Olemme seurustelleet mieheni kanssa kohta kolme ja puoli vuotta. Ihmettelen että ylipäänsä vielä yhdessä ollaan. Kun tavattiin, meni kaksi kuukautta kunnes menimme kihloihin. Sitten sitä ryypättiin ja pidettiin hauskaa, koettiin paljon ja suhteessa oli väkivaltaakin. Sitten tulin raskaaksi. Saimme ihanan suloisen pienen tytön ja sitten ne vaikeudet alkoi. Mies ei hoida tyttöä ollenkaan, on ilkeä minua kohtaan (ei ajattele mitä suustaan päästelee) eikä meillä ole seksielämää ollenkaan koska miestä ei kiinnosta. Haukkuu minua laiskaksi kun en jaksa tehdä kotitöitä, oon suttapytty kun en korjaa jälkiäni ym. Joka päivä jotain valittamista jostakin. Oon raskaanakin, enkä saa minkäänlaista hellää huomiota, joudun yksin heräämään yöt neidin takia ja jos neiti herää yöllä, mies vaan raivoo kun hänet herätettiin. Oon ihan poikki enkä tosissaan tiedä miks en osaa lähteä suhteesta! Sen verran jo tein että hankein oman kämpän eli olen nyt yh, mut silti majaillaan miehen luona. Nyt haaveilen mutosta espooseen-johonkin kauas näistä maisemista mut pelkään et mulle tulee niin ikävä miestä että palaan takaisin... Auttakaa, rohkaiskaa... Oon jo niin väsynyt koko suhteesta ettei energia riitä kuin tyttömme hoitamiseen...
Pois suhteesta..
Surullinen...
72095
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
tyhmä olet.. olisit miettinyt keneen tutustut..! järjen käyttö SALLITTU! lapsellista meininkiä.. ja ikää oli? mitä muuta odotit? isoa linnaa ja ruusuista rakkutta? hahahah... herää jo hölmö.. itse olet joutunut tuollaiseen suhteeseen.. osaat siitä itsekkin pois, ei sitä neuvoa tarvitse netistä hakea.. hahahah... voi voi.. säälittävää.. todella..
Totta se on, ettei tuollaisessa suhteessa kannata elellä. Mutta ei se lähteminenkään ole niin helppoa. Varsinkaan jos ei ole minkäänlaista turvaverkkoa.
Sinulla varmaan todella täydellinen elämä????
Ja ikää varmaan parikymmentä???
No teitä tietämättömiä nuoria on koko maa pullollaan.
Ja toiseksi miksi luet tätä keskustelua koska olet täydellinen??
HALOO!!!!
Lapsia vaan pitää vielä lisääkin tehdä. Ei hyvältä kuulosta. Nyt lähdet lapsesi kanssa elämään omaa elämääsi, turhaan ikävöit miehen perään, joka ei sinusta välitä. Kun kerran lapsen olet saanut ja raskaana olet, ajattele heitä ja heidän parastaan. Omat halusi ja ikäväsi ovat tärkeysjärjestyksessä kakkosena. Apua ja neuvontaa saat sosiaalitoimistosta, se ei ole vain taloudellista tukea varten, sieltä saa myös neuvontaa ja ohjausta elämään ja ongelmien selvittämiseen. Koeta jaksaa ja tsemppiä tulevaisuuteen!
äiti ei huolehdi lapsestaan vaan isälle jää kaikki.töistä tultuaan äiti menee nukkumaan ja unohtaa lapsen kokonaan.taas isä hoitaa lasta.äiti on myös raskaana taas ja ihmettelenkin että miksi hän ylipäätänsä tekee lapsia jos lapset eivät syntymänsä jälkeen enään olekkaan niin ihania.kai se on niin että äiti huomasi lapsen tultua että ei se elämä pienen lapsen kanssa olekkaan aina ruusuilla tanssimista.sääliksi käy lasta ja isää.
vaikka menee huonosti muutenkin...?
Hei!!
Noi kaikki kommentit ei todellakaan ollu kannustavia.
Mutta itsellä on ollut samankaltainen tilanne.
Meillä ukko halusi lapsen ja luulin että sitten älyäisi jättää ylimääräiset touhut pois.
Raskaus oli tosi rankkaa,yksin olin melkeinpä joka viikonloppu kun ukon piti kulkea kavereidensa kanssa.Nyt on ollu samaa ongelmaa.
Meillä kärjisty tilanne jo siihen että rupesin masentumaan.
Nyt olen saanut apua ja sitä voisin suositella muillekin. (todella positiivinen yllätys kuin helpottaa jutella jonkun kanssa joka ymmärtää).
Sinulle toivon voimia ja loppujen lopuksi sinä teet ihan itse sen lopullisen ratkaisun, ja se on varmaan se oikea.
Ja onhan ystävä verkko olemassa johon turvautua ja jotka auttavat jaksamaan eteenpäin.