Miksi nainen haluaa naimisiin? Miksi mies haluaa naimisiin? Haluavatko molemmat sitä samoista syistä? Kertokaahan mielipiteenne.
Miksi naimisiin?
itsestäänselvää?
221909
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
mulle ois käyny avoliittokin mutta akka painosti, ja pakkohan se oli kosia. tosin kaikkihan sitä odotti että mennään kun oli jo lapsiakin.
...olisikko joutunu ulkoruokintaan jos et olis kosinu ;-D eikö sussa ollu m...aa tehhä päätöstä !
ei siinä munaa tarvita... jos sille se on niin tärkeetä niin mennään ja ollaan ...
...olla lapanen ;-) kuka tommosen huolii...
mun vaimo huolii..
..ja taidat vielä rakastaakin vaimoasi! Onneksi olkoon:-)
Jaah kun lapsikin on jo "hankittu" niin mitä haittaa siitä on jos menee naimisiin? Jos se ei mitään muuta parempaan eikä huonompaan suuntaan, mutta toisen mielestä muuttaa parempaan niin voihan sitä naimisiin mennä. Vaikka vaan toisen mieliksi?
Menemme naimisiin, sillä miehelleni se on tärkeää osittain siksi, koska hänen perheensä arvostaa häntä enemmän ukkomiehenä. Voin hyvin kuvitella eläväni hänen kanssaan pitkään, ehkä jopa loppu elämän, kuka tietää. En keksinyt mitään syytä, miksi en olisi suostunut kosintaan. Vaikka joskus tulisi ero, niin tulee monelle muullekin riippumatta siitä, kuinka rakastuneita ollaan alussa oltu. Kaikki muut poikaystäväni ovat olleet sitoutumiskammoisia, joten, kun tuli vastaan mies, joka on valmis sitoutumaan yhtä tosissaan kuin minäkin, en epäröinyt hetkeäkään, varsinkin kun hän on kiltti ja rauhallinen mies.
Hei MarrasMorsian. Kiinnostaisko sua sekstailla kovaotteisen uroksen kanssa?
Olen huomannut merkillisen ilmiön 50.ssä miehissä. jotkut heistä hakemalla hakevat vaimoa, ovat siis vihille viemässä jotakuta. Minusta se on outoa, varsinkin kun tiedän että he eivät nuorempina tahtoneet naimisiin. Olen törmännyt näihin miehiin useampaankin tässä sinkkutyttönä seikkaillessani. Joo, olen samaa mieltä: hullua mennä "vanhana" naimisiin. Olenkin sanonut, että minä ainakin aion kuolla naimatonna, kuten vanha sanonta kuuluu.
Mutta siis Miksi?
En usko romantiikkateoriaan. Olen aika vakuuttunut, että kyseessä on vain vanhuuden ja yksinäisyyden pelko, mikä iskee 50:nä mieheen. Pitää löytää joku pitämään huiolta. heillä voi olla kyllä lapsiakin, mutta välit voivat olla viileähköt.
Oletko ollut naimisissa? Onko sulla lapsia?
...vaikka en oikein tiedä, miksi kysyt.
Olen ollut avoliitossa, minulla on 2 lasta (toinen jo aikuinen). Ymmärrän, jos avioliittoon mennään näin "aikuisenakin" esim. jos ollaan oltu avoliitossa ja ajatellaan nyt sitten järkevästi tulevaisuutta (toisen kuolemaa, perinönjakoa). Romantiikkakin, rakkaus, olisi tietysti ihan hyvä syy mennä naimisiin sekin ihan missä iässä vain. Kumminkin tällaisiin edellämainitsemiini kyynisiin havaintoihin olen päätynyt.
Viiskymppisenä moni niin nainen kuin mieskin on vihdoin oppinut tietämään kuka sieltä peilistä oikein takaisin katsoo.
Rakkauden ja avioliiton todellinen arvokin on vihdoin alkanut paljastua.
Avoliitossa roikkuminenhan on johtunut siitä ettei todellista rakkautta ole vielä löytynyt.
Olemme itse juuri tälläinen yli viiskymppisenä avioitunut pari ja aikuistumis/romantiikkateoria pätee kummankin kohdalla!
En ole koskaan erityisesti hingunnut naimisiin, en edes vuosia sitten kuvitellut, että joskus niin tekisin. Mutta sitten sattui eteeni kultakimpale, jonka kanssa ajatus avioliitosta tuntui hyvältä ja hauskalta. Kerrankin oli tunne, että olisin valmis ja innoissani elämään tämän ihmisen kanssa elämäni. Yhtä hyvin olisimme voineet olla menemättä naimisiin ja elää silti elämäämme yhdessä. Ehkä siksi, ettemme koskaan aiemmin olisi kuvitelleet niin tekevämme, teimme niin. Nyt jälkeenpäin jo aviossa ollessamme tuntuu päätös hyvältä, ikäänkuin historian kirjoihin jäisi nyt ikuinen merkintä siitä keitä me olimme toisillemme. Minä olen meistä se vaimo.
jotkut vielä ylipäätänsä menevät naimisiin!
Tämä nykypäivän avoliitto kulttuuri on ihan pehvasta... itse en ainakaan avoliitossa olisi koskaan halunnut asua... on lapsillekkin kurjaa tulla suhteeseen mitä ei ole virallistettu!
Tosin tiedän olevani niitä harvoja jotka enää arvostavat avioliittoa ja sen merkityksiä! Mutta olen ylpeä siitä :)
avioliitto on taantumuksellinen ja kaksinaamainen liitto. älä siis ole turhaan ylpeä
Avoliitto on vain niitä varten, jotka haluavat pitää pakotiet vapaana.
Jos todella rakastaa ja tahtoo jakaa elämänsä toisen kanssa; avioliitto on itsestäänselvyys.
Kyllä avioliitostakin pakoon vielä pääsee!
Mutta avoliitossa portti jätetään tietoisesti auki; avioliittoon mennessä todella uskotaan loppuelämän kestävään yhteiseloon!
naimisiin,koska puolisoni on ihana,sopiva minulle ja rakastan häntä.
En koe avioliittoa sen sitovampana kuin avoliittoakaan.(sitäpaitsi avoliitossa on pakko asua yhdessä ,jotta se on voimassa,tunnen parin joka on ollut vuosia naimisissa eikä ole asunut päivääkään yhdessä)
Yhteinen lapsi sitoo moninverroin enemmän!
.
Lapsi saa yhteisen nimen.
Saamme lesken eläkettä jos puoliso kuolee.
Teimme avioehdon joka poistaa erotilanteessa avio-oikeuden,jonka katsoimme turhaksi ja hankalaksi.
Naimisissa olo kertoo näköjään monelle kuitenkin rivien välistä et on tosissaan suhteessa,miksi sitä täällä muuten kysyttäis ja miksi joku ei tahdo tai uskalla mennä,mikä muu mietityttää???
Kyllä mekin ollaan tässä oltu kuutisen vuotta avoliitossa.Elämä avoliitossa tai avioliitossa.Eipä sillä taida olla käytännössä mitään eroa.Sama arki tulee vastaan.Meillä on kaksi lasta ja naiseni kosi minua kesällä.Suostuin....!!...Tämä oli minulle suuri periaate kysymys miksi en koskaan halua naimisiin.Se johtaa lapsuudesta ja tietyllä tavalla lapsellisesti ajattelen.No niin olen miettiny miten elämä muuttuu naimisiin menon jälkeen ja päätyny siihen tulokseen että ei mitenkään......kaipa lapsien takia....ja tietysti rakastan/arvostan/kunnioitan ja tahdon elään naiseni kanssa....iloineen ja suruineen,mutta kyllä tämän kaiken voi tehdä ilman sitä aamentakin.Olen käsittäny että naiseni haluaa sen prinsessa päivän mistä on haaveillu pikku tyttönä.Mitä ei mies naisensa vuoksi tekisi=)
Menin yli 24 vuotta sitten naimisiin ihan puhtaasti rakkaudesta. Vastasin myöntävästi kosintaan. Tosin olin pikkuisen raskaanakin.
Eikä ole päivääkään kaduttanut. Onnellinen olen vieläkin - kahden nyt jo aikuisen lapsen saaneena.
Ja onhan tällä liitolla se juridinen puolikin. Olen joutunut työni vuoksi törmäämään näihin perhe-eläkettä janoaviin avo-leskiin, jotka jäävät ilman tätä etuutta. Siinä vaiheessa on myöhäistä katua sitä i-kirjainta liitossaan. Ehkä kannattaisi miettiä, meneekö naimisiin vaiko vain leikkii sitä...