Näin minulle on käynyt, enkä ole enää hallinnut tilannetta vuosiin. Olen hyväksynyt sen, etten pysty ehkä enää koskaan työhön muiden kanssa. Liian suuri riski joutua taas kiusatuksi... sitäpaitsi kerran uhriksi joutuminen hyvin helposti ajaa uudelleen samaan asemaan. Näin on jo käynytkin.
Olenko pelkuri? Ehkä, mutten enää välitä. Mieluummin yritän pysyä terveen kirjoissa ja näin se onnistuu jotenkin. Tiedän kuitenkin sen, että jokainen haluaa tuntea itsensä edes jotenkin tai jossakin tärkeäksi, niin minäkin.
Huonommuutta ja syyllisyyttä koen työttömänä ollessani, kun muut pitävät vain laiskana ja työtä vieroksuvana. Näin se ei vaan ihan ole, mutta mitenkäs sen selität? Työtön mikä työtön. Kuka edes ymmärtäisi?
Haluaisin niin kovasti töitä, mutta vain itseni parista ja sellaista, jota ei voi liian helposti arvostella. Työtä, jota voisi tehdä rauhassa ilman että joku hengittäisi tai puhuisi paskaa niskan takana. Palkallakaan ei olisi niin väliä. Mitähän ihmettä se voisi olla? Enpä ole vieläkään keksinyt.
Kouluttauduin selvästi kiusaajien alalle ja se oli siksi väärä valinta (vaikka työ olikin muuten rakas) Haluan tehdä muuta.
Miten te muut kiusatut? Onko teistä tullut yhtä hauraita?
Olenko pelkuri? Ehkä, mutten enää välitä. Mieluummin yritän pysyä terveen kirjoissa ja näin se onnistuu jotenkin. Tiedän kuitenkin sen, että jokainen haluaa tuntea itsensä edes jotenkin tai jossakin tärkeäksi, niin minäkin.
Huonommuutta ja syyllisyyttä koen työttömänä ollessani, kun muut pitävät vain laiskana ja työtä vieroksuvana. Näin se ei vaan ihan ole, mutta mitenkäs sen selität? Työtön mikä työtön. Kuka edes ymmärtäisi?
Haluaisin niin kovasti töitä, mutta vain itseni parista ja sellaista, jota ei voi liian helposti arvostella. Työtä, jota voisi tehdä rauhassa ilman että joku hengittäisi tai puhuisi paskaa niskan takana. Palkallakaan ei olisi niin väliä. Mitähän ihmettä se voisi olla? Enpä ole vieläkään keksinyt.
Kouluttauduin selvästi kiusaajien alalle ja se oli siksi väärä valinta (vaikka työ olikin muuten rakas) Haluan tehdä muuta.
Miten te muut kiusatut? Onko teistä tullut yhtä hauraita?
Vastaukset 12
Vanhimmat
tosi korkea kynnys enää soitella työpaikkoihin, pelkään uutta kiusaamista ja sitä etten onnistu ryhmänjäsenenä. Olin kesätöissä ja koulutuksessa mutta itsetuntoni on niin heikko etten voi luottaa siihen että pärjäisin. Jotenkin sen opitun asian käyttäminen työelämässä on todella vaikeaa, Ryhmässä menee panikkiin ja tuntuu ettei osaa mitään, mutta kun jään yksin niin pärjään todella hyvin. Eli kyllä se kyyläys ja mustamaalaus on jäänyt takaraivoon.... en enää uskalla tehdä mitään kun pelkään epäonnistuvani.
Kynnys mennä töihin jonka itse on hankkinut on kova senkin vuoksi kun en halua tuottaa pettymystä työnantajalle, pelkään ettei minusta ehkä kumminkaan ole siihen työhön ja se on aika noloa hakea työtä jossa ehkä epäonnistuu.
Jokin epämääräinen pelko on jota en osaa määritellä...oma mitättömyys....
Aiemmissa työpaikoissa olin pidetty ja jopa minua on pyydetty useampaan paikkaan töihin, silti en uskalla enää hakeutua töihin vaikka kuinka sinne kaipaisinkin. Tosi tylsää olla toimettomana kotona.
Täsmälleen olivat samat tuntemukset.
Siis kelvoton kaikkeen ja vielä toisessa työpaikassa liian vanhakin vain viisikymppisenä. On rikos haukkua 50-kymppistä työntekijää liian vanhaksi työelämään.
On myös rikos levitellä työtoverista perättömiä juttuja niinkuin minusta tehtiin. Kaiken kukkuraksi vielä täysin ulkopuolinen henkilö, eräs juoru-ukko syyllistyi sellaiseen.
Koin kiusaamista johtotasolta sekä lähimmältä esimieheltä, en tiedä mitä tein väärin, mutta aina osoitettiin etten osannut heidän mielestään tehdä enää mitään oikein. Minun piikkiini yritettiin julkisesti laittaa virheitä, joita lähin esimieheni oli työssään aiheuttanut, ja kun sain ne kumottua ja todistetusti esitin johdolle, etteivät kuuluneet minun tehtäviini, sain vastauksen, että minun olisi kuitenkin tullut pitää huolta siitä, että lähin esimieheni huolehtii tehtävänsä ja oikein. Toimin täysin oikein ja kirjallisen työohjeistuksen mukaisesti, mutta aina he keksivät jotain, että olisikin pitänyt tulkita ohjeita aivan toisella utopistisella tavalla, eli taas meni väärin.
Kuukausi sitten tilanne eteni siihen pisteeseen, että se alkoi muidenkin mielestä vaikuttaa ulos-savustamiselta, ja kaikki stressi, mielipaha ja uniongelmat kasautuivat ylipääsemättömiksi, joista seuranneen kahden viikon sairasloman saatuani en enää jaksanut ajatellakaan meneväni takaisin, vaan irtisanoin itseni välittömästi yrityksen pääomistajalle, jätin tavarani ja läheisen työtoverini ja taakseni katsomatta lähdin.
Sen jälkeiset viikot olen ollut vuoroin masentunut, vuoroin tuntenut voivani hengittää vapaammin. Tulevaisuus pelottaa, olen laittanut hakemuksia mutta niistä kai kuultaa läpi arkuuteni ihmisiin, en tunne voivani luottaa esimiehiin, sillä omat esimieheni osoittautuivat julmiksi tapauksiksi, joille en mahtanut mitään heidän omistaessa yrityksestä osuuksia. Ulkona liikkuminen on jo sekin saavutus, haastatteluissa olen käynyt kahdessa ja tuntenut kuinka hengitys suorastaan salpautuu, kädet jäätyvät ja pelkään että otsassani lukee kohtaloni.
Yritä sinäkin, kyllä me tästä nousemme, mutta se vaatii voimia! Toivon sinullekin voimia, että jaksat yrittää, meilläkin on oikeus ihmisarvoiseen elämään, ja toivon, että vielä jossain on työpaikat meille, joissa kiusaamista ei esiinny.
on usko mennyt ihmisiin..
Minulla on päinvastaisia kokemuksia. Jos irtisanotuksi joutumisessa vakituisesta leipätyöstä oli mitään hyvää niin se oli nimenomaan kiusaamisen päättyminen.
Ainakin minulla poissaolo Elektrobitin sairaasta työyhteistöstä paransi mieltä todella nopeasti ja sama oli havaittavissa jo sairauslomieni aikana. Jo parissa kuukaudesa olin täysin eri ihminen kuin vuosien mittaisen henkisen väkivallan avulla alistettuna. Psykologi totesi joskus, että olen nopea toipumaan "ja nousemaan tuhkasta".
Itse irtisanomisesta toipuminen oli kuitenkin pidempi prosessi, koska siinä tuhottiin samalla käytännössä koko työura. Siitäkin kuitenkin toipuu ajallaan, vaikka se voi uskomattomalta tuntuakin. Työpaikkakiusattujen tukifoorumi on ollut kuitenkin verraton apu, kun on voinut vapaasti purkaa tuntojaan ja selvitellä tapahtunutta ja ennenkaikkea saada muiden näkemys omaan tapaukseensa. Käyttäkää foorumia!
Mutta edelleenkin olen työttömänä, eikä aktiivinen työnhaku tuota tulosta. Kuitenkin jaksan paljon paremmin kuin työssä kiusattuna, vaikka työttömänä oleminen onkin minulle hyvin raskasta. Onhan työttömyydessäkin se hyvä puoli, että on aikaa harrastaa - mutta kuitenkin tekisin mieluummin työtä. ja käyttäisin hyödyksi sitä ammattitaitoa joka minulla on.
Sanoisin, että minua uhriksi joutuminen ei ainakaan heikentänyt - pikemminkin vahvisti. Jos sama vielä tapahtuu joskus uudelleen, niin tiedän nyt monta juttua missä kannattaa toimia toisin! Samanlainen savustus ei tule enää onnistumaan uudelleen. Siksi toiseksi kiusaajanikin ovat jo saaneet kärsiä osittain - ja tulevat varmasti kärsimään lisääkin. Ei tämä maailma sentään niin epäoikeudenmukainen paikka ole.
Tie parempaan huomiseen lähtee sen asian sisäistämisestä, ettei uhri ole syyllinen työpaikan huonoon ilmapiiriin, vaikka näin yritettäisiinkin väittää jopa esimiestaholta. Älkää uskoko! Terveessä työyhteisössä asiat selvitetään keskustelemalla, ja jos tätä ei haluta tehdä niin syy ei todellakaan ole uhrissa, varsinkaan jos uhri itse on aktiivisesti pyrkinyt keskusteluratkaisuun. Muistakaapa tämä!
Nykymaailmassa on paljon kateutta ja todella raukkamaisia ihmisiä varsinkin nuoremmassa ikäluokassa alle 30 wee. Se on uuden ajan "vapaan kasvatuksen" tulosta, vapaa kasvatus on sitä ettei lasta edes kasvateta vaan hänelle tehdään kaikki valmiiksi. Tällainen ihminen ei ole kotoa lähtiessään (jos edes lähtenyt vielä 30 vuotiaanakaan) aikuinen muuten kuin fyysisesti, koska ajatukset ovat edelleen 12 vuotiaan esiteinin.
Tällainen ihminen ei tule pärjäämään elämässään normaalein rehellisin keinoin, koska hän ei itse kykene mihinkään ja oma-aloitteisuus puuttuu. Tällaisesta ihmisestä tulee helposti kiusaaja, kun hän joutuu samaan työyhteisöön sellaisen ihmisen kanssa, joka on aikaansaava, kekseliäs ja kyvykäs. Tällainen ihminen on uhka kykenemättömälle "pullamössökasvatille" ja siitäkös hätä tulee. Kun ei sitten muutakaan osata tehdä, niin pyritään savustamaan uhka pois. Mieleenkään ei tule esimerkiksi ottaa oppia kyvykkäämmältä, joka yleensä mielellään neuvoisikin...
Tästä syystä ei kiusaajaraukkis myöskään osaa tai halua selvittää kiusaamisasiaa rehellisesti keskustelemalla, vaan hän vetoaa siihen ettei asiaa ole mahdollista selvittää keskustelemalla. Olemme nähneet tämän ilmiön useasti täällä suomi24-palstallakin. Kiusaajahenkiset kirjoittajat yrittävät provosoida kirjoittajia, mutta eivät itse osaa vastata edes alkeellisiin kysymyksiin.
Ei tietenkään, sillä se ei kuulu heidän toimintamalliinsa. Avoin keskustelu työpaikalla johtaisi kiusaamisen lopettamiseen, joka ei ole kiusaajan kannalta edullista koska on tarkoituksena savustaa uhkaksi muodostunut pätevämpi kolleega ulos, jotta voisi itse edetä uralla minimisuorituksin - TAI esimerkiksi saada tämän vakituinen työpaikka itselleen!
Viisi vuotta Elektrobitin leivissä opetti siis paljon muutakin kuin tekniikkaa. Ymmärtämään mm. sen, miten eräät ihmiset toimivat peittääkseen heikkoutensa. He eivät kuitenkaan tule menestymään elämässään, koska tulevaisuudessa tarvitaan todellisia osaajia ja aikaansaavia ihmisiä ja tilanne kääntyy vähitellen sellaiseksi ettei sosiaalisella vilunkipelillä enää pärjää.
Joten ei kiusaamisen tarvitse aina heikentää uhria, tilanne voi olla myös päinvastainen.
Parempaa huomista kaikille.
olipa lohdullista lukea kirjoituksesi.kiitos paremmasta yöunesta ja uskosta parempaan päivien edetessä, jaksaa taas yrittää.meitä on näköjään paljon.
Meni pitkän aikaa etten edes "tosissani" hakenut töihin... Nuolin haavojani! Sitten tein keikkaluonteisesti pieniä hommia...
Sarvet kasvoivat pikkuhiljaa, aina vain isommiksi! Haluan näyttää ettei minua lannisteta ja haluan myös itse jollain tavalla auttaa niitä jotka taistelevat saman asian kanssa!
Oma tapani oli hakea opiskelemaan oikeustiedettä! Näin voin tulevaisuudessa kenties vaikuttaa asioihin... ;oD
Ja lupasin itselleni että teen lopputyöni uuden työturvallisuuslain vaikutuksista työpaikkakiusaamiseen... *heh*
T:oik.tieteen yo, ent. kiusattu, omaa sukuaan taisteleva jellona
Pari vuotta meni toipumiseen. Hoidin jopa kauppa-asiat naapuripaikkakunnalla koska tunsin etten pysty kohtaamaan ketään tuttuja ja jutustelemaan kuulumisista. Ja surkea itseluottamuksen puute on vieläkin, mutta vähitellen uusien postiivisten työkokemusten myötä alan päästä siitä eroon, onneksi elämässä on sentään muutakin kuin työ!
Olen myös joutunut kiusatuksi melkein jokaisessa työpaikassa ja se on vienyt omanarvontunteen pohjalukemiin. Opiskelen nyt työn ohella uuteen ammattiin ja kiusaamista tapahtuu sekä työssä (Posti) että koulussa. Aikaisemmin olen ollut aina se joka lähtee ja saa vielä haukut perään ja sairastuin myös masennukseen. Nyt toipuneena olen ehkä hieman vahvempi, toivon että en enää koskaan sairastu koska se on tosi kauheaa ja paraneminen pitkä prosessi.
Työpaikalla en voi työsuojeluvaltuutetulle puhua koska hän on yksi kiusaajista, hän mies, minä nainen ja se itsestään selvä syy kiusaamiseen. Hän on pidetty henkilö töissä ja ollut siellä paljon minua kauemmin joten kiusaamiseen on liittynyt aika iso rinki. Olo on kyllä yksinäinen ja kaikenlaista paskaa tapahtuu päivittäin mutta en aio antaa periksi niin kauan kuin terveys ei ole vaarassa.
jouduin lopettamaan unelmatyöni, kuin 2 henkilöö minua alkoi kiusaamaan niin rajusti että pelkäsin henkeni poulesta. Puhumattakaan mun koiran pennun puolesta. Omistajan luvalla sain tuoda pentuni työpaikalle, (missa on tooooosi monta muuta koiraa) Palautessani kahvi huoneeseen sain tietää että mun pentu oli ollu lukittu kuivaus huoneeseen" siellä on joku 65 astetta lämmin. Seuravana kertana se oli väkisten pistetty lento boxin, joka oli batterin edessä..pennulle ei ollu ees vettä tarjolla. Kuin otin "lopparit" huomasin että pentuni oli piki musta, ja haisi tupakan tumpille, sain sit tietää että yksi "työtoveri" joka samana aamuna mua kohti uhkaavasti käytäytyi oli retuttanu pentuani isossa tuhkakuppi-sankossa..
Vaatekaapistani löytyi muun muuassa koiran ulosteita ja "työpaikan ilmoitustaululle" jättettiin herjavia viestejä.
Yritin "uudelleen" -kerran, -kaks, mutta kolmanen kerran kuin palasin työpaikalleni pelkäsin että kohta-puoleen saan selkä saunan yhdeltä mies kollegalta. Vaikka otin "lopparit" paskan jauhaminen ei lopu, -nykyään paikan omistaja luulee että jauhan firmasta paska- En todellakaan ole jauhannu yhtään mitän pahaa. Harkitsen tehdä ilmoituksen työpaikka kiusamisesta, mutta en tidä jos viittin, mitä olette mieltä?
Todella outo työpaikka aivan joka suhteessa.
Mutta olet siis jo ottanut loparit, niin ihmettelen, miksi joudut miettimään vielä sitä, mitä firman omistaja ajattelee sinusta.
Mitä ilmoitukseen tulee, työsuojeluviranomaiset tuskin tutkivat työoloja pyynnöstäsi, kun et ole enää firmassa duunissa. Jos taas on tapahtunut sellaista uhkailua, josta on näyttöä (todistajia, kirjallista näyttöä yms.) siitä voi sitten ilmoittaa poliisille. Tai siis voi ilmoittaa ilman näyttöäkin, mutta asia ei varmaan etene sillä tavoin kovin pitkälle.
informoida, mahdollisimman monelle vain seikkaperäinen kuvaus kirjallisena. Joutuvatpahan selittelemään, eikä se ole kuitenkaan mukavaa.