Haluaisin vain sanoa, että pitäkää puolenne, välitön reaktio, jos joku viittaa hiukankin kiusaamiseen, tehkää selväksi, että te huomaatte ja sillä on väliä/seuraamuksia!
Toinen tärkeä asia on objektiivisuus asiassa kuin asiassa! Kun epäilet jonkun tekevän kiusaa niin alistu aina objektiivisen tiedon edessä mikäli se näyttää toista ja samalla tavalla vaadi muilta objektiivista todistetta! Tämä säilyttää myös uskottavuutesi, et vaikuta turhan lätisijältä tai turhaan inisijältä, kun perustelet kunnolla asiat.
Älkää erehtykö kaikenmaailman narsisti juttuihin! Kiusaaja ei aina ole narsistisesti häiriintynyt eikä maailma ole niin mustavalkoinen kuin nämä narsistin kannattajat antavat ymmärtää. Erittele yksittäisiä tekoja joita sinä tiedät! Syyttelemällä narsistiksi todennäköisesti vain pahennat tilannettasi, koska sellainen voidaan helpolla osoittaa jokseenkin vääräksi (ei objektiivisesti todistettavissa) (kaikissa hieman narsistisia piirteitä)!
Eräs tärkeä asia, muistakaa suuttua jos on aihetta, älkää antako helpolla anteeksi, ottakaa ongelmat puheeksi muiden kanssa ja käyttäkää vain todellisia todistettavissa olevia asioita, älkää yrittäkö liioitella asioita!
Lisää ohjeita tulossa (jos kiinnostaa) ;)
Toinen tärkeä asia on objektiivisuus asiassa kuin asiassa! Kun epäilet jonkun tekevän kiusaa niin alistu aina objektiivisen tiedon edessä mikäli se näyttää toista ja samalla tavalla vaadi muilta objektiivista todistetta! Tämä säilyttää myös uskottavuutesi, et vaikuta turhan lätisijältä tai turhaan inisijältä, kun perustelet kunnolla asiat.
Älkää erehtykö kaikenmaailman narsisti juttuihin! Kiusaaja ei aina ole narsistisesti häiriintynyt eikä maailma ole niin mustavalkoinen kuin nämä narsistin kannattajat antavat ymmärtää. Erittele yksittäisiä tekoja joita sinä tiedät! Syyttelemällä narsistiksi todennäköisesti vain pahennat tilannettasi, koska sellainen voidaan helpolla osoittaa jokseenkin vääräksi (ei objektiivisesti todistettavissa) (kaikissa hieman narsistisia piirteitä)!
Eräs tärkeä asia, muistakaa suuttua jos on aihetta, älkää antako helpolla anteeksi, ottakaa ongelmat puheeksi muiden kanssa ja käyttäkää vain todellisia todistettavissa olevia asioita, älkää yrittäkö liioitella asioita!
Lisää ohjeita tulossa (jos kiinnostaa) ;)
Vastaukset 18
Vanhimmat
Oletko koskaan kuullut sanontaa, takapenkiltä ne parhaat kuskit aina löytyy.
Mieti sitä!
Päästyäni uuteen työpaikkaan jokunen vuosi takaperin jouduin erään kolleegani kiusaamaksi. Kiusaus oli aluksi niin vakavaa että harkitsin työpaikan vaihtamista vakavasti jo 1 kk uuteen työhön päästyäni. Minkäänlaista työhönopastamista en saanut, vaikka opastaja oli nimetty. En saanut mitään työtehtäviäkään. Istuin vain näyttöpäätteen ääressä ja odotin työviikojen kuluvan. Kysymyksiini sain vähätteleviä ja yliolkaisia vastauksia jotka eivät valottaneet asiaa ollenkaan. En ole mikään eilisen teeren poika, mutta heti en kuitenkaan halunnut uudessa työpaikassa näyttää mikä olen miehiäni. Puolisen vuotta kiusaus ja vähättely jatkui kunnes löysin oman tehtäväkenttäni ja sain otettua oman asemani. Muiden muassa tietotaitojeni ansioista kiusaajani ja kiusatun roolit kääntyivät päinvastaisiksi. Kiusaajaani ylläpiti firmssa mielikuvaa monitaitoisena työntekijä. Itseoppinut kun oli hän ei kyennyt näkemään omia puutteitaan. Vuosikymmenten aikana hankkimieni tietotaitojen myötä annoin hänelle takaisin silloin tällöin, mutta en kuitenkaan samalla mitalla, vaikka olisin voinut. Vähitellen vuosien saatossa ex kiusaajasta on kouliutunut ns normaali työntekijä. Voin istua ex kiusaajani kanssa samassa kahvipöydässä enkä muistele menneitä. Itse olen ylennyt sellaiseen asemaan josta käsin voisin koska tahansa tai vaikka joka päivä maksella potut pottuina mutta rauhan miehenä en niin tee. Itseäni huomattavasti nuorempi kiusaaja valitsi uhrikseen väärän miehen ja mm väärän uhrikanditaatti valintansa vuoksi sai maistaa omaa lääkettään ja vähitellen tervehtyi mielenhäiriöstään. Hyvä itseluottamus, itsetuntemus ja usko omiin kykyihinsä auttaa selviytymään kiusatuksi tulemisesta. Olen aloittajan kanssa samaa mieltä siitä että hyvin valmisteltu hyökkäys on paras puolustus. Sotaan ei kuitenkaan kannata lähteä soitellen.
Työpaikkakiusaamisessa et tavallisesti pääse tilanteisiin, jossa on suoraa puhetta. Nämä rationaaliset konfliktit ovatkin mielestäni hoidettavissa neuvotteluilla, argumentoinneilla ja yhteisellä sopimisella.
Työpaikkakiusaaminen on perusteetonta mustamaalausta, seläntakana puhumista, vähättelyä, juoruilua. Huomaat vain että toiset hiljenevät kun saavut paikalle. Ehkä.
Silloinko pitää hyökätä?
Itse otin asiaa monesti puheeksi, kysyin, onko työtavoissani tai toiminnassani jotakin, jota pitäisi muuttaa? Ei löytynyt.
Minun tapauksessani oli motiivina alaisen oma vallanhalu. Minut oli jo leimattu seksuaalisesti poikkeavaksi, perheongelmaiseksi ja minuun ei voinut kertakaikkiaan luottaa. Yhtään konkreettista virhettä tai vääryyttä en kenellekään tehnyt.
Ja kiusaajien epäonneksi perhe-elämäni on kokolailla tasapainoista. Minut haluttiin eristää, koska aiheutin työpaikan huonon ilmapiirin, kuulemma omalla pätemisentarpeellanai ja hyväntuulisuudellani.
Minua kiellettiin nauramasta ja puhumasta kenellekään kahdenkesken. Tää vaikuttaa farssilta ja uskomattomalta. Mutta joissain sairaissa työyhteisössä se vain menee läpi! Olen nähnyt.
OK, lopulta väsyin ja ryhdyin vetoamaan lakeihin ja asetuksiin ja toimenkuviin ja pyrin keskittymään vain töihin ja vaadin sitä muiltakin. Nimenomaan omiin töihinsä.Siitäpä kiusaaja saikin pontta lähteä työterveyshultoon tekemään valitus minun epäasiallisesta käytöksestäni.
Ja lipevä,hyväulosantinen ihminen, jolta omatunto puuttuu ja joka ei häpeää kykene tuntemaan ja jonka omasta mielestään on jumalasta seuraava, suorastaan ihmisen standardi,tuli uskotuksi.
Mutta tarina jatkuu. Olen vain tehnyt niitä tehtäviä, joita minulle on osoitettu. Olen pyrkinyt kasvattamaan tuntemustani persoonallisuushäiriöiden kohtaamiseen. Eli häntä ei voi kohdata. Hänelle on pyrittävä asettamaan rajat, rajat ja rajat. Häneen ei tule luottaa. Häntä on valvottava niinkuin kaikkia viisivuotiaita. Mutta lemepästi. Hän ei todennäköisesti tiedä mitä hän tekee eikä hänellä ole vastuuntuntoa.
Vähän tietysti riippuu siitä miten itse kukakin on oppinut käyttäytymään, mutta kovaäänistä tiukkaa puhuttelua ja luuvitosta monet pelkäävät (työpaikoillakin). Kun ahdistava tilanne tulee akuutisti eteen ja on kohtalaisella varmuudella otaksuttavissa kuka ahdistavan ilmapiirin on aiheuttanut, tiukkasävyinen kiusaajan puhuttelu on ainakin omalla kohdallani puhdistanut ilmaa. Siis minä kiusattu puhettelin itse kiusaajani tyyliin "Mitä vittua sinä sinä taas olet touhunnut selkäni takana". Pari minuuttia tunteiden purkua ja toteamus "anna olla viimeinen kerta kun" muka näennäisen raivon vallassa esitettynä ja kas kiusaamiset harvenivat. Sen verran pitää tietysti olla substanssia että sanoma tulee uskottavasti esitettyä.
Omassa tapuksessanikin kiusaaja oli tietysti etulyöntiasemansa turvin voittanut puolelleen puolet firmasta mutta kovaääninen puhe ja faktojen esittäminen aiheutti sen että allekirjoittanutta vähitellen ruvettiin suoranaisesti pelkäämään. Olen saanut kuulla olevani väkivaltainen, vaikken ole kopistellut vielä ketään. Naurattaa koko maine. Tuli työnantajataholta vähän noottiakin, mutta kokonaisuutena performanssi kannatti. Sääli on sairautta, mutta kateus pitää ansaita. Nykyään olen syystäkin ns. kovan miehen maineessa ja enää mulle ei vittuilla, eikä mun selän takana vehkeillä. Silloin tällöin joku oudompi sidosryhmäläinen yrittää liisiä tehdyistä sopimuksista mutta palautteen saatuaan yleensä ymmärtää kenen kanssa tehdyistä sopimuksista kannattaa pitää kiinni. Itse pyrin olemaan sovussa kaikkien työtovereideni kanssa vaikka heitä inhoaisinkin.
Työporukka, jossa toimii omat säännöt: naamat on jo aamusta kurtussa, kaikki on kurjaa ja palkka on pieni eikä kukaan arvosta, ei kertakaikkiaan ymmärrä ihmistä, jonka mielestä asioita voidaan muuttaa ja olosuhteisiin työpaikalla vaikuttaa.Toisien auttaminen ja neuvojen kysyminen on myös mahdotonta tässä kulttuurissa. Kaikki ovat toinen toistaan erikoisempia 'osaajia', kateus on käsinkosketeltavaa ja toisten menestyksestä haetaan aina jotain pientä huomautettavaa.
Minä tulin siihen tulokseen ,että kukin tulee omalla tavallaan autuaaksi. Saavat minun puolestani olla.
Minäkin otin kiusaajani puhutteluun. Seurauksena hän teki ilmoituksen minun häiriökäyttäytymisestäni työterveyshuoltoon, luottamusmiehelle ja työsuojeluvaltuutetulle. Ja 'joutui' pitkälle sairauslomalle järkytyksen takia.
No, minulta meni työ:-) Sellaista sattuu.
Työpaikkakiusaamista on vaikea tunnistaa.
että Makkara-Matin työpaikallakin palkkaa maksetaan pääasiassa pärstäkertoimen mukaan. Nimimerkistäni huolimatta en ole elintarvikealalla. Vuoden koulutuksella voi peitota palkassa 6-10 vuotta itseänsä lukion jälkeen kouluja käyneet. Jos vientiteollisuuden palveluksessa ei osaa kieliä mutta joutuu silti hoitamaan ulkomaan yhteyksiä, kielitaidon puute voidaan kompensoida esim 1000 e palkanlisällä ja palkata kieliä puhuva apulainen. Firmassa on vomassa kaikki taiteen sääntöjen mukaiset tasa-arvoperiaatteet, jotka on kirjoissa ja kansissa, mutta käytännössä säännöille viitataan kintaalla. On aina viitattu. Syrjintää on tämä palkkapolitiikka, mutta palkkatasa-arvoon ei mekastamainen auta. Jos ei ole pomon serkku eikä pomon mieleinen nuori nainen niin ei ole. Isot tapit aina joskus jörnivät nuorten assareiden kanssa ja naimapalkka on aina rakettimainen pystysuora uraputki. Vaatimattomien tehtävien hoitajasta päälliköksi ilman avoimeksi julistettua päällikön paikkaa on se tavallinen tie. Vuosiansioita voidaan myös hyppäyttää esim 35 % hyvän naisen lisänä. Samasta työstä sama palkka, niinhän se yhtiön henkilöstöpolitiikka sanoo. Konkurssin tullen osaajat jatkavat töitään toisen yrityksen palveluksessa ja nämä jalkavaimosta pikku nilkeiksi ylennetyt naurettavine osaamisine ja koulutuksineen pääsevät ehkä korkeintaan seka- ja aputöihin. Konkurssi tasa-arvoistaa. Konkurssia odotellessa Makkara-Matti
vain työnsä ja jättäisivät lapselliset leikit vapaa-ajalle.
Kun selvitin asiaa oman kiusaajani kanssa ja kysyin, että mikä toiminnassani mättää, niin vastaukseksi sain, etten auta häntä tarpeeksi.
Syy oli/on järjetön...
Kun kuitenkin keskeytin oman työni parhaimmillaan puolentunnin välein, kun autoin häntä,
luin hänen asiakkaille kirjoittamansa mailit ennakkoon, ilmoitin pomolle useaan otteeseen työhön opastuksen puutteellisuudesta hänen pyynnöstään, kävin katsomassa kaikki hänen väsäämänsä skriptin pätkät (vaikka niistä ei työntekoon ollutkaan mitään apua) ja kannustin työntekoa helpottavien ohjelmien tekoon, kävin ruokailemassa hänen kanssaan ja kuuntelin kaikki mustamaalaamiset pomoista ja muista työntekijöistä ja olin erimieltä, annoin omia projekteja hänelle, kun hänen mielestään vein kaikki työt, otin projekteja takaisin, kun hänen mielestään kaadoin kaikki työt hänen niskaansa, tein lähestulkoon kaikki päätökset hänen puolestaan ja kun päätös olikin väärä syy oli minun ja se julistettiin koko toimistolle minun ollessa 2 metrin päässä, jos olin erimieltä jostain asiasta olin hänen mielestään hankala.
Mitä ihmettä minun olisi vielä pitänyt tehdä autaakseni häntä?, mikään mitä tein ei ollut tarpeeksi.
Kertokaa minulle, jos tulee jotain mieleen, itse en tiedä...
Vaikuttaa ihan psykojen hommilta. Kaksoisviestintää parhaimmillaan: tule lähelle,mene pois!
Reaalimaailmassa ei voi täyttää molempia ehtoja samanaikaisesti. Tai ainakaan loogista ajattelua omaava ihminen, joka kantaa vastuuta teoistaan ja sanoistaan ja jolla muisti toimii yönkin yli.
Jos olisit sopeutunut,sinun olisi pitänyt olla samanlailla sairas. Muodostuit uhkaksi kun et ollut. Siitä voit olla ainakin vähän ylpeä!
Tsemppiä
Hätä...
Olen jo uudessa työpaikassa vakituisella työsopimuksella.
Juttuni päätyy Espoon käräjäoikeuteen 25.10.2006 09:00, tervetuloa seuraamaan...
Lisää asiasta täältä:
http://forums.cjb.net/mobbinfo-about4.html
Seuraan tilannetta netin kautta.
Mistä olet löytänyt tietoa persoonallisuushäiriöisten ihmisten kohtaamisesta.
Minulla työkaverina aika hankala ihminen ja olen pohtinut ja potenut pitkään, että miten hänen kanssaan pitäisi olla, että olisi vähän helpompaa.
Tuntuu, että omat kyvyt eivät riitä joten tieto
olisi tarpeen.
http://www.tyopaikkakiusatut.net/
http://www.narsistienuhrientuki.info/
Jostain syystä meni kommentti väärän viestin alle.
... vai onko näitä firmoja montakin??? Olen melkoisen järkyttynyt, koska naimisissa olevat naiset ylenevät vanhimmalla mahdollisella tavalla!!! Säälittävää.
Aloitin puolitoista kk sitten uudella työpaikalla, äitiysloman sijaisena.Tiimmiimme kuuluu kaksi lastenhoitaja, ja minä, lto.
Heti ensimmäisellä viikolla toinen lähikolleegoistani käyttäytyi tosi törkeästi minua kohtaan, ja loukkasi samalla useamman otteeseen tiimisopimusta, jota työpaikallani on tapana tehdä tiimin hyvän yhteistyön varmistamiseksi. Asiasta puhuttiin heti, kun toinen lähikolleegani kertoi asiasta esimiehelle.
Kiusaaminen kuitenkin jatkui samaan malliin, vaikka yritin tehdä asioita kolleegani toiveita silmällä pitäen. Hän yhä jatkuvasti käskeyttää minua lapsitilanteissa, puuttuu aloittamani asioihin. Hän lähetti esim. kerran lapsen ulos liian vähissä vaatteissa, koska minä olin sanomassa juuri lapselle, että tämän täytyy pukea lisää villapaita päälle. Lapsi tuli viiden minuutin sisällä itse hakemaan lisävatteita. Kerran keskustelimme asiasta kahden, luulin, että asiat muuttuisivat, mutta ei.
Seuraavan kerran kun hän ei suostunut kahden kesken puhua kanssani, ja kysymykseeni, että mitä on ongelmana, sain vastauksesksi: "kaikki!", hänen ehdotuksesta pyysin esimiehen keskusteluun. Palattuani hän julisti kovalla äänellä, kaiken kuullen, että minä käyttäydyn lapsellisesti, kun juoksen "aina" esimiehen puheille, kuin voisimme puhua kahden keskenkin.
Tähän palaveriin osallistui esimieheni, ja me kolme, tiimimme jäsenet. Pitkien kysälyjen lopputuloksena hän kertoi, mikä on hänen ongelmansa, kun "kaikki" on vialla. Minä olen hänen mielestä liian nuori (28, hän yli 50), olen unkarilainen, eikä minulla ole omia lapsiakaan.
Kysyttiin, miten nämä ominaisuudet ovat haittaneet työntekoani siihen mennessä: hän ei tietenkään osannut osoittaa mitään.
Kävimme läpi tiimisopimuksemme uudelleen, ehdotin positiivisia palautteita negatiivisten sijaan (itse harrastan sitä tietoisesti, hänellä on tapana kertoa koko ajan vain negatiivisia asioita)
Kiusaaminen ei loppunut, mutta hän on ruvennut esitellä valokuvia kodistaan, ja välillä kovalla äänellä kehua jonkun aikuisen työtä (ei kuitenkaan kertaakaan minun)jne. Työterveyslaitoksen suositusten mukaisesti tällä viikolla rupesin kirjoittaa ylös tapahtumia, miten hän kiusaa minua.
En osaa päättää: Eikö hän kykene erilaiseen käyttäytymiseen, ja äkillinen tuttavallisuus ovat yrityksen merkkejä, tai hän haluaa näyttää muille, kuinka "ystävällinen" hän on minulle, ja että minä olen hankala ihminen. Jälkimmäisen epäilen siksi, että nämä "ystävällisyyden" teot tapahtuvat aina silloin, kuin muutkin aikuiset ovat paikalla, kiusaaminen sen sijaan silloin, kuin muita aikuisia eivät ole näköpiirissä. Hän yrittää aina vetää maton jalkoijeni alta lasten edessä.
Itse käyttäydyn, ja käyttäydyin alusta asti kohteliaasti ja asiallisesti kaikien kanssa, myös tämän lähikolleegani kanssa. Olen myös alusta asti antanut positiivisia palautteita kaikille - myös hänelle - mielestäni hyvin tehdyistä asioista. Olen ylpeä siitä, etten korottanut kertaakaan ääntäni hänenkään kanssa minkäänlaiselle käyttäytymiselle.
Kirjoitin tämän helpottaakseni oloani, ja kysyeksäni: Mitä neuvoksi? Miten voin lopettaa minuun kohdistuvaa henkisä väkivaltaa?
itse olen olemukseltani sellainen että oikein
houkuttelen dissailemaan. Olen taidoiltani
hidas ja vähän toistaitoinen joten olin
täydellinen kohde.
mitä tapahtui, oli passiivinen puolustus.
kirjasin ylös sähköpostiin kaikki tapaukset,
(syntyy samalla aikaleima tapahtumasta),
en lähtenyt provosoitumaan ja hyökkäämään suoraan kiusaajaa vastaan vaan poistuin
tilanteista, koska tajusin mistä on kyse.
odotin että kiusaamistapahtumia oli kertynyt
n. 20 kpl jonka jälkeen otin yhteyden
suoraan henkilöstöpäälliköömme ja minun ja kiusaajan esimieheen, en itse kiusaajaan.
Ikinä ei ole toistunut ja olemme edelleen
kumpikin samoissa tehtävissä ja puheväleissä.
Eniten yllätti että isoissa yrityksissa
kuten me, ollaan hyvin perillä miten tulee toimia,
eikä työntekijää jätetä oman onnensa nojaan.
myös väärät ilmiannot tutkitaan. huom!
On hyvä kuulla ,että asiaan osataan puuttua edes jossain.
Minä olin provosoitumatta reilusti yli vuoden,luulin että asioita voidaan selvittää, kunhan jokin asia nousisi esille.
Tätä asioiden kirjaamista olen alkanut opetella.
Se on merkkinä luottamuksen puutteesta, mutta ehkä paremmin säilyy hengissä.