Ollaan sitten kohtapuoliin eroamassa, niin että puoliso muuttaa jonnekin lähelle. Hän hakisi edelleen lapset päiväkodista, kun minä taas vien. Miten tässä kannattaisi muuten sopia nuo tapaamiset, olisiko mies lasten kanssa joka toinen viikko illat kodissaan ja toisi yöksi kotiin, ja joka toinen vkl. Miten tässä olisi nyt järkevää sopia, ihan hölmöä tietenkin kysyä teiltä tuntemattomilta, mutta tämä nyt on aika uusi asia, eikä mitään kokemusta edes tutuilta asioiden järjestelyistä.
Entäs se elatus, pitäisikö puolison maksaa lasten elatusta lainkaan, jos olisi tällainen yhteisjärjestely? Käytännössä se kyllä menee niin, että puolison harrastusten vuoksi lapset viettävät kyllä enemmän minun kanssani aikaa. Elatus lienee kiinni siitä, kuka ostaa ja mitä lapsille, mutta myös asumisen tms. kustannukset huomioidaan? Tuloiltamme olemme samalla tasolla, minulla ehkä hieman paremmat tulot tällä hetkellä.
Entäs se elatus, pitäisikö puolison maksaa lasten elatusta lainkaan, jos olisi tällainen yhteisjärjestely? Käytännössä se kyllä menee niin, että puolison harrastusten vuoksi lapset viettävät kyllä enemmän minun kanssani aikaa. Elatus lienee kiinni siitä, kuka ostaa ja mitä lapsille, mutta myös asumisen tms. kustannukset huomioidaan? Tuloiltamme olemme samalla tasolla, minulla ehkä hieman paremmat tulot tällä hetkellä.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Mikähän idea siinä on, että toinen vanhemmista aina vie, ja toinen aina hakee lapset ... missä he viettävät sitten yönsä?
Jos asutte lähellä toisianne, ja välinne hyvät erosta huolimatta, kummallakin riittävän kokoiset asunnot ... niin miksi sitten ette uoroviikottelisi. Tuo esittämäsi kuulostaa vuoropäivittelyltä, eikä ehkä välttämättä kovin käytännöllistä.
Elarit sitten. Ne voitte sopia melko vapaasti. Periaate on, että molemmat vanhemmat osallistuvat lapsensa elatuksen tarpeeseen maksukukyjensä suhteessa (teillä siis 50/50).
Jos lapsella todellakin on kaksi kotia, joissa asuu puoliksi ... missä kaksi saman toimeentulon saavaa vanhempaa kustantavat lapsensa menot... niin elareita ei syytä maksaa, tosin lapsilisäkin pitäisi silloin jakaa (tai toinen hoitaa enemmän hankintoja... ehkä fiksumpi tapa hoitaa asia)
Päiväkoti ei ole auki, kun puoliso lähtee töihin, ja se on kiinni, kun minä pääsen töistä. Voisinhan minä aikaistaa töihinmenoani, jos se olisi järkevää?
Lapset olisivat aina yötä omassa kotonaan = minun luonani. Paitsi ne jokatoinen vkl. Vuoroviikottelu ei taida olla lasten kannalta kivaa?
Vuoroviikottelu ei mielestäni sopisi teille ... ellei olisi jopa mahdoton tällä hetkellä. Joillekin se sopii -- mutta ei missään nimessä patenttiratkaisu kaikille.
Käytännössähän teillä on aivan "vakio" tapaamiset, joka toinen vkl. Sillä erotuksella, että lasten etävanhempi toimii autonkuljettajana iltapäivisin.
Elarit kun sovitte, huomioikaa kulut jotka tuosta etävanhemmalle koituu ... ilman niitä tod.näk. lapsesi etävanhemman osuus tämän elatuksesta 130 - 170 EUR/kk (toki riippuu lastenne elatuksen tarpeesta). Tuon lisäksi tietenkin sinun osuutesi, ja lapsilisät (jotka maksetaan lähivanhemman tilille, lapsiin käytettäväksi).
Oletteko miettineet, että lapset asuisivat samassa kodissa ja vanhemmat kulkisivat "reppu selässä" vaihtaen kotia vuoroviikoin?
Hankkisitte yhden asunnon, jossa asuisitte etävanhempana ollessa. Tälläinen järjestely toimii jos aviopuolisot kykenevät sopimaan asioista ja silloin, molemmat vanhemmat saavat asua lasten kanssa vuoroviikoin. Vaihtoväli voi olla pidempikin esim. kaksiviikkoa. Elatukseen osallistuisivat molemmat, samoin asuinkustannuksiin näin ei kumpikaan maksaisi elatusmaksuja. Käytännössähän voitte sopia lastenmenot kuten, vaatteet, harrastukset, hoito yms. puoliksi.
Tätä ollaan mietitty, mutta tuo päiväkotiin vieminen on (pieni) ongelma, voisihan tietenkin tulla tänne aamuisin. Ei vaan jaksaisi katsella tuota puolisoa joka päivä, kun eroa tehdään. Hänellä on toinen suhde, jonka luo ei kuitenkaan halua muuttaa. Ja itseäni ottaa päähän maksaa joku 500euroa /kk vuokraa (puoliksi) siitä, että puoliso haluaa seurustella jonkun muun kanssa. Mieluitenhan tuo jäisi tähän kotiimme ja jatkaisi tyytyväisenä rakkauttaan toiseen. Ei vaan oikein nappaa tämä vaihtoehto.
erossa on aina koetuksella ja jos, toisella uusi suhde niin toinen kokee itsensä jätetyksi, petetyksi, hylätyksi ja on mustasukkainen, kateellinen jne... niiden kanssa pitää oppia elämään ja työstää itsensä kanssa ko. prosessi.
Mutta, mutta lasten etuun ja oikeuksiin sillä ei saisi olla vaikutusta. Lapsille ei kuulu parisuhteen ongelmat, eikä heille tule niitä purkaa. Pahanolon lapset kyllä huomaavat ja se pitääkin rehellisesti heille kertoa, esim. äidillä on pahaolo, kun me vanhemmat erottiin ja on isää välillä ikävä, mutta me emme keskenään tulleet toimeen ja päätimme yhdessä avioerosta ja edelleen jatkossa päätämme ja hoidamme teitä, kuten tähänkin asti. Sitten kertoo perheen uudet järjestelyt.
Sinun tulee nyt miettiä, kumpi on tärkeämpää lasten etu vai sinun tuntemukset? Sille et taas mitään voi vaikka miehelläsi on uusi kumppani, keskity mikä on tärkeää! Etkä sen takia maksa vuokraa, että miehelläsi on uusi nainen. Pode ja tee se surutyö minkä eron jälkeen joutuu tekemään, jokainen eronnut. Silloin vapaudut entisestä ja pääset kahden- viidenvuoden jälkeen irti menneistä! Onnea yritykselle. t. saman kokenut
Kiitos viestistä, ihan ajatelemisen aihetta. Taisi pieni katkeruus päästä pintaan tuossa edellisessä viestissäni. Noh, kaipa tästä selviää. Mutta siis, lasten etua ehdottomasti tässä ajatellaan! Ja lapsille on jo kerrottu, että nyt meillä vanhemmilla meni vähän sukset ristiin, että asiat kuitenkin järjestyvät, eikä heitä kukaan jätä.
Eli hyviä järjestelyjä ehdotelkaa, kyllä tuo vanhempien kodinvaihto on ehdottomasti parempi kuin lasten kodinvaihto.
Lapsille on parempi, että me vanhemmat kuljemme laukkuinemme kuin se, että lapset kulkee. Näin heidän kotinsa säilyi samana ja sosiaalinen ympäristö ei muuttunut.
Myös me vanhemmat olemme kokeneet järjestelyn toimivana ja olemme sitoutuneet vanhemmuuteen. Edelleen laitan lasten kanssa yhdessä exälle isänpäiväateriat ja lahjat, samoin merkkipäivät jne... vastaavasti hän huolehtii minun huomioimisen. On myös lasten osalta turvallista, jos esim. jompi - kumpi sairastuu, niin toinen rientää apuun. Loppujen lopuksi se ei vaadi, kuin asiallista käyttäytymistä toisiaan kohtaan. Välit on säilyneet myös lasten isovanhempiin ja molemmat vierailemme lasten kanssa toistemme vanhemmilla.
miksi olette eroneet jos teillä on mahdollisuus elää noin sopuisasti (vuoroviikoin) saman katon alla? tuntuis et tuolla yhteisymmäryksellä voisi vielä yrittää uudelleen.
tuli vaan mielee, ei ole tarkoitus ärsyttää yms.
Avioliittoon ei mahdu kahta naista : ) Olen niin omistavaa sorttia. Exäni löysi uuden suhteen ja päädyimme edellä mainittuihin järjestelyihin. Meistä se oli järkevää, kunnes lapset ovat täysi-ikäisiä.
Meillä on sama tilanne, vaikka en sitä alkuperäisessä viestissäni kertonut, minä en voi elää avioliitossa, jossa olen vaimo ja miehelläni on tyttöystävä :) Kolme kuukautta olen yrittänyt, lähinnä saada mieheni takaisin (epätoivoinen, riutuva sydän ;)
Omat toiveeni perheen yhdessäpitämisestä ovat samat kuin mieheni, mutta kun ei tuo voi luopua (etä)rakkaudestaan, josta ei ikinä voisi kuvitella öitipuolta lapsillemme tms. Ja mistä minä sen tiedän, noh, se nyt on vain omahyväisen vaimon ajatus...
omien tuntojesi pohjalta. Vaikka täällä ns. "paremmin tietävät" sanovat mitä tahansa niin tee omat ratkaisusi, sinä se perheesi parhaiten tunnet!
Olen huvittuneena lukenut kommentteja, että lapsemme vastaisivat kodin ylläpidosta! Juuri näin, ihmiset jotka eivät tiedä asiasta yhtään mitään vaan pohtivat asioita omien tuntemustensa, "musta tuntuu" pohjalta ja haluavat kaikkien perheiden noudattavan samaa mallia. Niinpä niin, suotakoon se heille.
Omasta puolestani voin todeta, lastemme elävän normaalia elämää, eikä he tai kukaan muu, kahdesta suvusta oleta meillä olevan ns. kulissiliitto. Olemme tehneet asiat selviksi ja sopineet ko. järjestelyt ja meillä se on toiminut hyvin ja mahdollistanut molempien työn (toinen joutuu ajoittain matkustelemaan).
Kommentti, ettei kellään meistä ole kotia, on asianosaisen kirjoittajan oma mielipide! Meillä on koti, jossa lapset asuvat ja siitä huolehtii se vanhempi joka on vastuuvuorossa. Emme myöskään elä menneessä vaan sisustan ja uusin kodintarvikkeita huonekaluista lähtien silloin, kun se tuntuu siltä tai jokin paikka vaatii kohennusta. Vanhempina olemme laatineet yhtenäiset säännöt, joita olemme sitoutuneet noudattamaan ja näin on myös tapahtunut.
Mitä taas tulee siihen etä-asuntoon, niin siinä meillä molemmille on omat tilansa ja yhteiset oleskelutilat. Meillä se toimii. Taas se mitä exäni tekee muiden kanssa tai muualla, ei kuulu enää minulle. Kunnioitamme toinen - toisiamme ja lapsista vastaamme yhdessä. Olemme yhteishuoltajuudessa ja emme elä kulisseissa mihinkään suuntaan. Kaikki ystävämme, molemmat suvut, lasten koulut ja heidän ystävät ja ystävien perheet tietävät ko. tilanteen. En käsitä, että eron jälkeen pitäisi nopeasti alkaa leikkimään kotia, jonkun uuden ihmisen kanssa. No, jokainen tyylillään! Meistä kumpikaan ei halunnut muuttaa kenenkään kanssa asumaan ja siksi päätimme pitää "kimppa-kämppää" ja vastata vanhemmuudesta. Taasen se, että exäni on löytänyt suhteen, jota "lämmittää omalla tavallaan", on täysin hänen oma asiansa. Itse teen mitä haluan ja nykyiset järjestelyt sopii minulle, enkä kuvittele tai odota meidän palaavan parisuhteeseen. Todettakoon vielä, ettei lapsillamme ole todettu mitään ongelmia koulun, sosiaalisen verkoston tai sukujen suhteen.
suosittele vuoroviikottelua...
Miettikääpä mikä stressi lapselle jos pitää reppu olla pakattu joka viikko kun on kohta lähtö isin tai äidin luo.
Meillä nyt niin että lapset isällä joka toinen viikonloppu.
Hyvin toiminut tähän asti ja toimii jatkossakin.
Makuasia asuuko lapsi joka-toinen-viikko vai joka-toinen-vkl tai joku muu - yhtäpaljon tulee vaihtoja kodista toiseen. Vuoroviikossa on se hyvä puoli ettei lapsen tarvitse kulkea reppu mukana - vaatteet ja muut on kummassakin paikassa.
AP:n tilanteeseen se ei sovi johtuen noista hankalista työajoista - mutta ehkä myöhemmin kun lapset menevät kouluun.
no vähämpä saavat nähdä isäänsä? eikö halua enempää vai pantaatko lapsia itselläsi?
kummastakaan, vaan siitä että isä on paljon poissa (työjutuissa).
Kyllä minun puolestani saisi tavata useamminkin.:)
et vaan työ esteenä, kun on niitäkin ihmisiä jotka pantaa ja estää lasta tapaamasta toista vanhempaa...
vastata vain että en ymmärrä sellaisia ihmisiä jotka käyttävät LASTA välikappaleena.
Joskus jopa pistää vihaksi, miten ei ymmärretä että lapsi ei ole se eron välikappale, vaan lapsi joka ei kaikkea ymmärrä mutta kärsii tuosta.