terve mäkin päätin kertoa tällä palstalla oman tarinani ja se alkaa näin kattelin tuolla ammattikoulussa syksystä 2004 tuonne 2006 kevääseen yhtä tyttöö siis siihen asti kun se valmistui ja olin kyllä ihastunu siihen mutta en koskaan uskaltanu mennä juttelemaan sille ja en myöskään uskaltanu silloin alkaa sen kaa joten se jää harmittamaan jälkeenpäin syyskuun puolivälissä mulle tuli semmoinen into että ton tytön kaa mä haluaisin olla tiesin sen etu ja sukunimen jo ennestään joten hain hänen numeron numeropalvelusta no soitin sille jos ne kerrat lasketaan mihin se vastasi niin 3 kertaa ensimmäisellä kerralla ujostelin ja en uskaltanu sanoa oikeata nimeäni joten keksin toisen nimen
se kyseli että kuka mä oon missä koulussa oon millälinjalla oon ja missä asun vastasin näihin kolmeen viimeiseen kysymykseen rehellisesti no se puhelu olikin sen jälkeen melkein siinä toisella kerralla kun soitin niin se sano olevansa töissä ja sano että ei kerkiä paljon juttelee 3 kerralla siellä vastas joku poika aavistin jo pahinta mutta toivoin loppuun asti että se olisi ollut sen veli
no mä kysyin siltä että kukas sä oot niin se sano että no mä oon sen poikakaveri no sekin puhelu päättyi sitten heti siihen sen puhelun jälkeen hyvästelin sen tytön 2 tekstiviestillä ja kerroin yhdessä viestissä oikean nimeni ja sen että mun ois aiemmin pitäny älytä alkaa sun kanssa ja kerroin myös paljon muuta olin noin 2 viikkoa todella masentunu ja oon kyllä vieläkin mutta en oo enää niin pahasti masentunu mutta harmittaa kyllä vieläkin alku päivinä tuntui että millään ei oo enää mitään väliä ja olin muutenkin turhautunut jo tohon tietoon en esimerkiksi pystyny kunnolla lukemaan kirjoja ja lehtiä syöntikään ei oikein meinannu käydä koska hän pyöri koko ajan mielessäni kaverin luonakin tuli välillä yksinäinen olo koska mulla oli sitä niin kova ikävä olin ennen tuota järisyttävää tietoa niin onnessani siitä henkilöstä että suunnittelin omassa mielessäni jo hänen kanssaan yhteistä elämää ja meillä ois ehkä ollukkin semmoinen jos oisin ajoissa älynny alkaa sen kaa tässä jutussa on vielä toinenkin puoli se ja sen poikakaveri asuu mun koulun vastapäätä olevassa kerrostalossa ja mä joudun aina kulkemaan sen talon ohi kun meidän koulun oppilaat käy syömässä peruskoulunyläasteella ja se lisää entisestäänkin mun ikävää ja harmistusta se tyttö ei tunne minua ulkonäöltään mutta on nähny minua ehkä useastikkin tuolla ammattikoulussa mutta mä tiiän sen ulkonäöltään oottelin onko tästä nyt melkein 2 viikkoa takaperin sitä iltäpäivällä joskus kello 15:20 asti tuonne kello 16:00:eentoista sen kerrostalon viereisessä olevan kerrostalon pihassa oisin toivunu näkeväni sitä kun se tulee töistä ja oisin jutellu sen kaa vähän aikaa mutta eipä sitä silloin näkyny mitä ootte mieltä kannattaao mun yrittää mennä niitten väliin jos se tykkäiskin enemmän musta tekis kyllä kovasti mieli tavata se tyttö mutta pelkään sen poikakaveria että mitä se mahtaisi tehdä mulle jos se tietäs että me ollaan tapailtu antakaa hyviä neuvoja tarvitsen niitä että tiedän mitä mun kannattaisi tehdä.
se kyseli että kuka mä oon missä koulussa oon millälinjalla oon ja missä asun vastasin näihin kolmeen viimeiseen kysymykseen rehellisesti no se puhelu olikin sen jälkeen melkein siinä toisella kerralla kun soitin niin se sano olevansa töissä ja sano että ei kerkiä paljon juttelee 3 kerralla siellä vastas joku poika aavistin jo pahinta mutta toivoin loppuun asti että se olisi ollut sen veli
no mä kysyin siltä että kukas sä oot niin se sano että no mä oon sen poikakaveri no sekin puhelu päättyi sitten heti siihen sen puhelun jälkeen hyvästelin sen tytön 2 tekstiviestillä ja kerroin yhdessä viestissä oikean nimeni ja sen että mun ois aiemmin pitäny älytä alkaa sun kanssa ja kerroin myös paljon muuta olin noin 2 viikkoa todella masentunu ja oon kyllä vieläkin mutta en oo enää niin pahasti masentunu mutta harmittaa kyllä vieläkin alku päivinä tuntui että millään ei oo enää mitään väliä ja olin muutenkin turhautunut jo tohon tietoon en esimerkiksi pystyny kunnolla lukemaan kirjoja ja lehtiä syöntikään ei oikein meinannu käydä koska hän pyöri koko ajan mielessäni kaverin luonakin tuli välillä yksinäinen olo koska mulla oli sitä niin kova ikävä olin ennen tuota järisyttävää tietoa niin onnessani siitä henkilöstä että suunnittelin omassa mielessäni jo hänen kanssaan yhteistä elämää ja meillä ois ehkä ollukkin semmoinen jos oisin ajoissa älynny alkaa sen kaa tässä jutussa on vielä toinenkin puoli se ja sen poikakaveri asuu mun koulun vastapäätä olevassa kerrostalossa ja mä joudun aina kulkemaan sen talon ohi kun meidän koulun oppilaat käy syömässä peruskoulunyläasteella ja se lisää entisestäänkin mun ikävää ja harmistusta se tyttö ei tunne minua ulkonäöltään mutta on nähny minua ehkä useastikkin tuolla ammattikoulussa mutta mä tiiän sen ulkonäöltään oottelin onko tästä nyt melkein 2 viikkoa takaperin sitä iltäpäivällä joskus kello 15:20 asti tuonne kello 16:00:eentoista sen kerrostalon viereisessä olevan kerrostalon pihassa oisin toivunu näkeväni sitä kun se tulee töistä ja oisin jutellu sen kaa vähän aikaa mutta eipä sitä silloin näkyny mitä ootte mieltä kannattaao mun yrittää mennä niitten väliin jos se tykkäiskin enemmän musta tekis kyllä kovasti mieli tavata se tyttö mutta pelkään sen poikakaveria että mitä se mahtaisi tehdä mulle jos se tietäs että me ollaan tapailtu antakaa hyviä neuvoja tarvitsen niitä että tiedän mitä mun kannattaisi tehdä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
lukee koko tekstii, kun ei ollu pisteistä tai pilkuista tietookaan...
Kuvitteletko sä että se muija jättäis nykysen poikakaverinsa tollasen rumiluksen takia? Herätys äijä! Kyllä niitä löytyy ihan sinkku teinityttöjäkin joihin sä voit ihastua. Jos joku sua nyt huolii.
Voisko jättää vastaamatta, jos ei ole mitään älykästä sanottavaa.
Olet nuori vielä. Tuo tyttö voi olla se oikea sinulle tai sitten joku muu. Seuraa sydämesi ääntä ja kanna vastuu tunteistasi. Tytöt arvostaa rehellsyyttä, vaikka eivät sitä aina palkitsekaan. Joskus tunteittensa takia joutuu kärsimään. Sydänsuruihin auttaa aika.
Heidän väliinsä ei kannattaisi tunkeutua. Jos tyttö jättäisi poikaystävänsä sinun takiasi, niin yhtä helposti hän voisi jättää myöhemmin sinut taas jonkun toisen vuoksi. Tarkoitan, että tyttö ei silloin varmastikaan tunnistaisi, koska on oikeasti todella rakastunut ja saattaisi olla epävarma tulevaisuus teilläkin.
Jos taas tytöllä ja poikaystävällään on rakkautta välillään, niin siihen on turha edes yrittää väliin. Ennemmin voisit yrittää ajatella asiaa siltä kantilta, että tyttö, josta välität kovasti, on onnellinen poikaystävänsä kanssa ja mitä parempaa voisit toivoakaan, kuin että tyttö olisi elämässään onnellinen (vaikket sinä sitten hänen elämäänsä kuuluisikaan).
Parasta olisi mielestäni odottaa, odottaa ja odottaa. Tulevaisuudessa heillä saattaa välit rikkoutua ja silloin on sinun vuorosi selvittää tytön tunteet sinua kohtaan. Tai sitten odotellessasi tapaatkin jonkun toisen tytön, joka vie jalat altasi ja olet myytyä miestä :)
Toivotan sinulle onnellista elämää... Ja se on oikeasti hyvä, että asuvat niin lähellä kouluasi. Jos ette ikinä tapaisi, niin vaikea sitä olisi ikinä mitään suhdettakaan toivoa hänen kanssaan.
Ei kannata ruveta "vainoomaan" sitä eli odottelemaan oven ulkopuolella. Sä soitit sille jo ja se anto ymmärtää et seurustelee.
Et sä ihan oikeesti voi tehdä enää paljo mitään jos se ei tule yhtään itse vastaan. Tosi rohkeesti ja hyvin kyl tehty et otit yhteyttä! Sussa täytyy olla jotain ytyä.
Nyt voit sit vaan katsella sitä ja moikkailla. Meet jutteleen jos tulee sellanen otollinen tilanne. Ei kannata rakkauskirjettä kirjottaa, koska sit sitä saattaa helposti tehdä toisen ja kolmannen ja neljännen, siitä tulee pakkomielle oikeesti, jos on tosi syvästi ja epätoivosesti ihastunut. Koska tiedät jo et hän seurustelee ja ei o erityisemmän kiinnostunut tai ei ainakaan halua olla tällä hetkellä. Se vaan kannattaa kohdata totuus ja kärsiä sydänsurunsa. Et ole kuitenkaan niin epätoivoinen tapaus että sun tarvis "pakolla" saada hänet, vaikka ajatukset saattaisivatkin joskus sellaiselle linjalle mennä. Kaikki ajatukset menee aikanaan ohi. Usko mua.