Tervehdys
kanssasisarukset.
Minuahan vaivaa tämä iänikuinen ongelma, eli ihastus työkaveriin. Tätä ihastusta on kyllä minun puoletanijatkunut jo vuosia eri asteisena, välillä selkeämmin, välillä vain taustavireenä - eikä siinä mitään, en ole ennen pitänyt asiaa ongelmana tai kokenut, että mitään pitäisi tehdä, varattu kun olin kuten hänkin.
Tilanteen tekee mutkikkaaksi se, että olemme tulleet viimeisen vuoden aikana todella hyviksi työkavereiksi: näemme lähes päivittäin, puhumme paljon - meitä kiinnostaa samantyyppiset asiat työssä. Henkilökohtaisista asioista emme kuitenkaan juuri puhu - tuntuu, että hän välttelee sitä viimeiseen asti. Mutta nykyään hän todella hakeutuu seuraani lähes joka päivä ja katseemme kohtaavat turhan pitkiksi ajoiksi. Kahvituntimme venyvät venymistään.
Tiedän muuta kautta, että hänellä on pitempään ollut ongelmia vaopuolisonsa kanssa. Omakin avosuhteeni purkautui hiljan. Ajattelen häntä enemmän ja enemmän koko ajan ja uneni ovat todella märkiä. Tilanne alkaa siis olla vaarallinen. Mitä ihmettä teen? tai siis tiedän kyllä: en yhtään mitään, niin kauan kuin oma eroni on vielä käynnissä ja ennen kuin tiedän, onko hän eronnut vai ei - toisten suhteiseen en halua sotkeutua. Mutta mitä teen levottomalle mielelleni ja ylitsepääsemättömälle halulleni katsoa häntä, hipaista ohimennen jne..
kanssasisarukset.
Minuahan vaivaa tämä iänikuinen ongelma, eli ihastus työkaveriin. Tätä ihastusta on kyllä minun puoletanijatkunut jo vuosia eri asteisena, välillä selkeämmin, välillä vain taustavireenä - eikä siinä mitään, en ole ennen pitänyt asiaa ongelmana tai kokenut, että mitään pitäisi tehdä, varattu kun olin kuten hänkin.
Tilanteen tekee mutkikkaaksi se, että olemme tulleet viimeisen vuoden aikana todella hyviksi työkavereiksi: näemme lähes päivittäin, puhumme paljon - meitä kiinnostaa samantyyppiset asiat työssä. Henkilökohtaisista asioista emme kuitenkaan juuri puhu - tuntuu, että hän välttelee sitä viimeiseen asti. Mutta nykyään hän todella hakeutuu seuraani lähes joka päivä ja katseemme kohtaavat turhan pitkiksi ajoiksi. Kahvituntimme venyvät venymistään.
Tiedän muuta kautta, että hänellä on pitempään ollut ongelmia vaopuolisonsa kanssa. Omakin avosuhteeni purkautui hiljan. Ajattelen häntä enemmän ja enemmän koko ajan ja uneni ovat todella märkiä. Tilanne alkaa siis olla vaarallinen. Mitä ihmettä teen? tai siis tiedän kyllä: en yhtään mitään, niin kauan kuin oma eroni on vielä käynnissä ja ennen kuin tiedän, onko hän eronnut vai ei - toisten suhteiseen en halua sotkeutua. Mutta mitä teen levottomalle mielelleni ja ylitsepääsemättömälle halulleni katsoa häntä, hipaista ohimennen jne..
Vastaukset 3
Vanhimmat
töihin eiköhän auta
Ihana lukea, että joku muukin on kanssani samassa tilanteessa.
Erona vain se, että meistä kumpikin on tiukasti varattuja. Ei ole mitään syytä ryhtyä katseita ja juttelua enempään, mutta miksi ajatukset eivät lakkaa? Ajattelen ja muistelen hänen sanomisiaan miltei lakkaamatta, jos minulla on päässä "vapaata tilaa". Tuntuu aivan mielipuoliselta olla tällaisessa kehässä.
Kohta jo pelkään oman parisuhteeni puolesta, kun päässäni vietän tällaista "toista elämää".
Onkohan teininä jäänyt joku vaihe elämättä?
Sepä se, minustakin tuntuu välillä, että tämä on jotain lapsellista todellisuuspakoa ja hormoonihyrräystä. Ja niin voi ollakin. Ei se vaan muuta se helpommaksi niitä konkreettisia tilanteita ja ajatuksenhallintaa.
Kuulin juuri, että yksi yhteinen työkeikka peruuntuu. Apuaa, pettymys tuntuu ihan valtavana, suorastaan henkeäsalpaavana. Mitäköhän alitajuntani oli sen retken varalle suunnitellut.