Minä erosin pitkästä avioliitosta jokin aika sitten.Asiat lutviutuivat hirmusen hyvin onneksi(olen huomannut ettei aina niin ole).Tulin petetyksi...se vanha tarina...Nyt olen jonkin aikaa seurustellut vapaana vapaan miehen kanssa,mutta hän mielestäni salailee asioita...Hänelläkin on historiansa kuten kaikilla meistä.Tämä "historia" yllättäen otti yhteyttä ja he vasta nyt saivat perkattua hynttyynsä erilleen.No mikä täs mul mättää on se että kun tämä historia soitti,tää mun avokki valehteli ja vähätteli tätä meidän nykyistä suhdetta.Puhelun loputtua,en ollut yhtään tyytyväinen vaan kysyin miksi näin...no miehen välttelevä vastas että koetti säästää exää,niin mistä !!?? Olihan exälläki jo ollut jonkin aikaa uusi suhde,joka kävi siinä silmäin alla ilmi.Mun luona asustelee ja silleen.Hitsi miul on kaikki äly hyvin mut jotenki tuntuu että mä hyysään täs jotain miespuolista kiertopalkintoo...On tää ihana ja kauheesti tykkää sanojensa mukaan minusta...muka naimisiinki joskus.En ihan kaikkee jaksa selittää...onko mulle tullu joku trauma tästä avioerosta,enkö pysty luottamaan miehiin vai onko mulla käsissä taas joku v...tun paskakasa.On ne murheet mullaki..miehet hei kun te rupeette kamalasti salaileen menneisyyttänne,voi se ollakkin hyvä ettei uusien tartte tietää,tieto lisää tuskaa,mut jos kaikki avautuu pikku hiljaa alkkaa se huimaamaa ja epäilyttämään ja kertoo jonklinlaisesta tavasta miehellä jättää kertomatta olennaisia asioita.Jotkut miehe haluu edetä niin äärimmäisen varovaisesti että sekin jo herättää epäilyksiä.voi mua parkaa...en tiedä mihin luotan,mut itteeni kyllä!! :)Kertokaa te miehet,erilaisia kun keskenäänki olette,että miksi toimitte siten ja miten ja pelimiehiäkö kaikki tyynni.. :))
miten pitäisi selvittää
kiikunkaakunki
132628
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
... lienet aika uusi "sinkku-deitti-parisuhde"-markkinoilla, jos olet vasta hiljattain eronnut ja koko ikäsi avioliitossa sitä ennen elänyt?!
Kuule kyllä pelin henki sulle aikanaan selviää: näitä kiertopalkinto miehiä on liikkeellä - ja paljon. Toivottavasti vaan ei sun tartte kovin montaa läpikäydä ennen kuin se "uus-oikea" löytyy. Itse kävin kymmenessä vuodessa läpi 4 kunnolliseen parisuhteeseen kelpaamatonta miestä ja suhdetta. Tämä viides on toista maata :-)
Itse olen jokseenkin samassa tilanteessa. Eronnut puoli vuotta sitten kuuden vuoden suhteesta.
Tällä hetkellä olen suhteessa uuden kanssa, mutta enpä nyt sanoisi että kovinkaan vakasti siinä mielessä että uskaltaisin ajatella kovinkaan paljoa yhteistä tulevaisuutta tai jnt. Päivä kerrallaan.
Olen väleissä exäni kanssa, mutta kyllä minä vähättelen uutta suhdettani hänelle. Ihan yksinkertaisesti siitä syystä, että en halua hänen tulevan surulliseksi, tuntevan oloaan huonoksi tai muuta sellaista. Ja sama toimii ihan toiste päin. Tiedän, että hän seurustelee mutta sen tarkempaa en halua tietää.
Sillä vaikka olemme eronneet, eikä kumpikaan halua enää seurustella toisen kanssa, kyllä entisen näkeminen uuden kanssa saa aina olon jokseenkin haikeaksi ja sitä on hitusen mustasukkainen.
Nykyiseni on harmissaan, hän haluaisi että toitottaisin ja hehkuttaisin eksälleni olevani nyt hänen kanssaan. Mielestäni kyseessä on kuitenkin jonkinlainen kukkotappelu, nykyiseni haluaisi osoittaa eksälleni, että hahaa, minäpä voitin ja tuo akka on nyt minun.
Mun mielestä nykyiselleni pitäisi riittää se mitä meidän kahdenkeskisessä kanssakäymisessä käy ilmi, se että tykkään hänestä ja haluan olla hänen kanssaan.
Seurustelu eron jälkeen on aina vaikea oli kyseessä mies tai nainen(itse olen mies). Itse käyn juuri läpi tuskallista eroa ja ex on ehtinyt jo aloittaa uuden suhteen. Minulle suhteestaan hän on puhunut äärettömän vähän ja uudelle miehelleen minusta tuskin mitään.
On olemassa, minun mielestäni, joko laastarisuhteita tai aitoon rakkauteen perustuvia suhteita. Jos todella rakastaa ja haluaa jakaa elämänsä jonkun toisen kanssa, on ikävistäkin asioista voitava puhua ääneen. Laastarisuhteessa ei juuri puhuta entisistä suhteista eikä niiden tuomista tunteista. Laastarisuhteella koitetaan paikata aukkoa joka jäi elämään eron jälkeen. Laastarina oloa ei tarvitse sietää ja sitä ei tarvitse toisille tehdä, tosin ihmisiä kun olemme toimimme aina kovin itsekkäästi ja selitämme itsellemme mitä ihmeellisimmillä keinoilla että homma toimii.
Itse ehdin olla eromme jälkeen laastarisuhteessa 4 viikkoa, mutta tajusin lopettaa homman.
Minulle toimiva tapa oli käydä koko entinen suhde läpi psykologin kanssa. Miten aloitimme surustelun ja miksi? Mitä matkan varrella tapahtui, niin hyvinä kuin huonoina päivinä? Miksi päädyttin eroon ja mitä tunteita kaikki se herättää? Oliko ero välttämätön?
Lisäksi olen yrittänyt käydä tätä keskustelua exäni kanssa, joskin huonolla menestyksellä. Olen yrittänyt puhua exääni ympäri että hänkin kävisi puhumassa jollekin ammatti-ihmiselle ja siten saisi myös selkeyttä omaan ajatusmaailmaansa, mutta saas kattoo. Mielestäni on hölmöä koittaa kestää kaikkea jos apuakin on tarjolla.
Itse haluaisin tulevaisuudessa edetä rehellisesti enkä ajatella onko se varovaista tai liian nopeaa.
Toivon että kaiken tämän jälkeen uudessa suhteessa, jonka toivon vielä löytäväni, minun ei pidä peitellä menneisyyttäni ja voin kertoa siitä ilman katkeruutta.Toki pitää kunnioitta toista ja ottaa huomioo myös se mahdollisuus ettei toinen halua kuulla aikaisemmista suhteista.
Meitä on moneen junaan ja toki pelimiehiä riittää, mutta myös meitä ei niin pelimiehiä.
Kenen juttusille olet hakeutunut ongelmiesi kanssa? Itselläni olisi kovasti tarvetta kuulla ammattilaisen neuvoja mikä elämässäni on vialla kun suhde vaimon kanssa tahtoo takkuilla ja tämä taas vaikuttaa kaikkeen muuhun jokapäiväiseen elämään. Mahtaako perheneuvolasta saada apua?
Päällisin puolin elämämme on kunnossa; on talo, auto,kiltit lapset. Olemme olleet yhdessä 16 vuotta ja minua on aina hiukan häirinnyt vaimon menneisyys ja se ettei hän kovin avoimesti kerro edellisistä suhteistaan. Toisaalta vaimo ei koskaan ole ollut millään tapaa kiinnostunut minun menneisyydestäni, mutta olen ajatellut ettei häntä vain kiinnosta.
Aika ajoin viittaukseni vaimon aikaisempiin miesystäviin aiheuttaa erimielisyyttä ja hän vain kiukuttelee ja sanoo minun elävän mennisyydessä ja kehottaa minua elämään nykyhetkessä.
Mitähän pitäis tehdä? Ei tämä nyt vielä mikään akuutti eronaihe taida olla, helpottaisi vain kummasti jos saisi jakaa tunteensa.
Terveyskeskusessa sain liian terveen paperit saadaksen apua julkisella sektorilla ja niin jouduin hakeutumaan yksityiselle psykiatrille. Perheneuvolasta saattaa saada apuan, mutta en osaa sanoa varmaksi. Seurakunnillakin on tarjota joitain palveluita, ja käsittääkseni ne ovat ihan laadukkaita.
Minä en pysty sanomaan mikä on kenellekin oikea ratkaisu, mutta minulle homma on toiminut. Olen päässyt käsiksi sellaisiin asioihin jotka luulin jo unohtaneeni ja käsitelleeni moneen kertaan. Jos ihmisellä jää asioita kesken ja niitä ei ole saanut purkaa, ne nousevat joskus pintaan. Silloin asiat saattavat olla niin vaikeita käsitellä, että luulee tulevansa oikeasti hulluksi. Nyt minun on ihan hyvä olla, mutta vinkkinä voin kertoa, että asia yli kymmmenen vuoden takaa nousi psykologilla käynnin aikana suurimmaksi ongelmakseni ja minä luulin että ongelmani on nykyisyys.
Ei muuta kun jutulle jos siltä tuntuu, ei se satu eikä lopulta ole nöyryyttävää, niin kuin voisi luulla.
Haluaisin kans olla rehellinen ja avoin kaikista asioista menneisyydessäni.
Olinkin suhteessa todella ihanan naisen kanssa noin puolivuotta mutta hän ei ollut avoin ja minä olin. Saattaa olla että se on yksi syy ettei hän enää halua olla mun kans, mä haluaisin.
Hyvät rakkaat kanssa ihmiset, puhukaa toisillenne. Usein se auttaa, ei kyllä aina.
Ei se välttämättä pelimies ole. Saattoi tosiaan oikeasti säästää exää ja samalla sinuakin. Toisen näkeminen uudessa kauhean onnellisessa suhteessa voi hyvinkin nostaa exässä katkeruuden ja pimeän puolen esiin, minkä tämä uusi miehesi tavalla tai toisella siinä tilanteessa tajusi, jos vähän empatiataitoja on.
Ei silti tyylikästä sinun kuulleen vähätellä. Pelimies olisi klaarannut tällaisen tilanteen jo rutiinilla.
Siis juuri kaikkea muuta kuin pelimies. Ei pelimies vähättele suhdettaan uuden kuullen. Tai sitten on vasta aloitteleva pelimies.. Niitäkin löytyy jotka yrittävät miellyttää kaikkia yhtä aikaa. Eikä se ikinä onnistu.
Älä vielä lannistu. Tuleva näyttää miten yhteyse exään jatkuu. Jos empaattisuuttaan vähätteli suhdettanne niin hän on empaattinen myös sinulle eli jos huomaa että pahoitat mielesi siitä että hän pitää yhteyttä exäänsä niin varmasti pyrkii sitä ainakin vähentämään. Ellei pidä enää yhteyttä exään niin turhaan sitten sitä enää huolehdit. Ja tavaroiden jakaminen on aina hyvin vaikea paikka, etenkin jos sitä on siirretty niin pitkälle että molemmilla on jo uudet suhteet.
Mutta jos vaikuttaa ettei yhteys exään ala hiipua niin sitten voisit ottaa asian puheeksi ja kertoa hänelle vaihtoehdot tyyliin sinä tai ex. Ei kaikkea tarvi ottaa vastaan. Ja jos hänen on vaikea kieltäytyä exän yhteydenotoista niin voit vaikka sanoa että sinua voi käyttää syntipukkina että muuten mutta tyttöystäväni ei, ymmärrettävistä syistä, pidä siitä että pidämme yhteyttä näin tiiviisti. Lähtökohtaisesti se ex ei ikinä sinusta tule pitämään kuitenkaan joten sitä ei tarvi miettiä että mitä hän sinusta ajattelee. Fiksu sitä paitsi tajuaa muutenkin. Muttei exät aina ole fiksuja..
12 vuotta.Ero tuli,koska hän halusi..oli jo toinen suhdekin hänellä valmiina.Miulle jäi lapset,useampikin.
Ero otti koville,oli työ/opiskelu..lapset,koiriakin..asiat oli hoidettava,vaikka ois tehnyt mieli vain itkeä ja käpertyä itseensä.Nyt tuosta ajasta on lähemmäs 3-vuotta.Ex on mennyt tuon naisensa kanssa liittoon ja heillä jo jälkikasvuakin.Miettinyt oon kuinka hän onnistui niin helposti "eroamaan"meistä?Miten kaikki
oli niin helppoa hänelle?Itse olen vasta nyt tuon tapahtuneen yli päässyt.Enää en tunne haikeutta entiseen elämään,en edes vihaa exää!
Itse tapasin uuden miesystävän 4kk.tta sitten,ja
tunnen että vasta nyt oli oikea aika tälle suhteelle.Mennyt on taakse jätetty,ja olen valmis uuteen alkuun.
Meillä suhteessa tärkeintä on rehellisyys,puhutaan kaikki asiat,ne vaikeatkin...niin,ettei toiselle jää mitään epäselväksi.
Muistan kuinka eron aikaan juttelin useammankin,saman tilanteen läpi käyneelle..eräskin totesi että hän on ollut nyt suhteessa liki 7 vuotta,ja yhä joka päivä hän kysyy mieheltään "onhan meillä kaikki varmasti hyvin?".Jokainen ero jättää jäljet,siksi se seuraava suhde on entistäkin tarkemman syynin alla.Ei ole niin helppo luottaa...
Aika parantaa kuitenkin paljon!
tähän, että yli 40v:n kokemuksella tiedän, että markkinat on täynnä miehiä, jotka juuri eronneet. Sellaisia poloisia ne ovat. Ihmisriekaleita. Hirmu hinku niillä on heti uuteen suhteeseen. Yksin eivät kestä hetkeäkään. Aina ne jostain jonkun Elli-epätoivon löytävät, joka jaksaa aikansa hyssätä ja hoitaa. Sitten ne naiset ihmettelevät miksi aina mulle käy näin. Niin käy kaikille, jotka typeryyksissään ottaa nurkkiinsa jonkun ressukan, juuri eronneen, jolla koko sisäinen maailma aivan sekaisin ja selvittämättä.
minä aion ainaki surra suruni kaikessa rauhassa menee siinä vuosi tai mitä vaan! nyt otin kyl itseäni niskasta kiinni(vaik 2viikkoa erosta)ja kävin synttäreiden kunniaksi pe baarissa vetää päätä täyteen,että sais ees nukutuksi ja naisia oli pilvin pimein,mutta KUKAAN ei näyttäny kauniilta eikä kiinnostavalta!(eikä varmaa näytä pitkään aikaan)ja kuten sanoit riekaleita ollaan,mut tää riekale ei kyllä käy kenenkään rasitteeksi enneku on jaloillaan ja sydän kasattu! annetaan kuitenkin Ellien hoidella ketkä sitä tarvitsee..
Mun exä on just sellainen tapaus. Kun eropäätös oli tehty, niin sillä oli jo parin päivän päästä uus nainen. Baarista ilmeisesti bongas. Nyt se viettää sen tykönä aikaa jne. Kuitenkin kirjotti mulle viestissä, että mä vaan kirjottelin sille viestejä kun vielä yhdessä asuttiin, kun olisin varmaan muuten tullu hulluks eron takia. Niinpä, ja nyt se raukkaparka nainen on ihastunu mun exään ja luulee että siitä tulee joku suurikin rakkaustarina. Vaikka oikeasti on tekemisissä keskenkasvuisen pikkupojan kanssa, joka ei todellakaan ole vielä selvinny erosta. Onpahan exällä ainakin hetken aikaa taas taloudenhoitaja, ettei tartte itse vaivautua minkän asian suhteen.
meitä on moneen junaan mutta jää meitä asemallekin. avioero on aina pieni kuolema joku ottaa sen kepeesti toinen taas rankemmin.tässä tapauksessa oletan että tällä kaverilla on tunteita vielä edellisen kanssa.puhukaa asiasta vakavasti koska muutoin kumpikin haaskaa aikaa.hyväsuhde perustuu luottamukseen ja kipeistäkin asioista pitää pystyä puhumaan. itse 16v aviossa ja vaimoni mulle paraskaveri. voimia sinulle selvitä asia niin et kiusaa itseäsi