Meitä kaikkia "riivaa" sillon tällöin suunnaton unohtamisen tarve. Kun ajaudumme eroon jostain rakkaasta ihmisestä, halutaan "unohtaa" koko ihminen. Kun rakastutaan johonkin ja rakkauden kohde ei koekaan samanlaisia tunteita, "halutaan unohtaa" koko tapahtuma.
Ihmisen muisti nyt vain ei yksinkertaisesti ole ylipyyhittävissä, joten se mahdollisuus ei tule kysymykseen. Eikö olisi paljon helpompaa yrittää päästä tilanteen yli?
Ylipääseminen onnistuu paremmin siten, että hyväksytään tosiasiat, eli kaikki ne omat teot ja valinnat, jotka johtivat tilanteen syntymiseen. Mielestäni tämä tarkoittaa suomeksi kuta kuinkin samaa kuin itselleen anteeksi antaminen. Vasta tämän jälkeen voi käsitellä tapahtunutta edes jollain määrin realistisesti ja ottaa siitä hyvät asiat itselleen ja oppia välttämään tulevaisuudessa niitä huonoja valintoja, jotka johtivat tilanteen etenemisen väärään suuntaan.
Itse olen käynyt läpi niin ihastumisen ja rakastumisen riemut kuin eron katkeruudet. Mutta näin jälkikäteen ajateltuna en haluaisi unohtaa yhtäkään päivää näistä hetkistä. Ne ovat olleet ja tulevat aina olemaan osa minua. Ellen olisi niitä kokenut, en olisi nyt tällainen kuin olen.
Edellä mainittu toimi ainakin minun kohdallani. Varmasti on muitakin keinoja. Kertokaa ihmeessä niistä, koska jokaisella on jotain annettavaa tähän ihmissuhteiden loputtomaan keittoon.
Tsemppiä.
Ihmisen muisti nyt vain ei yksinkertaisesti ole ylipyyhittävissä, joten se mahdollisuus ei tule kysymykseen. Eikö olisi paljon helpompaa yrittää päästä tilanteen yli?
Ylipääseminen onnistuu paremmin siten, että hyväksytään tosiasiat, eli kaikki ne omat teot ja valinnat, jotka johtivat tilanteen syntymiseen. Mielestäni tämä tarkoittaa suomeksi kuta kuinkin samaa kuin itselleen anteeksi antaminen. Vasta tämän jälkeen voi käsitellä tapahtunutta edes jollain määrin realistisesti ja ottaa siitä hyvät asiat itselleen ja oppia välttämään tulevaisuudessa niitä huonoja valintoja, jotka johtivat tilanteen etenemisen väärään suuntaan.
Itse olen käynyt läpi niin ihastumisen ja rakastumisen riemut kuin eron katkeruudet. Mutta näin jälkikäteen ajateltuna en haluaisi unohtaa yhtäkään päivää näistä hetkistä. Ne ovat olleet ja tulevat aina olemaan osa minua. Ellen olisi niitä kokenut, en olisi nyt tällainen kuin olen.
Edellä mainittu toimi ainakin minun kohdallani. Varmasti on muitakin keinoja. Kertokaa ihmeessä niistä, koska jokaisella on jotain annettavaa tähän ihmissuhteiden loputtomaan keittoon.
Tsemppiä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Allekirjoitan tämän kaiken :)
Unohtamisen tarve.
Minusta unohtamisen tarve kuvailemissasi tilanteissa tarkoittaa sitä, että haluaa saada kipeän asian pois päiväjärjestyksestä, siis siirrettyä sen aktiivisesta muistista "säiliömuistiin".
Kysymys ei siis tietenkään ole siitä, että tapahtuneet voisi pyyhkiä pois itsestään kokonaan. Tottakai niistä jää muistot.. Lähinnä unotaminen siis tarkoittaa sitä, että saa asian sellaiseen päätökseen, ettei se pyöri mielessä kaiken aikaa, vaan vapauttaa ajattelun muuhun. Itse en ainakaan hallitse ajatuksiani niin hyvin, että voisin työntää ne pois mielestäni, etenkään jos niihin liittyy itselle selvittämättömiä asioita ja jos ne ovat kysymysten muodossa. Useinhan eroihin liittyy paljon kysymyksiä ilman vastauksia. Niitä kysymyksiä sitten pyörittelee mielessään yrittäen rakentaa tapahtumille jotain järkevää selitystä. On myös sellaisia kysymyksiä, joihin ei koskaan ehkä löydä vastauksia, ja ne on sitten vaan siirrettävä sinne syrjään odottamaan, josko niitä voisi myöhemmin käsitellä kenties laajentuneella ymmärryksellään. Tai sitten niihin ei enää olekaan tärkeää löytää vastauksia.
Toki tällaisten asioiden käsittely lähtee tosiasioiden myöntämisestä. Ja siihen liittyy oleellisesti anteeksi anto, niin itselleen kuin toisellekin, jos niin on tarvis. Sehän on ehto sille, että voi jatkaa ehjänä eteenpäin.
Kuvailemasi prosessi asioiden ylipääsemiseksi vaikutti varsin tehokaalta lääkkeeltä kaikille sydänsuruja poteville. Looginen prosessi, jonka voi hallita. Ihailtavaa!! Ei se vaan ihan niin helppoa ole silloin, kun tilanteeseen liittyy tunteita...
Onnittelut sinulle, kun olet päässyt menystyksekkäästi kuvailemiesi asioiden yli.
Onnea elämääsi....
> Kuvailemasi prosessi asioiden ylipääsemiseksi
> vaikutti varsin tehokaalta lääkkeeltä kaikille
> sydänsuruja poteville. Looginen prosessi, jonka
> voi hallita. Ihailtavaa!! Ei se vaan ihan niin
> helppoa ole silloin, kun tilanteeseen liittyy
> tunteita...
En ymmärtääkseni sanonut kirjoituksessani lainkaan sitä, etteikö minun erotapauksissa olisi liittynyt tunteita. Päinvastoin. Jokainen niistä on ollut minulle henkilökohtaisesti vaikea. Mutta yli on niistä kuitenkin päästy.
> Useinhan eroihin liittyy paljon kysymyksiä
> ilman vastauksia.
Niin, kysymyksiä on aina erotilanteissa ilmassa aivan riittämiin. Ja varsinkin niitä "miksi"- alkuisia kysymyksiä riittää. Esim. "miksi näin piti käydä?. Omaksi avuksi tuli aloittaa kysymykset sanalla "mitä". Eli esim. "mitä voisin tehdä, että tilanteeni näyttäisi valoisammalle?" Ja kysymykset kannattaa kohdistaa mieluummin itseensä, kuin esim. eroavaan kumppaniin tai johonkin abstraktiin asiaan.
En väitä, että kaikille pätee minun hyväksi kokemat keinot. Siksi peräänkuulutan edelleenkin niitä keinoja, joita muut ovat hyväksi kokeneet.