hei!
mielipide nyt siihen että pitääkö olla heti jokin vetovoima ja säpinää ja mennä jalat alta kun kohtaa SEN OIKEAN?
siis muutaman vuoden sinkkuilun jälkeen tapasin mukavan miehen.. siis tullaan toimeen loistavasti, on helppo jutella, ihan miellyttävän näköinen, paljon yhteistä, vaikuttaa luotettavalta, samanlaisia arvoja tuntuu olevan.. joo ja minä koen ettei ehkä oo kuitenkaan sitä SÄPINÄÄ.
voiko se ilmaantua myöhemmin? edelleen ollaan ihan kaveriasteella.. vai johtuuko tää siitä että oon ollut niin kauan sinkku että mun mielikuva ihannemiehestä on jotain mitä ei ookkaan??
vaikea selittää, kyllä meillä sinkuilla on sitte vaikeaa. ensi haikaillaan hyvää kumppania ja sitte ku sellanen on tyrkyllä niin edelleen jotain puuttuu!
mielipide nyt siihen että pitääkö olla heti jokin vetovoima ja säpinää ja mennä jalat alta kun kohtaa SEN OIKEAN?
siis muutaman vuoden sinkkuilun jälkeen tapasin mukavan miehen.. siis tullaan toimeen loistavasti, on helppo jutella, ihan miellyttävän näköinen, paljon yhteistä, vaikuttaa luotettavalta, samanlaisia arvoja tuntuu olevan.. joo ja minä koen ettei ehkä oo kuitenkaan sitä SÄPINÄÄ.
voiko se ilmaantua myöhemmin? edelleen ollaan ihan kaveriasteella.. vai johtuuko tää siitä että oon ollut niin kauan sinkku että mun mielikuva ihannemiehestä on jotain mitä ei ookkaan??
vaikea selittää, kyllä meillä sinkuilla on sitte vaikeaa. ensi haikaillaan hyvää kumppania ja sitte ku sellanen on tyrkyllä niin edelleen jotain puuttuu!
Vastaukset 8
Vanhimmat
vähän siltä, että et anna itsesi ihastua vaan haluat säilyttää mahdollisuutta tavata joku vielä parempi... Et nyt yritä etsiä mitään säpinää hänestä vaan vietät hänen kanssaan aikaa ja kyllä huomaat ihastutko vai et (ja sitä kautta se säpinäkin sitten tulee). Ihme kun kaikesta tarvii aina tehdä niin vaikeaa - antaa mennä vaan ja katsot kuinka syviä tunteita hän sinussa herättää tai ei... Ja lakkaa etsimästä jotain ihme ihannemiestä sellaista ei ole olemassa Ihmemies on kylläkin, mutta tuskin sinä häntä haluat... ;)
sen (paljon parjatun) teorian kannattaja, jonka mukaan kolahtaminen tapahtuu joko heti tai ei ollenkaan. Se on ollut oma kokemukseni. Mukavien ja "sopivien" miesten kanssa on kehittynyt kyllä suhteita, mutta 9-18 kuukauden jälkeen viimeistään on ollut pakko myöntää, että vetovoima puuttuu.
Mutta sehän ei tarkoita, etteikö voisi ihan rauhassa tutustua. Ei kai tuo mieskään odota, että teet heti päätöksen, alatteko seurustella vai ei?
Mulla on tapana lämmetä hitaasti. Ensitreffeillä karsinta tapahtuu voimakkaasti naisen olemuksen perusteella ja varsinainen kipinä syttyy (jos on syttyäkseen) silloin, kun alamme tuntemaan toisemme.
Onhan se tietysti kiva ihastua toisen ulkokuoreen heti ensisilmäyksellä, mutta mutta .... Tunnen suhteesta toiseen siirtymisen sen verran epämieluisaksi, joten ihan pienten ihastumiseten pohjalta ei viitsi tehdä aloitetta ja rikkoa itseään.
ettei kolahda liian kovaa, ettei lyö päätänsä ovenkarmiin. Hiljaa hyvä tulee. siis ei millään äkkirynnäköllä. Hissukseen tutustuen ilman seksiä. toiseen ihmisenä tutustuen sekä toien työhön että harrastuksiin ja ihme ja kumma: silloin nainen saattaa tuntea, että tämä juuri on se mies jonka haluan tulevien lasteni isäksi.
Silloin häämöttää avioliitto. Ei se instituutiona mitään takaa, vaan sen eteen on tehtävä töitä ns. hartiavoimin eli kuunneltava toista, tuettava toista, oltava kiinnostunut oman itsensä lisäksi toisen elämästä. Sitten kun niitä lapsosia on, niin kun yhteinen sävel jakuu, niin se suuritöinen rasitus kantaa hyvää hedelmää ja perheestä tulee onnellinen.
Jos kovasti kolahtaa, niin se on yleensä pelkkää ihastumista, jolla ei ole jatkossa mahdollisuuksia. Ihastus kestää vain suhteellisen lyhyen ajan ja taas on kaikki poikki.
Hei!
sun vastaus olin niin ihana että ihan tuli kyynel! sait minut myöntämään itselleni että hyvää elämänkumppania ja ystävää mä tarvitsen, omaa miestä. ja se vaatii työtä eikä vaan päätöntä ihastumista. no, en nyt tietenkään edelleenkään voi olla varma juuri tämän kyseisen miehen sopivuudesta, mutta juuri sitä pelkään mitä yksi jo kirjoitti eli odotan jotain vieläkin parempaa. tuleeko sellaista? ja kaikkien kanssa se elämä joskus on paskaa joka tapauksessa. joo ja mies sanoi että katsellaan hitaasti jos vaan haluan, ei hänellä ole kuulemma kiire hötkyillä mitään yhäkkisiä päätöksiä.
maananataiaamu tuntuukin ihan kivalta :)
"...mutta juuri sitä pelkään mitä yksi jo kirjoitti eli odotan jotain vieläkin parempaa. tuleeko sellaista?"
Heh, pidä vain huoli, ettei sinulle käy kuten alhaalla... ;)
Miamissa on kauppa, jossa myydään aviomiehiä. Kaupan sisäänkäynnillä on ohje kaupan käytöstä: "Voit vierailla kaupassa vain yhden kerran. Kerroksia on kuusi ja eri kerroksissa miesten ominaisuudet ovat erilaisia. Voit valita miehen mistä tahansa kerroksesta, tai voit mennä ylöspäin, mutta et voi enää palata alempiin kerroksiin ostoksille!"
Nainen menee kauppaan.
Ensimmäisessä kerroksessa myydään miehiä, joilla on työ. Hän jatkaa ylöspäin.
Toisessa kerroksessa myydään miehiä, joilla on työ ja jotka pitävät lapsista. Hän jatkaa edelleen ylöspäin.
Kolmannessa kerroksessa myydään komeita miehiä, joilla on työ ja jotka pitävät lapsista. "Vau" nainen ajattelee, mutta jatkaa silti ylöspäin.
Neljännessä kerroksessa myydään komeita miehiä, joilla on työ, jotka pitävät lapsista ja jotka auttavat kotitöissä. "Tämä vaikuttaa todella hyvältä" nainen ajattelee "Melkein tekisi mieli jäädä tänne", mutta hän jatkaa silti ylöspäin.
Viidennessä kerroksessa myydään komeita, romanttisia miehiä, joilla on työ, jotka pitävät lapsista ja jotka auttavat kotitöissä. Nainen tuntee suurta houkutusta jäädä, mutta toivoo ylemmässä kerroksessa olevan tarjolla jotain vielä parempaa, joten hän jatkaa ylöspäin.
Kuudes kerros on tyhjä, lukuunottamatta kylttiä, jossa lukee "Olet 6. kerroksen 31 456 012. vierailija. Täällä ei ole miehiä. Tämän kerroksen olemassaolon tarkoitus on ainoastaan todistaa että naisia on mahdotonta miellyttää. Kiitos vierailustasi Aviomieskaupassa."
Aviomieskaupan naapurissa sijaitsee Vaimokauppa. Myös siinä on 6 kerrosta.
Ensimmäisessä kerroksessa on tarjolla vaimoja jotka pitävät seksistä.
Toisessa kerroksessa on tarjolla rikkaita vaimoja jotka pitävät seksistä.
Kukaan ei ole koskaan käynyt kerroksissa 3-6.
Niin, mulla myös kolahduksen on tapahduttava heti tai sitä ei tule koskaan. Mutta SILTI on hyvä edetä hitaasti, eli antaa ihastuksen huuman rauhoittua. Kun järki tulee mukaan kuvioihin on paljon parempi pohja alkaa rakentaa jotain kestävää.SAmalla kun tutustuu paremmin, voi tarkastella onko riittävästi yhteisiä juttuja kantamaan vuosikausien parisuhdetta.
kypsytellen lähtee etenemään. Ehkä jokainen oppii itsestään sen, mikä on se oma tapa tutustua miehiin/naisiin. Mä olen aina ollut vähän sellanen vieraiden seurassa hiljainen, tarkkailija, joka avautuu ajan kanssa tasaveroiseksi jutustelijaksi.
En tiedä, onko tästä muille apua. Mutta olen huomannu sen, että nyt ns. aikuisemmalla iällä huomaa sen, että uudessa suhteessa (tai tapaillessa uutta ihmistä) aika oleellinen aidon välittämisen merkki ainakin mulla on se sellanen lämmön ja hyvän/levollisuuden tunne toisen kanssa olles. Siitä kun tutustuminen jatkuu niin yllättyy positiivisesti tai sitten alkaa ilmaantua harmaita pilviä idylliin :)
Mutta ainakaan sellanen tosi kova vetovoima, joka on jollain tavalla niin kova, että se on melkein kipeetä tekevän kovaakin, enteilee ainaki mun kohdalla onnetonta rakkautta. En tiedä, mistä se johtuu. Mutta näin olen todennut. Jotenki sitä tunnistaa siinä ihastumisessaan tavallaan sen piirteen, että joku siinä tekee tavallaan kipeetäkin. Ehkä se on sitten se tietoisuus siitä, että jollain tavalla tietää, ettei kumppani ole todennäköisesti sitä, mitä haluaisi hänen olevan, jos se ihastumisen tunne on ees jollain tavalla kivualiasta "suloisen karvasta" tunnetta.
Omalla kohdalla ne parhaimmat ihmissuhteet on lähteny sellasesta lämmön ja turvallisuuden tunteesta parin välillä. Silleen, että tässä ollaan eikä oo mitään hätää mihkään suuntaan.
Heeh, tulipa sekavaa. Toivottavasti ees joku tajus jotain :)