Kaikki taiteen julkiset tuet olisi lopetettava. Kyllä oikea taiteilija, joka todella osaa asiansa, pärjää omilla kyvyillään ja yrittäjän asemassa. Ihan liiaksi on kaiken maailman orkestereita ja teattereita, joista yleisö ei ole kiinnostunut, mutta jotka silti saavat yhteiskunnalta (lue: veronmaksajilta) rahoja oman taiteellisuutensa pönkittämiseen ja taiteilijana olemisen leikkimiseen.
Tai esimerkiksi "taiteilija" Teemu Mäki: puolihullu eläinrääkkääjä, jonka taide on narsistista paskaa (mainittakoon se kauhea kissantappo-runkkausvideo, tai videoinstallaatio aiheena "viime yönä panin isoäitiäni silmään") - Mäki saa valtion kymmenvuotista taiteilija-apurahaa, eli pari tuhatta euroa kuussa vain siitä, että on julma ja hullu. Kiva systeemi meillä.
Menemään joutaisi myös mm. ooppera (ja baletti). Se on valtava rahareikä, ja silti vain eliitin harrastus. Jos joku todella tykkää niin paljon oopperasta, niin perustakoon kaikin mokomin yhdistyksen, joka ryhtyy keräämään rahaa ja jäseniä ja ylläpitämään oopperaa.
Sanoin kaiken edellä aika kärjekkäästi, ja hyvin paljon jäi sanomattakin, mutta haluaisin keskustelua aiheesta. Olen itse taiteilija, joka ei ole koskaan julkista tukea ottanut, ja elän omalla taiteellani. Meitä ei ole Suomessa montaa, jotka siihen kykenevät, mutta miksi pitäisi ollakaan? Tämä on pieni maa, täällä on vähän ihmisiä, ja taatusti paljon tärkeämpiäkin ongelmia ratkottavaksi kuin Kansallisoopperan rahoituspulmat. Mitä jos aloitettaisiin vanhuksista ja lapsista - samasta kukkarosta nekin rahat tulevat, ja taiteeseen haaskatut rahat ovat samasta kukkarosta poissa!
Tai esimerkiksi "taiteilija" Teemu Mäki: puolihullu eläinrääkkääjä, jonka taide on narsistista paskaa (mainittakoon se kauhea kissantappo-runkkausvideo, tai videoinstallaatio aiheena "viime yönä panin isoäitiäni silmään") - Mäki saa valtion kymmenvuotista taiteilija-apurahaa, eli pari tuhatta euroa kuussa vain siitä, että on julma ja hullu. Kiva systeemi meillä.
Menemään joutaisi myös mm. ooppera (ja baletti). Se on valtava rahareikä, ja silti vain eliitin harrastus. Jos joku todella tykkää niin paljon oopperasta, niin perustakoon kaikin mokomin yhdistyksen, joka ryhtyy keräämään rahaa ja jäseniä ja ylläpitämään oopperaa.
Sanoin kaiken edellä aika kärjekkäästi, ja hyvin paljon jäi sanomattakin, mutta haluaisin keskustelua aiheesta. Olen itse taiteilija, joka ei ole koskaan julkista tukea ottanut, ja elän omalla taiteellani. Meitä ei ole Suomessa montaa, jotka siihen kykenevät, mutta miksi pitäisi ollakaan? Tämä on pieni maa, täällä on vähän ihmisiä, ja taatusti paljon tärkeämpiäkin ongelmia ratkottavaksi kuin Kansallisoopperan rahoituspulmat. Mitä jos aloitettaisiin vanhuksista ja lapsista - samasta kukkarosta nekin rahat tulevat, ja taiteeseen haaskatut rahat ovat samasta kukkarosta poissa!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Harvoin noin fiksua juttua kuulee, sanoitpa naulan kantaan!
Mikäpä siinä, antaa mennä oopperan. Johan tuota joikumista on kuultu kylliksi.
Ylen Ykkönenhän jo meni pois kiusaamasta, ja turhaan noita kirjastojakaan ylläpidetään, kyllä jokaisella lukuhaluisella on rahaa ostaa kirjansa.
Ja jos lapsia tähän sivistysmaahan vielä tekee, niin hoitakoon itse niille opetuksen ja koulut, ei minun verorahoillani. Ei senttiäkään, nyt on tämän tuhlailun loputtava! Minä haluan käyttää rahani täysimääräisenä tämän ylpeän ja itsenäisen taiteentekijän tukemiseen.
Mistä voin tulla ostamaan ja mitä?
... osasitpa olla eri mieltä tosi satiirisesti...!
Oma käsitykseni silti yhä on, että sellainen yhteiskunta olisi terve, joka takaisi kansalaistensa terveyden, turvallisuuden ja peruskoulutuksen, ei muuta. Muu tehtäisiin omilla rahoilla ja oman valinnan mukaan. Jos saisin itse päättää, säilyttäisin kyllä kirjastot, mutta aika moni muu asia saisi hieman turhana mennä ihmisten omalle vastuulle.
Olisiko Sinulla ihan vakavasti sanottavanasi joitain kommentteja tähän?
...kyllä minusta ihan oikeasti ns. korkeakulttuuri on luonnollinen osa elämää, yhteiskuntaa ja ihmisen hyvinvointia - ainakin jos maalla on kanttia itseään sivistysvaltioksi sanoa. Hengenruokaa tarvitaan mahdollisimman monipuolisena ruokaympyränä.
Pääsylippujen hintojen pitäminen kohtuullisena antaa myös rivikansalaiselle mahdollisuuden harrastaa konsertteja, oopperaa, taidenäyttelyjä, museoita. Kasvamisen ilo yleisönäkin on ilo, ja löytämisen riemu suuri. Erityisen kiinnostavaa on seurata nuorten taiteilijoidemme kasvua; itse seuraan lähinnä klassista musiikkia, ja siellähän on toinen toistaan upeampia nuoria, ja paljon!
Minusta on suurenmoista, että Suomea pidetään monipuolisena kulttuurimaana, josta tulee paljon lahjakkuuksia suhteessa väkimäärään. Ei se ole sattumaa, vaan lujaa työtä ja yhteiskunnan mukaantuloa.
Tämä ei tarkoita, etteikö järjen käyttö ja kriittisyys olisi sallittua ja tarpeellista kautta linjan, mutta asenteet "ooppera romuttamoon" kertoo melkoisen köyhästä sielusta.
Mistä korkeampi kulttuuri (älä kiipeä seinille, luulen sinun tietävän mitä tarkoitan tällä ilmaisulla) katoaa, sinne syntyy tyhjiö. Tyhjiön täyttää aina joku, ja silloin ollaankin isojen kysymysten äärellä. Mitä suppeampi näkemys ihmisillä maailmasta, historiasta ja kulttuurista on, sitä helpompi heitä on manipuloida.
Anteeksi sähläys nimimerkkien kanssa.
Summa summarum: en halua tähän maahan luokkayhteiskuntaa, jossa vain rikkailla ja/tai rikkaiden lapsilla on varaa kulttuuriharrastuksiin. Itse tulen tavallisesta tehdastyöläisperheestä.
Olemme osa jatkumoa, ja eri kulttuurinalojen tuntemus kuuluu yleissivistykseen - jonka arvo nykykaupallisuuden pyörityksessä on kyllä jäämässä valitettavasti jalkoihin.