Mieheni lähti eräänä lauantaina käymään kaverilla. No soitti sitten baarista että tulee kohta kotiin. No tuli ja sanoi että alkoi omatunto kolkuttaa ja päätti tulla kotiin. Oli kuitenkin käynyl Alkossa hakemassa 2 pientä viina pullo, taskukokoa.
Sitten oli lasten kanssa vähän aikaa ja minä mietin että mitähän tästä tulee. Humala sillä oli jo päällä. Mies meni pihalle ja tunnin päästä laitoin viestiä että missä on. Sanoo olevansa naapurissa. Näin meni monta tuntia. Yritän soittaa ei kuulu mitään. Illalla päätin lähteä kaverille lasten kanssa yöksi, en halunnut olla yksin kotona.
Seuraavana päivänä se pyytää ja anelee anteeksi. Ei tiedä miksei ilmottanut mitään. Oikeesti luulen että kun sille tarjotaan ilmaista viinaa, ei se voi kieltäytyä. Useimmat miehet ei pysty.
Ja näitä juttuja on ennenkin ollut paljon. Mä olen niin kyllästynyt antamaan anteeksi. Jos mä tekisin samalla tavalla oltais varmaan jo erottu.
Jonkunlainen "salasuhde" viinaan sillä täytyy olla. Auttakaa. Siis mun sydäntä särkee. Kotona ilmapiiri on sellainen että tunnen hengen ahdistusta. Miten tätä lähtee selvittämään?
Sitten oli lasten kanssa vähän aikaa ja minä mietin että mitähän tästä tulee. Humala sillä oli jo päällä. Mies meni pihalle ja tunnin päästä laitoin viestiä että missä on. Sanoo olevansa naapurissa. Näin meni monta tuntia. Yritän soittaa ei kuulu mitään. Illalla päätin lähteä kaverille lasten kanssa yöksi, en halunnut olla yksin kotona.
Seuraavana päivänä se pyytää ja anelee anteeksi. Ei tiedä miksei ilmottanut mitään. Oikeesti luulen että kun sille tarjotaan ilmaista viinaa, ei se voi kieltäytyä. Useimmat miehet ei pysty.
Ja näitä juttuja on ennenkin ollut paljon. Mä olen niin kyllästynyt antamaan anteeksi. Jos mä tekisin samalla tavalla oltais varmaan jo erottu.
Jonkunlainen "salasuhde" viinaan sillä täytyy olla. Auttakaa. Siis mun sydäntä särkee. Kotona ilmapiiri on sellainen että tunnen hengen ahdistusta. Miten tätä lähtee selvittämään?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hyvä ystävä. Voit vielä voittaa, mutta sinun on tehtävä työ eli muutettava omaa rooliasi/käyttäytymistäsi koska alkoholisti ei siihen pysty. Voi olla että miehesi ei lopeta juomista mutta sinä voit silti löytää mielenrauhan ja tyyneyden hyväksyä asiat joita ei voi muuttaa. Ja tehdä omat ratkaisusi.
Minä menetin aviopuolisoni kun en tuossa vaiheessa kyennyt/ymmärtänyt/osannut hakea apua. Toivon että olet viisaampi. Apua saat ainakin al-anon ryhmästä. Löydät netistäkin jotain kirjoittamalla googleen al-anon.
Matkalla toipumiseen elämästä alkoholistin rinnalla, toivottavasti sinäkin pian:)
Minulla on huomattavasti 'rankempia' kokemuksia juovasta miehestä, mutta ymmärrän kyllä ahdistuksesi jo pienestäkin määrästä; alkoholilla on nimittäin todellakin 'taipumus' muuttua miehen (tai naisen) elämässä eräänlaiseksi 'salarakkaaksi'. Ja jos miehelläsi on taipumusta alkoholi-riippuvuuteen, niin hänelle kyllä kehittyy ennen pitkää sellainen, ellei hän mitenkään halua käsitellä tilannettaan.
Omalla kohdallani mies vain jatkoi juomistaan, puhumisesta ei ollut apua. Ajattelin, että lyökööt sitten päätään seinään kunnolla, kun kerran ei ymmärrä/halua muuttaakaan tapojaan.
On hyvin vaikea vaikuttaa asiaan. Neuvoni on, että yrittäisit keskustella asiasta miehesi kanssa 'positiivisessa hengessä', eli rauhallisesti, vailla tunnekuohua. Kerro miehellesi rehellisesti ja avoimesti, miten huolestunut olet hänen käytöksestään ja miten hänen käytöksensä vaikuttaa sinuun. Avoin suhtautumisesi on paras 'ase' miehesi käyttäytymistä vastaan, koska hän ei voi olla täysin välinpitämätön sille, että sinä et voi hyvin tilanteessa. Tsemppiä sinulle!
Kirjoituksesi oli kuin omasta elämästäni. Meillä käy niin, että mies kun ottaa muutaman oluen,sitä ei pidätä enää mikään eli sit se lähtee baariin ja tulee aamuyöstä kotiin. Olen koittanut puhua hyvällä ja pahalla, mut ei se mitään pidemmän päälle auta. Nykyään en enää välitä. Yritän elää elämääni suht. norm.lasten kanssa oli siinä isä tai ei paikalla. Tiedän, että toista ei voi muuttaa jos toinen ei muutosta halua.
Otin mukamas härkää sarvista ja laitoin miehelle viestiä hänen baarssa olessaan että saa häipyä kodistamme ja pistän avioeropaperit vetämään. Oli kiltisti "JOPA" 3 viikkoa, mut sitten taas joi humalaan ittensä tosin pysyen kotona.
Ehkä otti opikseen kun sanoin "et usko minua ennenkuin hakkaan naulalla avioerohakemuksen seinään kiinni".
Nyt taas jännittäen odottelen että miten ensi viikonloppu menee. Vielä kun kerran tekee sen että lähtee "ilmoittamatta" baariin ja etenkin jos puhelin on taas kiinni niinkuin yleensä, toteutan uhkaukseni ja hakkaan avioeropaperin 6 tuuman rautanaulalla seinään =)
Ei ne juopot säikähdä ennenkuin tosiaankin teet jotain. He pitävät sinua itsestäänselvyytenä, kuten mieheni minua ja uskoo että olemme kiltisti kotona lapsiemme kanssa...ettemme uskalla lähteä lätkimään.
Minä aion alkaa "elämään" heti kun mies tekee vielä kerran saman asian. Tätä olen jo monta vuotta suunnitellut mutta aina uskotellut itselleni että kyllä mies parantaa tapansa. (Hänkin itkee ja vannottelee, pyytelee anteeksi, mutta sillä ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa kuten olen tämän 10-vuotisen suhteemme aikana joutunut ikäväkseni toteamaan) Nyt on usko lopullisesti mennyt. JUOPPO ON AINA JUOPPO!!! SE EI SIITÄ MIKSIKÄÄN MUUTU!!!...Valitettavasti...
Itse harrastin ihan samaa. join, pämppäsin kavereitteni kanssa, olin täysin piittaamaton paska. Aina samat anelut reissujen jälkeen jotka menivät läpi, ja elämä jatkui samaa rataa. Nyttemmin kun olen eronnut ja rauhoittunut, vähentänyt juomista huomattavasti ymmärrän minkälainen olin. Alkoholisoitunut ihminen tekee vääriä valintoja, eikä näe napaansa pidemmälle, ennen kun kaikki on mennyt. Sinun asemassasi aloittaisin uuden elämän, jollei puolisosi ymmärrä tilannettaan. Harvemmin paasaamiset auttavat, ehkä hetkittäin. En kuuntelisi enempää höpöjuttuja, jollei asioihin tule selkeetä muutosta. Enemmän tekoja, vähemmän sanoja.- mies 35