Narsisti ja psykopaatti
Narsistilla ja psykopaatilla on eroa. Vaikka molemmissa luonnehäiriöillä on samankaltaisia piirteitä (itserakkaus, egoismi, pakonomainen tarve tulla ihailluksi, kyvyttömyys nähdä itsessään huonoja puolia jne), niillä on yksi tärkeä ero:Narsistilla on tunteet.Psykopaatti on täysin TUNNEKYLMÄ OLENTO, ja hän on kyvytön minkäänlaiseen empatiaan. Riippuen ihmisestä, narsistilla yleensä on normaali tunne-elämä ja hän kykenee empatiaan ja asettamaan itsensä toisen asemaan. Siinä on vain se ongelma, että narsisti usein kuvittelee muut samanlaisiksi kuin itsensä.
Narsistin tunne-elämä on teinitytön tasolla, mutta psykopaatilla se on jäänyt uhmaikäisen tasolle.Narsisti kykenee palautteeseen, jos hän saa osakseen ihailua, imartelua ja tunnustusta: silloin hän pystyy arvostamaan myös toisia ja kykenee rakastamaan ja kykenee empatiaan.
Psykopaatti sensijaan käyttää toisia ihmisiä häikäilemättä hyväkseen - hänelle toiset ihmiset ovat vain pelinappuloita ihmissuhdeshakissa.
Narsistia voi sietää ja hänen kanssaan tulla toimeen, jos häntä osaa käsitellä (antaa hänen tuntea olla ihailtu, kunnioitettu jne) ja osaa
puhua hänet ympäri. Häntä on kohdeltava kuten kissaa: kissaa ei voi komentaa, mutta kissa on manipuloitavissa.
Psykopaatilla on uhmaikäisen tunne-elämä yhdistettynä aikuisen älykkyyteen ja se on äärimmäisen vaarallinen yhdistelmä.
Narsistilla ja psykopaatilla on eroa. Vaikka molemmissa luonnehäiriöillä on samankaltaisia piirteitä (itserakkaus, egoismi, pakonomainen tarve tulla ihailluksi, kyvyttömyys nähdä itsessään huonoja puolia jne), niillä on yksi tärkeä ero:Narsistilla on tunteet.Psykopaatti on täysin TUNNEKYLMÄ OLENTO, ja hän on kyvytön minkäänlaiseen empatiaan. Riippuen ihmisestä, narsistilla yleensä on normaali tunne-elämä ja hän kykenee empatiaan ja asettamaan itsensä toisen asemaan. Siinä on vain se ongelma, että narsisti usein kuvittelee muut samanlaisiksi kuin itsensä.
Narsistin tunne-elämä on teinitytön tasolla, mutta psykopaatilla se on jäänyt uhmaikäisen tasolle.Narsisti kykenee palautteeseen, jos hän saa osakseen ihailua, imartelua ja tunnustusta: silloin hän pystyy arvostamaan myös toisia ja kykenee rakastamaan ja kykenee empatiaan.
Psykopaatti sensijaan käyttää toisia ihmisiä häikäilemättä hyväkseen - hänelle toiset ihmiset ovat vain pelinappuloita ihmissuhdeshakissa.
Narsistia voi sietää ja hänen kanssaan tulla toimeen, jos häntä osaa käsitellä (antaa hänen tuntea olla ihailtu, kunnioitettu jne) ja osaa
puhua hänet ympäri. Häntä on kohdeltava kuten kissaa: kissaa ei voi komentaa, mutta kissa on manipuloitavissa.
Psykopaatilla on uhmaikäisen tunne-elämä yhdistettynä aikuisen älykkyyteen ja se on äärimmäisen vaarallinen yhdistelmä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kollegani on joko psykopaatti tai narsku tai molempia yhdessä. PYSYN TOSI KAUKANA TÄSTÄ IHMISESTÄ! Vain pakolliset työasiat ja nekin tiimiviestin välityksellä! Ei uppoa kynnet enää minuun, yrittää siirappimaisesti nuoleskella puolelleen (hyötymistarkoituksessa tietty) työkaveriani - ei mene sekään läpi. Yksin jäi, hah, hah, haa..JOKA KERTA oikaisen myös aivan johtoa myöten paskapuheet minuun kohdistuen, tuli mitä tuli !! Valtion hallinnossa jo 10 v. konttoristina olen ollut! Sama meno KOKO AJAN ! Kyllä se nahka siitä parkkiintuu. ALAN TIETOISESTI AJATELLA JOTAIN KIVAA YKSITYISELÄMÄSSÄNI, kun "vaara" uhkaa. Iltasedlla mietin myös jotain kivaa juttua jotta uni tulee ja tuleehan se.
Narsistinen persoonallisuushäiriö "pähkinänkuoressa"
"Henkilöitä, joilla on narsistinen persoonallisuushäiriö arvioidaan olevan noin 1 % väestöstä ja 2-16 % potilasaineistosta. Narsistinen persoonallisuushäiriö on oireyhtymä, johon kuuluvat muun muassa seuraavat
piirteet: itsekeskeisyys, manipuloivuus, hallitsevaisuus ja tunteettomuus.
Tunnetasolla tällainen ihminen on pinnallinen, impulsiivinen, kateellinen, toisia omiin tarpeisiinsa käyttävä, ihailua vaativa, itsestään ja ominaisuuksistaan suuria kuvitteleva, vastuuton, ei koe syyllisyyden tuntoa ja lisäksi hänellä on empatian puute. Hän ei ota riittävästi huomioon muita ihmisiä tai heidän tarpeitaan ja oikeuksiaan, vaan käyttäytyy ylimielisesti ja röyhkeästi. Hänellä ei ole kykyä tai halua myötäeläytyä toisen tilanteisiin tai tunteisiin. Narsismin avulla hän suojautuu pienuutta, avuttomuutta, keinottomuutta, kateutta ja riippuvuutta vastaan.
Heitä on kaikkialla ja on ollut kaikkina aikoina: kaikissa roduissa, kulttuureissa, yhteiskuntaluokissa ja kaikkien ammattien piirissä. He näyttävät ulkoisesti terveiltä ja ”meiltä muilta” ja usein heillä on paljon älyllistä kapasiteettia. Koska tällainen henkilö hallitsee sosiaalisen käyttäytymisen koodit, hän pystyy näyttelemään oikeita tunteita oikeissa tilanteissa. Hänen käsityksensä oikeasta ja väärästä ovat omanlaisensa. Hänellä ei ole pysyviä arvoja tai tavoitteita elämässä eikä hän tunne pelkoa, stressiä tai painetta. Viimeisiksi mainittujen seikkojen ansiosta persoonallisuushäiriöiset henkilöt menestyvät nykyajan kovassa työelämässä.
Tyypillistä on myös, että tällainen ihminen kokee olevansa kunnossa eikä hakeudu hoitoon.
Yleensä he tulevat hoitoon aivan jonkun muun syyn johdosta. He yleensä ennemmin tai myöhemmin ajautuvat konfliktiin ihmisten kanssa, koska he loukkaavat muita, eivät osaa lukea tunteita tai tunnelmia oikein eivätkä kykene empaattiseen myötäelämiseen. Heille tulee helposti vihamiehiä. Siitä heille tulee pettymyksiä, mikä aiheuttaa masennusta. He saattavat tulla hoitoon masennuksen ja ahdistuksen vuoksi ja sanovat terapeutille, että muut ihmiset ovat niin pahoja ja vainoavat heitä, mutta taustalta paljastuukin, että he ovat se ongelma eivätkä muut.
Suurin osa heistä on vapaalla jalalla: he eivät ole rikollisia, vaan voivat olla hyvännäköisiä, sosiaaliset säännöt tuntevia, älykkäitä, hurmaavia ja hyviä puhumaan. He eivät tee laittomuuksia, mutta heidän ympärillään kärsitään. He manipuloivat, toimivat häikäilemättömästi, syyllistävät muita ja usein liike-elämässä persoonallisuushäiriöisistä piirteistä on vielä hyötyä. Heitä löytyy joka ammattikunnasta, ja erityisesti heitä houkuttaa vallankäyttö. Usein karismaattiset uskonnollisten liikkeiden johtajat ovat persoonallisuushäiriöisiä.
Narsistisen persoonallisuushäiriön on tutkimusten mukaan todettu olevan enemmän kehityksellinen kuin synnynnäinen häiriö. Narsistille on yleensä jäänyt traumoista johtuvia persoonallisuuden vajeita jo vauvana. Tutkimusten mukaan narsistisesti persoonallisuushäiriöisen kasvuperheestä on puuttunut muun muassa positiivinen malli ihmissuhteille, kyky suojella lasta, kyvyttömyys antaa lapselle rajoja, kyky tarjota myönteistä huomioon ottamisen mallia lapselle, kyky antaa lapselle positiivisia ongelmanratkaisukeinoja ja positiivista asennetta ongelmiin hyväksymällä ne väistämättömäksi ja hyväksyttäväksi osaksi elämää sekä kyky tarjota järjestäytynyttä vakaata turvallista ilmapiiriä kodissa. Kodin normiksi on muodostunut kaaos ja konflikti. Näissä perheissä vallitsee korkea ennalta arvaamattomuuden ilmapiiri.
Tilastollisesti naisia on tämän ilmiön piirissä vähemmän eli miespuolisia psykopaatteja on enemmän, mutta ei se ole mikään harvinaisuus naistenkaan kohdalla. Persoonallisuushäiriöisen henkilön tavoitteena on saada rahaa, arvostusta, valtaa tai vapauksia. Rakkauden nimissä he hakevat toisista ihmisistä lämpöä, seksuaalista tyydytystä, turvaa, ruokaa ja rahaa. Heidän tehtäväänsä helpottaa se, että niin moni uskoo järkkymättä ihmisen hyvyyteen".
Lähde: Mirja Pyykkö, "Jos" ohjelma Yle TV1, 2004
nimittäin "työtoverini", jonka kanssa ei onneksi tarvinnut kauan kärsiä.
tämä eh neiti nimittäin lateli semmoista soopaa päivittäin, että aina sai työpäivän jälkeen nipistää itseään varmistaakseen että todella on nähnyt ja kuullut sen mitä kuvittelikin... sain kuulla mitä ihmeellisimpiä yksityiskohtia ylellisestä elämästä ja hohdokkaasta menneisyydestä, ja tekemisiäni valvottiin "vanhemman, pätevämmän ja kokeneemman toimesta". otin esimieheen yhteyttä, että jollakin ei ole nyt ihan kaikki nappulat paikallaan ja että minusta tuntuu, etten voi vessaankaan mennä tekemättä raporttia asiasta. siitä seurasi ns kehityskeskustelu, jolloin tämä narsissi ystävällisesti ilmoitti MINUN olevan vainoharhainen!
heh, nyt asialle voi jo nauraa, mutta silloin olin vähällä tehdä ihan fyysistä väkivaltaa. toisaalta, patologisen valehtelijan seurassa päivät eivät ainakaan olleet tylsiä...
Sama valtion puulaaki ja kaksi eri toimipistettä. ONNEKSI minun toimipisteessäni hän ei ole, vaan siinä toisessa 160 km:n päässä. TÄSTÄ HUOLIMATTA tämä akka saa kaikki asiat sekaisn, KOSKA esimiehet ovat NArskun toimipisteessä, jossa minua on hyvä haukkua ja päälliköitä manipuloida. Käytännössä Narsku tunkee tänne omat duuninsa ja on töitä, joita ei tee ollenkkaan, minä teen vittuilupalkalla! Palkkaa narsku on puhunut itselleen jo roimasti enemmän! Ei auta kun olla vaan. Jos yritä OIKAISTA esimiehelleni asioita, kuuluu; ole hiljaa, kyllä "täällä" on puhuttu (kukahan?) sitä ja sitä, teet kuten sanon ja piste. Onpas kivaa ! Täytyy kai ottaa ihan huumorilla koko hurja ämmä. Vanha lousku, minua 10 v. vanhempi ja patologinen valehtelija totaalisesti. Hänen omat kollegat sairastaa jatkuvasti, kun eivät jaksa olla sen ämmän kanssa töissä. Nytkin MOLEMMAT ämmän kollegat poissa 2 viikkoa yhtäaikaa (mikä ajoitus!). Toinen tukee aina toista, eivät jaksa olla yksin tämän akan kanssa.
Ammentaa semmoisia valheita, joihin ei usko lapsikaan. Päällikkö menee siitä, mistä aita matalin, ei kehtaa vehata hurjaa vastaan ,nyökttelee ja lupaa hälle, mitä pyytää. Työpaikalla luotu KAIKKI systeemit ja ohjeet. Ne toimivat muiden kohdalla, NARSKUN ei. Poissa kesät s-lomilla säännöllisesti. Köyttää eri lekureita jne.. Keinoja on !! Melkoista menoa !