minulla on aina ollut ongelmana etten osaa elää parisuhteessa. Tunnen itseni vangituksi tai olen muuten onneton.
Pisin suhde tähän mennessä on kestänyt 9kk. Nykyisessä suhteessa olen ollut nyt 8kk, mutta olemme huomanneet, ettemme enää puhu toisillemme kuin silloin alussa.
Tämä mies on minulle todella rakas ja tärkeä. Lisäksi hän on ensimmäinen, jonka kanssa en tunne itseäni vangituksi.
Näemme toisiamme suurinpiirtein jokapäivä, mutta vain makoilemme, nukumme tai teemme omia hommia (koulujuttuja yms.)
viimeyönkin vain valvoin ja itkin tilannettamme, toivoen ettei tämä suhde pääty tähän. Rakkautta meillä on, vaan ei mitään puhuttavaa.
Osaisiko joku auttaa meitä?
Olemmeko kyllästymässä toisiimme?
Miten voisin parantaa suhdettamme?
kiitokset kaikille..
Pisin suhde tähän mennessä on kestänyt 9kk. Nykyisessä suhteessa olen ollut nyt 8kk, mutta olemme huomanneet, ettemme enää puhu toisillemme kuin silloin alussa.
Tämä mies on minulle todella rakas ja tärkeä. Lisäksi hän on ensimmäinen, jonka kanssa en tunne itseäni vangituksi.
Näemme toisiamme suurinpiirtein jokapäivä, mutta vain makoilemme, nukumme tai teemme omia hommia (koulujuttuja yms.)
viimeyönkin vain valvoin ja itkin tilannettamme, toivoen ettei tämä suhde pääty tähän. Rakkautta meillä on, vaan ei mitään puhuttavaa.
Osaisiko joku auttaa meitä?
Olemmeko kyllästymässä toisiimme?
Miten voisin parantaa suhdettamme?
kiitokset kaikille..
Vastaukset 5
Vanhimmat
ettekä ehkä tiedä itssekään mitä haluatte...
Ihminen kehittyy koko ikänsä ja useampi alkaa vasta neljänkympin tienoilla tuntemaan itsensä.
Minulla on "toinen kierros" menossa ja vasta nyt tunnen sitä yhteenkuuluvuuden tunnetta mitä parisuhteessa pitäisi olla.
Teemme paljon asioita yhdessä mutta osaamme olla myös yksin ja meillä on myös omiakin harrastuksia.
Puhumista riittäisi vaikka kuinka pitkäksi aikaa, osaamme keskustella ja myös kuunnella toista...
on usein sama tunne suhteessa.
Ehdottaisin sitä että tapaisitte harvemmin, eikä kokoaikaa "makoilua yhdessä"..siinä ahdistuu helposti monikin. Antakaa toisillenne tilaa, muutoin suhde kuihtuu. Kun näkee harvemmin niin jaksaa jutella toiselle ihan erilailla ja on jotain kerrottavaakin kaikesta tapahtuneesta...
Olet itsenäinen ihminen ja pärjäät yksin, joten tapaa häntä esim. 2 krt viikossa...tehkää jotain mukavaa, vaikka elokuviin tai syömään tms.
että olet elänyt vain lyhyitä suhteita ja vain ensi huuman jonka jälkeen kyllästyt,etkä osaa jatkaa seuraavaan vaiheeseen.
Minulla on ollut kaksi avoiliittoa,toinen vieläkin ja muutama lyhyehkö suhde.
Alkuhuuman mentyä tulee pieni sopeutumis vaihe ja pari hakee hullun kokopäivä ihastuksen tilalle toiminta tapaa,sä olet varmaan lähtenyt aina tässä kohtaa.
Seuraava vaihe on kuitenkin syvempää kiintymystä,tapaa elää ja oppia arvostamaan sitä et suhde toimii vaikka ei kokoajan kyhnätä.
Uusiakin tunnelatauksia on tulossa kun vain jaksat ja uskallat odottaa,moni asia paranee suhteen vanhetessa.
En keksi mitään puhumista on aika pieni ongelma silloin kun arki alkaa antaa jutunjuurta ja tulee muutakin kuin me ja sohvalla makaaminen.
Kannattaisi kokeilla jotain yhteisiä harrastuksia, niin puhumista tulisi väkisinkin. Tehkää jotain josta molemmat pitävät. Harvemmin siinä sohvalla maatessa mitään välttämättä tuleekaan mieleen.
Etsi esim. täältä jotain kiinnostavia puheenaiheita.