Olen yksinkertaistanut miesten logiikan. En elätä enkä kuvittele enää mitään. Nykyään oikeasti minun logiikalla potentiaaliset miehet on ne miehet jotka on mukana mun elämässä jotenkin tai jotka edes haluavat olla. Mitään väliä ei ole ulkonäöllä, luonteella, yhtään millään, mitä miehet kuvittelee naisen haluavan, jos se on mun elämässä yhtä todellista kuin utopinen kuvitelma.
Eli vaikka miehet tosielämässä pelkää aina niitä naisten kriteerejä, tai aloitteita, niin mun elämästä suurin osa miehistä vaan ei yksinkertaisesti ole pelkästään maantieteellisesti siinä tilanteessa, että ne olis mitenkään potentiaalisia, vaikka olis suoraan mun unelmien miehiä tai täydellisiä muuten. Se on yksinkertaisin pääsyy siihen mitä miehiä mun elämässä on ja mitä ei. Siihen ei vaikuta mikään, mitä miehet kuvittelee mun pitävän, jos ne ei ole mun elämässä. Ja tosi monen naisen kanssa kun tästä ollaan juteltu, niin moni sanoo aivan samaa. Miesten on helppo kuvitella itsestään tai toisista miehistä vaikka mitä, mutta pelkästään eniten painoarvoa on sillä, onko naisen elämänpiirissä vai ei.
Siinä ei paina tulot, eikä ulkonäkö tai luonnekkaan loppujen lopuksi enemmän. Niistä otetaan mitkä on ja muista ei.
Eli miehen tärkein ominaisuus on olla jollakin tavallan naisen elämässä jos se haluaa iskeä sitä. Se on tärkein ja ykköskriteeri. Jos sitä ei ole ei mikään muukaan todella merkitse yhtään mitään. Ja tällä samalla logiikalla, vaikka en renttua koskaan ottaisi, niin sanon, että rentuilla on monesti se ominaisuus, että ne ovat mukana naisten elämässä jollain tapaa, hyvällä tai huonolla. Ja jos todellinen naisen valinnanvara kuitenkin on se, mitä miehiä sen elämässä on, niin usealla menee valinnanvaran rajat täsmälleen siinä, mitä miehiä on ja mitä ei.
Miehet rakastavat sanoa naisista, että nainen päättää ja sorsii miehiä ja on hirveä saada pakit. Mutta enemmän kuin sekään, että tekee aloitteita, merkitsee se, että on jo perusasenne naisiin se, että voi elää niiden kanssa muutenkin ja on niiden elämässä. Jos mies elää urheilemassa, työssä, autotallissa ja vain kaikessa mikä kuuluu miesten elämään, sillä ei tule olemaan koskaan minkäänlaisia mahdollisuuksia, oli minkälainen hyvänsä.
Ei miehen tarvitse tehdä edes aloitteita, jos on tarpeeksi naisen kanssa muutenkin. Silloin ei tuu pakkeja.
Eli vaikka miehet tosielämässä pelkää aina niitä naisten kriteerejä, tai aloitteita, niin mun elämästä suurin osa miehistä vaan ei yksinkertaisesti ole pelkästään maantieteellisesti siinä tilanteessa, että ne olis mitenkään potentiaalisia, vaikka olis suoraan mun unelmien miehiä tai täydellisiä muuten. Se on yksinkertaisin pääsyy siihen mitä miehiä mun elämässä on ja mitä ei. Siihen ei vaikuta mikään, mitä miehet kuvittelee mun pitävän, jos ne ei ole mun elämässä. Ja tosi monen naisen kanssa kun tästä ollaan juteltu, niin moni sanoo aivan samaa. Miesten on helppo kuvitella itsestään tai toisista miehistä vaikka mitä, mutta pelkästään eniten painoarvoa on sillä, onko naisen elämänpiirissä vai ei.
Siinä ei paina tulot, eikä ulkonäkö tai luonnekkaan loppujen lopuksi enemmän. Niistä otetaan mitkä on ja muista ei.
Eli miehen tärkein ominaisuus on olla jollakin tavallan naisen elämässä jos se haluaa iskeä sitä. Se on tärkein ja ykköskriteeri. Jos sitä ei ole ei mikään muukaan todella merkitse yhtään mitään. Ja tällä samalla logiikalla, vaikka en renttua koskaan ottaisi, niin sanon, että rentuilla on monesti se ominaisuus, että ne ovat mukana naisten elämässä jollain tapaa, hyvällä tai huonolla. Ja jos todellinen naisen valinnanvara kuitenkin on se, mitä miehiä sen elämässä on, niin usealla menee valinnanvaran rajat täsmälleen siinä, mitä miehiä on ja mitä ei.
Miehet rakastavat sanoa naisista, että nainen päättää ja sorsii miehiä ja on hirveä saada pakit. Mutta enemmän kuin sekään, että tekee aloitteita, merkitsee se, että on jo perusasenne naisiin se, että voi elää niiden kanssa muutenkin ja on niiden elämässä. Jos mies elää urheilemassa, työssä, autotallissa ja vain kaikessa mikä kuuluu miesten elämään, sillä ei tule olemaan koskaan minkäänlaisia mahdollisuuksia, oli minkälainen hyvänsä.
Ei miehen tarvitse tehdä edes aloitteita, jos on tarpeeksi naisen kanssa muutenkin. Silloin ei tuu pakkeja.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ei siitä ole tarvis ajatella noin (vaikka se olisikin oikein), miesten logiikan kun voi ajatella myös olevan pelkästään...hmm...vastaanottavaisempaa. Kristityt sanovat sitä lähimmäisen rakkaudeksi, luulemma. Potentiaalisuus on kuitenkin mielikuva, kun taas olennaiseen keskittyminen paras tie rakkauteen. Pitäisi tehdä hyvä ensivaikutelma koska se merkitsee jatkossa(kin) KAIKKEA. Ehdottomasti tärkeämpää on juuri nimenomaan se jatkuvuus ihmisten elämien kesken. Pätee muuten kaikkeen muuhunkin kuin pelkästään yhteiseloon (nimim. Tietyn kahvilan tietty asiakas).
Erittäin mielenkiintoista, että sä käytät sellaista sanaa kuin "elämänpiiri". Nimenomaan siksi mielenkiintoista, että kukaan muu ei tunnu tajuavat sen tarkoitusta miesten & naisten välisissä suhteissa. Elämänpiirissä on vain sellainen hassu juttu, että mitä enemmän osaa ottaa sille aikaa, niin sitä enemmän sitä voi myös laajentaa... ihan oikeasti, ei ole mikään vitsi. Se ei pelaa joka pelkää-ajattelumallin käyttäminen toisaalta vaatii yllättävän paljon itseltä. Tyytyväisyys omaan elämänpiiriin on useimmiten hyvä, koska aniharvoin osaisi/kiinnostaisi kuvitella täysin päinvaistaista tilanne ja ihmisiä ympärillensä. Ja sitten tylsistyy niinkuin teroittamaton lyijykynä ja se alkaa vituttamaan... mutta mitään et oikein voi tehdä.
Ei siinä hirmuisen kauan sittenkään kestänyt, ennenkuin joku toinenkin tajusi mitä miesten tarvitsee olla naiselle niin että kaikilla olisi hyvin. Teoreettista, joo, mutta täysin sovellettavissa olevaa tekstiä.
Silti ei millään hyvällä ensivaikutelmalla ole väliä pitemmän päälle. Se tietysti voi ratkaista vähän, jos totaalisesti mokaa niin ettei toinen halua nähdä enää koskaan, mutta eipä juuri sen enempää.
Todelliset mahdollisuudet ja vaihtoehdot on usein jotakin aivan muuta mitä kuvittelee. Jos oikeasti miettii sitä, mitä ihmisiä ja mahdollisuuksia on elämässä ja mitä haluaa olevan, niin siinä on kuitenkin aika huima ero.
Tuosta elämänpiiristä sen verran, että se on ehkä se rajoittavin tekijä, toisaalta myös ehkä sillä voi ratkaista eniten. Mutta jos ei pysty muuttamaan olennaisesti sitä, niin periaatteessa mahdollisuudet on aika olemattomat. Onhan se tietysti toisinkin päin, jos siihen pystyy vaikuttamaan, ei ole tarvitse olla henkilökohtaisesti kovin huolissaan mistään näennäisestä, mitä enimmäkseen moni suree.
Minäkään en pysty enää omin keinoin tekemään enenpää, kuin mitä on mun päätettävissä. Tuossa sillä elämänpiirillä tarkoitan nimenomaan ihmissuhde-elämänpiiriä, mikä tulee kaikista muista touhuista. Siksi tavallaan ei ole enää huolissaan siitäkään, että onko itsessä jotakin hirveää vikaa, kun ei löydy ketään. Jos ajattelee niitä oikean elämän mahdollisuuksia ja päivittäistä elämää, niin ei ole ihme, tässä elämäntilanteessa ei näytä nyt olevan ovea mihinkään muuhun. Ihmisessä ei välttämättä ole vikaa, vaan siinä elinympäristössä ei vain ole ketään ja voisi kuvitella, että jos joskus tilanne mahdollisesti jotenkin voisi muuttua, niin sitten asiat voi ehkä muuttua. Siksi on turha katkeroitua, jos miettii tätä systeemiä. Eläimetkin pariutuu omilla reviireillään, eikä jossain muualla.
Periaatteessa ei silloin auta, jos tietää, että on hyviä ihmisiä vaikka kuinka. Niiden kanssa pitää elää, ja niiden elämään päästä. muuten ei onnistu mikään.
Tavallaan vaikka ymmärtää, että olis paljon hyviä ihmisiä, joista vois kiinnostua, ja jotka vois kiinnostua, mutta silti ymmärtää sen, ettei ole mitään yhdistävää tekijää tai mahdollisuutta siihen, jotkut pienet jutut ei auta, jos ei pysty sitoutumaan enemmän. Ja siinä ne oikeat tosielämän vaihtoehdot voi muiden tekijöiden vuoksi supistua aika vähiin, vaikka muuten periaatteessa näennäisesti kaikki olisi mahdollista. Eli on mukava haaveilla, mutta jos se jää siihen ihastelun tasolle, niin se ei todella tarkoita mitään.
Ja haaveet silti ei kanna kaikkea, vaikka oliskin mukava ajatella niin.
Niinh...
jos nyt ajatellaan sillä tavalla, että joku "mokaa" totaalisesti ensivaikutelmansa, niin missä on sympatia? Taisiis, mä taidan nyt tarkoittaa sitä, että toinen mahdollisuus jos ko. "moka" on vain jotain harmitonta.
Todelliset mahdollisuudet sekä vaihtoehdot todellakin ovat jotain mitä kuvittelee (sitä sanotaan mielikuvan muodostamiseksi). Useimmiten se on pelkästään hirveää separaation muodostumista. Tilannekohtainen asenne ei luo muuta kuin spekulaatiota siitä, mitä toinen voisi mahdollisesti olla jatkuvasti... vaikka ei sitten olisikaan.
Elämänpiiri ja ympäristö ratkaisee paljon. Paljon enemmän kuin me voidaan käsittää. Toki voidaan sanoa, että tosi rakkaus odottaa ja sille pitää aina olla avoinna. Pointti onkin siinä, että kuka jaksaa olla jatkuvassa valmiudessa jokaisessa tilanteessa ja jokaista varten. Siksi siis harvemmin todella lähdetään "merta edemmäs kalaan". Ihmissuhteet ovat yleensä juuri kaikenlaista "touhua", kunnes niistä tulee elämäntapa. Ja jos/kun ihmissuhteista tulee elämäntapa, niiden viehätys vähenee ja nostalgisuus luo jatkumon suhteelle.
[Tai sitten se olen vain minä joka ajattelee asioita näin pitkälle ilman mitään päämäärää]
Toivottavasti yritys kuitenkin palkitaan, vaikka yliyrittämistä ei nykyaikana suosita. Kaikkien on oltava niin "cooleja", että epätoivoiseksi sanominen on arkipäivää.
Omasta "coolina olemisestaan" tai yliyrittämisestään ei tarvitse välittää pätkääkään, jos on sinut itsensä kanssa. Useimmiten mainitsemasi seikat ovat mielestäni epäolennaisia, jos nainen on oikeasti kiinnostunut. Monista ihmisistä on myös hyvin vaikea sanoa ensimmäisellä kerralla ovatko he cooleja vai epätoivoisia vai edes tyhmiä.
En pidä myöskään nykyisestä liukuhihnatouhusta. Siinä mielessä "kaikenlaiset touhut" on ehkä jännittäviä, mutta tyhjiä. Pitkäjänteisempi elämäntapa on paljon mielenkiintoisempaa kuin "jännittävien" jatkuvien huumepiikkien pistäminen, kunnes pääsemme taas odottamaan toista piikkiä.
Niinpä juuri.
"Sinut itsensä kanssa" ...kuinka paljon sitä todella arvostetaan, jos olemalla sinut ja sitä myöten erittäin itsevarma ja itsetietoinen, näyttää siltä että katsoo muita alaspäin?
Epätoivoisethan ovat automaattisesti tyhmiä, vai mitä? Olemalla cool ja välinpitämätön ei vahingossakaan ole epätoivoinen (eli tyhmä)... ja siitähän kaikki pitävät...?
Epäolennaisuuden ei pitäisi olla tilanneriippuvaista vaikka sitä suurinosa ei tunnu ymmärtävän. Ei siinä mitään vikaa jos jonkun kohdalla epäolennaisuudet buustaavat statusta ja sen semmoista, mutta luulisi ihmisten olevan vähemmän kyynisiä ja vastaanottavaisempia vaikka niitä tyhmiä kohtaan.
Pitkäjänteisyyttähän ei oikeasti ole olemassa. Elämä on hetkiä (kuolemaan asti). Kokonaisuuden ajattelusta varmaankin saa vain itselleen rauhan.
"Sinut itsensä kanssa" ...kuinka paljon sitä todella arvostetaan, jos olemalla sinut ja sitä myöten erittäin itsevarma ja itsetietoinen, näyttää siltä että katsoo muita alaspäin?
Ei silloin tarvitse katsoa ketään alaspäin. Eikä
myöskään ottaa asioita itseensä.
Epätoivoisethan ovat automaattisesti tyhmiä, vai mitä? Eri asioita, kuten tiedät.
Olemalla cool ja välinpitämätön ei vahingossakaan ole epätoivoinen (eli tyhmä)... ja siitähän kaikki pitävät...?
Silloin ei tapaa ketään. Välinpitämättömyys on mielestäni vielä tehottomampaa kuin yliyrittäminen, jota joku voi kutsua epätoivoisuudeksi, mutta minä en.
...luulisi ihmisten olevan vähemmän kyynisiä ja vastaanottavaisempia vaikka niitä tyhmiä kohtaan.
Siinäpä olisikin päivän hyvä opetus.
Pitkäjänteisyyttähän ei oikeasti ole olemassa. Elämä on hetkiä (kuolemaan asti). Kokonaisuuden ajattelusta varmaankin saa vain itselleen rauhan.
Hih. minä en kirjoittaisi lausetta: "pitkäjänteisyyttä ei ole olemassa". Tarvitsethan sitä kirjoittaessasi ja keskittyessäsi tähänkin, mikäli tätä luet. Suhteet niin kuin kaikki ihmiset on inhimillisyydessään niin täynnä oneglmia ja vittumaisuuksia, niin kuin myös niitä hienoja piirteitä. Ne on kaikki niitä, jotka vaativat sitä pitkäjänteisyyttä, ja jotka seuraavassa kuussa tuntuvat taas vaan kuin kärpäsen pieruilta.
Olen samaa mieltä toisen kirjoittajan kanssa siitä, kuinka tietty ryhmä jonka kanssa on tekemisissä, luo tietyt suhdemarkkinat, eikä muusta tiedetä. Tosin internet hajotti tämänkin seikan, vaikkakin kanssakäyminen on erilaista, se voi olla myös erittäin paljon intensiivisempää.
Kyllä nyt revitään tikusta asiaa (tai vaihtoehtoisesti, olen väärinymmärretty...oma virheeni, anteeksi).
Ei tietenkään TARVITSE katsoa ketään alaspäin. En aio yleistää koska minulla ei ole valtuuksia sen kaltaiseen toimintaan. Voin vain sanoa omista kokemuksistani ja luottaa loistavaan ihmistuntemukseeni ;)
Epätoivoiset eivät siis ole (automaattisesti) tyhmiä. Hyvä tietää. Kuten siis tiesin (tai ainakin aavistin), päätinpä kuitenkin pistää kysymysmerkkisen lauseen aiheesta.
Tämän kaiken kirjoittaminen ei ole vähimmissäkään määrin suuniteltua ja siten pitkäjänteistä. Keskittymisellä ja pitkäjänteisyydellä ei tietääkseni ole todistettua yhteyttä. Jos jotain uskallan väittää, niin seuraavaa:
Ei ihmisten tarvitsisi olla keskenään pitkäjänteisiä jos osapuolet keskittyisivät vain olennaiseen. Tottakai meitä kaikkia (voi) todenteolla ärsyttää toisissa (lue: tietyissä) ihmisissä jonkinlaiset luonteenpiirteet, mutta kun ah, niistä puhuminen tuntuu saivartelulta. Liian usein kuulee, että joku sanoo itseään kärsimättömäksi oikeuttaen sillä toimintansa. Hirveää...
Hih.
Internet todellakin mahdollistaa monia asioita. Harmi vain että ei kaikille.
Intensiivisyys on liian monisyinen asia analysoitavaksi, tosin suhdemarkkinat omien piirien ehdoilla harvemmin ovat sieltä intensiivisimmästä päästä... kuulemma.
Nuo sinun pitkät lauseesi näyttävät sisältävän paljon, mutta mielestäni eivät nyt kerro yhtä paljon.
Tuon "olennaisen" määrittely voisi myös olla paikallaan.
"Olennainen" on ihmissuhteissa sitä, että pidetään jostain eikä muulla pitäisi olla merkitystä.
Epäolennaista on kaikenlainen pilkun viilaaminen (ellei se koske niin sanotusti peiliin katsomista). Tunteissa pitää olla jokin pointti jo pelkästään siksi, että se ei aina ole järjellistä.
Toivottavasti lauseeni eivät ole liian pitkiä. Sitä kun niin helposti iskee sokeus omaa tekstiä kohtaan. Lopputulos; liikaa tyhjiä lauseita joiden merkityksestä on täysin varma mutta joita ei voi enää sen enempää selventää kirjoittamalla.