Erilaisia tapaamisjärjestelyitä

Erilaisista tapaamisista käyty alla keskustelua kiitettävästi, koetetaan aloittaa aiheesta oma ketju.

Lähtökohdasta kai suurimmalla osalla sama kanta:
- lapsen etu tärkein
- lasta ei pidä vetää mukaan vanhempien riitoihin
- lapsella oikeus molempiin vanhempiin, vaikka ovatkin eronneet
- erosta huolimatta, vanhempien tuettava toistensa vanhemmuutta

Kuinka tapaamiset sitten hoidettavissa, tässä kai mallit:
- joka toinen vkl. (se 2perinteinen vakio”)
- kuten yllä, mutta muutama arkipäivä ”väliviikolla”
- laajat tapaamiset (yleensä vuoroviikottelu)
- lapsilla yksi koti, missä asumista vanhemmat vuorottelevat
- valvotut tapaamiset, tai ei tapaamisia lainkaan

Tuleeko muita mieleen? Kertokaa toki.

Sitten mielipiteeni, haastakaa :->

Ei ole yhtä oikeaa mallia, mikä sopii kaikille – olemme yksilöitä, niin lapsemmekin. Elämäntilanteita on erilaisia, ja valitettavasti maailmassa tapauksia missä valvotut tai jopa ”evätyt” tapaamiset ovat oikeasti lapsen etu (insesti tai väkivalta, voimakas päihderiippuvuus, tms.).

Joka toinen viikonloppu nuoremman kuin teini-ikäisen lapsen kohdalla liian harvoin. Etävanhempi muuttuu helposti kasvattajasta ”huvittajaksi”, normaalia arkea ei pääse syntymään, vaarana että etävanhemman tapaamiset muuttuvat kuin sukuloinniksi sedän luona. Jälleen, ei välttämättä … ja varmasti monilla ko. järjestely toimii, onhan usein myös ”pakon” sanelema juttu – maantieteelliselle etäisyydelle emme mitään mahda.

Jos lapsen vanhemmat asuvat lähellä toisiaan, niin yllä olevaa parempi mutta vuoroviikottelua harvempi systeemi on järjestää parin arkipäivän tapaaminen joka toiselle viikolle. Tuostahan kertyy jo lähes 1/3 kuukaudesta etävanhemmalla, mikä hieno asia … onhan 2 viikon tauko esim. 4-vuotiaalle ”iäisyys” käsittää … toisin kuin ”viisi yötä ja sitten taas nähdään” asian konkretisoituminen.

Meillä vuoroviikottelu (paperilla olen se etävanhempi), ollut jo varsin pitkään. Toimiakseen edellyttää tietenkin lapsen tahdon lisäksi hänen vanhempiensa hyviä välejä. Eikä vain sitä, myös mahdollisten uusien puolisoiden hyväksyttävä järjestely, ja osattava suhtautua toisiinsa neutraalisti – tämän osalta olen ollut kai onnekas tai me vanhemmat taitavia.
Lapsella oltava aidosti kaksi kotia vuoroviikottelussa, matkalaukun kanssa ei kuljeta. Ja kotien oltava kohtuullisen lähellä toisiaan, lapsella yksi koulu (tai päiväkoti) lienee sanomattakin selvä asia.
Kustannuksia vuoroviikottelu lisää, lapsella mieluiten oltava tupla vaatteet ja lelut, kahdet sukset ja luistimet, kuin myös fillari tai potkulauta. Vuoroviikottelu ei myöskään välttämättä merkitse ettei etävanhempi maksaisi elareita, riippuu vanhempien maksukyvystä.
Erostamme huolimatta mielestämme tämä tilanne hyvä, eli missä lapsellamme on kaksi kotia, joihin kumpaankin menee mielellään. Ja olemme varmoja, että pojalle tämä muista vaihtoehdoista paras. Lapsella on kaksi kotia missä tasapainoinen arki, rajat ja kasvatusperiaatteet molemmissa samat (juuri tämä vaatii hyviä suhteita exien välillä)… ja molemmissa kodeissa lapsella oma paikkansa.

Viime aikoina olen lukenut täällä muutamaan otteeseen kokemuksista tilanteesta missä lapsilla yksi koti, jossa vanhemmat vaihtuvat vuoro viikoin. Minusta hyvä ratkaisu eron alkuvaiheessa (esim. harkinta-aikana), tätäkin järjestelyä tuli silloin kokeiltua. Muutoin mielestäni yleensä huono.
Koko ajatus kun mielestäni lähtee siitä, että lapsen etu on säilyttää samat kulissit jota kodiksi kutsuttiin. Nyt sitten äiti ja isä tulevat vuoroviikoin lastensa luokse… kuinka siinä kumpikaan vanhemmista voisi rakentaa omaa kotia … se kuitenkin mielestäni aikuisten tehtävä. Mielestäni tässä tilanteessa kenelläkään ei ole kotia – mikä ei voi olla lasten etu.

8

1225

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Jaana__

      Tuo joka-toinen-vkl on lähtöisin aikoinaan siitä ajattelusta että se takaa jonkinverran vapaa-aikaa lähivanhemmalle mutta ei silti aiheuta liikaa surua hänelle kun joutuu olemaan lapsesta erossa. Näin siis ihan oppikirjoissa (1970/80-luvulta) lukee. Siinä ei mietitty asiaa lapsen kannalta - minkälaista tuntuu olla erossa isästä/äidistä 12 päivää kerralla ja sitten vaan lyhyt hetki yhdessä. Samoin on stressaavaa lapselle vaihtaa kotia parin päivän välein - ja siitä tulee juuri tuollaista reppuelämää.

      Mitä laajemmat tapaamiset (ja pidemmät "vuorot") sitä rauhallisempaa se on lapselle - mutta vaatii tosiaan sen että kumpikin vanhempi sitoutuu.

      Tuo kolmen (kahden) kodin systeemi missä lapset asuvat yksin ja vanhemmat käyvät siellä lasten kodissa tapaamassa toimii ehkä juuri harkinta-aikana. Pidemmän päälle se ei toimi sen takia että lapsella ei silloin ole kotia lainkaan. Kodin ylläpito/"rakentaminen" ei voi laittaa lapsen harteille ja isä ja äiti tekee omaa kotia muualla.

    • Meillä oli aikoinaan nuorimman kanssa vuorokuukaudet isän ja sitten taas äidin luona. Etäisyyttä parisataa kilometriä. Järjestely oli voimassa ennen koulun alkua vuoden-pari. Sinä aikana sitten saatiin ratkottua kumman luona aloittaa koulunsa ja lopetettiin järjestely koulun alkuun. Tarhan kanssa ei ollut ongelmia (molemmissa paikoissa tarhapaikka) ja lapsi ei käsittääkseni tästä saanut traumoja vaikka lastensuojelu sitä etukäteen povasikin. Vuoroviikot voivat toimia kun kodit ovat lähekkäin, kävelymatkan päässä. Jos etäisyyttä on "matkustamisen verran" niin uskoisin, että käy lapselle raskaaksi.

      • ... luulen, että lasta traumatisoivat pääasiassa vanhemmat, mikä riippumaton tapaamisista ... tai edes siitä, ovatko vanhemmat eronneet vai eivät. Peremminkin siitä, miten vanhemmat hoitavat asiansa niin, etteivät lapset traumatisoidu erilaisissa elämäntilanteissa -- taitolaji, myönnän ... ja varmasti helpompaa "ydinperheessä" (vaan ei automaatti).

        Meillä kotien etäisyyttä 10 km, mutta työaikani joustava .. joten lapsen koulu on lähinnä äitinsä taloutta (eli, vuoro viikoin vien/haen lapsen kouluun, liian nuori julkisiin vielä pari vuotta)

        Edelleen, mikä toimii yksillä .. ei välttämättä voida kopioida toisille. Mutta, harkita kannattaa aina eri vaihtoehtoja, tapaamistenkin suhteen.


    • oma idea

      Meillä muksut on koko viikon isällä ja yhden viikonlopun, noin tulee arkea ja juhlaa sopivasti mutta koti on ns. äidin luona tukevasti.

      Isyyden pitäisi olla muutakin kuin kivaa lauantaita.

      Toki tämä vaatii vanhemmilta sopua asua samalla paikkakunnalla.

      • Tuo on "laimennettu" vuoroviikottelu -- jos teillä toimii, niin hyvä. Tarvii muistaa jos joskus listaan vaihtoehtoja kuten aloituksessa.


    • lapset

      Lapsia on kaksi. Toinen juuri koulunsa aloittanut ja toinen kohta 5 v. Vanhempi on meillä vuoroviikoin ja toinen isänsä kanssa jokatoinen viikonloppu.

      Olemme vasta eronneet ja nyt kokeillaan näin. Minun mielestä olisi hyvä, jos molemmat olisi vuoroviikoin, mutta isä ei "jaksa" olla nuoremman kanssa, koska lapsi sattuu olemaan äärettömän tempperamenttinen ja "vaikea". Jossain vaihessa nuorempi varmaan kyselee miksi hän ei pääse isin luo.

      Nytkin oli isi viikonloppu ja isi kun ei sitten ottanut kumpaakaan poikaa. Nyt siis menee taas kaksi viikkoa, että nuorempi isäänsä näkee.

      En oikein tiedä mitä pitäisi tehdä, että etävanhemi ymmärtää, että ehkä se lapsikin isäänä kaipaa ja ihmettelee miksi ei saa olla isänsä kanssa.

      • Meitä isä on moneen junaan, elämme sitten yhdessä lapsen äidin kanssa ... tai emme. Ja sama pätee kyllä äiteihinkin.

        Ikävää varmsti toiselle lapselle tuo, kokee varmasti toista suosittavan ... mikä voi tulevaisuudessa aiheuttaa kitkaa sisarusrakkauteenkin.

        Ihmettelen isän käytöstä, eikähän vaikeita lapsia olekaan ... vaan haastavia ... mutta vanhemmuushan onkin tunnetusti taitolaji.


      • h-nanna
        M36 kirjoitti:

        Meitä isä on moneen junaan, elämme sitten yhdessä lapsen äidin kanssa ... tai emme. Ja sama pätee kyllä äiteihinkin.

        Ikävää varmsti toiselle lapselle tuo, kokee varmasti toista suosittavan ... mikä voi tulevaisuudessa aiheuttaa kitkaa sisarusrakkauteenkin.

        Ihmettelen isän käytöstä, eikähän vaikeita lapsia olekaan ... vaan haastavia ... mutta vanhemmuushan onkin tunnetusti taitolaji.

        Me erottiin miehen kans tos vuos aikaa toukokuus. Pojan (sillon 5v) huoltaminen oli vuoroviikoin jonku neljä kuukautta. Ex- miehen oli vaikea pysyä selvinpäin sillon kun poika oli siellä.Sano vaan, ettei hän pojan nähden ja jos jotain sattuu, niin hän voi sit soittaa mut hätiin, samas kyläs kun asuttiin.
        Sit koitettiin joka toinen vkonloppu ja yks ilta. Sekään ei kovin kauaa onnistunut, kun ei ex:n palkkapäivät menneet koskaan yksiin poikavkonloppujen kans. Kyllästyin antamaan rahaa, et pojalla olis ollu ruokaa (pimitti rahat ja ruuan jos sinne vein).
        Alkuvuodesta asti poika on isällään joka 3.s vkonloppu, isällä ei oo "varaa" pitää enempää. Viikoilla ei soita, eikä osota minkäänlaista mielenkiintoo poikaa kohtaan. Tää järjestely on nyt viel toistaseks menny aika hyvin, vaikkei poika sinne hirveen innostunut oo menemään...


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mikä on loppuelämäsi suunnitelma

      Kaivattuasi kohtaan? Olet päättänyt jotain?
      Ikävä
      91
      1107
    2. Uskaltaisitko vielä

      Lähestyä vai et kaivattuasi?
      Ikävä
      125
      886
    3. Sinkkumiehet hukkaavat tärkeän ässän hihastaan kun

      ...eivät suostu kavereiksi naisten kanssa. Mikä voi olla heillä syynä? Hyväksyvät vain naisen, joka suorastaan anelee sa
      Ikävä
      110
      881
    4. "Kaikkien miesten asia" - kampanja on alkanut

      Miehillä on naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamisessa merkittävä rooli. Ei riitä, ettei itse tee väkivaltaa. Miesten
      Maailman menoa
      278
      675
    5. Keitä täällä on??

      Kertokaa nimenne!! 🤔
      Ikävä
      76
      638
    6. Tiedät, että en voi enää laittaa viestiä

      Aikaa kulunut. Eikä se näyttäisi enää luontevalta vastata näin pitkän ajan jälkeen. Tiedän myös, että sinä et enää lait
      Ikävä
      73
      603
    7. Lienee aika luopua siitä kaikesta

      mitä meillä ikinä olikaan. Hassua, koska juuri mitään ei ole edes ollutkaan. En vaan jaksa tätä mahdotonta juttua enää j
      Ikävä
      64
      562
    8. Lautakunta käsittelee Iisalmen kulttuuri- ja vapaa-aikajohtajan virkasuhteen purkua koeajalla:

      Lautakunta käsittelee Iisalmen kulttuuri- ja vapaa-aikajohtajan virkasuhteen purkua koeajalla: "Aina valinta ei mene nap
      Iisalmi
      54
      546
    9. Kun kohtaatte rakkauden, tarttukaa siihen

      Toimisinko jälkiviisaana toisin? Varmasti. Vaikka silloin kuvittelin tekeväni, niin kuin on oikein. Mahdollisimman siist
      Ikävä
      38
      510
    10. Mitä toivot

      Kaivattusi suhteen?
      Ikävä
      72
      483
    Aihe