Tuossa Klassinen musiikki -palstalla oli keskustelua harjoittelun määrästä. Ja kyllä instrumentalistit harjoittelevatkin. Laulajan vähiä harjoittelutunteja ei uskottu.
Miten täällä Kuoro & laulu -palstalla. Esittäkääpä nkemyksenne. Olen kirjannut Luciano Pavarotin ohjeista ylös, että 1,5 tuntia harjoittelua päivässä riittää ja 4 päivää viikossa.
"Voisiko Pavarotin äänelliset puutteet ja uran lyhyys johtua laiskasta harjoittelusta?"
Miten täällä Kuoro & laulu -palstalla. Esittäkääpä nkemyksenne. Olen kirjannut Luciano Pavarotin ohjeista ylös, että 1,5 tuntia harjoittelua päivässä riittää ja 4 päivää viikossa.
"Voisiko Pavarotin äänelliset puutteet ja uran lyhyys johtua laiskasta harjoittelusta?"
Vastaukset 18
Vanhimmat
Niin. Mikä on harjoittelua?
- täyteen ääneen laulamista
ja sen lisäksi:
- uuteen ohjelmistoon tutustumista joko levyä kuunnellen tai pianoa soittaen, kevyesti hyräillen
- työn alla olevien kappaleiden miettiminen päässä (fraseeraus, tulkinta)
- Esiintymisen "kuivaharjoittelua" eli läpikäymistä päässä
- erikielisten tekstien kääntäminen sekä puhuminen
- tekstien ulkoaopetteleminen
Täyteen ääneen laulamista näin puoliammattilaistasolla tulee tehtyä vaihtelevasti, ääni ei kestä kuitenkaan loputtomiin. Pari tuntia päivässä on hyvä keskitie, mutta joskus joutuu venymään huomattavasti pidempiin harjoitussessioihin. Siihen päälle tulevat nuo kaikki yllä mainitsemani asiat. Kyllä niitä tunteja kerääntyy.
Niin, ne Pavarotin teesit...
1. Päivittäin korkeintaan 1,5 tuntia. Ja taukoja.
2. Ja vain 4 päivää viikossa.
3. Ylärekisterissä ei kauaa
4. Koskaan ei väkisin
5. Ei sairaana
Kysessä oli siis lauluharjoitukset, mutta en tiedä paljonko tuosta on markkeeraten. Kuitenkin mainitsemasi pari tuntia täyteen ääneen päivässä ei em. perusteella ole keskitie vaan liikaa. Levyjen kuuntelu tai pianon pimpputtelu ei ääntä rasita.
Hmm. Mietin vain sitä, miksi tuo Pavarottin ajatus sitten olisi ehdottoman oikea? Jokaisella on kuitenkin oma keho ja oma ääni, joten eikö olisi mahdollista, että toiset voivat laulaa enemmän ja toiset vähemmän? En kyllä ymmärrä miten voi laulaa ammatikseen, jos vain 1,5 tuntia laulaa päivässä. Tai ainakin ammattiopiskelu on aika mahdotonta, vielä tuo neljän päivän rajoituskin tuossa. Sitten pitää hankkia jotain muita töitä opintojen oheen jos meinaa noin vähällä pärjätä, pakko se leipä on jostain tienata. Erilaiset proggikset ja keikat saisi jättää heti jos ei voisi tuon enempää päivittäin laulaa.
Miksi ei voi laulaa ammatikseen jos tyytyy 1,5 tuntiin. Täysimittaisessa oopperassa yksi solisti on äänessä korkeintaan tunnin, eikä niitä näytöksiä päivässä ole useampaa kuin yksi.
Mitä taas ammattiopiskeluun tulee, niin luuletko että laulajan ammattiin opiskelevat pelkästään laulavat kaikenpäivää?
Suomalainen oopperasolisti joutuu/saa laulaa 10 - 20 iltaa vuodessa. Muualla maailmalla solisteilla maksimi on jossakin 50 - iltaa vuodessa. Siis esiintyä, harjoitukset on erikseen.
Pistin esimerkiksi Pavarotin, kun kaikki sen tuntevat. Olen vuosien varrella kerännyt ja muistiin kirjannut ohjeita myös Kim Borgilta, Placido Domingolta, Jose Carrerakselta, Alfredo Krausilta, Jaime Aragallilta ja Esko Jurvelinilta.
hyvä käsitys siitä, mitä ammattiopiskelijat tekevät. Totuus on, että heillä saattaa olla esim. laulutunti, koulun oopperaproggiksen harjoitukset sekä keikka samana päivänä. Näin ei tietenkään joka päivä, mutta usein kuitenkin. Ja kun harjoitellakin pitäisi. Totta on, että näytöksissä ja konserteissa yksi solisti ei ole kovin kauaa äänessä, mutta tämä koskee siis vain näytöksiä. Opiskelijalla saattaa kyllä päivittäin olla paljonkin sellaisia tunteja, jotka ovat pelkkää laulamista. Ihmettelen vain, oletko kenties testannut noita Pavarottin teesejä vai miksi päättelet niiden olevan niin loistavia? Totta kai äänelle tekee hyvää, että sen välillä antaa levätä, mutta uskallan edelleen suuresti epäillä tuota 1,5 tunnin rajaa ja erityisesti neljän päivän rajaa... Myönnän kuitenkin, että esim. Wagnerin musa ja Schubertin liedit rasittavat ääntä varmasti aika eri tavoin. Huippuvaikeaa aariaa ei taatusti kovin montaa kertaa päivän aikana kannata vetää. Et kuitenkaan kirjoituksessasi rajannut laulumusiikin eri tyylejä mitenkään, joten oletan, että sisällytät kaiken musiikin tuohon puolentoista tunnin rajaan.
Mukavaa, että keskustelua syntyy. Luen mieluummin muiden kuin omia kirjoituksia. Tietysti olisi vielä mukavampaa jos kertoisitte omista harjoitusmääristänne, omista käsityksistänne ja perusteluista. Ettei jäisi kommentointi vain "enpä usko" tasolle.
Tuo Pavarotin 4 päivää viikossa tuntuu minustakin omituiselle. 1,5 tuntia päivässä kuitenkin kohtuulliselle. Itse laulan 6 - 7 päivänä viikossa, mutta joinakin päivinä annos on vain 20 - 30 minuttia.
Pavarotin teesejä en ole sen kummemmin testannut. Mutta käsittääkseni hän puhui omasta kokemuksesta. Ja kyseisessä tapauksessahan tulokset ainakin ovat "ihan hyvät". Pelkkä äänenkäyttö ei kenenkään ääntä pitäisi pilata. Joutuvathan opettajatkin olemaan äänessä monta tuntia päivässä.
Tenoripiireissä on sellainenkin uskomus, että ihmisellä on vain tietty määrä korkeita ääniä. Kun ne on käytetty loppuun niin niitä ei enää ole. Placido Domingo, joka sen haastattelussaan kertoi, ei kuitenkaan itse tunnustanut uskovansa siihen. Päinvastoin, hän kertoi harjoittelevansa aarioitansa puoli sävelaskelta korkeammalta kuin se sitten pitää esittää.
Niin, jotenkin tuntuu, että laulumaailmassa tenorit ovat aina vähän oma lajinsa. Tämä ei ollut tarkoitettu mitenkään sarkastisesti, niin vain tuntuu olevan. Syy, miksi en voi omia harjoittelumääriäni kertoa on se, että en ole laulaja. Liikun kuitenkin tiiviisti laulajapiireissä ja olen laulumaailman kanssa tekemisissä, sen takia olen uskaltanut asiaa kommentoida. Sitä paitsi onhan se tosiaan tylsää kun kukaan ei uskalla/viitsi kommentoida sinänsä mielenkiintoista juttua. Vaikea tätä mielipidettä on sen kummemmin perustella kuin siten, että tunnen monia ammattilaulajia ja opiskelijoita, jotka laulavat noin pari tuntia päivässä (ehkä yksi lepopäivä viikossa) eivätkä koe siinä mitään ongelmaa äänellisesti tai muutenkaan. Siltä pohjalta oletan, että moni pystyy laulamaan enemmän kuin puolitoista tuntia päivässä äänen sen kummemmin siitä kärsimättä. Olisi tosiaan kiva, jos joku laulaja tähän kommentoisi ja kertoisi omista harjoittelumääristään!
Niin, tenorit ovat oma lajinsa. Tenori pätee kiekumalla, basso örisemällä mutta baritoni-poloisen pitää osata laulaa. Sarkasmia arvostan, yleensä se osoittaa älyllistä toimintaa, - vaikka se kohdistuisi meihin tenoreihin.
Ei tarvitse olla laulaja jotta voisi kommentoida laulamista. Itse olen saanut hyviä ja varteenotettavia kommentteja korrepetiittorilta tai harjoitussäestäjältä. Eikä kyse ole vain ilmaisusta vaan myös ihan laulutekniikasta jne.
Kuinka lähellä laulumaailmaa liikutkaan, ja kuinka monen kanssa keskustelen? Itse olen käyttänyt spinto-nimimierkkiä. Tosin, kun en ole sitä rekisteröinyt, niin joku apina voi sitä käyttää joskus puolestani...
itse olen dramaattinen tenori ja ääni on kestänyt jopa 4 h pelkkää korkeaa ceetä, kuuntelen omaa kehoani milloin voi lopettaa, joskus ei malta silloinkaan ja sen huomaa äänessä seuraavana päivänä.
4 tuntia pelkkää korkeaa c:tä? Edellisen viestin on varmaan kirjoittanut Jyrki Anttila tai sitten maailmasta löytyy toinenkin suomeksi kirjoittava "peltikurkku".
"baitövei", mihin dramaattinen tenori oikeastaan tarvitsee korkeaa c:tä?
Tietenkään ei tarvitse olla laulaja voidakseen kommentoida laulamista. Harjoitusmääriäni en vain voi kertoa, koska en ole laulaja. Sen takia toivoinkin, että joku muukin kommentoisi, niin kuin joku näyttää jo tehneenkin. Usein korrepetiittorit osaavat neuvoa laulajia ihan tekniikassakin, koska heillä on usein todella hyvin kehittynyt taju siitä, miltä hyvä laulu kuulostaa ja mikä on vialla jos laulu kuulostaa kireältä yms.
mutta raskaisiin kapplaeisiin dramatiikalla ja kevyempiin kevyemmin, olen tuiki tuntematon ;)
Laulamisen iloa kaikille!! nautitaan elämästä vielä kun keretään!
No minäpä kerron, vaikka harjoittelumäärääni on vaikea eritellä, koska päiväni ovat vaihtelevia. Olen amk:ssa, opiskelen laulupedagogiksi. C-kurssi on tehty.
- pyrin laulamaan n. 1,5 - 2 h päivässä, en kuitenkaan putkeen vaan parissa osassa.
- jos olen äärimmäisen väsynyt, eikä ole pakko laulaa, en laula. Tällaisia päiviä voi kuitenkin olla vain kerran viikossa. Muulloin toimitaan sitten sillä äänellä, mitä on sillä hetkellä käytössä.
- Jos opiskelun tiimoilta on paljon lauluvelvoitteita, kuten oopperaproggiksia, ensembleä, liediä tms., en välttämättä rääkkää itseäni äärimmilleen omassa harjoituksessani, vaan otan huomioon sen, että minun täytyy jaksaa laulaa pitkin päivää.
- Juuri yllämainitusta syystä teen paljon työtä kuuntelemalla äänitteitä, lukemalla tekstiä, laulamalla "päässäni", miettimällä tulkintaa. Monet lauluteknisistä asioista on opittavissa pelkästään ajattelemalla ja mielikuvaharjoittelulla.
- Olen mukana Savonlinnan oopperajuhlakuorossa, ja tämän tiimoilta kerran kuussa on viikonloppuleiri, joissa lauletaan lauantaina klo 9-19 ja sunnuntaina klo 9-16. Ruokis on välissä sekä kahvipaussi. Taukoja pidetään säännöllisesti. Koko ajan ei tarvitse laulaa täysillä, voi laulaa oktaavia alempaa. Näiden viikonloppusessioiden jälkeen on pidettävä 1-2 laulutonta päivää, muuten väsymys kostautuu moninkertaisena seuraavalla viikolla. Kesäisin Savonlinnassa sitten lauletaan aamuharjoituksissa n. 3,5 tuntia ja illalla harjoituksessa/esityksessä toinen samanlainen sessio. Riippuu tietenkin siitä, minkälaisia oopperoita tehdään, onko niissä paljon kuoro-osuuksia. Eikä näyttämöharjoituksissa välttämättä tarvitse laulaa koko ajan. Jos on 4 oopperassa mukana, viikossa voi pitää yhden lauluttoman päivän ja se on silloin sunnuntai.
Yllämainitut asiat vaikuttavat siihen, että oma päivä täytyy suunnitella huolellisesti, että ehtii tekemään sen, mitä pitääkin. Toisaalta pitäisi harjoitella omaa uutta ohjelmistoa ja tekniikkaa sekä keikkaohjelmistoa, ja toisaalta pitää vielä jaksaa laulaa yhteisharjoituksissa.
Välillä menee överiksi, ja sen sitten kuulee äänessä.
Siinäpä sitä tuli faktaa. Saisiko vielä lisää?
Jos Savonlinnan kuoron harjoitus kestää 3,5 tuntia, niin kauanko siinä yksi kuorolainen joutuu olemaan äänessä. Onko suhde sama kuin solistilla oopperaesityksessä, yli 3 tunnin oopperassa laulua alle 1 tunti.
Sitten tuo, että ei tarvitse laulaa täysillä ja osa oktaavia alempaa. Kim Borg omissa ohjeissaan tähdensi juuri markkeeraamisen taitoa. - Mutta, tarkistin juuri tänään muistiinpanoistani Alfredo Krausin ohjeet. Hän ei koskaan markkeeraa, sillä tavalla kuulemma menettää äänen sijoituksen. Onko kysymys taas tenoreiden kummallisuudesta? Vai onko se vaaraksi muillekin?
Kraus esiintyi aika säästeliäästi koska hänen mielestään laulajan piti olla levännyt. Hän jaksoikin esiintyä vielä yli 70-vuotiaana.
Fransico Araizaa pidetään tyypillisenä Mozarttenorina. Mozart ei kirjoittanut tenorille a-säveltä korkeampaa (yhtä roolia lukuunottamatta). Araiza itse on sitä mieltä, että laulamalla pelkkää Mozartia menettää ylä-äänensä, pitää harjoitella muutakin.
Jos on kyseessä harjoitus, siinä tulee laulettua enemmän, koska silloin viilataan nimenomaan niitä kuorokohtia. Mutta esityksessä varsinaisen kuoron osuus saattaa olla jopa vain 15-20 minuuttia teoksesta riippuen - loppuaika on odottelua. Useimmissa teoksissa kuoro on kuitenkin ehkä n. 45 minuuttia äänessä (tämä on nyt vain raaka arvio). Rankin osuus on ehdottomasti siis harjoitukset.
Mielestäni Savonlinnan kuoron hyvä puoli onkin se, että oppii käyttämään ääntänsä säästeliäästi ja tunnistamaan väsymyksen merkit ajoissa. Oma opettajani, joka tekee uraa kansallisoopperassa, painottaa sitä, että siihen tähdätään, että pystyy laulamaan 8 tuntia päivässä (tavalla tai toisella). Kestävyyttä pitää siis harjoitella.
Maailman huipputähdet voivat toki sitten valita, tulevatko he paikalle suihkukoneellaan pari päivää ennen esitystä, markkeeraavat harjoitukset, ja laulavat esitykset täyteen ääneen. Uskoisin, että Pavarotti on juuri tässä asemassa. Yhä enemmän kuitenkin myös huipputähdet haluavat olla mahdollisimman monissa harjoituksissa mukana, koska suoraan lavalle tuleminen muutaman harjoituksen pohjalta ei tuota yhtä hyvää lopputulosta kuin vähän pidempään proggiksessa oleminen. Mm. Karita Mattila on jossakin haastattelussaan sanonut, että hän ei missään nimessä halua tulla suoraan lavalle. Mutta meidän tavallisten laulajien täytyy sopeutua siihen, että harjoituksissa on oltava ja niissä täytyy jaksaa laulaa.
Laulamisessahan on kyse fysiikasta, ja jos seuraamme urheilijoita ja heidän harjoittelu metodeitaan, niin kysymys on harjoituksen ja levon määrästä, ja näiden suhteesta.
Paras urheilija ei synny älyytömällä rääkillä vaan keskittyneellä harjoittelulla ja psyykettä hyväksi käyttäen. Pavarotti voi olla tällä harjoittelu määrällä, hyvä esimerkki "ajattelevasta" harjoittelijasta. Tässä pätee hyvin sanonta: hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.
Pavarottilla on kuulepas poikkeuksellisen pitka ura laulajana! Han on syntynyt vuonna 1935 eli on talla hetkella 69-vuotias. Kansallisoopperan elakeika on miehilla n. 54-vuotta. Harva laulaja ja etenkin tenori pystyy laulamaan huipulla noin pitkaan kuin Pavarotti! Ainoastaan ehka Alfrero Kraus pystyi. On toki totta, etta parhaimmillaan Pavarotti oli 70-80-luvulla.
Anteeksi, Pavarottihan on nyt jo 71-vuotias.