutenne ARVOT tasaantuvat.
On totta, ettei miehesi voi omalla päätöksellään myydä yhteistä kotianne ... mitä se ei ole enään jos muutat sieltä pois. Sen jälken voi myydä ilman lupaasi.
Ositusta ei ole pakko tehdä, mutta jos se jätetään tekemättä ... voit (tai hän voi) vaatia sen tehtäväksi vaikka takautuvasti (sen päivän tilanteen mukaisesti, kun avioerohakemuksen eka vaihe jätetty).
Voitte kohtuullistaa ositusta, esim. niin ettet vaadi tasinkoa lainkaan ... siitä ei veroseuraamuksia tule kenellekkään. Enosi oli väärässä.
Toivotaan että selvensi tilanteen. Ja tätä se lakimieskin tarkoitti... varmasti...