ensimmäistä kertaa suhteemme aikana, nyt kun puoliso on raskaana, ilmenee mustasukkaisuutta. Ikinä ei ole niin suoraan epäilty pettämisestä kuin nyt. Minua loukkaa se syvästi, varsinkin, kun itse en ikinä ole edes ajatellut pettäväni rakkaintani. Kaikki sen takia, että kun asun viikot toisella paikkakunnalla ja riideltiin puhelimessa kun olin kännissä enkä soittanut kämpille päästyäni. Miten päähän voi pälkähtääkään, että toinen pettää, kun ei mitään sellaiseen viittaavaa koskaan ole ollut? En koe olevani velvollinen edes lohdutteluun, kun mitään pahaa ei ole tapahtunut. Rakastan naistani ja hän epäilee vaan. Enhän voi sanoa hänelle, että epävarmuutensa johtuu raskaudesta. Aika kai parantaa, mutta en tahdo tämän toistuvan aina.
Mustasukkaisuudesta
daddy'o
122105
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
kerralla mietit käyttäytymistäs. Ja todellakin olet velvoitettu lohduttamaan raskaana olevaa naistas jota olet kaltoin kohdellut!
Ja aika ei paranna.
Ex mieheni pyykkejä pestessä kun odotin esikoista löysin vaaleasta paidasta huulipunaa. Oli kuulemma tansittu kun olin kursseilla mutta odottavan äidin maailma oli hajonnut. Koko odotus muuttui tuskaksi ja usko ihmisiin katosi hormoonimyrskyyn.
Vuosia myöhemmin hän jäikin kiinni kaiken maailman jutuista ja erosimme mutta siemen kylvettiin odotusaikana silloin kun itse olin heikoimmillani.
Ihan sama miten sen teet mutta ota ensimmäinen askel ja pelasta liittosi vaikka se vaatisi mitä. Äiti on odottaesssa niin hauras että et voi sitä miehenä ymmärtää..
Pääset tulevaisuudessa paljon helpommalla jos nyt hoidat hellästi mutta varmasti asian kuntoon..
Anneli
moips...Olen myös raskaana ja olen huomannut itsessäni samanlaisia piirteitä, kuin mitä kuvailit puolisostasi eli mustasukkaisuutta ja epävarmuutta ennenkaikkea.Ennen en todellakaan osannutkaan epäillä miestäni, mutta nyt sitten sitäkin useammin herää minun mielikuvitukseni. Minulla tuo mustasukkasuus ja epäily johtuu 110%:sti siitä kun raskaus muuttaa minun ulkonäköäni niin paljon että näytän jo mielestäni valaalta, mies ei ole melkein ikinä kotona vaan töissä ja en saa näinollen huomiota tarpeeksi, joten osotan mieltäni mustasukkaisuudellani...tyhmää eikö totta, mutta itsekin säikähdin omaa käyttäytymistäni aluksi, koska en ole IKINÄ käyttäytynyt näin...Anna puolisollesi paljon huomiota ja muista kehua kauniiksi ym.
miten niistä HORMONEISTA saa syyn ihan miten paskapäiseen käytökseen hyvänsä. Ja aina se on mies jonka pitää sitten huomioidahelliäjaymmärtää.
Säädetään laki että raskaana olevat naiset pitää saattaa holhouksen alaisiksi jos kerran ne hurjat HORMONIT ylittää järjen äänen.
Samalla lailla ne naisetkin pettävät puolisoitaan. On tullut seurattua tapausta, jossa mies oli hiukan sivulauseessa puhunut, että olisi ihan hyvä varmaan ottaa se verikoe, kun isyyttä selvitetään, niin vaimo sai kauhean raivarin. Oli joku työkaveri asiasta maininnut miehelle, että joskus sellainen tehdään, ja mies sen halutessaan saa. Naisen mielestä mies suoraan syytti häntä pettämisestä. Minulla ei kyllä naisena ja äitinä löytynyt ymmärrystä. Ei raskauden piikkinkään saa ihan mitä vaan laittaa. Jonkinlainen järkikulta pitää kuitenkin säilyttää.
Itselläni on puoliso ollut aina paljon matkoilla, eikä homma olisi onnistunut ilman tietoista päätöstä LUOTTAA puolisoon. Elantoa hän meidän perheelle hankkii. Joskus on kyllä huonoina aikoina epäilys päässyt käymään mielessä, tunnustan. Suljen vain pois mielestäni nuo tuumat. Eihän minunkaan mieheni kysele mitä teen hänen reissujensa aikana.
Eli esikoisemme on nyt 8kk. Vuosi sitten olin raskaana. Mieheni on aina ollut todella hellä ja huomioon ottava minua kohtaan, enkä ikinä, ikinä uskoisi hänen pettävän. Vaan raskausaikana muistan kerran itkeneen, että hän taitaa pettää minua, eikä välitä minusta, isomahaisesta tankista enää pätkääkään.
Kyllä se vaan on niin, että raskaana ollessaan nainen on kaikkein haavoittuvimmillaan ja herkimmillään. Silloin hän tarvitsee miestään kaikkein eniten. Ole naisesi tukena ja rakasta häntä. Hän tarvitsee sinua nyt suunnattoman paljon. Älä ole turhaan ylpeä, vaan lohduta häntä. HÄn odottaa sinun lastasi, kantaa sen sisällään 9kk ja synnyttää hirmuisella vaivalla. Eiköhän hän ansaitse sinultakin jotain...? :)
mieheni pitäisi olla nyt vastaamassa, sillä hän osaisi ehkä kokemuksesta antaa neuvoja tai kannustaa jaksamaan. olin kaikin puolin ihan kamala häntä kohtaan koko alkuraskauden ja hankala loppupäässäkin. mustasukkaisuuteni liittyi tosin useimmiten hänen harrastuksiinsa ja kavereihinsa, mutta hyvin hyvin vaikeaa oli. itse kärsin raskausmasennuksesta ja olin todellakin kuin ihan eri ihminen (mieheni sanoja). se voi olla niin vaikeaa se raskaus -sekä isille että äidille. mieheni kyllä sanoi, kun ihan hurjapääksi aloin, että "nyt riittää taistelu, hormoonit puhuu etkä sinä enkä sitä paitsi ymmärrä enää mistä kaikesta minua syytetään." no, vaikka yritin huutaa ja itkeä ja joskus jopa viskoin tavaroita, ei suostunut enää keskustelemaan ennenkuin olin rauhoittunut (ja myös hän itse). ei tuo mustasukkaisuus vaadi mitään syytä raskaana ollessa. itse en ole koskaan epäillyt miestäni pettämisestä tai siitä että hän jotain toista naista ajattelisi, mutta kummasti ne ajatukset vaan raskaana päähän hiipivät. syy siihen oli todellisuudessa näin jälkeenpäin ajateltuna se, että tunsin itseni todella arvottomaksi, pelkäksi kantovälineeksi, kun en mitään saanut aikaan, kun vain väsytti niin tolkuttomasti ja tulin rumaksi ja luovuus katosi ym. kun en itse itseäni kyennyt arvostamaan, niin ajattelin, ettei kukaan muukaan voinut, enkä ottanut kuuleviin korviini, jos mieheni yritti väittää muuta.
en voi nyt muuta kuin kehottaa kestämään välillä sietämättömäksi käyvät olosuhteet. jos naista raskauden aikana syvästi loukkaa, tämä haava jää häneen loppu elämäksi. itse en ainakaan voinut tunteilleni mitään. yritin päässäni välillä järkeillä ja tulin vain siihen tulokseen, ettei päässäni ole järkeä. se vain masensi entistä enemmän. psykologille voi mennä juttelemaan, jos tuntuu, ettei jompi kumpi enää jaksa. mieluummin tietysti ennemmin kuin myöhemmin.
porkkanana tähän loppuun vielä, että kaikesta kauheudesta huolimatta se lapsi kyllä korvaa kaiken surun. itse en pahemmin edes muista mitä höpöttelin miehelleni raskaana ollessa tai mistä syytin, mutta nykyään hän kertoo niitä juttuja vitsinä kavereillemme. hänen kasvoiltaan saa joka päivä monta kertaa lukea, miten onnellinen hän on, kun pienen poikamme kanssa touhuaa. raukka on jopa alkanut puhua toisesta lapsesta, vaikka pieni on vasta 7 kk! no, hän ei pahemmin menneitä murehdi. eiköhän tässä kuitenkin ainakin jokunen vuosi valmistauduta uuteen koitokseen. miljoonasti onnea sinulle isyydestä ja jaksuuta. vaikka se aika matelee, niin matelee sentään eteenpäin.
Moon raskahana ja soon mää joka saa osakasensa niitä epäälyjä.
minoon opiskellu muualla koko sen ajan kun ollaha tämän tulevan isän kans seurusteltu. Ja niin saan kuulla jatkuvasti kuinka moon pettäny ja kulukenu kapakoos miesten peräs.. ENKÄ moo koskaa pettäny, eres ajatellu sellaasta. Rakastuin avopuolisohoni heti, eikä soo mihinkää muuttunu. Tuntuu pahalta ja loukkaa ku syytetähä, ei uskota eikä luoteta ja ku ajatteloo sitä minkälaasena mua piretähä. Mun vattas kasvaa meirän yhteenen vauva, herra jumala, mulle se ainaki merkittöö palio ja pitääs kertoo mun tuntehista ja niiren airouresta.
Äläkää pilakko suhteetanna tyhymillä epäälyyllä, mitä te siinä voitatta? Syyttäkää sitte ku oikiasti on siihen aihetta, oma epävarmuus ei tarkoota sitä että teitä petetähä.
johtopäätöksesi, mikäli vaimosi olisi tehnyt vastaavan baarivedon? "Kaikki sen takia, että kun asun viikot toisella paikkakunnalla ja riideltiin puhelimessa kun olin kännissä enkä soittanut kämpille päästyäni."
"mutta en tahdo tämän toistuvan aina."
Älä mene riidan päätteeksi baariin vetämään kännejä (vaimosi odottaa TEIDÄN lastanne ja hänellä ei ole vastaavaa nollausmenetelmää käytössään) ja jätä ilmoittamatta missä menet ja selvisitkö kämpillesi...
Ei ole tapana ottaa kännejä vitutukseen. Pakko olla toisella paikkakunnalla, kun muuten ei saa koulua valmiiksi. Riita syntyi puhelimessa raflassa ollessani. Työni takia en aina itsekään saa puoliskoa kiinni puhelimella ja hän käy ravintolassa, niinkuin muutkin ihmiset, siis kävi, ennen kuin alkoi odottaa. Silti en räjähdä, jos ei ole viesti tullut tms. Joidenkin mielestä kaikki on vaan aina äijän vika!
Naisena voin sanoa, että hormoonit heittää häränpyllyä raskauden aikana ja vielä hetken sen jälkeenkin. Itselläni todella paljon.
Mustasukkaisuus on kauhea mörkö parisuhteessa ja on kauheaa joutua epäilemään kumppaniaan pettämisestä, joskin en kiellä etteikö syyttömänä turhat syytökset epäilytä. Raskaana nainen kaipaa aivan valtavasti turvaa ympärilleen ja kärsivällisyyttä naisen tunnemyrskyissä tarvitaan.
Voin vastata, että välinpitämöttömyytesi ei tule ainakaan asiaa auttamaan, koska sellaisena naisesi sen tulee ottamaan. Lohdusta nimenomaan tarvitaan, niin useaan otteeseen kuin sitä tarvitaan. Se on ehkä raskasta sinulle, mutta jos todella rakastat naistasi, se on se arvoista.
Itse tulin petetyksi raskauden aikana, ihan oikeasti, ja mieheni myönsi sen. Mitään kamalampaa ei ole. Huonompaa ajankohtaakaan ei ole pettämiselle kun naisen raskauden aikana. En tule koskaan luottamaan mieheeni enää. Ja suhteemme tulee luultavasti kaatumaan juuri tähän. Vaikka mieheni olisikin puhdas pulmunen, minä epäilen häntä. Ja hän on siitä jatkuvasti vihainen minulle. Jos hän arvostaisi pelkoani, pystyisi olemaan luottamuksen arvoinen kerta toisensa jälkeen, luottamus syntyisi uudelleen. Mutta koska mieheni tuntee samoin kun sinä, ettei ole "Lohdutus" velvollinen sillä ei ole mitään tällehetkellä tehnytkään, se vain pahentaa tilannettani. Ja pelkään vain enemmän.
Kärsivällisyyttä. Sitä sinulle lähetän roiman annoksen. Naisesi tarvitsee nyt tuplaturvaa ja muista että hormonit tekevät paljon, ja ne eivät ole naisen säädeltävissä. Naisesi on nyt herkimmillään kuin ikinä!