...on naimisissa, ei ole vuosiin rakastanut puolisoaan mutta ei ole eronnutkaan koska jäljellä on kuitenkin kaveruus, eikä puoliso ole millään lailla paha eikä huono vaimo - ja sitten rakastuukin toisen naiseen?
Jos hillitsen itseni enkä ilmaise todellisia tunteitani tälle naiselle ollenkaan, sanotaan: Miksi et uskalla olla rehellinen ja myöntää mitä tunnet?
Jos kerron tunteistani, mutta en ala suhteeseen, sanotaan: Mikset pitänyt tunteitasi omina tietonasi jos et halua suhdetta?
Jos kerron tunteeni, ja minulleja naiselle syntyy platoninen suhde, jossa tiedostetaan ja myönnetään että tunteita on, muttei langeta pettämiseen, minulle sanotaan: Miten valheellista ja alentavaa että rakastelet vaimosi kanssa ajatellen koko ajan toista naista!
Jos aloitan seksisuhteen rakastettuni kanssa ja lopetan seksin vaimon kanssa, sanotaan: Mikä vika sinun vaimossasi muka on!
Jos aloitan seksisuhteen ja jatkan seksiä vaimon kanssa, sanotaan: Helvetin huoripukki, eikö yksi nainen riitä?
Jos lopetan suhteen ja palaan vaimon luokse, minulle sanotaan: Eipä se rakkaus tainnut niin palavaa ollakaan, heke sulle; miksi petit jos et välittänyt tuon enempää!
Jos jatkan suhdetta pitemmän aikaa, minulle sanotaan: Jos et voi tunteillesi mitään, miksi petät, mikset eroa?
Jos eroan, minulle ja uudelle naiselleni sanotaan: Miksi rikoitte perheen?
Jos hillitsen itseni enkä ilmaise todellisia tunteitani tälle naiselle ollenkaan, sanotaan: Miksi et uskalla olla rehellinen ja myöntää mitä tunnet?
Jos kerron tunteistani, mutta en ala suhteeseen, sanotaan: Mikset pitänyt tunteitasi omina tietonasi jos et halua suhdetta?
Jos kerron tunteeni, ja minulleja naiselle syntyy platoninen suhde, jossa tiedostetaan ja myönnetään että tunteita on, muttei langeta pettämiseen, minulle sanotaan: Miten valheellista ja alentavaa että rakastelet vaimosi kanssa ajatellen koko ajan toista naista!
Jos aloitan seksisuhteen rakastettuni kanssa ja lopetan seksin vaimon kanssa, sanotaan: Mikä vika sinun vaimossasi muka on!
Jos aloitan seksisuhteen ja jatkan seksiä vaimon kanssa, sanotaan: Helvetin huoripukki, eikö yksi nainen riitä?
Jos lopetan suhteen ja palaan vaimon luokse, minulle sanotaan: Eipä se rakkaus tainnut niin palavaa ollakaan, heke sulle; miksi petit jos et välittänyt tuon enempää!
Jos jatkan suhdetta pitemmän aikaa, minulle sanotaan: Jos et voi tunteillesi mitään, miksi petät, mikset eroa?
Jos eroan, minulle ja uudelle naiselleni sanotaan: Miksi rikoitte perheen?
Vastaukset 8
Vanhimmat
kuule tehdä niinkuin sydän sanoo.
Jos rakastat oikeasti, olet valmis tekemään suuriakin ratkaisuja eikä silloin mietitä kuka sanoo mitäkin jostakin. Mieti miltä tuntuisi olla sydämestään onnellinen? Olisitko ansainnut sellaisen tunteen?
meinaan samanlaista se on kohta sen uudenkin muijan kanssa. Vaikeempaa vaan, kun on lapsia kahdelle muijalle. Nyt tekis mieli lempata tämä uusi ns rakastettu ja lähteä kävelemään.
ei ole helppoa sinullakaan, mutta tiedän sen näin petetyn näkökulmasta, että teet mitä teet, niin p...aa tulee silmille joka tapauksessa ja onnellisia ettu tule olemaan, mikäli et opi rakastamaan vaimoasi uudestaan.
Muista kuitenkin, että kaikista pahiten teet silloin, kun alat pettämään vaimosi selän takana oli hän sinulle vain kaveri eli ei. Et voi tietää miten toisen petturuus koskee oli vain kaveri eli ei.
Mielestäni ainoa vaihtoehto sinulle on kertoa tunteistasi vaimollesi ja päättää yhdessä liittonne. Älä missään nimessä aloita uutta suhdetta ennen kuin olet saanut tämän liittosi lopetettua.
Oletpa ajatellut asiaa monesta suunnasta. Juuri noin se menee, kuten aiemmat kirjoittajatkin ovat todenneet.
Mutta miksi sinulla on tarve tällaiseen? Etkö jo omalla toiminnallasi (esimerkiksi kirjoituksesi) viestitä, että iso pyörä on kääntynyt!
Näet tulevaisuudessa muuta kuin kaveruutta. Tunnustelet mahdollisuuksien maailmaa ja luot itsellesi mielessäsi tulevaisuutta ilman vaimoasi. Tuolta tieltä ei ole tyydyttävää paluuta enää. Se on uskallettava kulkea. Sitä vastoin älä sotke siihen kuvioon muita - kyse on sinusta itsestäsi.
Tarkoitat kai että koska en enää rakasta vaimoani, minun pitäisi erota ensin ja ryhtyä uuteen suhteesen vasta sitten.
Vaimoni on hieno ja hyvä nainen, enkä todellakaan haluaisi loukata hätnä. Siihen ei ole mitään syytä. Epäilen ettei vaimoni tahtoisi erota. Jos joku epäilee että syynä rakastuminseeni on, että vaimossani on joku vika, niin väärässä on. Vaimosta pidän ja arvostan, lisäksi tykkään ystävänä kovastikin, viihdymme yhdessä ja voimme puhua melkein mistä vain. Yksi mistä en voi tietenkään puhua hänelle ovat tunteeni tätä toista kohtaan. Ainoa ongelma on, että naisena vaimo ei enää houkuttele. Ei ole houkutellut vuosiin, vaikka ei ole ruma eikä vastenmielinen nainen. Vaimoni varmaan löytäisi uuden miehen jos meille tulisi ero, siitä ei ole kysymys. Tätä toista naista rakastan. Sekin vaihtoehto on käynyt mielessä, että kokeilen pystynkö tukahduttamaan tämän tunteeni ajan kanssa. Tosin olen yrittänyt sitä yli puoli vuotta eikä se ole muuttunut miksikään, kasvanut vain.
P.S. Tällä palstalla on koko ajan toitotettu, että tunteisiin ihmisellä on oikeus, niistä ei ketään voi tuomita, mutta pitää hallita käytöksensä. Minä olen hallinnut käytökseni, mutta kyllä vain vaikuttaa siltä että minut silti tuomitaan jo tunteitteni perusteella. Tuomitseminen on täällä se ensimmäisenä mieleen tuleva asenne toiseen ihmiseen.
Jos kerran vaimosi on hieno ja hyvä ihminen, etkä halua häntä loukata, niin miksi ihmeessä mietit loukkaamista?
Ihminen on itsekäs eläin - se on totta.
Mutta jos teidän välillä on vielä jotain, jokin hehku hiilessä, niin olettekos koettaneet puhaltaa siihen uutta tuulta ja lisähehkua?
oletteko muistaneet tehdä kahden asioita, onko yhteistä harrastusta systemaattista tekemistä?
Käyttekös välillä kahden jossain "romatiikka-reissulla"?
Jos parisuhteessa vaan on, tekee töitä ja kotona katselee töllöä ja lueskelee omiansa, kuin myös harrastelee, niin ajautuu ajan kanssa platooniseen suhteeseen.
Suhdetta pitää hoitaa. muuten se lakastuu...
Puhu asiasta vaimosi kanssa, miettikää oletteko samaa mieltä. Mitä puuttuuu? mitä voisitte asialle tehdä - haluatteko tehdä?
jos ei keskustelujen kautta tule mitään, niin käykää vaikka ammattiaujjalalla juttelemassa yhdessä.
Ja sitten jos ei mistään tule apuja, niin ala ajamaan eroa- tutustu itseesi ja ala sitten hosuamaan muiden naisten kanssa...
Muulla tavoin tulee vain loukattua viattomia ihmisiä, jota et ilmeisesti kuitenkaan halua tehdä...
näin minä tekisin...
sinua tunteidesi perusteella, mutta haluaisin kuitenkin herättää sinut esittämään muutamia kysymyksia itsellesi.
Sanot, ettet haluaisi loukata vaimoasi. Etkö huomaa, että tunteesi toista naista kohtaan loukkaavat koko ajan? Etkö usko, että vaimoasi loukkaisi se, että olet hänen kanssaan enää ystävyydestä, kiintymyksestä ja tottumuksesta, mutta romanttiset rakkauden tunteesi kohdistuvat johonkuhun toiseen?
Sanot, ettei vaimosi haluaisi erota. Mutta luuletko, että hän haluaisi myöskään elää parisuhteessa miehen kanssa, joka ei häntä enää rakasta kuten puolisoa rakastetaan? Olisiko vaimosi tyytyväinen suhteeseen, jossa jää puolisonsa rakkaudesta paitsi?
Jokaisella on oikeus määritellä itse ne ehdot, joilla parisuhteessa haluaa elää. Jättämällä keromatta vaimollesi todelliset tunteesi häntä ja tätä toista naista kohtaan, sinä eväät häneltä tämän mahdollisuuden. Jos sinä et kykene enää rakastamaan vaimoasi etkä kykene lakkaamaan rakastamasta tätä toista, sinun täytyy kertoa se vaimollesi. Hänelläkin on oikeus tietää suhteensa tilasta, kuten sinä sen tiedät.
Haluatko sinä itse edes elää tällä tavoin valheeseen perustuvassa liitossa enää? Haluatko sinäkään olla oikeasti epärehellinen vaimollesi, josta kuitenkin välität? Mielestäni rehellisyys tääsä tilanteessa on ainoa teille molemmille reilu vaihtoehto. Jos se johtaa eroon, voit silti yrittää säilyttää hyvät ja ystävälliset välit vaimoosi. Jos taas päätätte yrittää vielä yhdessä, on senkin onnistumisella paremmat mahdollisuudet, mikäli lähdette siihen rehelliseltä pohjalta.
Minun mieheni valitsi tilanteessasi pettämisen. Nainen oli myös tahollaan naimisissa ja elämäntilanteessa, jossa suhde omaan mieheen oli väljähtänyt. Kuten meilläkin. Suhde kesti muutaman kuukauden, kunnes paljastuivat. Molemmat jäivät perheidensä luokse ja nyt kahdella taholla kerätään sirpaleita ja koitetaan pelastaa perheitä ja parisuhteita.
Molemmille tuli suurena yllätyksenä, kuinka paljon merkitsivät puolisoilleen. Loppujen lopuksi ei kotona ollutkaan mennyt niin huonosti, pitkä suhde vaan alkoi tuntua harmaalta, kun tarjolla oli kiva ihminen ja jännitystä arkipäivään.
Miten ajattelet asioiden etenevän, jos kaikki menee hyvin? Ajatteletko eläväsi onnellisena kaksoiselämää lopun ikääsi? Tai elätteletkö toiveita sopuisasta erosta, kun jätät vaimosi petoksesi paljastuttua jonkin ajan kuluttua? Eikö sinulla oikeasti ole vain kaksi vaihtoehtoa, eroat vaimostasi ja katsot oletko sen läpikäytyäsi vielä rakastunut tuohon toiseen tai pysyt vaimosi luona ja alat tehdä töitä suhteesi eteen _ennen_ kuin yhtään sydäntä on turhaan särkynyt?