Mulla on seuraavanlainen tilanne: olen seurustellut kaikinpuolin ihanan miehen kanssa nelisen kuukautta. Itselläni on jonkin verran kokemusta seurustelusuhteista ja miesten kanssa olemisesta, kun taas miesystäväni on naisten suhteen käytännössä lähes kokematon. Ei se nyt mikään elämää suurempi ongelma ole, mutta kieltämättä olen alkanut tajuta, että tää on oikeesti aika iso projekti, koska olemme joutuneet aloittamaan käytännössä lähestulkoon a:sta hänen kanssaan. Sekään ei vielä välttämättä ole se suurin "mutta", sen sijaan en voi mitään, että mun on tällä hetkellä vaikea ajatella häntä tasavertaisena kumppanina, koska koen, että tää meidän suhde on toistaiseksi ollu aika pitkälti opettaja-oppilas suhde. En tiedä, onko omassa suhtautumisessani sitten jotakin vialla, mutta tällä hetkellä tuntuu, että mä olen se, joka meidän suhteessa (tai suhteen alussa, 4 kk on vielä aika lyhyt aika) pitelee ohjaksia käsissään ja joka määrää ja kertoo, mitä seuraavaksi tehdään. Ja yksinkertaisesti siitä syystä, ettei mies kertakaikkiaan tiedä, mitä mulle pitäisi missäkin tilanteessa tehdä!! Ja jos mä en ohjaile asioita eteenpäin ja ole aloitteellinen, mitään ei tapahdu. Olemme jutelleet asioista paljon, olen kertonut mistä tykkään, olen opettanut kärsivällisesti erilaisissa asioissa, olen kysynyt hänen mieltymyksiään ja toiveitaan yhdessäolomme suhteen jne., ja edistystä on toki tapahtunut, onneksi. Ymmärrän sen, että tää on uusi tilanne miehelle eikä hän välttämättä ole valmis etenemään kamalan nopeasti ja tarvii puhtaasti aikaa, mutta silti joskus mietityttää, että kuinkahan kauan tässä oikeasti voi mennä...?
Kokonaisuutta ajatellen mies on kuitenkin varsin mainio tapaus, mm. elämänarvot, ajatusmaailma ja odotukset tulevaisuudelta meillä on hyvin samanlaiset, joten en halua / aio ihan vielä luovuttaa. Mutta miehen kokemattomuudesta, ei-niin-vahvasta itseluottamuksesta ja lievästä ujoudesta johtuen tää asetelma on tällä hetkellä meidän suhteessa sellainen, että mun tunteet on alkaneet hiipua häntä kohtaan, mistä olen itse hieman huolissani. Joskus tuntuu, että kaipaisin hiukan "lomaa" tästä opettajan roolista, sitä, että voisin vaan heittäytyä virran vietäväksi ja antaa jonkun sellaisen miehen viedä mennessään joka tietää, miten naisen saa kehräämään tyytyväisyydestä (kamala ajatus, tiedän). Pettää en kuitenkaan häntä ikinä voisi, sellaisiin tekoihin mun moraalini ei anna periksi. Ja yllämainitun lisäksi olen vielä "joutunut" neuvomaan häntä rakentavasti muutamissa, omasta mielestäni aika perusasioissa kuten pukeutuminen (joka mun kokemuksen mukaan aika monella sinkkumiehellä on hieman hakusessa). Onneksi se ei kuitenkaan kamalan pahasti metsässä ole, ettei ole tarvinnut (siinäkin) aloittaa aivan alusta.
Niin, jos samassa tilanteessa olevia on, niin kommentteja - kaikennäköisiä - otan mielelläni vastaan. Tasavertaisuus on se, mitä eniten tällä hetkellä kaipaisin sen sijaan, että mies kulkee talutushihnassa perässä ja edetään koko ajan mun ehdoilla. Olen ollut ystävällinen, kärsivällinen, kannustanut ja rohkaissut miestä parhaani mukaan, ohjaillut häntä hellästi eteenpäin jne., mutta tiedän, etten loputtomiin tätä rataa jaksa... Mutta kun hyviä miehiä on tosi harvassa, ja tää tapaus vaikuttaa kuitenkin olevan pohjimmiltaan aika helmi, ja kun lisäksi ulkoinenkin olemus miellyttää, niin sen vuoksi olen ainakin toistaiseksi valmis tekemään töitä asian eteen. Mut kuinka kauan, sitä en tiedä...
Kokonaisuutta ajatellen mies on kuitenkin varsin mainio tapaus, mm. elämänarvot, ajatusmaailma ja odotukset tulevaisuudelta meillä on hyvin samanlaiset, joten en halua / aio ihan vielä luovuttaa. Mutta miehen kokemattomuudesta, ei-niin-vahvasta itseluottamuksesta ja lievästä ujoudesta johtuen tää asetelma on tällä hetkellä meidän suhteessa sellainen, että mun tunteet on alkaneet hiipua häntä kohtaan, mistä olen itse hieman huolissani. Joskus tuntuu, että kaipaisin hiukan "lomaa" tästä opettajan roolista, sitä, että voisin vaan heittäytyä virran vietäväksi ja antaa jonkun sellaisen miehen viedä mennessään joka tietää, miten naisen saa kehräämään tyytyväisyydestä (kamala ajatus, tiedän). Pettää en kuitenkaan häntä ikinä voisi, sellaisiin tekoihin mun moraalini ei anna periksi. Ja yllämainitun lisäksi olen vielä "joutunut" neuvomaan häntä rakentavasti muutamissa, omasta mielestäni aika perusasioissa kuten pukeutuminen (joka mun kokemuksen mukaan aika monella sinkkumiehellä on hieman hakusessa). Onneksi se ei kuitenkaan kamalan pahasti metsässä ole, ettei ole tarvinnut (siinäkin) aloittaa aivan alusta.
Niin, jos samassa tilanteessa olevia on, niin kommentteja - kaikennäköisiä - otan mielelläni vastaan. Tasavertaisuus on se, mitä eniten tällä hetkellä kaipaisin sen sijaan, että mies kulkee talutushihnassa perässä ja edetään koko ajan mun ehdoilla. Olen ollut ystävällinen, kärsivällinen, kannustanut ja rohkaissut miestä parhaani mukaan, ohjaillut häntä hellästi eteenpäin jne., mutta tiedän, etten loputtomiin tätä rataa jaksa... Mutta kun hyviä miehiä on tosi harvassa, ja tää tapaus vaikuttaa kuitenkin olevan pohjimmiltaan aika helmi, ja kun lisäksi ulkoinenkin olemus miellyttää, niin sen vuoksi olen ainakin toistaiseksi valmis tekemään töitä asian eteen. Mut kuinka kauan, sitä en tiedä...
Vastaukset 42
Vanhimmat
kokeillut menemistä lataamoon? Sieltä, tyttö, saat rutkasti kokemusta itsellesi.
sanoisin. Hänhän vain kertoi omia ajatuksiaan ja toisaalta ymmärränkin hänen kertomaansa. Toivon kuitenkin, ettei ajatuksistaan huolimatta jättäisi tätä kokematonta miestä. Se olisi aika traumaattista hänelle. Mut jos muissakin asioissa tökkii niin sit tämä mies ei ole oikea hänelle eikä tämä nainen oikea tälle miehelle.
kunnalta saa Edunvalvojan jos aivan kädestä autettava ...
Mikäs sun ongelma on? Alkuperäinen kertoi itsellenikin tutusta aiheesta, toisaalta uskon että aihe saattoi koskettaa sinuakin! Ainakin reagoit ihan ylivoimakkaasti.
viesti oli siis tarkoitettu sille joka kehotti menemään latomoon...ei alkuperäiselle:)
Valitettavasti meillä kävi juuri kuten itse kuvaat. Omat tunteeni alkoivat hiipua, aloin tuntea itseni enemmän hänen äidikseen kuin tyttöystäväkseen.
Kun toinen on ihan kokematon ihmissuhteiden hoitamisessa, vastuu jää kaikesta itselle (kuinka riidellään ja sovitaan, ja millaisia asioita ei kannata riidellessäkään sanoa jne. eli niitä asioita joita oppii kantapään kautta.) Ei voi luottaa siihen, että toinen osaisi kannatella suhdetta silloin kun itse ei jaksa.
Ja ulkopuolisten silmissä sitä sitten on kylmä ja ilkeä nainen, kun mies on NIIIIIN kiltti.
Joskus aiemmin oli jollain palstalla keskustelua siitä, onko kokemattomuus huono asia. Tämän em. asian takia omasta mielestäni se on huono asia.
Ymmärrän toki, että jokainen on aluksi kokematon, mutta on helpompaa kun on kaksi kokematonta yhdessä.
Hmm aika hankalaa. Mulla kyllä palaisi hihat jos viikosta toiseen ja kuukaudesta toiseen pitäisi sanoa miehelle "voidaaks me pitää kädestä kii?", "mun pimppa on tuolla alhaalla", "pussataanko vaikka nyt?", "tiskit tiskataan tiskiaineen ja veden kera tiskiharjalla ja laitetaan kuivumaan", "mennäänkö leffaan/raflaan/sinne/tänne/tonne ja ei se haittaa että suunnittelen 100:et treffit ja että sinä et ole suunnitellut kertaakaan". Kerran luin miehestä joka valitti että joutui odottamaan tyttöystävänsä meikkaamista ja laittautumista 10 minuuttia :D
Oletko puhunut miehelle asiasta? Oletko sanonut että kaipaat että sua viedään joskus ja että hän ottaa miehen roolin?
Kerran olin bileissä ja yritin saada viinipulloa auki. En onnistunut, ja sanoin et nyt tarttee miehen apua. Kysyin Peteltä voiko se avata pullon ja se sanoi "en!" varmaan osittain vitsaillen. Sitten menin kolmen metrin päähän ja kysyin avaisiko Janne pullon. Se suostui ja me tytöt hihkuttiin kun vahva Janne avasi pullon ja kiittelimme. Sitten kun tuli taas uusi pullo avattavaksi, voimani eivät taaskaan riittäneet ja sanoin että nyt tarvitaan miestä, Pete RIUHTAISI pullon kädestäni ja avasi sen :)
Voitko tällaisin keinoin ilmaista sen että tarvitset rinnallesi MIEHEN etkä mitään vätystä?
Hän tuntui kuitenkin ymmärtävän sen aloitteenteon tai päättäväisyyden väärin: hän luuli, että haluan häneltä itsekästä käytöstä, esimerkiksi hän erään tällaisen keskustelun jälkeen ilmoitti keksineensä koko viikonlopuksi itselleen kivaa tekemistä, johon minua ei kaivata mukaan!
Tämä oli hänen luonteensa vastaista käytöstä, koska hän ei normaalisti jättänyt minua huomiotta (mutta ei toisaalta tehnyt aloitettakaan mihinkään)
Toinen esimerkki oli seksipuolella, kun keskustelimme aloitteellisuudesta ja siitä, että toivoisin hänen olevan aktiivisempi, niinnhän käsitti sen niin, että toivon häneltä kovakouraisuutta.
Tuo epämiellyttävä käytös tuntui teeskentelyltä, jota hän luuli minun häneltä toivovan.
Hänen kanssaan tarinamme loppui. En ehkä osannut kertoa selkeästi mitä häneltä toivoin (tasavertaista aikuisen miehen kumppanuutta)
Sinun kirjoituksestasi tunsin itseni! SE KOLAHTI!
Minä olen se ilkeä nainen, joka sitoo miehen kotiin eikä päästä mihinkään. Minä se pistän sanat hänen suuhunsa ja vangitsen hänet.
Voi poikaparkaa.
Aluksi oli toki hieman hankalaa, kun minä olen se vahvempi tai siis kovaäänisempi meistä.
Nykyään kuitenkin olen osannut antaa tilaa miehellenikin ja hänen päätöksilleen, alussa hän antoi kaiken periksi sillä luuli minun rakastavan häntä sen vuoksi. En kuitenkaan määräillyt hänen elämäänsä vaan päätin minne menen itse. Hän ehdotti syömään minä päätin mennä elokuviin.
Nykyään asiat keskustellaan yhdessä, olemme olleet yhdessä jo 5v.
Hänen vanhempansa syyttävät minua poikansa ratkaisuista, jotka eivät olla heidän mieleensä. Hänen ystävänsä syyttävät minua siitä, ettei mieheni enää käy heidän kanssaan ulkona.
Koskaan en ole mitään kieltänyt tai käskenyt(noh, ehkä tiskaamaan tai pyykkäämään).
Silti minä olen se inhoittava akka, joka kontrolloi miestään.
Hänen ystävänsä soittavat minulle ja haukkuvat tyhmäksi akaksi, kun mieheni ei lähde heidän kanssaan ulos. Olen siis yrittänyt kannustaa miestäni ulos noiden ystävien kanssa jotta soittelu loppuisi. Hänen vanhempansa sanovat suoraan, että olen pilannut heidän poikansa ja heidän poikansa elämän.
Minä en edes vaatteita miehelleni valitse, sanon mielipiteeni jos hän pyytää, niinkuin hänkin sanoo minulle.
Seison kuitenkin aina mieheni takana, teki tai päätti hän mitä vain.
Viis muista jotka eivät meidän yhteiselosta oikeasti mitään tiedä.
Jessus miten tutulta kuulostaa!!! Tässä opettajan roolissa tekee mieli huutaa kaikille muille "opettajille", että ÄLKÄÄ!!! Voihan se jättäminen olla traumaattista toiselle osapuolelle, mutta minkäs sillekään voi kun tunteet kuolee niin ei ole juttu silloinkaan hyvin! Todellakin, toiselle on opetettava monta asiaa käytännöstä henkisiin ja sosiaalisiin arvoihin asti, että miten toimitaan parisuhteen eri tilanteissa. Jos tunnet väsyväsi kouluttajan roolissa, älä jatka sitä!! Kyllä se toinen löytää joskus jonkun yhtä kokemattoman, saavatpahan sitten opetella yhdessä.
"Voitko tällaisin keinoin ilmaista sen että tarvitset rinnallesi MIEHEN etkä mitään vätystä"
No en kyllä neuvoisi sanomaan noin. Loukkaa nimittäin aikas pahasti ja ei ainakaan paranna suhdetta. Jos suhde ei ole vielä kovin vakava, kannattaa harkita suhteen jatkoa. Tuskin tuo ns. vätyskään on kovin onnelinen alkup. kirjoittajan kanssa.Olisi mielenkiintoista lukea ton "vätyksen" versio suhteesta :-).
Sinulla on hyppysissäsi hiomaton timantti! Muovaa siitä mieleisesi =)
Mun näkemyseni on siis, että olet pikkuisen hakoteillä tän asian kanssa. Jompikumpi teistä, ehkä sinä, olet tehnyt miehen kokemattomuudesta ison jutun, ja saanut miehenkin uskomaan, että hän kokemattomana on altavastaajana suhteessa, ja sen takia hän ei ole pystynyt nousemaan samalle tasolle.
Koska ei parisuhteessa ole mitään semmoista, josta ei kokematonkin pystyisi selviämään. Kaikkihan lähtee keskustelusta ja toisen ihmisen huomioon ottamisesta.
Mun neuvoni olisi ihan ensiksi unohtaa kokonaan tuo kokematon/kokenut asettelu ja alkaa etsiä ratkaisua miehen persoonasta. Miksi hän on alkanut käyttäytymään niin kuin käyttäytyy. Keskustelkaa. Mutta unohtakaa kokonaan toi kokemattomuus. Ymmärrän siinä mielessä miestä, että kokemattomuuden alituinen esilletuominen vaikeuttaa välejä, saattaa laskea miehen itsetuntoa. Mies saattaa ajatella: "päättäköön hän, kun on kerran kokeneempi". Ja tuo on väärä ajattelutapa. Sun pitää saada mies ymmärtämään se.
Mutta en minä tiedä onko toi se ongelma. Vain arvaus.
nyt ottanut holhoavan asenteen ja kyseenalaisin perustein. Pitäisikö hänen käyttäytyä tietyn kaavan mukaan? Miksi hän ei kelpaa omana itsenään vaan pyrit muuttamaan ja muokkaamaan? Ei ihme jos ei poikaressulla ole itsetuntoa, eikä sitä sun käsittelyssäs takuulla tulekaan. Sähän viet siltä kaiken oma-alotteisuuden kontrolloinnillas. Mietipä nyt tosiaan mihin oikein pyrit... Jo tuo lähtöasetelma, että katsot olevasi häntä viisaampi joidenkin kokemusten perusteella on epäoikeudenmukainen. Ota sitä paitsi myös huomioon että sinun "oppisi" eivät välttämättä ole oikeita, eihän aikaisemmatkaan suhteesi ole kestäneet.
Miten olisi toisen ihmisen luonteen ja persoonallisuuden hyväksyminen sellaisena kuin ne ovat? Ei sinulla todennäköisesti kovin syviä tunteita tätä miestä kohtaan ole, jos ne ovat kiinni toisen temperamentista. Ole kiltti kiltille!
JA KOVAA, nyhverö mies ei sitä tajua, tästä syystä alkup.kirjoittajalla on pian vieras kulli suussa..
Sain sellaisen kuvan kirjoituksistasi että jotenkin halveksit häntä hänen kokemattomuuden takia.Ja etkä kunniota hänet ja hänen ajatusmaailma.Sinun oma asenne pitää muuttua aika paljon jos meinat onnistua.Uneksit jo muista miehistä neljän kuukauden seurustelun jälkeen..Valitettavasti uskon että ei kestä kovin kauan ennen kuin annat "virran viedä".Silloin olet pistänyt toisen hienon ihmisen ajatusmaailma sekaisin pitkäksi ajaksi eteenpäin.Ehdottaisin että hienovaraisesti kerrot hänelle että ette ole luotu toisillenne.
Millä tavalla mies on kokematon? Mainitsit jotain pukeutumisesta? Tietty kyllä minä häpeäisin jos mies pistäisi tuulipuvun oopperaan... Mutta miksi sitten seukkaat sellaisen kanssa?
Jotkut miehet tahtovat oppia "kulturellimmaksi" ja tyylikkäämmäksi mutta onko hän sellainen? Itse en voisi olla miehen kanssa jonka ulkonäkö kuvottaa minua. En tarkoita että miehen pitäisi olla Riku Rikkaan näköinen, mutta:
Käännetääs toisin päin - oletetaan että mies seukkaa naisen kanssa joka pukeutuu tuulipukuun eikä koskaan aja sääriään ja kainaloitaan. Olette menossa ravintolaan ja nainen pistää hienoimman tuulipuvun päälle. Hänellä on rasvaiset hiukset ja iho, ei meikkiä edes peittämään finni-ihoa... Nainen ei osaa käyttää veistä ja haarukkaa kuin normaali ihminen, ja hörppii juomansa kuin luolamies. Missä menee raja siinä että opastaa tuota naisparkaa siistimmäksi ja huolitellummaksi, ja siinä että itsekkyytensä takia painostaa toista muuttumaan?
Hankalia asioita. Mutta itse sanoisin alkuperäiselle kirjoittajalle että jos et viihdy hänen kanssaan siten että hän on oma itsensä, älä yritä väkisin muuttaa häntä vaan jätä hänet. TAI sitten voit huomauttaa hänelle että et voi olla miehen kanssa joka ei osaa pukea alkkareita oikein päin ja jolla ei ole yhtään siistiä vaatetta tms., vaan että hänen pitää opetella perusasiat koska et tahdo olla kuin sen äiti etkä tahto lapsimaista miestä vaan aikusmaisen miehen. Jos ei suostu muuttumaan, jätä hänet.
On itselleen ja toiselle valehtelemista jos on toisen kanssa vaikka ei synkkaa.
P.S. Kerran olin treffeillä miehen kanssa jolla oli KAMALA nariseva ääni vaikka se oli 28, ja se söi keittoa kuin luolamies. Se pukeutuikin tosi ällösti. Sanokaa mua pinnalliseksi jos tahdotte, mutta kuinka moni mies tahtoisi narisevaäänisen, luolamiehen syömistavat omaavan naisen joka pukeutuu tuulitakkiin ja ei-istuviin housuihin?
Moi! Ymmärrän täysin sun pointin, koska itselläni on samankaltainen tilanne..Edelliset kommentoijat käsittivät väärin ettei muka arvosta ym toista vaikka kysymys ei ole siitä....Pitää vaan olla kärsivällinen ja todellakin vääntää välillä rautalangasta erilaisia asioita..Mutta mies on ihana ja niinkun joku edellä sanoi "hiomaton timantti" josta kannattaa pitää kiinni..
Kovin katkeria ja asiattomia vastauksia olet saanut. Tuollaisiako ne lutuiset kokemattomat miehet ovat sitten jos ne jättää?
Kirjoitan vaikka olen mies, koska olen ollut tuossa kokemattoman miehen roolissa. Olemme vielä yhdessä ja tuosta kokemattomuuskriisistä selvittiin. Puolitoista vuotta siihen tosin meni, enkä usko, että paljon nopeammin siitä voi selvitäkään. Ainakaan jos ero on samaa luokkaa kuin meillä.
Tosiasia on, että kokemusero tekee suhteesta alussa epäsymmetrisen. Piste. Ihmiset syyttelevät sinua, mutta eivät itse uskalla katsoa totuutta silmiin. Ero on olemassa ja vaikuttaa. Paljon. Ja sen takia siitä pitääkin puhua ja siihen pitää reagoida jotenkin, silmät sulkemalla vain tulee paha olo ja homma ei toimi ja kumpikin katkeroituu ja syyttää toista. Rakkaus kestää kaiken, mistä puhutaan ja mille ollaan valmiita tekemään jotain. Mitään muuta se ei sitten kestäkään.
Onneksi vaikutat valmiilta tekemään töitä suhteen eteen. Toivottavasti mies on myös.
Mielestäni oleellinen kysymys on, onko mielestäsi miehen aloitekyvyttömyys ja alistuvuus nimenomaan kokemattomuudesta johtuvaa vai ei. Jos hän on päämäärätietoinen ja oma-aloitteinen jossain muualla kuin naisten kanssa, uskon, että toivoa on. Ja uskon, että näet sen itsekin, kunhan edistysaskelia alkaa tulla. Pieniä ne aluksi ovat varmaan.
Jos mies on rumasti sanottuna saamaton ja aloitekyvytön yleisesti(mitä jotkut tällaiset kiltteydeksi puolustavat), mielestäni hommalla ei ole tulevaisuutta. Pystyn kuvittelemaan, millaista olisi naisena olla moisen miehen kanssa. Sori vaan "kiltit" "kunnon" miehet. Itse olen päättänyt elää niin, että nainenkin saa haluamansa.
Mutta mitä käytännössä kannattaa tehdä? No puhua asiasta tietysti. Mutta vaikeinta on se, että pitää puhua aika korkealla tasolla. Toki voit opettaa mistä tykkäät ym. ja se kannattaa tottakai. Ja niistä jutuista pitääkin puhua paljon. Mutta sillä tavalla lähinnä koulutat koiran, joka osaa opettamasi temput eikä yllätä koskaan. Ja käsittääkseni haluaisit miehen osaavan viedä ja tehdä omin päin jotain.
Siispä, ennemmin tai myöhemmin, mieluusti ennenkuin tunteet hiipuvat täysin, on otettava puheeksi nimenomaan tämä, että haluaisit miehen olevan aloitteellisempi. Tai ehkä mukavammalta kuulostaisi "haluaisit heittäytyä virran mukaan ja antaa miehen tehdä työn". Näissä keskusteluissa pitää sitten olla todella tarkkana, että esität asiat positiivisen kautta. Mies voi helposti kokea itsensä kelvottomaksi ja syvästi loukatuksi, jos pari sanaa valitsee väärin. Omista tunteistasikin sinun on pystyttävä kertomaan, mikä on tosin todella hankalaa miestä syyllistämättä, mutta pakko ennen pitkää.
Voit esim. sanoa, että haluaisit sängyssä nähdä samanlaisen päättäväisen kaverin, joka tietää mitä tekee ja tekee niin, kuten hän on töissä tms. tilanteessa, jossa olet nähnyt hänestä ko. puolia. Ja että haluaisit sitä myös muihin tilanteisiin suhteessanne. Varo äiti-lapsi-vertausta, talutushihnakuvaa ym. alentavia ilmauksia.
Sitten toivottavasti jotain alkaa jossain vaiheessa tapahtua. Todennäköisesti hitaasti, ja sittenkin sinun on kannustettava ja palkittava muutoksesta. Ilman palautetta mikään ei muutu pysyvästi eikä mies tiedä meneekö oikeaan suuntaan.
Tämä on vaikea homma, kuin ihmisen opettamista ajattelemaan ja siksi tuo opettajarooli varmaan tulee esille. Mutta kyllä oppipojasta voi kasvaa kouluttajaansa osaavampikin, jos vain opetetaan ajattelemaan eikä tekemään muutamaa temppua.
Hänestä pitää sitten löytyä oma tahto kehittää itseään tämän jälkeenkin. Prosessi on pitkä.
Toivottavasti voit miehenä rakastaa häntä yrityksissään etsiä omaa tapaansa. Luulisin, että ainakin aika suloiselta se voi parhaimmillaan näyttää:)
Mutta ei voi tietää, onnistutteko. Kokeilkaa tai olkaa kokeilematta.
Mun kirjoitus kl 17:49
En tiedä mitä paha mun kirjoituksissani oli,yritin olla asiallinen ja tuoda elämän realiteettejä esiin.Kaikki perustuu aloittelijan kirjoituksiin.
Helmiä kasvaa harvassa, miehessä on kaikki se, mitä kaipaat. Nyt päättäväisyyttä kehiin! Tämä helmi kaipaa hieman koulutusta, sulla on vapaat kädet! Itselläni joskus on sama tilanne, saan kouluttaa hiukan omaa miesteäni, koska ei yksin kauan olleet miehet kaikkea muista tai osaa. Mutta sepä antaa meille tytöille aika paljon valtaa hioa näistä ainutlaatuisista ujoista mieslöydöistä sellaisia, että loppujen lopuksi voimme olla heistä todella ylpeitä... Ole kärsivällinen, ei täydellisyyttä ole olemassakaan mutta näistä helmistä voi syntyä täydellisyyttä lähenteleviä kultakimpaleita! Älä menetä toivoasi. Ja puhu suoraan! Sano, että tarvitset myös itse joskus ohjastusta ja intohimoa! Kyllä se siitä, aikansa se ottaa, mutta tulokset ovat usein erittäin tyydyttäviä!!
Hei, ihan kuin olisit puhunut minun suullani! Minulla tilanne juuri näin. Melkeinpä sanaakaan tähän lisäämättä, sanaakaan siitä pois ottamatta. Seurusteluaikakin matchaa melkein yksiin. Miten sattuikaan...Siis olen myös "naisopettaja".
Tiedän ja ymmärrän tilanteesi, itse pähkäilen juuri näiden samojen kysymysten parissa. Enkä ole myöskään vielä valmis luovuttamaan, en sinun laillasi tiedä kuinka kauan jaksan tätä. En jaksaisi tätä "opettajan" hommaa loputtomiin.
Täysin erilaiset taustat haittaa kyllä aika paljon, toisaalta saman tyyppinen arvomaailma helpottaa. Tee nyt sitten tässä joku ratkaisu, sekä plussia, että miinuksia vaakakupissa, vielä se ei ole sanottavammin kallistunut puolelle, eikä toiselle. Minullakin on kyllä alkuihastus päässyt hiipumaan, katsellaan nyt mitä tästä tulee. Vaikeeta.
Nimimerkillä "Kokemusta on"
kirjoitus. Vai että oikein kouluttaa pitäisi. Ja niinku jos on aikaisempia suhteita niin osaa paremmin. Höpöhöpö. Ihmiset on vaan erilaisia ja eritaustaisia. Jos tykätään niin mennään yhteen ja ruvetaan ottaan toista huomioon ja tehdään kompromissejä. Mut et asioiden pitäis mennä kokeneemman pillin mukaan, voi helvendaaleris.
Häiritseekö se tosiaankin sua noin paljon, että joudut ensin alkuun opettamaan miestä pääsemään vähän alkuun? Neljä kuukautta on todella lyhyt aika, ja kai se nyt hyväillä ja nuolla sua osaa. Kannattaako hyvää miestä jättää näin mitättömän asian takia? Vai kulkeeko se sitten ns. talutushihnassa sun perässä ihan kaikilla osa-alueilla elämässä? Mikset voi sitten hänelle avautua suoraan? Sun pitää kommunikoida hänen kanssaan. Kertoa suoraan mitä tunnet ja miten asiat on. Sanot sille miten sut saa kehräämään missäkin asiassa, ja toivot ettei hän kyselisi niin paljoa, vaan tekisi ja sä sanoisit sitten jos et jostakin hänen tekemästään pidä.
...suhteissa, hänellä ei. Se on fakta nro 1. Siitä voi aloittaa suhteenne....
"Sinulla epäonnistumisia suhteissa, hänellä ei. Se on fakta nro 1. Siitä voi aloittaa suhteenne..."
Jeps. On tehnyt viihdeteollisuus tehtävänsä, kun naiset olettavat, että suhde on mekaanisia taitoja ja kouluttamista.
Minä olen seurustellut sekä kokemattomien että kokeneempien kanssa eikä seurustelussa ole ollut mitään eroa. Kysymys on persoonien kohtaamisesta. Jokaisen olisi hyvä muistaa, että ihminen ei juurikaan muutu. Hän ei ole muovailuvahaa, josta voi tehdä haluamansa, vaan hänet on otettava sellaisena kuin hän on.
Miehessäsi ei ole munaa tai sinulla on sitä liikaa. Jos miehesi on sängyssä ihan tumpelo niin mietin että mistä olet tuollaisen peräkammarin pojan löytänyt. Voikohan olla niin että sinä viet ja mies vikisee. Et sallikaan hänellä olevan omia mielipiteitään vaan yrität muokata häntä oman itsesi näköisen. Sinä tarvitsist tosiaan miehen josta haaveilit joka sinua vie eikä seuraa. "It takes two to Tango"
ja siinäkin mies vie mutta vie niin että nainen pysyy mukana ja on turvallisessa otteessa taivutettiin sitä mille mutkalle tahansa.
No siis joo, ehkä se on jonkin sortin "särmän" puutetta. Tai sitä, että mä tarviisin sitä, että miehestä löytyis vähän enempi omaa tahtoa, tervettä itsevarmuutta ja ennen kaikkea sitä, että hän näyttäis sen ulospäin. Ja sitä, että hän osais tulkita naista erilaisissa tilanteissa, edes hitusen. Toki ymmärrän, että se kyky ei kehity hetkessä varsinkaan uudessa tilanteessa. Kokemattomuus ei ole vika eikä - kuten alussa sanoin - elämää suurempi ongelma, mutta joskus tuntuu, että mä en pysty antautumaan tilanteisiin täysillä kun mun pitää tavallaan ohjailla tilanteita. Sillä jos en ohjaile, homma polkee paikallaan. En nyt tiedä, osaanko selittää oikein... Mut esim. sängyssä olen "joutunut" aika usein riisuutumaan itse, ohjaamaan miehen paikkaan jossa minä haluan rakastella (mieheltä ideoita asiasta ei ole vielä liiemmin tullut) jne. Koska olen huomannut, että jos en niin tee, niin homma ei etene silittelystä ja suukottelusta yhtään mihinkään. Sit siinä fiilikset kieltämättä hieman laskee, kun miehelle pitää joka vaihe selostaa erikseen, esim. että "nyt sä voit tulla mun sisään", "käännytäänkö toisinpäin?" jne. Ns. otetuksi tulemisesta en edes haaveile tällä hetkellä, vaikkakin ajatus siitä kiehtoo mua suuresti. Mut tiedän, että tässä suhteessa tällä hetkellä sitä ei tapahdu. Treffeillä olen aika usein keksinyt ideoita ja ehdottanut, mitä voisimme tehdä. Tosin siellä puolella mies on alkanut vähitellen avautua ja ehdottaa itsekin, mitä voisimme tehdä. Ei mies nyt täysin mun vietävissä ole, kyllä hänellä omia mielipiteitä löytyy ja hän niistä kertoo, mutta toi kokemattomuus ja alku-ujous näkyy ehkä lähinnä tuolla sänkypuolella. Mutta ei kai tässä muuta kun kattelen nyt ainakin jonkun aikaa, mihin suuntaan homma ja fiilikset kehittyy. Eihän meistä kukaan ole seppä syntyessään, täytyy vaan ottaa aimo annos kärsivällisyyttä ja ymmärtäväisyyttä mukaan!
Niin, ja noihin muutamiin ylläoleviin täystyrmäyskirjoituksiin voisin kommentoida, että mulla ei todellakaan ole aikomusta muokata miestä yhtään miksikään, jokainen on arvokas juuri sellaisena kuin on. Tarkoitus on todellakin vaan kannustaen ja rohkaisten ja ymmärtäen ja tukien saada hänet hiukan avautumaan ja rentoutumaan, ja siihen kaipasin neuvoja vastaavassa tilanteessa olevilta. Ja kuten sanoin, kokonaisuus hänessä on kuitenkin vielä niin paljon plussan puolella, etten toistaiseksi aio luovuttaa hänen suhteensa. Että lepo vain, alkupään kommentoijat :)
Näin miehenä sanoisin että ei tunnu kovin normaalilta miehen käytökseltä, jos tilanne on se että "niin homma ei etene silittelystä ja suukottelusta yhtään mihinkään". Kyllä seksin perusjutut aika nopeasti oppii, sillä jopa metsän uros-eläimet osaavat kiivetä naaraan päälle heti kun siihen tulee tilaisuus :) ilman usean kuukauden harjoittelua.
Tosi vaikeaa tietysti arvailla mista miehesi passiivisuus/aloitteettomuus voisi johtua.
Miten muuten aloitte seurustelemaan? Oliko hän silloin yhtään aktiivinen, vai oliko koko seurustelunne aloitus sinun toimintasi tulosta? Ja onko hän millään elämän osa-alueella innokas/aktiivinen?
että erittäin tuttu tilanne miehen passiiviisuus seksipuolella. Sama juttu, homma ei etenisi suukottelua ja silittelyä pitemmälle (nämä ovat miehelle tärkeimmät jutut, muusta ei niin välitä, itse sanonut), ellen minä aktivoisi. En tiedä mistä moinen johtuu. Aina sanotaan, että miehille itse akti on se tärkein, mutta kaikkien kohdalla ei asia näin ole (valitettavasti, sillä minulle se olisi tosi tärkeä).
Vielä semmoinen lisäys tohon äskeiseeni, että en mäkään nyt mikään maailman paras sängyssä ole enkä kamalan kokenut parisuhdeasioissa. Mutta jonkin verran kokemusta on ehtinyt karttua, joten en ihan uuno ja taitamaton ole, en sängyssä enkä sen ulkopuolella. Ja tiedän, että kukaan ei ole täydellinen eikä tarvitsekkaan olla, opettelua se tää elämä on monessakin suhteessa. Mutta pointtini on nimenomaan siinä, että jos molemmat on kokemattomia niin no problem, samoin jos molemmilla on jo elettyä elämää tältä alueelta takana, niin myöskin no problem (siis tän asian suhteen, ongelmiahan voi tulla monella muulla saralla). Mutta jos toinen aloittaa parisuhteessa tasolta 1 ja toinen vaikkapa tasolta 4, niin sanokaa mitä sanotte, mutta se ei voi olla näkymättä, valitettavasti. En sano, että eteneminen elämänmittaiseen rakkauteen olisi mahdotonta tältä pohjalta, mutta paljon paljon kärsivällisyyttä, ymmärrystä ja sitkeyttä se vaatii. Niin kuin kestävä rakkaussuhde tietysti ylipäätänsäkin.
Nyt en oikein ymmärrän.What`s the problem?Oletko ottanut sitä vähä kuin kunniatehtävä kouluttaa sitä?Kuka pakottaa sut olemaan sen kanssa? Ei näköjään ole olemassa sellaista vika mitä sun kaverillasi ei ole.Kun kerran on niin raskasta ja turhauduttava olla sen kannssa,mikset lopetat teidän suhteenne?
Nyt jo uneksit muista miehistä tämän lyhyen seurustelun jälkeen,voi olla että menet "lataamaan akkuja"jonkun toisen kaverin kannssa, kun kerran et jaksa olla kaverisi kannssa.Kuinka selität sille omalle kaverille jonka "koulutat"että oot ollut jonkun toisen kannssa,sanotko että se kuuluu koulutusohjelmaan?
Jos se nyt on niin saamaton ja tietämätön kun kirjoitat ehkä olisi parasta lopeta suhde ennen
kuin on kiintynyt sinuun liikaa.Ja jos se ehtii kiintyä sinuun liikaa silloin sen ajatus ja tunnemaailma on aivan mäsänä kun jätät sitä.Ja mitä sä sait aikaan?Tuhosit yhden hienon ihmisen ja sen arvomaailma.Että mene ja anna virran viedä,se olisi ehkä parasta teille molemmille.
saa lukea. Ei ihme, että ihmiset tappelevat ja eroavat, jos ongelmat ovat pieniä tai niitä ei ole ollenkaan niin hankitaan sellainen vaikka miehen kokemattomuudesta, huh huh ei voi kun nauraa.
Aika tyhmältä ongelmanne kuulostaa. Ilmeisesti persoonanne eivät sovi yhteen. Vaikuttaa siltä, että sinäkin tahdot olla "tossun alla". Nyt teitä on kaksi sellaista. Ei hyvä. Ymmärrän kyllä.......
jostain Cosmosta tai Reginasta et on taso 1 ja taso 4 ? Siis tässä tapauksessa syntyy ehkä kiusaus tollaseen BSään, mut jos ajatellaan et molemmilla on ollu vaikka n suhdetta toisella ne on ollu hienostopiireissä ja toisella linnakundien kaa niin näillä ihmisillähän on ihan eri taustat ja käyttäytyminen, mut ei voida sanoo et toinen on tasolla 1 ja toinen 4.
Ja en oo vielä löytäny mitään viitteitä että homma liittyisi kokemattomuuteen. Kuten joku jo sanoikin ja Led Zepakin taisi sanoa These things are clear to all from time to time. Samaten alku-ujoudenkaan kanssa tuolla ei ole tekemistä - alku meni jo ja siitä selvittiin. Kyllä homma viittaisi alempiin seksuaalisiin haluihin. Keskustele kaverin kanssa mitä se haluaa.
näe miesten kirjoituksia, joissa valitellaan naisen kokemattomuutta? Ilmeisesti miehen pitäisi aina olla dominoiva osapuoli, koska tämänkin aloittajan tekstistä kasvoi valtava ketju, jossa asiaa ihmetellään ja päivitellään. Sääälittävää, naiset.
No vaikka tasa-arvoa töissä halutaankin, niin kyllä parisuhteessa ja varsinkin sängyssä nainen kaipaa MIESTÄ eikä äitiään kaipaavaa poikaa. Perinteiset sukupuoliroolit ovat edelleen vallalla.
Itsellä hieman vastaavanlaisia kokemuksia. Kuten täällä yksi mies kirjoittelikin, niin kyllä se tilanne ajan kanssa korjaantuu.
Minä olen meistä myös se, joka on seurustellut viimeisen 10 vuoden aikana suurimman osan ajasta, miehellä taas ei ole takana oikeastaan yhtään vakavaa suhdetta. Hän on kertonut ottaneensa tavallisesti jalat alleen kun on vaadittu läheisyyttä. No ny ei ole lähtenyt minnekään, päin vastoin. Opetteluahan tuo suhteessa oleminen on ollut puolin ja toisin, mutta pikkuhiljaa alkaa helpottamaan. Onneksi mies ei ole ihan lapanen, vaikka ehkä hieman passiivinen (arka) sängyssä ja olen saanut opettaa mistä pidän. Vähitellen hän on kuitenkin rohkaistunut ja silloin kun on aikaa niin seksi on todella hyvää. Näistä hiomattomista kivistä tulee varmasti ihan loistavia miehiä, kunhan vaan hoksaavat ja haluavat oppia olemaan suhteessa. En yritä muokata miestä toiseksi ihmiseksi, mutta jotta suhde pysyy tasapainoisena niin seksin on oltava molempia osapuolia tyydyttävää. Minä mielelläni tyydytän mieheni, sillä saan suuren nautinnon siitä itsekin.
Tsemppiä!!
... tässä yksi. Nainen on passiivinen, kertoo olevansa seksuaalinen. Aloitteen tekeminen täysin kateissa, koskaan ei tiedä milloin on "mahis" (koska mahis voi olla milloin vain, mutta ei siltikään). Eli mitään viittausta päivän tapahtumien perusteella tai illalla lasten nukkumaan menon jälkeen ei ole, että voisi harrastaa tätä aikuisten leikittelyä. Ei osaa tai halua kertoa mistä pitää tai ohjata mistä voisi pitää. Pitää arvailla mitä pitää tehdä eikä minkäänlainen tapa tunnu vaikuttavan hyvältä.
Oli parisuhde sitten paremmalla tolalla tai ei. Mistä lie kyse... hallinnasta?
Kyseessä siis vahva nainen mielipiteiden, ajatusten ja tekojen puolelta (paitsi seksin).
Olen huomannut käyttäytyväni erilailla eri miesten kanssa, siis erilailla käyttäytyvien miesten kanssa. En tiedä johtuuko suhtautumisestani seksiin, seksuaalisuuteen yleensä, vai suhteestani omaan elämääni, itseeni. Jokatapauksessa "villimmän" miehen kanssa olen itsekkin enemmän mukana ja ehkä itsevarmempi, mutta rauhallisemman?? pojan kanssa olen aika passiivinen ja mua vituttaa, ja jossain vaiheessa en edes enää halua. Muuten elämässäni kyllä pidän tiukasti kiinni näkemyksistäni ja siitä mitä haluan.
Ongelma on ehkä se, etten osaa/kykene kertomaan mitä haluaisin. Jotenkin vaan toivoisin miehen tietävän mitä tekee, ja tahdon että mua viedään. Turhaudun kun se hiplaaminen ja kiehnaaminen jatkuu ikuisuuksiin. Mä haluun, että mut otetaan!
Enkä tiedä, osaanko puhua mistään muustakaan henkilökohtaisista asoista muille. Se vaan on niin hirmuisen vaikeaa. Ei aina kuitenkaan ole ollut niin.
Nykyinen poika on kysynyt, mitä haluan ja mikä tuntuu hyvältä, mutta en osaa kertoa. Tai ehkä vähän, mutta ei tunnu johtavan mihinkään. Puuttuukohan tästä se intohimo.... ??? Ei luulisin seksin olevan niin helvetin hankalaa. Ei ainakaan ennen ole ollut. Tai ehkä kun aikaa kuluu, haluan kertoa hänelle enemmän ja kaiken. Nyt vain tuntuu, ettei meillä ole yhteistä tietä sinne asti.
helmen. Vanhempana naisena neuvon, että kärsivällisyyttä.
Olisiko parempi määräilevä tyranni? Niitä on paljon.
Miksi haluat olla ope? Anna miehesi olla sellainen kuin on jo ole sinä laisesi. kuitenkin suhteessanne on plus-merkkisiä puolia enemmän kuin miinuksia.