Onko seurustelua ilman yhteistä päätöstä?
Tapailun jatkuttua ja jatkuttua jossakin vaiheessa voi alkaa puhumaan suhteesta, olipa se nyt mitä tasoa tahansa. Mutta sanotteko te ihmiset seurustelevanne, jos asiasta ei ole varsinaisesti sovittu ja juteltu, vaikka tapaamiset olisivat säännöllisiä samoin kuin yhteydenpito? Ja toisen tunteista oltaisiin kutakuinkin perillä.
Samoin, etenipä suhde seksin tasolle tai ei, onko teille sanomattakin selvää että siinä vaiheessa ulkopuolisten henkilöiden kanssa pelehtiminen ym. voi lukea pettämiseksi? Vaikkei asioista olisi keskusteltu?
Mihin vedätte rajanne?
Tapailun jatkuttua ja jatkuttua jossakin vaiheessa voi alkaa puhumaan suhteesta, olipa se nyt mitä tasoa tahansa. Mutta sanotteko te ihmiset seurustelevanne, jos asiasta ei ole varsinaisesti sovittu ja juteltu, vaikka tapaamiset olisivat säännöllisiä samoin kuin yhteydenpito? Ja toisen tunteista oltaisiin kutakuinkin perillä.
Samoin, etenipä suhde seksin tasolle tai ei, onko teille sanomattakin selvää että siinä vaiheessa ulkopuolisten henkilöiden kanssa pelehtiminen ym. voi lukea pettämiseksi? Vaikkei asioista olisi keskusteltu?
Mihin vedätte rajanne?
Vastaukset 11
Vanhimmat
jo muutamien treffien jälkeen puhumattakaan seksin jälkeen.
Miehillä asia ei ole noin yksinkertaista. Heille itse treffaileminen ja seksi saattaa jo sinänsä olla se maali, naiselle harvemmin näin on.
Eli kannattaa tosiaankin keskustella asiasta. Ei kannata olettaa mitään.
Olen mies, enkä ihan vähän olekkaan. Itselleni on hyvin tärkeää tietää tuo raja, tai ainakin ennen oli. Nykyisessä suhteessani emme ole siitä puhuneet. Tapasimme kesällä ja jotenkin siitä ettei muiden kanssa veuhkata tuli itsestään selvyys ilman erikseen mainintaa.
Kyllä selkeän seksisuhteen erottaa syvemmästä ihmissuhteesta Mies todellakin hyvin.
Mitä olen kokemuksia kuullut niin voisin sanoa että Miehet ovat rakastuessaan/ihastuessaan alttiimpia sitoutumaan nopeammin yksiavioisuuteen kuin naiset.
mukaan on nimenomaan niinpäin, että mies oli heti sitoutuneempi kuin minä. Mieheni oli hyvin ihastunut minuun jo ennen ensimmäisiä varsinaisia treffejä ja myöhemmin asiasta puhuttaessa hän kertoo ajatelleensa, että seurustelu alkoi ekoilta treffeiltä, vaikka todellisuudessa ei missään vaiheessa sovittu seurustelusta tai siitä, mitä on luvallista tehdä muitten kanssa jne. Itse en todellakaan ajatellut seurustelevani ekojen treffien jälkeen, mulla meni pitkään, ennen kuin edes tajusin, että mies on tosissaan. Tosin itsekään en tuona ekojen treffien "aikakaudella" tapaillut ketään muuta. Ja niin, sänkyyn päädyttiin vasta hyvin paljon myöhemmin, eli ei ollut seksikään meillä kriteerinä. Eli todellakin, joskus miehet voivat olla hyvinkin sitoutumishaluisia!
ja ihastuessaan mies noutaa vaikka kuun taivaalta naiselle.
Entäs sitten ne tapaukset, joissa mies ei olekaan niin ihastunut naiseen, mutta haluaa kuitenkin pitää kontaktia yllä? Niitähän riittää.
olen ottanut sen kannan että kysyn mieheltä että missä mennään..eli tavallaan vaadin että seurustelusta sovitaan..eipähän tule ainakaan epäselvyyksiä..
Itse seurustelen vasta kun asiasta on sovittu yhdessä. Ei tulisi mieleenkään sanoa seurustelevansa, ellen asiasta olisi sopinut toisen osapuolen kanssa.
Enkä todellakaan kuvittele seurustelevani parien treffien jälkeen, päinvastoin! Rasittavaa tuo yleistäminen.. kyllä miehissäkin vastaavia tapauksia löytyy!
Uskollisuutta oletan saavani kun tapailua on jatkunut jonkun aikaa, vaikkei asioista olisi keskustelu. Tapailukerroista on vaikea sanoa tiettyä määrää milloin voi vaatia uskollisuutta. Kyllä sitä itse tietää milloin suhteelta voi odottaa "yksiavioisuutta" ja milloin ei...
Kun kokemusta tulee lisää ja niitä huonoja kokemuksia, ei tuota seurustelusääntöä voi todellakaan ottaa tosissaan ennenkuin siitä on yhdessä keskusteltu.Kun kerran joutuu pelimiehen kynsiin, jättää se ikuiset arvet. Tässä yksi nainen kysyi vinkkiä etenemiseen kun oli odottanut kumppaniaan sitoutumaan 6 vuotta...!!!Säännöistä siis kannattaa keskustella ajoissa.Siis tässä tapauksessa nainen OLETTI seurustelevansa, mies taas EI.
Aviomieheni kans ei sovittu mitään sillon, se eteni luonnollisesti. Tokihan jossain vaiheessa puhuttiin seurustelusta, ja siinä se varmistus tuliki, mut ei ollu mitään tarvetta kysellä että seurustellaanko. Se tapahtui kuin itsestään. Niinkuin kaikki muukin meidän suhteessa, melkein ainaki. :D Sen vain tietää jos oikea tyyppi osuu kohalle.
Sanoisin että jos on oikeesti kiinnostunu toisesta, vaikkei varsinaisesti (vielä) seurustelekaan, on tosi törkeää (ellei pettämistä) pelehtiä toisten kans. Ei anna kovin luotettavaa kuvaa..
Itselleni tapailu tarkoittaa toiseen ihmiseen tutustumista, se on aikaa, jolloin pohdin, haluanko alkaa seurustella jonkun tietyn ihmisen kanssa. Seurusteleminen taas tarkoittaa minulle sitoutumista toiseen ihmiseen (toiset poissulkevasti), tarkoituksena on tällöin koettaa saada selville, voisiko toinen ihminen olla minulle sopiva elämänkumppani, jonka kanssa myös arki on mukavaa.
Seurustelusta on varmaan useimmissa tapauksissa hyvä sopia yhdessä. Nykyisessä suhteessani poikaystäväni olisi ollut hyvinkin pian valmis määrittelemään suhteen seurusteluksi, itselläni kesti monta kuukautta ennen kuin olin valmis puhumaan seurustelusta, vaikka olimmekin koko ajan olleet tiiviisti yhdessä.
Meinaan me alettiin seurustelemaan sillälailla, että mies kertoi minulle kysyneensä kaveriltaan että "mistä tietää seurusteleeko". Minä tietenkin kysyin että mitä kaveri vastasi.
Se oli sanonut että jos näkee useammin kuin kerran kuussa, se on tapailua mutta jos näkee kaksi kertaa kuussa ja harrastaa seksiä, se on vaarallista ja jos näkee viikottain se alkaa mennä seurusteluksi.
No, minä siihen sitten vaan että "ai, me sit vissiin seurustellaan kun nähdään montaki kertaa viikossa" ja siitähän se sitten lähti!!!
Mutta puhuttua tuli asiasta ja epätietoisuudet hävisi. (itse luulin ettei mies halua seurustelusuhdetta vaan jonkun muun, mutta halusipa näköjään kumminkin... heh. )
Tapailimme miehen kanssa, osittain salaa, koska olosuhteet olivat erikoiset. (Molemmat sinkkuja, siitä ei ollut siis ongelmaa.) Tapailu kuitenkin jatkui, kun olosuhteetkin muuttuivat vapautuneimmiksi. Ei siis enää salailua. Kerran kysyin sängyllä loikoiltuamme, ja muutaman kuukauden jo vierähdettyä, että mitä mieltä mies on, onko tämä seurustelua vai tapailua? Mies vastasi, että kyllä hän puhuisi kuitenkin tapailusta... Asia selvä, vaikka kyllähän minua harmitti ja ihmetytti.
Aikaa kului, ja minua painoi se, että tapaileeko mies muitakin. En kysynyt, kun ajattelin ettei minulla ole oikeutta. Ajatus kuitenkin loukkasi. Mutta näimme niin usein, että kiireiselle miehelle ei olisi ainakaan kovin kummoiseen tapailuun muiden kanssa jäänyt aikaa. Hänkin siis piti yhteyttä koko ajan minuun, se ei ollut ykspuolista.
Baari-iltana pienessä hiprakassa olin vähän mustasukkainen eräästä naisesta, jonka kanssa mies tuntui juttelevan piiiiitkään. Menin iloisesti juttelemaan heidän kanssaan, ja hetken päästä menimme sitten kaksin miehen kanssa juttelemaan. Mies huomasi, että olis mustasukkainen, hän naurahti ja suuteli.
Myöhemmin illalla nostin kissan pöydälle, ja sanoin että minua ahdistaa ajatus hänestä muiden kanssa. Hän sanoi että olen hölmö kun mietin moisia, koska hän tapailee vain yhtä naista kerrallaan! Myöhemmin muualtakin sain tietää, että tuo mies ei milloinkaan ole pettänyt. Eli vaikka vain "tapailimme", niin mies olimme hyvinkin yksiavioisia.
Muista syistä suhteemme loppui, mutta olemme yhä ystäviä. Pari kertaa näin jälkikäteen mies on sanonut että "Kun seurustelimme niin..." Eli suhteemme aikana tapailimme, mutta näin jälkikäteen mies näkee sen seurusteluna. Ei voi ymmärtää miehiä. :) Eipä sillä termillä taida olla väliä, mutta puhu suoraan niistä asioista, jotka mieltä vaivaa.