En varmasti ole ainut, joka on kyllästynyt tämän keskustelupalstan asiattomiin ja nälviviin kommentteihin. Tällä palstalla on vielä toistaiseksi normaaleja, tänne kuuluvia käyttäjiä, joten yritetään yhdessä pitää tämä palsta mielenkiintoisena ja antoisana foorumina, jossa voi esittää kysymyksiä ja kertoa elämästään monikulttuurisuuden keskellä.
Täma palsta on lähinnä monikulttuurisissa suhteissa eläville ihmiselle tarkoitettu, joten pidetään se sellaisena. Kaikki me, niin mehet kuin naiset, pidetään keskusteluntaso korkealla ja yritetään ignoorata provosoivat ja nälvivät kommentit. Sillä ne häiriköt saadaan postumaan, kun emme anna heille aihetta jankkaamiseen. Älkää siis vaivautuko vastaamaan typeriin kommentteihin vaan pidetään otsikosta kiinni, vaikka mitä provoilijat suustaan päästävät.
Tähän ketjuun voisi alkaa keräämään tarinoita siitä, kuinka olette tavanneet puolisonne?
Täma palsta on lähinnä monikulttuurisissa suhteissa eläville ihmiselle tarkoitettu, joten pidetään se sellaisena. Kaikki me, niin mehet kuin naiset, pidetään keskusteluntaso korkealla ja yritetään ignoorata provosoivat ja nälvivät kommentit. Sillä ne häiriköt saadaan postumaan, kun emme anna heille aihetta jankkaamiseen. Älkää siis vaivautuko vastaamaan typeriin kommentteihin vaan pidetään otsikosta kiinni, vaikka mitä provoilijat suustaan päästävät.
Tähän ketjuun voisi alkaa keräämään tarinoita siitä, kuinka olette tavanneet puolisonne?
Vastaukset 21
Vanhimmat
Voisin tietysti kertoa oman tarinani :)
Työskentelin jonkun aikaa keski-Euroopassa, jossa sitten illanvietossa törmäsin mieheeni. Mies oli vain viikonlopun kyseisessä maassa, joten suhteemme ei alkanut suinkaan samantien. Minulla oli miesystäväkin tuolloin, joten välillämme ei tapahtunut mitään fyysistä, jotain kyllä loksahti päässä ja pahasti :) Kummasti jäimme tostemme mieliin kaivelemaan ja monien kuukausien yhteydenpidon, mutkien ja sattumienkin kautta asumme nyt samassa maassa ja olemme onnellisen yhdessä.
Eli juu, "rakkautta ensi silmäyksellä", niin kuin sanotaan... :-D
Ei ihan niinkään. Kuten kerroin, minulla oli miesystävä tuolloin. Otti se hetken lämmetä, ainakin myöntää, että olen ihastunut. En ole sitä tyyppiä. Mutta samalla tavalla on aiemmatkin suhteeni syntyneet, 'jokin klikkaa' niin ei kai siinä muuta kuin katsomaan mitä tuleman pitää.
Onko jotain muita tapoja ihastua toiseen?
ASIAA! Minä tapasin mieheni, joka on japanista, ollessani opiskelija vaihdossa Englannissa. Mieheni opiskeli siellä täysaikaisesti. Nyt asumme yhdessä Suomessa.
Minullahan on sitten naispuolinen vastine! Japanilainen Engannista yhteisen opinahjon puitteisssa löytynyt vaimo.
Tapasin nykyisen mieheni sillä kaikkien tavallisemmalla tavalla: olin lomalla Turkissa ja sitetn vaan kolahti. :) Ensin luuli että oli vaan lomahuumaa, mutta kyllä tästä pitkääikaista tuli!
Minkä ikäisiä olette? Onko miehesi yhtään äkkipikainen? Mitä teette vapaalla?
Baaritiskillä.
Olin käymässä ns. 3. maassa (ei kummankaan kotimaa) tuttavan luona, ja baaritiskillä törmäsimme. Hän asusti silloin ko. maassa.
Ilta kului v*ttuillessa puolin ja toisin. Tuumasin että siinäpä harvinaisen tyypillinen kansansa ja sukupuolensa edustaja. Eli aika negatiivinen mielikuvani hänestä oli.
Puolen vuoden päästä olinkin jo sitten mennyttä naista.
Kesän alussa erään pienen paikkakunnan kahvilan terassilla Suomessa. Se kyllä kolahti "täysillä" heti ensitapaamisesta lähtien, tästä on nyt kulunut aikaa reilut 14 vuotta :)
Mieheni oli ollut maassa vasta muutaman kuukauden ja opinahjomme sijaitsivat miltei vierekkäin. Sattumalta aloimme jutella netissä (ei muuten ollut kovin yleistä chattaaminen tuohon aikaan vielä) lähinnä opiskeluista. Keskustelun päätteeksi sovimme treffit minun opinahjoni eteen. Kävimme keskustassa kahvilla ja tulimme takaisin. Päivä jatkui molemmilla, mutta sovimme tapaavamme muutaman päivän päästä illalla uudestaan. Ei oikeastaan voi puhua rakkaudesta ensi silmäyksellä ainakaan minun kohdallani, minä kun en ole sellainen tyyppi. Mutta siitä se sitten ajan kanssa pikku hiljaa lähti.
Tapasimme lomalla (ei kummankaan kotimaassa) ja aloitimme keskustelun joka ei ole vielä kuuden vuoden jälkeenkään päättynyt.
: me tapasimme kadulla, hän tuli vastaan hymyili ja nyökkäsi mulle, mä hymyilin takaisin ja olin ihmeissään että miks ja kuka...enhän tunne sitä. Kun palasin kaupasta ja autooni mennessä hän tuli perääni ja rupesi juttusille. Juteltiin hetki ja vaihdettiin numerot ja tehtiin treffit. Siitä lähti... tapailimme jo kuukauden... :)
kun tuntuu täsmäävän tuntemaani tyypin toimintatapoihin, oliko kultasi laivalla n. viikko sitten? Tästä tulee taatusti jotain ininää minulle mutta pahalla tai muutenkaan negatiivisella mielellä en ole tässä kyselemässä...
Mie
Ei o sama. Hän ei ollu laivalla viime viikolla. Aina tekemässä kotona remonttia. :)
Lähdin muille maille asumaan puoleksi vuodeksi ja ahdistuneena miesten toistuvista lähestymisyrityksistä en jaksanut aina hymyillä kovinkaan paljoo. Kunnes sitten eräänä iltana kävelin baarin rappusia alas oli nykyinen mieheni minut nähnyt ja ihastunut juurikin siihen etten näyttänyt kovin iloista naamaa :D
Niinkin hupaisaa kuin se onkin niin tuolta vessasta tuloreissulta mies minut nappasi ja onnellisesti olemme naimisissa.
Kun hän suunsa avasi tiesin että siinä se on ja nyt ollaan oltu kuin paita ja perse 2,5 vuotta.
Kiva lukea muidenkin tarinoita ja tyhmät kommentit sikseen, ei noteerata eix jeh :)
Ihanan tavallinen mutta niin romanttinen tarina...voikun joku päivä löytyisi tuollainen mies, joka rakastuu minuun juuri sellaisena kuin olen.
Onnea teille!
Anette
menkää käymää Alanyaassa, varmaa löytyy mies! Itse sietlä kanssa löyty, ja pitkän aikaa oltu yhessä. :)
Kiitos sinulle ja varmasti löydät miehen joka arvostaa sinua sellaisena kuin olet.Itse olin tuolloin jo kyllästynyt etsimään miestä itselleni ja tuntui ettei kukaan ole samalla aaltopituudella kanssani. En kyllä ikuna unohda meidän tapaamista ja sitä tunnetta että wau tuossa se nyt on. Onnellisia ollaan ja aina vain tuntuu menevän paremmin. Älä haikaile turhaan miesten perään niin sieltä jostakin se oikea ilmestyy ;)
työpaikallani ja ensimäisestä katseesta avioitumiseen meni aikaa noin vuosi. Kummallakin oli takana kariutunut parisuhde ja siksi olimme kovin varovaisia etenemään liian nopeasti.
Se kannatti ja saatiin puhutta kaikki mahdolliset kulttuurien erilaisuudesta johtuvat tavat niin, ettei avioliittomme aikana mitään törmäyksiä ole ollut. Olemme olleet avioliitossa 6 vuotta ja kovin rakastuneita ollaan vieläkin, kuin paita ja peppu.
Olen kovasti samaa mieltä ap:n kanssa siitä, että pidetään tämä palsta sellaisena kuin sen tulisi olla. "Viisastelijoiden" kommentit voi jättää sikseen ja keskittyä vain olennaiseen.
Mukavaa syksyn jatkoa kaikille monikulttuurisessa suhteessa eläville!
baarissa vappupäivänä.. mä en muista juuri mitään,tanssittiin ilta ja sen muistan ett hän oli tooodella komea.
numerot vaihdettiin ja parin viikon aikataulu ongelmien jälkeen tavattiin. se oli menoa sitten..
eli ei mitenkään romanttiseti alkanut!! aika kauhealta kuulostaa.. ihana nainen... tuhannen päissään..
mut nyt ollaan oltu kaksi vuotta niinkuin moni muukin.. paita ja perse :)
Turkissa. Mies oli töissä ravintolassa jossa kävin päivittäin. Hän työskenteli yhtenä päivänä viikossa ravintolan omistajan veneellä kiireapulaisena, ja noilla samaisilla veneretkillä minäkin kävin usein :) Juttelemaan alettiin juuri veneretkellä, ja sen juttukerran jälkeen emme saaneetkaan enää silmiä irti toisistamme ;)