Heh, mitenköhän Yh-äidit tulevaisuudessa pistävät ilmoonsa, kun ryntäävän yksinäisenä naisena hedelmöityshoitoihin ja hankkivat itsekseen lapsen. No alku on kivaa imettää ja näyttää nyyttiä lähipiirille, mutta kun alkaa uhmaiät yms. huomaa, että olisihan se helpompi kaksistaan kasvattaa. Nykyäänhän lukee monesti, että "en kaipaa lapselleni isää, koska sellainen jo on". Mitähän nämä itsekseen isättömän lapsen laittaneet laittavat tuohon kohtaan? Kenties...
a) En tarvitse lapselleni isää, koska naapurinmies hoitaa sen puolen.
b) Isä, mikä se on, jotain syötävääkö?
c) Lapseni ei kaipaa miehen mallia, koska se on jokseenkin turhaa...
d) No tuo eno käy kerran kuussa katsomassa lastani ja vie Mäkkäriin.
e) Oishan se kiva, jos voisi kasvattaa lapsen kahdestaan... (No sitten kun menee ne lusikat jakoon, niin hups, eipäs jääkkään mitään oikeuksia isäpololle, eli naisella on kaikki valtit, ei ole ukkoa vaatimassa yhteishuoltajuutta).
Voi nuoria miesparkoja, kun yksinäisten naisten hedelmöityshoidot lisääntyvät tulevaisuudessa, mihinkäs sitä miestä tarvitsee, kun sen lapsenkin voi hankkia ihan itsekseen.
a) En tarvitse lapselleni isää, koska naapurinmies hoitaa sen puolen.
b) Isä, mikä se on, jotain syötävääkö?
c) Lapseni ei kaipaa miehen mallia, koska se on jokseenkin turhaa...
d) No tuo eno käy kerran kuussa katsomassa lastani ja vie Mäkkäriin.
e) Oishan se kiva, jos voisi kasvattaa lapsen kahdestaan... (No sitten kun menee ne lusikat jakoon, niin hups, eipäs jääkkään mitään oikeuksia isäpololle, eli naisella on kaikki valtit, ei ole ukkoa vaatimassa yhteishuoltajuutta).
Voi nuoria miesparkoja, kun yksinäisten naisten hedelmöityshoidot lisääntyvät tulevaisuudessa, mihinkäs sitä miestä tarvitsee, kun sen lapsenkin voi hankkia ihan itsekseen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
sitä ei kait voi vielä koeputkissa tuottaa.
Turhaa on miesten pelätä jäävänsä käyttämättömiksi hyödykkeiksi. Kyllä se tikanpoika sinne ...jne ihan tulevaisuudessakin.
Minusta on aivan hyvä asia, että joku elämänsä muuten järjestykseen saanut, ehkä jo biologisen kellon kulusta huolestunut yksinäinenkin nainen voi saada lapsen. Äitinä en keneltäkään sitä suunnatonta iloa voisi pois ottaa, minkä lapsi muassaan tuo.
Suuri hatunnosto sinulle ja kunnioitus äitiydellesi: kasvattit 2 poikaa yksin aikuiseksi.
Itse kasvatan yhden aikuiseksi -miltei loppusuoralla- ja tiedän mitä se on: kasvattaa poika yksin.
Elämäsi on varmasti ollut rankkaakin, mutta onnistuit :) Jos olisit ystäväni -ja vaikket ole-voin vain sanoa: olen ylpeä sinusta :)
Turha sitä on valittaa, että on yksin kasvattanut, itsepähän olet miehen valinnut. Voin sanoa miehenä, jos et tiedä, että miesten joukossa on erittäin huonoja valintoja, kantsis aina miettiä, ennen kuin antaa vapaan reitin sille veturille sinne lemmenluolaan. Siinä tapauksessa, että olet leski, olen syvästi pahoillani.
Olen se, joka kirjoitti tuo "wau"-viestin, jostain syystä nimimerkkini voi olla vain "nimetön".
Niin, voi sanoa -jälkiviisaana- että miehen olisi voinut valita paremmin. Minäkin mietin, että olisin voinut valita paremmin. Turha minunkin on valittaa -ei ole valittamista- luulin, että mies osallistuu lapsensa elämään, muttei osallistunut. Sisar ja lapsen isä lupasivat osallistua lapsen kasvatukseen, mutta kummallekin tuli kiireitä..
Olin naiivi, uskoin ihmisten hyvyyteen ja vastuuntuntoon. Yhtäkkiä olinkin vastasyntyneen kanssa uudessa kodissa, vieraalla asuinalueella ja aika peloissani. Vuosia on kulunut ja kasvoin ujosta äidistä vahvaksi ihmiseksi. Luotan itseeni ja nuoreeni ja kaikki on kovin hyvin :) Olisin voinut valita lapseni isän paremmin -totta- , mutta olen erehtyväinen ihminen, tein virheitä, mutta lastani rakastin/rakastan, enkä voi tehdä muuta kuin parhaani :)
Tuo kirjoitus johon vastasit, oli kovin tasapainoinen -ei siinä ollut valitusta mukana.
Turha ketään syyllistää: me vanhemmat kuitenkin ajattelemme lastemme parasta, eikä tulevaa voi ennustaa. Kuten sanoin aiemmin: luotin, ehkä tyhmyyttäni tai nuoruuttani, mutta minut petettiin -en voinut tietää sitä...
En ole katkera, en valita: lapseni on niin kovin rakas..
Kiitos kun toit halveksuntasi noinkin rehellisesti esille. Olen aina tiennyt, että tuollaista asennoitumista on, että mitäs valitsit vääränlaisen miehen isäksi lapsillesi. Tottahan se on. Asian toinen puoli on kumminkin se, että en minä mitään valittanut. Näit ehkä asian niin, koska ajattelet asian onnettomaksi. Jos kumminkin on kaksi tervettä, vilkasta, komeaa ja älykästä poikalasta niin ei sitä osaa onnettomuudeksi ajatella vaikka miten pinnistelisi. Niin se vain tosiasiassa on. Mistä sen tietää, että jos olisin valinnut "sen oikean", miten elämäni sitten olisi mennyt. Olisinko saanut lapsia ollenkaan. Tai jos olisinkin, en ainakaan näitä : )
En oikein ole ajatellut niitä motiiveja, mitkä johtivat juoppoon mieheen. Olin nuorena hyvinkin vilkas, en nyt sanoisi moraaliton (paremminkin päinvastoin), mutta sellainen huoleton. Mies oli kovin komea eikä ollut paha, älykäskin hän oli. Osittain oli varmasti kyse siitäkin, että ajattelin, että nyt on jo aika saada lapsia. Vaikka miesvalintani ei varmasti ympäristönkään mielestä ollut mitenkään nappiin osunut, ja olen kotoisin hieman vanhakantaisista ympyröistä (maalta), oli hassuakin se, kuinka ilahtuneita lasten tulosta oltiin. "Onpa mukava kun sinäkin vielä saat lapsia" (uskovaisen tätini suusta, olin silloin 29 : ) Ymmärrän, että se lapsen saaminen on isompi juttu kuin se mies. En tunnusta mitenkään muuten olevani feministi, mutta tämä asia vain on totuus. Se voi tuntua kylmältäkin.
Kiitos sinulle WAU. En ole kyllä varsinaisesti ajatellut, että olisi ollut hurja saavutus. En ole ollut koskaan täydellinen äiti, enkä edes yrittänyt. Siinä mielessä kyllä, että eipä sitä ole paljon kylillä juostu, muuten olen säilyttänyt humpsantuu-asenteeni elämään ja onhan se näinkin homma edennyt. Se vähän on arpapeliä, millaiset lapset saa...ketä sieltä tulee . Tietysti voisi mennä peilin eteen ja sanoa itselleen, että hyvä sinä. Oikeastaan en itsekään ymmärrä, miten näinkin hyvin onnistuin tässä jutussa. Vauvavaiheessa pidin vain muutaman säännön, joista en koskaan lipsunut. Sanovat, että koirankasvatuksessakin pätee sama juttu. Jos on paljon sääntöjä, ei niitä jaksa toteen panna useampikaan aikuinen. Paljon kuulee aikuisia isiä ja äitejä karjumassa lapsilleen...aivan turhaan. Poikani ovat olleet kilttejä siinä mielessä, että minua on uskottu. Uskon, että se laumanjohtaja asenne on rakennettu hyvin ihan vauvana. En ole koskaan karjunut, en ainakaan muista ; ) Joskus ehkä väsyneenä, mutta en kasvatusmielessä. Se on ollut aina virhe.
En oikein usko edes siihen, että elämän voi suunnitella. Jos liian varovainenkin on, voi jäädä ne parhaat asiat saamatta. Näin on laita rakkaudessa ja näin on laita lapsissa, ehkä jossain muussakin.
Sitäpaitsi voinhan minä vieläkin Sen Oikean löytää. heh Tällaiset on nyt ajatukset, niin että varokaas vaan viriilit viisikymppiset, täti tulee ja ottaa.
Täällä netissä ihmiset voivat heittää sitäkin, mitä muuten ajattelevat vain kateellisissa mielissään. Jotain kateuden tynkää minusta kumminkin sisältyy yh-äitien arvosteluun. Tai olisiko se sitä jotain vanhakantaista moraaliton nainen-ajattelua. Sata vuotta sittenhän lapsia upotettiin suohon, jos eivät olleet kristillisestä avioliitosta syntyneitä. Tähän on tultu nyt: miehetkin jo kokevat vääryydeksi sen, etteivät voi saada yksinäistä lasta. Maailma muuttuu, tässä ehkä kumminkin hyvään. Aika paljon on sitä asennetta, että on suuri surku kun lapsi tulee, jos ei ole ihan 5 vuoden projekti ollut tekeminen. Viehän "se" rahaa. Tällainenkin trendi on havaittavissa: vie yhteiskunnan rahaa, vie miehen rahaa. Nämä ihmiset eivät ajattele niin, että lapset olisivat mikään voimavara, tai että äiti tekisi mitään "työtä" muiden hyväksi. he kait ajattelevat, että ihmiset oölmestyvät vain jostain munasta maailmaan, että hups...tai sitten he tuodaan koulutettuina ja parin viikon kielikurssitettuina intiasta.
Tässä ajattelussa, että nainen tahtoo lapsen, vaikka ei olekaan perhettä on minusta toisenlainen henki. Lapsi on arvokas, ja lasten saaminen on hyvä asia meille kaikille. Elämä loppuu, jos vain malli-naiset, mallielämäntilanteessaan tekevät lapsia.
miehet, nimittäin. Jos on yksinhuoltaja, olette osoittelemassa sormellanne; itsepähän valitsitte, avasitte lemmenluolanne liian pian, väärälle miehelle. Kuka mies pystyisi sellaiseen ajatteluun, että usein liitot perustetaan vakain aikein, tarkoitus on hyvä, mutta elämä vie eritavalla. Epäilen kovasti paljon, että vain ja ainoastaan sellainen mies, joka on aina jäänyt soittelemaan lehdellä, ei ole saanut veturiaan muuhun onkaloon kuin omaan nyrkkiinsä ovat näitä ketkä ensimmäisenä ovat tuomitsemassa. Katkerina, kun näkevät itsessään hukkaan heitetyn kunnollisen ja hyvän aviopuolison, isän.
Tavallaan ihan hyvä että saatiin hedelmöityslaki, joka vie ainakin sen pointin tuomitsijoilta, että olis pitänyt katsoa tarkemmin ennen kuin.. Tietysti tulevaisuudessa voidaan moittia siitä, että mikset ottanut sitä ensimmäistä koeputkea siitä vasemmalta, etkä oikealta.
Niille ketkä päivittelee isättömiä lapsia, niitä ketkä eivät saa tietää geneettisestä taustastaan, voi hyvällä syyllä sanoa, että sellaisia lapsia on olemassa jo nyt. Isät vaan on käyneet vetureineen lemmenluolassa ja lähteneet teilleen,syystä tai toisesta. Nyt nainen saattaa käydä siemet virallista tietä, harkiten, eikä kukaan esimerkiksi valehtele antavansa yhteistä tulevaisuutta, pääsee varmaan paljon vähemmillä sydänsuruilla. Ehkä yksin lastaan kasvattavan on helpompi sanoa, että juu, kävin sinuun siemenet pakasteesta, kuin että isäsi oli joku ihme tähdenlento, jota en edes tuntenut.
Käsittääkseni hedelmöityshoitolaki on ihan hyvä ja pätevä, tavallaan päivitys tämänpäivän tilanteeseen. Vielä kun saataisiin lainkirjoissa normaaliksi tilanteeksi se, ettei perheessä ole isää. Nykyään kun on pikemminkin poikkeus että on, ainakin se isä, joka on lapsen siittänytkin.
Monet yyhoot (lue yksinvastuulliset) ovat syvästi pettyneitä vastakkaiseen sukupuoleen, kenties syynä juuri sinunkaltaisesi kotitekoiset "filosofit" ja misogyynit.
Onko se jotenkin sinulta pois jos nainen ei halua olla kaltaistesi kanssa tekemisissä vaan valitsee onnellisen ja täyspainoisen elämän ja haluaa taata lapselleen muutakin kuin negatiivisesti asennoituvan ihmisen sarkasmia.
Hanki sinäkin oma onnellinen elämä ja anna muiden elää omaansa.
No, no Maisa hyvä, älä kimmastu tyttö hyvä. Ootko niitä naisia, joka ei voi muuten saada lasta kuin hankkimalla itse, no sun onneksi tuli tää uusi laki.
Itsasiassa olen äärimmäisen positiivinen ja elämäniloinen muutenkin kuin omasta mielestäni. Katos kun on taito olla myös sarkastinen :o). Ei se minulta ole pois, olen loistavaa perheenisämateriaalia.
Mutta voi harmi, voi olla tulevaisuudessa vaikeampaa miehelle, kun tulee raskaaksi tuleminen yhtä helpoksi kuin kahvin ostaminen kiskalta ja naapurin nainenkin on kokeillut hommaa, niin johan homma yleistyy. Synnytysikä nousee edelleen ja biologisen kellon tikityksen voi näppärästi hiljentää lohduttamalla, että hankitaan sitä spermaa sitten kolmeysinä. Eipä siinä ole kiirettä miestä etsiä, vaan haetaan edelleen sitä saippuaoopperamaista unelmien prinssiä, jota todellisuudessa ei ole olemassa. Kokeneena nettitreffarina (mutta en pelimiehenä) olen huomannut, että naiset alkavat ajatella hieman järkevämmin kolmenkympin jälkeen, jolloin aletaan katsomaan, että minkäslaista isä ainesta mies on , eli etsitään kunnon miestä, ei tartte olla 190 cm pitkä, tumma, akateeminen, rohkea seikkailija, hellä runoilija ja kova tulotaso (itseasiassa olen useita noista). Mutta eipä tartte tulevaisuudessa, jos ei prinssiä löydy, niin klinikalle vaan. Jää siinä sitten moni mies mahdollisuuksia vaille tulla isäksi, kun miestä ei tarvitse lapsen tekoon. Tosiasiahan on se, että kun lasta aletaan haluamaan oikein kovasti, niin ollaan valmiita jonkinlaisiin kompromisseihin kumppanin suhteen niistä teinivuosien unelmista, joka on ihan järkevää, niin olen itsekin tehnyt. Eipä tarvita kompromisseja, kun on pipettejäkin. Nykyään media huutaa miehiä lisää opeiksi kouluun ja ns. ystäväksi isättömille lapsille, eipä ainakaan tuosa siittämisvaiheessa tunnuta miehiä tarvittavan. Unohdetaan nyt ne rentut alkoholisti väkivaltaiset miehet munattomat miehet, joita itsekin inoan, joita on kiikutetu esimerkkeinä ja joilla on lyöty kunnon miestä.
Ongelma ei ole minun, mutta tulevaisuudesta ei tiedä, kun sen lapsen voi tehdä ilman miestä, entäs miehet jotka haluaisivat lapsia... Saattaa tulla muotiin tyäöelämästä tutut ns. pätkämiehet, pidetään siinä seurana niin kauan kuin huvittaa ja kun erotaan, niin ei tartte huoltajuuskiistoja ja lapseen kiintynyttä miestä on helppo kiristää. Kaikki valttikortit siis naisella
Sorry Maisa hyvä, et vastannut, minkä vaihtoehdoista a-e valitsisit. Joten pliis, vastaa!
vanha laki, jota ei siis suostuttu muuttamaan.
Ei mikään uusi laki.
niin että turhaan keuhkoot kun et siis asiastakaan mitään tiedä.
Vanhaan lakiin haettiin kavennuksia, jotka eivät siis menneetkään läpi ja edelleen yksinäiset naiset saavat hedelmöityshoitoja, mikä on vain oikein.
Ja todellakin kohtuullista.
Olkoon miehet kuinka katkeria tahansa.
Eli edelleenkin olen se "nimetön", joka ylempänä kehui toista yh:ta.
Vastaus kysymykseesi: Mielestäní jokaisella lapsella on oikeus kumpaankin vanhempaan, myös isään. Tarvitsen lapselleni isän, lapseni kaipaa miehen mallia.
Tämä ei toteutunut meillä, mutta yritän vieläkin rakentaa toimivaa isä-poika suhdetta, koska uskon, että se on parasta mitä voin nuorelleni antaa.
yh voi olla niin monesta eri syystä...
tilaa ...
...olet noin katkera?
no harmittaahan se, kun tietää jo lainvoimaisesti kenties tippuvansa pois perhe-elämästä, vaikka omasta mielestään olisivat huomattavasti parempia kuin jotkut rentut. Nämä on niitä miehiä, jotka pitävät itseään niin hyvinä,ettei heille kelpaa mikä tahansa = yksinhuoltaja, mutteivat saa yhtään mitään, kun aika moni yksinhuoltaja on elänyt elämää, jonka nämä miehet tuomitsevat. Nyt on ihan turha enää kitistä, tuollaisia miehiä ei edes tarvita, olkootkin miten loistavia tahansa. Oikea elämä kuitenkin ratkaisee, ei se mitä itsestään omassa päässään kuvittelee. Jos ei ole isä, ei ole isä, vaikka kuinka ajattelisi olevansa hyvä isä.
Muuten, kuka se takaa, ettei nämä loistoyksilöt, helmet miesten joukossa ole sitten täyttämässä siemenpankkia? Jos kuitenkin valitsen juuri sen siemenputken, jossa on tällaisen tuomitsevan kitisijän siemenet.. apua. Uskaltaako sitä sittenkään, vai ottaisiko pienemmän riskin, tutustuisi ensin mieheen, hänen ominaisuuksiin, ja sitten vasta päättäisin, onko hänestä lasteni isäksi. Vai tekisikö niin, että tutustun naiseen, jolla on mielestäni mukavat ja fiksut lapset,lainaisin hänen miestään.
Onpa tässä nyt jo paljon pohdittavaa.
olen lukenut näitä viestejä tässä..ja kovasti ihmettelen ilkeiden ihmisten kommentteja. en oikeen tiedä mitä sanoa..vetää ihan sanattomaksi. itse olin kihloissa 6vuotta sitten,mies oli ihana,huomaavainen,täydellinen minulle silloin..sitten mies ehdotti lasta ja minä olin onneni kukkuloilla!kuinka ihanaa aikaa se olikaan..tulin raskaaksi aika äkkiä ja odotusaika sujui hyvin.ihanaa,rakastin miestäni ja meille syntyisi kohta lapsi,pieni tuhisija. no h-hetki tuli..mies ei halunnut synnytykseen(yllätyin todella,ja tästä oli puhuttu että hän tulisi!!). lapsi oli vajaa 2kk vanha kun mies "katosi"! vaihtoi puhelin numeronsa..ei pitänyt yhteyttä..yms!ja eräänä kauniina päivänä ilmotti että älä yritä mua etsiä,mulla on ny toinen!! siinä sitten maailmani romahti..no melkein,oli kuitenkin vastasyntynyt viaton lapsi hoidettavana ja sen tottakai hoidinki.mies ei halunnut tunnustaa isyyttään..ei pitää yhteyttä. en sitä sitten aikonut lakiteitse vaatiakkaan..jos on niin tyhmä ettei arvosta "lahjaa" jonka on saanut niin omapa on asiansa.kovasti tuollois löytyi mieheltä energiaa mua haukkua..mitä kaikkea olinkaan..lehmä,norsu..tiesi mitkä asiat saa mut murtumaan.kehui kuinka nykyinen nais ystävä olisi varmasti miljoona kertaa parempi äiti kuin minä,yms.yms. olin kuin puulla päähän lyöty..hetki siinä meni kun asian tajusin,mitä todella oli tapahtunu. aikaa on nyt kulunut..poika on jo yli 5v.meillä on ollut mahtavaa :) rakastan poikaani yli kaiken..pojalla on aspergerin oireyhtymä,mikä joskus aiheuttaa huolta..mutta kaikki on sujunut loistavasti. olin joskus sinisilmänen ujo tyttö..nyt itsevarma ja vahva. se mikä ei tapa vahvistaa,todellakin. sitten vielä mun pitää kuulla kuinka ala arvoisia ihmisiä nämä yh:t ovat.. sama se mitä muut ajattelee,itse tiedän olevani hieno ihminen,en todellakaan ala arvoinen..toisin kuvailisin ex-miestäni. aina nämä miehet jotka hylkäävät lapset ja lapsien äidin,pääsevät kuin koirat veräjästä..aina!! en ole varmaan koskaan nähnyt keskustelu palstojen aiheena että hemmetin miehet ketkä hylkäätte lapsenne..yh:ista olen paljonkin nähnyt halventavaa tekstiä. että tämmönen tapaus :) rauhaa ja rakkautta teille kaikille!