Possu ei ikinä vie tavaroita oikeille paikoille vaan jättää ne minne huvittaa: vaatteet ovat yleensä lattialla, hedelmien kuoret ja muut ruuan tähteet olohuoneen pöydällä, kun yleensä tämä possu syö olohuoneen pöydän ääressä.Kenkien paikka on ehdottomasti keskellä käytävää. Possu nukkuu niin että aamulla lakana on aivan mullin mallin... mikä tavalliselta ihmiseltä harvoin onnistuu. Yleensä jos possu ei satu olemaan töissä, on hän viettämässä aikaa kavereiden kanssa, vaikka kotona olisi vaimo ja lapsi joiden kanssa voisi myös viettää aikaa, vaikka kyllähän possu suvaitsee nyt kerran viikossa heidänkin kanssaan jotain tehdä, kuten käydä esimerkiksi kaupassa ( mikä sinällään on noloa, koska hän häpäisee jollain tavalla aina kassa ihmiset). Useimmiten kotona possu vain tuijottaa teeveetä hänen oman mieltymyksen mukaan, muilla ei ole asiaan nokan koputtamista. Tai sitten on tietokoneella. Vetoa vaimoansa kohtaan possu tuntee ainoastaan jos hänellä on seksuaalisia tarpeita...että semmonen possu tällä kertaa. Eikä tuossa ollut tuon possun läheskään kaikki huonot tavat, mutta tuskin kukaan jaksaa lukea kauheata litanniaa. Onko muilla tälläisiä possuja kotona? Mitä jos possun kouluttaminen ei yksin kertaisesti onnistu? Täytyisikö vain muuttaa pois ja jättää possu oman onnensa nojaan, vaikka tätä kohtaa olisikin vielä jotain tunteita?
possun kanssa naimisissa...
yhden lapsen äiti
162037
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Vai että semmoinen possu. Aluksi luulin, että possulla tarkoitit sitä lasta, jonka mainitsit otsikossa, mutta lukiessani pidemmälle huomasin possun olevan "mies". Asuitteko yhdessä ennen naimisiinmenoa? Vai tuliko yllätyksenä, millainen possu miehestä kuoriutuu? Nuo sotkut vielä sulattaisin, jos syviä tunteita olisi jäljellä, mutta tuo välinpitämättömyys on jo liikaa. Sanoisin, että ero vireille!
Ei se lapsi ole todellakaan possu, lapsi on ihana =)
Ei asuttu yhdessä ennen naimisiin menoa, joten todelliset piirteet eivät tulleet esille, mikä todella kaduttaa suunnattomasti, koska jos olisimme asuneet yhdessä vuoden tai kaksi, tuskin olisimme edes yhdessä. Mutta silloin ei olisi lastakaan, enkä lasta kadu päivääkään =)
Ja tuo possu oli aluksi ihana ja kultainen ja teki kaikkea yhdessä, mutta eipä enää...ei tarvi vaivautua kun kerran on jo naimisissa, niinhän se luule...
Mark.10:7
Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa. Ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi.' Niin eivät he enää ole kaksi, vaan yksi liha.
Aamos 3:3
Kulkeeko kaksi yhdessä, elleivät ole keskenänsä sopineet?
Koraani 24:26.
Saastaiset naiset ovat saastaisia miehiä varten ja saastaiset miehet saastaisia naisia varten; ja siveät naiset ovat siveitä miehiä ja siveät miehet siveitä naisia varten.
sitä on passattu liikaa ei taida oppia enää tavoille
Possu jouluksi pois kotoa oppimaan tavoille.
Routa sitten porsaan kotiin ajaa, ehkä sika arvostaa sen jälkeen kotikarsinaa.
Vain emakko levittaa polvensa possulle ja saa aikaseksi pienen lapsen (toivottavasti ei pikku possun). Vai luuliko emakko etta kun levittaa possulle polvensa, possu muuttuukin valkealla hevosella ratsastavaksi ritariksi?
ei huvita mikään, koska vaimo on muuttunut lihavaksi lehmäksi.
Hipsi vaan muualle siitä mäkättämästä ettei tarvbitse telkkua kovemmalle kääntää.
Mitä siinä mun nurkissa enää luuhaat, haluan olla kotonani rennossa ja pitää kotini maailman parhaana paikka olla enkä kasarmina jossa hulllu vääpeli mäkättää joka asiasta.
Minulla on kaksi poikapossua, olen heidät hyvin kasvattanut löysäilemään kotosalla. Kaikki muu on kondiksessa. Minähän se sitten olen tietystikin syyllinen, jos joku siivousfriikki iskee kyntensä minun naperoihin : )) Menen sitten peiton alle piiloon ja ihmettelen vaan.
Mitä sen on väliä, jos hedelmän kuoret jää olohuoneen pöydälle? Mikä juttu se nyt sitten on?
Onpä täällä sikamaista porukkaa kirjoittelemassa ja kritisoimassa ! Valitettavasti ihmiset ovat erilaisia ja krooninen epäjärjestys voi aiheuttaa ahdistuksen joka ei tunnu kivalta.
Se olisi pieni asia, jolla miehet voisivat huomioida naisia.
Itseäni myös ärsyttää jos kaikki jätetään riipin raapin. Naisenko kuuluu kulkea miehen perässä korjaamassa jäljet.
Ei todellakaan....on myös siistejä miehiä.
Sitäpaitsi ihmiset valitettavasti muuttuvat avioliiton myötä, ja usein on niin että kumppania aletaan pitää itsestään selvänä.
t. sekasortoa vihaava ei pedantti kahden lapsen äiti
Löytyihän sieltä edes yksi samaa mieltä oleva nainen. Sitähän ne miehet todella olettavat, että nainen kulkisi heidän perässään ja korjaisi jäljet. Ja se on aivan turhaa sanoa, että kun miehet on vaan sellaisia. Miten tämä mies on pystynyt yksin eläessään siivoamaan jälkensä, ilmeisesti hukkui se taito, kun sanoi Tahdon.
Sinulle Kolikon kääntöpuoli tiedoksi, ettei minusta saa kyllä lihavaa tekemälläkään, tai no tekemällä ehkä, mutta ihan hoikassa kunnossa ollaan. Mutta tuskin se saa miestäni muuttamaan tapojaan, jos olisin malli tai missi.
Possposssu: Telkku on jo täysillä, kun ei se kuule muuten. Ja enkä ole enää pitkään aikaan jaksanut mäkättää, kun ei siitä mitään hyötyä ole. Mieluummin laitan senkin energian kotitöihin.
Äitipossu: Äidithän ne kasvattaa lapsia, mutta niin myös isät, ainakin normaaliperheissä. Joten ei syy ole yksin sinun, jos poikasi ovat possuja. Ja ne kuoret pöydällä oli vain yksi esimerkki, ja se miksi niitä ei tulisi jättää sinne on että meidän yksi vuotias voi käydä pistelemässä suuhunsa niitä. Etenkin kun mies ei aina katso hänen peräänsä vaikka vieressä olisi. Eikä minunkaan silmäni aina ehdi nurkan taakse, jos olen jotain touhuamassa.
Dontulle kiitos vinkistä, taidankin lähteä itse pienelle reissulle sukuloimaan pikkuiseni kanssa, niin saa mieskin vähän ajattelemisen aihetta, niin kuin aiemmilla kerroilla on käynytt. Ainut vaan, ettei se muisti ole sitten kovin pitkä....
Possun vaatimukset:
-sotkee, jättää tavarat mihin sattuu:
-vaatteet yleinsä lattialla: /-
(penkin selkänojalle jätän aina)
-hedelmien kuoret ja muut tähteet olohuoneen pöydällä, yleinsä possu syö sen ääressä:
-kenkien paikka keskellä käytävää:
-possu myllää lakanat:
-possu vapaa-ajallaan kavereiden kanssa: -
-possu lähtee vaikeasti perheen kanssa
esim kauppaan:
-possu häpäisee kaupassa kaikki muut:
-possu tuijottaa aina teeveetä tai tietsikkaa:
-possu määrää, mitä teeveestä katsotaan:
-possu muistaa puolisoa vain, kun on himokas:
Eli kuvaus sopii melkein täydellisesti minuun!
Hyvät hyssykät!
En ole mies, mutta silti ilmeisesti olen sika..
Elikkäs nasu!
siis se possuilu ei katso oletko nainen tai mies, mutta taitaapi olla että aina se toinen puolisko on possumpi
Mieheni on juuri päinvastainen ! Eikä tarte edes pyytää; kyllä kaikki kodin työt luonnistuu - ihan omasta aloitteesta! Siivous, tiskaus ja ym. Käsipyykkikin, ai niin ja maton pesut, marjankeräys. Paljon teemme myös yhdessä. Hyvin siisti mies - eikä ole "hameveikko"! Komeakin, ei lökäpöksy. Osaan arvostaa häntä ja kerronkin sen hälle itselleen ! Onnellinen aviovaimo!
Pikkuporsaat samoille tavoille! Nähty on ! Mikä häpeä !
Kirjoitus sai tuntemaan oloni hyvin huojentuneeksi, taidan ollakin onnellinen vaimo, sillä meidän kotoa ei possua löydy. Mieheni on se joka aamulla ensimmäisenä herää, tekee meille aamupalan ja antaa minun nukkua pidempään. Minä teen puolestani sitten ruuan töiden jälkeen ja yleensä iltapala värkätään yhdessä. Mies vie hikisukkansa pyykkikoriin eikä jätä vaatteita kuin korkeintaan joskus nojatuoliin, mutta vie ne siitä yleensä pyykkikoriin, jos on likaisia. Käymme töissä molemmat, siivoamme yhdessä ja tv:stä katsotaan vuorotellen kummankin lempiohjelmia. Kavereitten kanssa kumpikin käy muutaman kerran kuussa esim. kyläilemässä tai kaupungilla tai pelaamassa tms. Olen hyvin tyytyväinen elämääni.
Semmoisen asian kuitenkin vielä sanon: IHMISTÄ EI VOI MUUTTAA. Jos haluat miehesi possuudesta eroon, et voi sitä itse muuttaa. MUUTOS LÄHTEE VAIN MIEHESTÄ ITSESTÄÄN. Jos mies ei halua luopua pinttyneistä tavoistaan, silloin et voi tehdä asialle mitään eikä muutosta tapahdu. Tämä on ikävä tosi asia. Sen huomasin useita vuosia sitten entisessä suhteessani. Siitä on jo hyvin kauan aikaa, mutta lukiessani kirjoitustasi muistot palasi mieleen.