älä mene rakastumaan työkaveriin, älä ainakaan varatttuun tai muuten vaan luonnevikaiseen. samassa työpaikassa oleminen tulee äärimmäisen vaikeaksi. ei kai kukaan halua itseään kiduttaa?
työ- ja yksityiselämän suhteet erilleen. millaista oliskaan työskennellä exänsä kanssa joka päivä 24h? sanon, että hirveää! aina ei löydy yhteistä säveltä eikä asioita saada ratkottua.
työ- ja yksityiselämän suhteet erilleen. millaista oliskaan työskennellä exänsä kanssa joka päivä 24h? sanon, että hirveää! aina ei löydy yhteistä säveltä eikä asioita saada ratkottua.
Vastaukset 5
Vanhimmat
samaa mieltä, mut taas se tapahtui hauskan viikonlopun jälkeen. nyt töissä vaikeeta-työkaveruus meni vaikka kukaan muu ei tiedä. vapaita molemmat.
hoetaan itselle, että älä ole tyhmä.Ja mitä luonnevikaisuudesta sanotaan, työpaikalla naisia jahtaavat on varmasti jotenkin luonnevikaisia. Niiden on pakko saada se tietty nainen, keinolla millä hyvänsä..ja jos vähänkin lähtee mukaan, lirissä ollaan. Tilannetta ei saa enää ennalleen.
Yleensä luonnevikaisiin rakastuvilla on omassa luonteessaan vikaa. Mutta kaikkein eniten vikaa on luonteessaan sillä, joka kuvittelee että rakastumiselle voi aikaa ja paikkaa itse määrätä. Silloin kun kolahtaa, niin kolahtaa, ei se sitä kysy onko kyseessä varattu työkaveri vai ei.
kyllä oikeessa, ei sydäntään voi määrätä. On tää h..vettiä, kun motiivikonflikti vetää eri suuntiin koko ajan. Järki sanoo, että jätäppäs nyt se miestyökaveri pois ajatuksista ja sydän kertoo samalla, että sen kainaloon pitäs päästä. Koko ajan rintaan sattuu, ottaa se niin voimille...
sydäntään ei voi määrätä ja motiivikonflikti on vain väliaikainen. Jossain vaiheessa ratkaisu on tehtävä ja oltava rehellinen itselleen. Itse tein ratkaisuni, saa nähdä mitä naistyökaveri tekee.
Pelaamaan näillä asioilla ei voi alkaa. Ei voi ajatella, että sitten jos toinen on valmis niin minäkin voisin jättää puolisoni tms. Siinä vaiheessa jos tuollaista ajattelee, on jo ratkaisunsa tehnyt sydämessään ja epäröinti on vain pelkuruutta.
tsemppiä!