Parin vuoden suhteen jälkeen seksielämää ei ole juuri lainkaan.. mies yrittää kinuta sitä, mut mua ei innosta. Hänen läheisyys ahdistaa, sellainen "pakkohalailu"yms on todella ärsyttävää ja ahdistavaa.
Olen pettänyt häntä toisen miehen kanssa, ja mies tietää siitä, tosin hän ei tiedä että tapailen edelleenkin tätä toista miestä, hän luulee että olemme vain ystäviä.
en ole enää ollenkaan varma tunteistani tätä nykyistä miestäni kohtaan. ahdistus valtaa minut kun hän on lähettyvillä, hän on myös liian omistushaluinen ja selvittelee minun asioitani selän takana. Hänen mielestään minulla ei sais olla yhtään omaa elämää, en saisi tapailla kavereitani enkä käydä missään, kaupassa käynnistäkin tehdään kauhea kuulustelu.
emme asu yhdessä, tiedän että mies ei kestäisi sitä jos jättäisin hänet. Aiemmin hän uhkaili itsarilla kun olin jättämässä hänet. Hän lupasi muuttua, mutta niin ei käynyt. Hän on ollut jopa väkivaltainenkin minua kohtaan pari kertaa.
En tiedä mitä tehdä hänen suhteen.. ja minulla on tunteita tätä toista miestä kohtaan..
Olen pettänyt häntä toisen miehen kanssa, ja mies tietää siitä, tosin hän ei tiedä että tapailen edelleenkin tätä toista miestä, hän luulee että olemme vain ystäviä.
en ole enää ollenkaan varma tunteistani tätä nykyistä miestäni kohtaan. ahdistus valtaa minut kun hän on lähettyvillä, hän on myös liian omistushaluinen ja selvittelee minun asioitani selän takana. Hänen mielestään minulla ei sais olla yhtään omaa elämää, en saisi tapailla kavereitani enkä käydä missään, kaupassa käynnistäkin tehdään kauhea kuulustelu.
emme asu yhdessä, tiedän että mies ei kestäisi sitä jos jättäisin hänet. Aiemmin hän uhkaili itsarilla kun olin jättämässä hänet. Hän lupasi muuttua, mutta niin ei käynyt. Hän on ollut jopa väkivaltainenkin minua kohtaan pari kertaa.
En tiedä mitä tehdä hänen suhteen.. ja minulla on tunteita tätä toista miestä kohtaan..
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mulla oli tuossa samankaltainen tilanne. Suhteesta tuli ahdistava ja minulta katosi kaikki halut miestä kohtaan. Varsinkin miehen mustasukkaisuus ja manipulointiyritykset vaivasivat minua. Nyt se on ohi, tai no melkein. Ollaan siis lähiaikoina erottu. Enää ei ahdista. Tsemppiä sulle!
Aivan samaa olen kokenut kuten te ja sitten vain yksinkertaisesti lähdin(ystävä oli tukena kun kerroin ahdistavasta olosta) ja vielä näkyy hengissä olevan, ei ole itsaria tehny kuten uhkaili mm. Ajattele omaa hyvinvointiasi!! Minulla ahdistus ja stressi tuosta suhteesta meni niin pitkälle että todettiin pari viikkoa sitten paniikkihäiriö. Joten älä vitkastele!!
kiva kuulla että en ole suinkaan ainut.. tuntuu että kukaan ystävistänikään ei ymmärrä millaista minulla on.. mies manipuloi minua ja vahtii jatkuvasti.. se ei ole enää normaalia.. eikä varsinkaan kivaa.. olette oikeassa et mun on tehtävä asialle jotaa mahdollisimman pian!
niin sitä saa mitä tilaa... Tää viesti saattaa olla tyly, mutta ei ole tarkoitus syytellä eikä haukkua tällä ketään.
Olen itse ollut samassa tilanteessa, mutta se toinen osapuoli. Ihmettelen kovasti miksi olette vielä yhdessä? Sinä et ota vastuuta pettämisestäsi ja toinen ei osaa arvostaa itseään. Hän on luvannut muuttua, mut miksi sinä odotat että hän on ainoa jonka täytyy muuttua?
Jos haluaisitte todella saada suhteenne onnistumaan, teidän kummankin olisi syytä katsoa peiliin. Jos tunnette että se ei maksa vaivaa, niin miksi piinaatte toinen toisianne?
itse olen toista kertaa naimisissa oleva neljän lapsen äiti. ensimmäisestä liitosta minulla on 12 ja 11 vuotiaat lapset sekä tästä nykyisestä 7 ja 2 vuotiaat.Olemme olleet nyk mieheni kanssa yhdessä 10 vuotta josta naimisissa 3 vuotta. mieheni on luonteeltaan tiukka ja järjestelmällinen josta meille useinkin tulee mielipide riitoja. nuorimmaisen lapsen syntymän jälkeen meillä on alkanut mennä päivä päivältä huonommin. riitoja tulee mitä ihmeellisimmistä asioistakin ja seksuaalinen mielenkiintokin on hiipunut. no okei, kriisejä tulee ja menee mutta tuntuu että tästä ei tule loppua.
Mieheni syyllistää minua kodinhoidon laiminlyönnistä ja milloin mistäkin. ja kun hän sanoo niin kenenkään mielipiteillä ei ole mitään väliä.
Uusi ongelma-alue on minun edell liitosta olevat lapset. heillä on hyvää vauhtia menossa oleva murrosikä joka tietysti tuo omia ristiriitoja mukanaan. nykyisin tuntuu että he eivät tule nyk mieheni kanssa ollenkaan toimeen. riitaa tulee heillekkin lähes päivittäin.
voimavarani alkavat olla kutakuinkin loppu tässä liitossa ja olenkin alkanut kaipaamaan yhä enemmän ja enemmän sitoutumatonta elämää. ei tarvitsisi aina miettiä mitä sanoo tai tekee ettei toinen vaan hermostu.
Tähän koko soppaan olen lisännyt vielä hyvän ystäväni (miespuolisen) joka on aina kuunnellut iloni ja suruni. nyt jo kohta vuosi sitten välillämme leimahti ja ajauduimme harrastamaan seksiä. olemme tapailleet siitä lähtien aina kuin voimme ja nyt suhteeseemme on ajautuneet tunteet mukaan. aluksi kaikki oli vain todellakin pelkkää seksiä mutta nyt on toisin. ikävä kalvaa jo luissa jos emme näe muutamaan päivään. Kuitenkin tämä mies ei ole sillä tavalla minun tyyppiä että olisin missään vaiheessa ajatellut mitään vakavaa ja pysyvämpää.
Olen usein miettinyt että otan eron. mutta jotenkin sen esittäminen miehelleni saa jo ihokarvanikin nousemaan pystyyn. eropaperit olen hakenut jo itselleni. niiden vieminen käsittelyyn tuntuu vaan niin vaikealle. luultavasti pelkään tulevaa muutosta ja täysin omilleni jäämistä sekä valtaisaa syyllistämis ryöppyä joka on odotettavissa. olen vain joka päivä varmempi siitä että tämä ei paremmaksi enää muutu ja että lasteni ei tarvitse elää ja kasvaa jatkuvan riitelyn alla.
mutta se tästä tällä kertaa. katselen taas päivän eteenpäin. ja ne jotka haluavat vain pilkata ja ivata vastaamallaan viestillä niin älkää vaivautuko. tämä on jo ihan tarpeeksi vaikeaa ilman sitäkin.