Olemme olleet naimisissa 30 vuotta. Miehelläni oli parin kuukauden suhde toiseen naiseen. Halusimme kuitenkin antaa vielä mahdollisuuden avioliitollemme, joka on ollut tähän asti kummankin mielestä oikein hyvä. Nyt vain jokin asia meni vinoon.
Kerro kokemuksestasi, miten kauan vanhan liiton elvyttäminen kestää? Entä luottamuksen palauttaminen? Voiko se edes onnistua? Minkälainen aika oli puolison paluun jälkeen jne. Parisuhdeterapiaan olemme hakeutuneet jo.
Olen kiinnostunut kaikista kokemuksista!
Kerro kokemuksestasi, miten kauan vanhan liiton elvyttäminen kestää? Entä luottamuksen palauttaminen? Voiko se edes onnistua? Minkälainen aika oli puolison paluun jälkeen jne. Parisuhdeterapiaan olemme hakeutuneet jo.
Olen kiinnostunut kaikista kokemuksista!
Vastaukset 10
Vanhimmat
Viisi vuotta sitten meillä oli sama tilanne. Minulla on kuitenkin sellainen käsitys, että pitkään naimisissa olleet selviävät paremmin kuin nuoremmat parit. On eletty yhdessä pitkään, vastoinkäymisiäkin on yhdessä koettu, yhteistä surun aikaa. Yleensäkin kun ikää tulee, on hyväksyvämpi toisen heikkouksille.
Elämme nyt normaali elämää. Eimitenkään katkeruuden sävyttämää, hampaat irvessä eteenpäin menoa. Olemme jäämässä molemmat eläkkeelle.
Hienoa, että olette menossa parisuhdeterapiaan. Ehkä saatte siellä puhuttua parisuhteenne ongelmakohdat selviksi. Minulla on pettämiskokemus 15 vuoden takaa ja anteeksi annoin, mutta ei sellaista pysty koskaan täysin unohtamaan. On se niin kova paikka ja kolaus, ettei sittenkään riittänyt toiselle. Ensimmäiset vuodet olivat vaikeimmat ja luottamus palasi pikkuhiljaa, mutta tietyllä tasolla suhteeseen on tullut särö ikuisiksi ajoiksi. Sekin asia oli vain hyväksyttävä. Oli vain niin paljon hyvääkin suhteessa, ettei kumpikaan halunnut erota, mutta alkuaikoina en kestänyt toisen läheisyyttä ollenkaan, kun inhotti ajatella, mitä mies oli toisen naisen kanssa tehnyt. Tunnetasolla suhteemme ei ole enää koskaan palautunut entiselleen ja joskus suren sitä edelleen, ettemme ajoissa osanneet hoitaa suhdettamme. Minussakin oli toki vikaa, kun mieheni ajautui toisen naisen syliin. Opimme tämän kokemuksen jälkeen puhumaan enemmän toiveistamme ja tunteistamme, joten jotakin hyvääkin siitä seurasi, mutta ehkä jotenkin tietynlainen usko toiseen ihmiseen kuoli sinä päivänä, kun uskottomuus paljastui. Se oli kova kolaus. Kaikkea hyvää sinulle koettelemuksessasi. Tiedän, ettei se tie tule olemaan helppo.
palaudu eikä koskaan voi enää luottaa. Se on tosiasia jota monet vaan ei myönnä. Jos mies pettänyt kerran tai siis yhdestä jäänyt kiinni, niin uskotko , että se oli ainoa?Minä uskoin ja kävin helvetin läpi kun mies pyysi anteeksi kun oli monta vuotta sitten nuoruuden "tyhmyyksissä" tehnyt väärin...Siinä vaan siitten se isompi pommi tuli myöhemmin ja selvisi, ettei se ollut se yksi juttu vaan niitä oli enemmän.Miehet haluaa epätoivosesti pitää vaimon ja perheen, mutta yleensä vasta sitten kun kaikki on kokeiltu ja peli ei enää pelitä niinkun ennen. Sitten ollaan valmiita kädest pitoon ym lässyn lässyn....
se on että miehet vähättelevät noita juttujaan. Koska haluavat pitää perheen ja kulissit hinnalla millä hyvänsä. Tunnustetaan vain se mikä on pakko. Kuten eräässä suhteessa.
Mies kärähti suhteesta, työpaikkajuttuja. Ensin vaimo syytteli itseään, olihan heillä ollut kränää( aviossa oltu 20v). Sitten tuo toinen nainen ilmoitti, että suhde oli kestänytkin ei vain pari kuukautta vaan pari vuotta. Se oli melkoinen pamaus! No, tuosta jutusta selvittiin taas jokunen vuosi. Sitten mies kärähti toisen kerran, eri nainen. Mutta mies ilmoittikin vaimolleen että oli rakastunut toiseen, mutta ei aio lähteä mihinkään. Vaimo jaksoi eteenpäin, haluaa vieläkin yrittää.Menevät terapiaan.
Miehen juttu onkin vallan toinen. Muita naisia on ollut jo 5 vuoden avioliiton jälkeen. Kolme pitkäaikaista suhdetta (3v - 5v), joista yksi tuli raskaaksi mutta teki abortin. Yksi joka oli naimissa mutta kärähdettyään erosi ja häipyi paikkakunnalta. Parhaimmillaan ollut kaksi, toisen kanssa kävi tansseissa ja toinen oli "kaveri" baarikierroksella. Koko ajan haku päällä. Mutta kuinka kiltti ja hellä aviomies hän onkaan muiden silmissä!
Se että tunnen tarinan molemmat osapuolet ei paljon hymyilytä. Vaimo on autuaan tietämätön miehen peleistä. Syystä en voi kertoa hänelle mitään - mutta kuinka edes vihjata? Vai tuleeko totuus esiin tuolla terapiassa?
30 vuotta naimisissa ja sitten kuin salama; miehellä suhde toiseen naiseen miltei 2 vuotta. Ilmoituksen sain naisen aviopuolisolta. Ja tämä uskottomuus samaan aikaan kun itse vakavan sairauden vuoksi olisin tarvinut erityisesti miestäni kaikessa parisuhteen merkityksessä.
Taustalla kyllä oma syrjähyppyni miltein kymmenen vuoden takaa. Sitä selvitettiin silloin ja luulin että se ei enää kummittelisi...
Kaksi vuotta uskottomuutta; en voi kuvitella kuinka kauan sen umpeenkurominen voikaan viedä.
Pariterapiassa nyt; mutta eihän se etene kun mies ei muutoin suostu asiasta puhumaan, eikä osoita tunteitaan (onko niitä?) minulle. Luvannut kyllä heti paljastuttuaan jättää naisen... Enpä tiedä; mies matkustaa paljon ja mahdollisuudet pettää ovat lukemattomat.
miten voit antaa anteeksi? mulla loppui 10 vuoden avioliitto seinään kun kuulin että hän oli pettänyt minua puoli vuotta. mielestäni se kertoi että on "valmis" satuttamaan minua. nyt on pari vuotta kulunut ja uusi miesystävä, elämä hymyilee.
Aviossa 36 vuotta,miehellä suhde naimisissa olevaan naiseen noi 26 vuotta sitten.Kertoi kuitenkin siitä vasta noin puolitoistavuotta sitten.Nainen oli silloinen työkaveri,joten kyllä oli kova pala,kun ei voi kuin uskoa miehen kertomusta,eikä voi kysellä tuolta toiselta osapuolelta mitään,on kylläkin tuttu mullekkin.Päivittäin tulee vielä pyöriteltyä asiaa,sillä alussa mies kertoi jotain ja sitten muutti kertomusta.Nyt ei tiedä mitä uskoo,sillä hän ei kuulema muista siitä juuri mitään.
Olemme olleet avioliitossa yli 30 vuotta. Minulle paljastui pari vuotta sitten mieheni uskottomuus, jota oli kestänyt puolisen vuotta. Kaksi vuotta on menty ylä- ja alamäkeä. Kävimme jo kriisin alussa pariterapiassa, sitten lopetimme sen, koska tuntui siltä, että selviämme itse. Aloitimme terapian uudelleen alkusyksystä ja kuvittelin, että yritämme molemmat tosissamme avioliittomme jatkumisen puolesta. Kunnes kaksi viikkoa sitten paljastui, että mieheni on vuoden verran pitänyt jatkuvasti yhteyttä (pari puhelinsoittoa viikossa) tähän naiseen. Samaan aikaan hän on kieltänyt olleensa yhetydessä naiseen mutoin kuin satunnaisesti työhön liittyvissä asioissa (ovat samassa työpaikassa.
Mies vakuuttaa, että yhteydenpito on ollut täysin viatonta "kaveripohjalta" ja, että hän olisi lopettanut soittamiset sitten, kun meillä olisi jälleen ollut kaikki hyvin!!!!!!! Samoin hän vakuuttaa, että hän ei ole enää yhteydessä tuohon naiseen ja on muutoinkin minulle täysin rehellinen.
Luottamukseni oli pikku hiljaa palautumassa ennen tätä viimeisintä episodia, mutta nyt tuntuu, että luottamuksen palautumiseen ei ole mitään mahdollisuutta.
Uskon, että saatte suhteenne kuntoon, jos todella haluatte ja yritätte. Luottamuksen palautuminen vie aikaa, mutta jos voit olla ehdottoman varma, että miehesi on luottamuksesi arvoinen, pääset asian yli. Minun tilanteeni on toinen enkä vielä tiedä, mitä teen.
Voimia sinulle ja muille samanlaisessa tilanteessa olevile.
en vain pysty enään luottamaan mieheeni.
Minun mies ei kyllä suostunut keskusteluun, terapiaan ei mihinkään...joten vaikeapa se on yksin taistella liiton puolesta, jos mies on jo pistänyt hanskat naulaan.
Ohi on, näin meillä
Teillä on pitkä yhteinen historia takana. Nyt kannattaa pysähtyä miettimään miksi tähän on tultu. Tämä sivusuhdehan kertoo jostain, se on muutoksen tarpeen merkki. En tiedä suhteenne kehityskaarta, mutta tästä voi seurata uusi alku. Parantuminen on prosessi, se vie aikaa. Se tulee hyväksyä, samoin kuin kaikki ne tunteet , jotka asia herättää.
Suhteenne tilannetta kannattaa puida perin pohjin. Anteeksi antamisen aika tulee myöhemmin, siinä vaiheessa kun asialle on löytynyt aitoa katumusta. Rakkauden esiin saamiseen tarvitaan aitoa katumusta ja sinun taholtasi ymmärtämistä.
Ensin ovat tunteet pinnalla, vihaa, loukkaantumista, pettymystä, tuntuu kuin olisi pidetty narrina jne. Ne on päästettävä tietoisuuteen, miehesi tulee ottaa vastuu sinun tunteistasi kuuntelemalla ne. Puhu niistä, jos miehesi haluaa tehdä kaikkensa, hän kuuntelee.
Ei tämä ole vielä maailmanloppu, ei edes sen alku. Me kaikki teemme virheitä. Jos tämä on teidän ensimmäinen vastaata ongelma, tästä pääsette ylitse. Se vaatii työtä, mutta työstä tulee palkinto. Voitte löytää toisistanne uusia piirteitä ja täyttää toistenne odotukset paremmin.
Miehesi tulee olla avoin kirja, luottamus ansaitaan. Se palautuu hiljalleen. Pariterapia auttaa teitä.
Oma kokemukseni kysymykseesi " Minkälainen aika oli puolison paluun jälkeen?"
Kuten aikaisemmin kerroin, tunteet olivat pinnalla, vihaa, pettymystä, loukkaantumisen tunnetta jne. Mies oli hyvin syyllisyyden tuntoinen, ahdistunut ja katuvainen. Hänen oli vaikea käsitellä aluksi tunteitaan ja tapahtunutta, mutta terapian kautta pystyimme asiaa puimaan.
Pyysin ns. taukoa suhteeseemme eli halusin olla omissa oloissani ja miettiä. En luvannut mitään, mutta en poissulkenutkaan mitään. Tein asioita joita halusin, en kostanut. Jos on reikä suhteessa, sitä ei paikata tekemällä uutta reikää.
Nyt: käymme edelleen terapiassa. Annan pala kerrallaan anteeksi. Mies puhuu enemmän ja minä kuuntelen. On löytynyt yllättäviä tunnelukkoja, joita ei olla kumpikaan avattu. Tämä on uusi alku. Uskon miehen jatkossa olevan luottamukseni arvoinen. Ei hän ole taparikollinen. Yritämme vielä yhdessä ja vahvempina. Kipu on osana meitä.